torstai 8. marraskuuta 2018

KIRJAMESSUJEN MUISTELUA & OSTOKSET






























Niin on taas yhdet kirjamessut koettu. Olin Helsingin kirjamessuilla nyt toista kertaa ja kirjakupla oli aivan yhtä ihana kuin ensimmäiselläkin kerralla. Messuilin perjantaina ja lauantaina, vaikka alkuperäinen suunnitelma oli, että kävisin messuilla torstaina ja lauantaina (torstaille napsahti työpäivä hurraa). Mutta ei se perjantaikaan huono päivä ollut, sillä päiväni odotetuin ja suosikki oli nähdä Minna Rytisalo Senaatintorin lavalla!





























Rouva C. ja Minna Rytisalo sai mut ihan todenteolla kiinnostumaan Minna Canthista. Omasta hyllystä löytyy Työmiehen vaimo, mutta siihen se sitten jääkin. Täytyy tästä eteenpäin yrittää metsästää enemmän Canthin tekstejä.



































Ja ostoksiin! Tänä vuonna mulla oli suunnitelmana, että tänä vuonna ostan fiksummin, enkä kantaisi kotiin jokaista kahden euron löytöä, mikä saattaisi edes vähän kiinnostaa. Parasta on se, että mä oikeasti onnistuin siinä! Mulla oli kaksi kirjaa valmiiksi jo mielessä mitkä kirjamessuilta lähtisi mukaan ja ne olivat Pitkäkankaan Ruska ja Katja Ketun Rose on poissa (mua niin harmitti kun Katja Kettu ei päässytkään lauantaina kirjamessuilleD: )
Sammakon pisteeltä sain Sarah Anderssenin sarjakuvia arvostelukappaleiksi. Anniina Tarasovan Venäläiset tilikirjani on kiinnostanut jo jonkin aikaa ja se löytyi Suomalaisen pisteeltä edullisesti. Lucia Berlinin Siivojan käsikirja on ollut paljon esillä ympäri kirjamaailmaa ja musta tuntuu et mun täytyy kokea se myös itse, niin hankin sen sitten kovakantisena hyllyyni. Haluan päästä siihen pian käsiksi, mutta lupasin itselleni, että en aloita yhtään uutta kirjaa ennen kuin keskeneräiset on luettu alta pois. Kuudes sukupuutto oli löytö Atenan pisteeltä neljällä eurolla, tämän sallin itselleni heräteostokseksi.:-D Mukaani lähti myös yksi manga, Zelda. ♥

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

HELSINGIN KIRJAMESSUT, TÄÄLLÄ TAAS




































Ja niin koittaa taas lokakuu ja Helsingin kirjamessut! Aika menee hurjaa vauhtia, tuntuu että vasta kotiuduin edellisiltä Helsingin kirjamessuilta. En toki valita, pääsen taas elämään kirjakuplassa kaksi päivää putkeen!
Tänä vuonna seikkailen messuilla perjantaina ja lauantaina. Opin viime vuodesta, että poimin muutaman must see -ohjelman ja sitten kuljen messuilla fiiliksen mukaan, enkä ohjelmien perässä juosten.

P e r j a n t a i n a :
-13:00-13:30 Senaatintori / Minna Rytisalo: Rouva C.
-14:30-15:00 Kallio / Elina Rouhiainen: Aistienvartija
-16:00-16:30 Senaatintori / Saara Turunen: Sivuhenkilö

L a u a n t a i n a :
-13:30-14:00 Senaatintori / Maria Veitola: Veitola
-14:30-15:00 Senaatintori/ Katja Kettu: Rose on poissa

Tänä vuonna yritän olla pimahtamatta ja pysyä budjetissa. Mulla on muutama kirja mielessä, mitkä haluan ostaa, mutta yritän olla tekemättä heräteostoksia. Katsotaan pysyykö rautainen itsekuri päällä vai ei (pysyy se). :-D Anyway, en malta odottaa, tämä on parasta aikaa vuodesta! Nähdään kirjamessuilla♥

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

SISKO SAVONLAHTI : EHKÄ TÄNÄ KESÄNÄ KAIKKI MUUTTUU


Mistä mulle: arvostelukappale / Nimi: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu / Kirjailija: Sisko Savonlahti / Ilmestynyt: 2018 / Kustantaja: Gummerus / Sivumäärä: 304 / Takakannesta
"Tiedän, että minun on tehtävä tälle kaikelle jotain ja vähän äkkiä. Mutta vielä hetken ajan minä haluan maata parvekkeella ja muistella entistä poikaystävääni." Näin ajattelee nuori nainen asunnossaan, jonne kantautuu ihmisten kiljunta Linnanmäeltä. Kohta on kesä, ja on aika päästä erosta yli. Täytyy nousta murheen alhosta, täytyy löytää työpaikka, täytyy rakastua, täytyy käynnistää positiivisuuden kierre. Mