tiistai 18. huhtikuuta 2017

ANNOIN SINUN MENNÄ - CLARE MACINTOSH

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Annoin sinun mennä Alkuperäinen nimi: I Let You Go
Kirjailija: Clare Macintosh
Ilmestynyt: 2014
Suomennos ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 418
Takakannesta:
Kaikkien osallisten elämä muuttuu silmänräpäyksessä onnettomuuspaikalla, kun 5-vuotias poika jää auton alle ja kuolee. Kuski pakenee paikalta.Tapaus jää kalvamaan rikoskomisario Ray Stevensiä, joka ryhtyy hakemaan oikeutta jokaisen vanhemman pahinta painajaista elävälle äidille, hinnalla millä hyvänsä. Poikansa menettänyt Jenna Gray pakenee suruaan syrjäiseen mökkiin Walesin rannikolla. Hän haluaa epätoivoisesti jättää koko entisen elämänsä taakseen. Menneisyys ja muistot hirvittävästä marraskuisesta illasta palaavat kuitenkin vainoamaan häntä järkyttävin seurauksin.Tämä vangitseva, nokkela ja piinaava psykologinen trilleri menee ihon alle. Varaudu tyrmäävään juonenkäänteeseen, jota on kehuttu yhdeksi kaikkien aikojen nerokkaimmista lajissaan.

*   *   *

Lukujumi ohitse! Kiitos Annoin sinun mennä. Ensimmäinen kirja, mikä sai mut päättämään kolme viikkoa kestäneen lukujumin. Ei tarvitse pelätä juonipaljastuksia, sillä pidän mussutukseni lyhyenä:D

Annoin sinun mennä on Clare Macintoshin debyytti. Kirja alkaa siitä, kun sateisena iltana äiti ja lapsi ovat kävelemässä kohti kotia. Jostain ilmestyy auto ja pienen pojan elämä päättyy. Kaahaaja katoaa iltaan, eikä häntä saada kiinni.
Jenna Gray on menettänyt poikansa ja haluaa jättää vanhan elämänsä kokonaan taakseen. Siinä hän onnistuukin ja muuttaa Walesin rannikolle. Sitten, yllätysyllätys, vanha elämä kolkuttaa sopivasti Jennan mökin ulko-ovea.
Samaan aikaan tapaus on kuitenkin jäänyt rikoskomisario Ray Stevensin hampaankoloon vaivaamaan. Hän alkaa tutkia työparinsa kanssa pojan kuolemaa uudelleen ja pian soppa onkin toivottavasti selvitetty.

Kirja vei mukavasti mukaansa ja sivut kääntyivät hyvinkin nopeasti, mutta silti teos oli jotenkin hyvin hidastempoinen. Taas saan ihmetellä, että luinko aivan saman kirjan mitä muut.
Koin kirjan sekavaksi. Ehkä toinen lukukerta auttaisi järjestämään ajatuksia mutta siihen ei ole aikaa, eräpäivät taas liian lähellä, tai ehkä sekavuus juuri on tässä jujuna, en tiedä. Koin kirjan myös ennalta-arvattavaksi ja kliseiseksi. Odotin koko ajan sitä mielenräjäyttävää juonenkäännettä, mitä takakansi povasi, kunnes se oli mennyt ohitse ja kuulin itseni kysyvän, että tuossako se nyt oli. Ehkä mulla oli taas liian korkeat odotukset. Mun pitäisi ehkä yrittää välttää näitä suuren suosion saaneita kirjoja, ehkä pettymys ei olisi aina silloin niin suuri.

Mun pitäisi yrittää lukea enemmän trillereitä ja rikoskirjoja. Gone Girl odottaisi mua tuossa hyllyssä, mutta se on saanut niin kovat odotukset niskaansa, että en tiedä uskallanko lukea sitä ollenkaan.

★★☆☆☆

tiistai 4. huhtikuuta 2017

UINUVAT JÄTTILÄISET - SYLVAIN NEUVEL

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Uinuvat jättiläiset
Alkuperäinen nimi: Sleeping Giants
Kirjailija: Sylvain Nauvel
Ilmestynyt: 2016
Suomennos ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Like
Sivumäärä: 351
Takakannesta:
Kun Rose-tyttö pyöräillessään putoaa syvään monttuun, maanpinnan alta paljastuu valtavia, metallisia ruumiinosia. Salainen tutkimusryhmä alkaa koota osia selvittääkseen niiden mysteerin, mutta tutkimukset keskeytyvät. Seitsemäntoista vuotta myöhemmin tutkijaksi opiskellut Rose kokoaa uuden tiimin ratkaisemaan muinaisten esineiden alkuperän, ja tutkimukset johtavat maapallon ulkopuolelle.

*   *   *

Tämä oli yksi niistä kirjoista, mikä mun oli tarkoitus skipata, mutta tulinkin sitten toisiin aatoksiin. Uinuvat jättiläiset jäi vähän hämmentäväksi lukukokemukseksi, mutta en kadu että se tuli luettua :D Ja tähänkin on tulossa jatkoa (todennäköisesti trilogia)! Jännittävää nähdä mitä tuleva tuo tullessaan.

Aivan alussa löydetään suuri metallinen käden muotoinen esine, mikä hohtaa valoa. Se on uusinta uutta teknologiaa, mutta silti vanha. Kukaan ei tiedä kenen se on, miten se on tänne päätynyt ja mitä se pystyy tekemään, jos se pystyy jotain tekemään. Tästä alkaa tutkiminen ja seikkailu! Suuria metallisia ruumiinosia on ympäri maapalloa. Mitä on tapahtunut?  Päähenkilömme Rose ja hänen tiiminsä alkavat tutkia tapausta.

Pidin paljon juonesta, mutta en siitä miten se on kirjoitettu. Musta tätä oli jotenkin vaikea lukea, kun tarina kulki eteenpäin haastattelujen, päiväkirjojen ja raporttien muodossa. Kirjan keskivaiheilla olin menettämässä mielenkiintoani, mutta se parani kuitenkin loppua kohden. Kun luin viimeiset sivut, mun oli pakko alkaa selata kirjaa alusta. Olisin halunnut lukea sen vielä uudelleen, mutta kirjaston eräpäivä tuli vastaan. Huippua scifiä scifin ystäville! 

Sarjan jatko-osa, Waking Gods, ilmestyi tänään. Toivottavasti se suomennetaan pian :)
★★★☆☆

lauantai 1. huhtikuuta 2017

MAALISKUUN KOOSTE










Ja näin on taas yksi tapahtumarikas maaliskuu paketoitu!
Maaliskuun alkuun lukaisin Holly Bournen Oonko ihan normaali? -nimisen kirjan ja tykästyin kovasti. Stephanie Garberin Caraval taas ei tehnyt muhun sen kummempaa vaikutusta.
Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen taas nauratti, se oli hauska. Anja Kaurasen esikoisromaani Sonja O. kävi täällä oli erilainen kuin mitä sen kuvittelin olevan.
Sylvain Neuvelin Uinuvat jättiläiset jäi hämmentäväksi lukukokemukseksi. Han Kangin Vegetaristi taas oli vavisuttava. Luin myös runoja pitkästä aikaa. Mm. Mary Oliverin Tuhat aamua oli kaunis, sille ehdoton suositus.  

Maaliskuu oli hiljainen blogikuukausi, mut yritän parantaa tapani ja kirjoittaa loppuun luetusta teoksesta edes jotain. Nyt mulla on työn alla juttu Uinuvat jättiläiset -kirjasta, katsotaan saanko  noista muista mitään kirjoitettua.

















lauantai 25. maaliskuuta 2017

KIRJAOSTOKSIA

Se on taas tämmöisen postauksen aika! Viime kirjaesittely onkin kirjoitettu marraskuussa. Tässä nyt sieltä asti hamstrattuja opuksia. Musta tuntuu, että oon unohtanut tästä jotain, mutta tässä nyt ne mitä muistin! :D Tänä vuonna mulla on omana henkilökohtaisena haasteena yrittää elää ilman kirjaostoksia. Vaikeaa se on ollut, enkä ole siinä onnistunut aivan täydellisesti (mut se on ihan okei). Ideana tässä oli pohjalla se, että lukisin ensimmäisenä kaikki no edes puolet hyllyni lukemattomat opukset. Ensimmäisenä ideani pilasi WSOY:n 12 klassikkoa, koska mun on vain pakko hankkia ne kaikki. Tai oikeastaan en ole vielä 100% varma, että hankinko ne aivan kaikki.  Mutta asiaan. Nämä ovat uusimmat hankintani;
























Laura Lindstedt - Oneiron 
Alelaarilöytö!! Oon aina niin niin innoissani näistä kolmen euron kovakantisista.
Harper Lee - Kuin surmaisi satakielen 
Tämä oli samasta laarista samalla hinnalla. Onnea! Musta tää kansi on niin älyttömän kaunis.
Erika Vik - Hän sanoi nimekseen Aleia 
Hoho, tähän opukseen pärähti Suomalaisen bonusseteli. Eikä kaduta! Oon niin paljon pelkkää hyvää tästä lukenut. Voi että, koskakohan saan tämän lukulampun alle. Kansi on myös upea, en kestä.
Tove Jansson - Kesäkirja
Juhani Aho - Rautatie
Arto Paasilinna - Jäniksen vuosi
Nää kannet on näissa kaikissa kolmessa klassikossa niin ihanat! En osaa valita lempparia.
Jack Cheng - See You In The Cosmos
Kiinnostuksen tässä kirjassa herätti sen nimi. En oikeastaan edes tiedä, mikä on kirjan juoni. Mut veikkaan, ettei se huono ole.
Nina Lacout - We Are Okay
Tää lähti viikko sitten kotiintuomisiksi Helsingin Akateemisesta. 
Adam Silvera - History Is All You Left Me
TÄTÄ OLEN ODOTTANUT siitä asti, kun luin Adam Silveran debyytin More Happy Than Not (ja rakastin sitä). Vähän olen jo ehtinyt aloittamaan, vaikuttaa kivalta.
























Ja viimeisenä mut ei vähäisimpänä.. koko Cassandra Claren The Mortal Instruments/Varjojen kaupungit -sarja kirppikseltä alle viidellä eurolla! Oon vieläkin niin onnellinen tästä löydöstä. Mulla on tästä sarjasta kolme ekaa osaa näillä kansilla. En tiedä mitä tekisin niillä nyt kun sain nämä alkuperäiskansilla varustetut yksilöt mun hyllyyni. Ehkä myyn ne, tai sitten pidän ne tuossa hyllyssä. Saa nähdä sitten!

Ootteko te löytäneet jotain kivoja kirjoja lähiaikoina? :D

torstai 16. maaliskuuta 2017

CARAVAL - STEPHANIE GARBER

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Caraval
Alkuperäinen nimi: Caraval
Kirjailija: Holly Bourne
Ilmestynyt: 2017
Suomennos ilmestynyt: 2017
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 355
Takakannesta:
"TERVETULOA, TERVETULOA CARAVALIIN! Maiden ja merten mahtavimpaan esitykseen. Sisällä koette enemmän ihmeitä kuin useimmat ihmiset koko elinaikanaan. Saatte juoda taikuutta pikarista ja ostaa unia pullossa. Mutta ennen kuin astutte maailmaamme, painakaa mieleenne, että kaikki on vain peliä."

YKSI SISÄÄNPÄÄSY CARAVALIIN
Myöhästyneet eivät voi osallistua peliin eivätkä täten voittaa tämänvuotista palkintoa, joka on yksi toivomus.

*   *   *

Caraval kuulosti pelottavan paljon Nälkäpelin ja Yösirkuksen sekoitukselta, mutta ilokseni voin todeta, että kyllä Caraval on aivan omaa luokkaansa! Toki siitä löytää samanlaisuuksia, mutta mua ne ei haitannut (ihme kyllä).

Scarlett asuu pienellä kotisaarellaan siskonsa ja väkivaltaisen isänsä kanssa. Scarlettin isä on järjestänyt tyttärelleen avioliiton. Tämä tarkoittaa sitä, että Scarlett ei tulisi näkemään ja kokemaan Caravalia. Caraval on jokavuotinen sirkus, peli sekä esitys, johon katsojat osallistuvat.
Yllättäen, juuri ennen häitään Scarlett saakin kutsun Caravaliin, mistä alkaa hänen elämänsä suurin peli. Nimittäin nyt viisi yötä kestävän pelin juonena on Scarlettin siskon, Tellan, etsintä. Se joka löytää hänet, voittaa koko pelin.

En täysin ymmärrä mistä hype johtuu tämän kirjan kohdalla, mutta tykkäsin kyllä lukea tätä. 
Olisin kaivannut enemmän tietoa Caravalin maailman taustoista. Lukija vain pudotetaan tähän uuteen maailmaan, minkä pitäisi ehkä tuoda tarinaan jotain taian tuntua, mutta musta se oli tökeröä. Ehkä se korjataan jatkossa, kuka tietää. Loppu oli yllätyksetön, eikä cliffhanger ollut mikään cliffhanger sanan koko merkityksessä.
Ideana Caraval on mielenkiintoinen, mutta toteutus vähän ontui. Vaikka Caraval ei täysin varastanut paikkaa sydämessäni, jäi siitä jotain sellaista hampaankoloon, että haluan kyllä lukea seuraavan osan jossain vaiheessa kun se ilmestyy. 

"Scarlettin mummi oli aina sanonut, että Caravalin maailma oli mestari Legendin suuri leikkikenttä. Jokainen sana kiiri hänen tietoonsa. Jokainen kuiskaus kulkeutui hänen korviinsa, jokainen varjo osui hänen silmiinsä. Kukaan ei koskaan nähnyt Legendiä - tai jos näki, niin vain tietämättään - mutta Caravalin aikana Legend näki kaiken." s.103

 ★★★1/2

maanantai 6. maaliskuuta 2017

OONKO IHAN NORMAALI? - HOLLY BOURNE

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Oonko ihan normaali?
Alkuperäinen nimi: Am I Normal Yet?
Kirjailija: Holly Bourne
Ilmestynyt: 2015
Suomennos ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 412
Takakannesta:
Evie haluaa olla ennen kaikkea normaali. Hukattuaan kolme vuotta elämästään taisteluun pakko-oireista häiriötä (OCD) vastaan hän lopettelee lääkitystään ja aloittaa uuden koulun, jossa häntä ei tunneta ”tyttönä joka sekosi” (vaan korkeintaan leffahulluna).

Viimein Evie uskaltautuu myös deittailemaan. Ihmissuhteet voivat kuitenkin sotkea kenen tahansa pään, ja hän alkaa ajautua takaisin pakkomielteiden maailmaan. Mutta kuinka uudet ystävät, taiteellinen Amber ja räväkkä feministi Lottie, voisivat auttaa, kun Evie ei suostu kertomaan ongelmistaan kenellekään?

*   *   *

"Kuin mallisotilas suoristauduin ja avasin rauhallisesti kylpyhuoneen oven lukon. Mutta sitä ennen vielä viimeinen toimintahäiriö ehti tunkeutua aivoihini kuin ratkaiseva laukaus.

PAHA AJATUS
Voi ei, se alkaa taas." s.13


Kirja käsittelee kahta asiaa: mielenterveyttä ja feminismiä. Eli jos etsit nuortenkirjaa missä puhutaan tärkeistä asioista, tää vois olla just oikee sulle.

Evie on 16-vuotias ja hän on taistellut OCD:tä vastaan jo muutaman vuoden. Hänen hartain toiveensa on parantua ja olla vain normaali (mitä se normaalius sitten ikinä onkaan). Evie on lähes onnistunut lopettamaan lääkityksensä ja hän on myös aloittanut opiskelut uudessa koulussa, missä kukaan ei tiedä hänen pakko-oire häiriöstään tai menneisyyttä ylipäätään. Evie saa mahdollisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä. Evie bilettää ja saa uusia kavereita, vielä kun hän saisi poikaystävän hän olisi normaali teini-ikäinen, eikö niin? Pakko-oireista ei pääse eroon noin vain ja OCD repii Evien takaisin sen synkkään maailmaan.

En tiedä millaista on sairastaa pakko-oire häiriötä, mutta musta tää kirja oli hyvin todentuntuinen ja sillä tapaa raaka. Kirjassa päästään todella Evien pään sisään ja OCD-ajatukset oli käsin kosketeltavissa.
Yksi parhaimpia paloja oli Evien, Amberin ja Lottien ystävyys. Ehkä siksi, koska nuo tytöt muistuttivat mua mun omista ystävistä, haha.
Pidin erityisen paljon lopusta, koska se oli täydellinen. Kirja ei pääty siihen, että rakkaus parantaa kaiken ja muuta diipadaapaa. Kaikki ei tapahdu hetkessä, kaikki tarvitsevat aikaa ja kaikki tulee vielä joskus olemaan okei. Musta se on erittäin lohduttava ajatus. Mun on pakko tähän loppuun heittää muutama lainaus tästä kirjasta:

"Mä kuulosta  ihan onnenkeksiltä, mutta sun täytyy rakastaa itseäsi ennen kuin mietit sitä, rakastaako joku muu sua." s.382

" 'Kaikki ovat normaaliuden jyrkänteellä. Kaikkien mielestä elämä on silkkaa painajaista joskus, eikä ole olemassa 'normaalia' tapaa selvitä siitä.' Sarah huokaisi. 'Ei ole olemassa normaalia, Evelyn. On vain se, mikä on sulle normaalia. Sinä jahtaat kummitusta.'" s.388

Mulle tuli yllätyksenä, että tämä on trilogian avaus osa. (!) Toinen osa Mikä kaikki voi mennä pieleen? ilmestyy nyt kesällä ja viimeinen osa Mitä tytön täytyy tehdä? ilmestyy suomeksi alkuvuodesta 2018. Kuka on innoissaan nostaa käden ylös! *kaksi kättä ilmassa*

★★★★★

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

HELMIKUUN KOOSTE











Ja niin on taas yksi helmikuu paketoitu! Ja on ihan kiva taas myöntää, että tuli luettua ihan mukavasti. Näin loppukuusta oon kuitenkin potenut lukutuskia. Oon aloittanut taas kymmenen kirjaa ja mitään en ole onnistunut lukemaan (vielä) loppuun asti.
Ensimmäinen helmikuun kirja tuli luettua ystävänpäivän lukumaratooniin.
>Hygge: Hyvän elämän kirja Meik Wikingiltä. Kirjassa oli reseptejä, paljon puhetta kynttilöistä ja kauniita kuvia. Olen hyggeilyn osalta kasvanut tynnyrissä: en edes tiennyt että hyggeilen ennen kuin olin lukenut siitä kirjan. Kirjassa oli kuitenkin aika paljon toistoa, mikä oli vähän tylsää.
>Toisena kirjana maratooniin tuli luettua  R.J. Palacion Ihme. Luulin ettei se iskisi muhun, mut olin onneksi väärässä. Ihmeestä kuoriutui oikein miellyttävä kirja<3
>Tästä löydöstä saan kiittää Twitteriä. Kata Melanderin Älä irrota herätti mielenkiintoni, kun se pomppi jatkuvasti puhelimeni näytölle. Kaverilta tämä onneksi löytyi, joten sain sen nopeasti lainaksi. Postaus tulossa.
>Paul Kalanithin Henkäys on ilmaa vain. Pidin hirveästi, tästä tulossa postaus myös jossain vaiheessa.
>We Should All Be Feminists/Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä Chimamanda Ngozi Adichie. (Pitkästä aikaa luin jotain e-kirjana!) Musta tää oli todella hyvä. Tässä ei paasata, eikä se tuntunut esseeltä. Jokaisen kuuluu lukea tämä jossain vaiheessa.

"Why the word feminist? Why not just say you are a believer in human rights, or something like that? Because that would be dishonest. Feminism is, of course, part of human rights in general—but to choose to use the vague expression human rights is to deny the specific and particular problem of gender. It would be a way of pretending that it was not women who have, for centuries, been excluded. It would be a way of denying that the problem of gender targets women."
Hyvää maaliskuun alkua kaikille!
Takaisin ylös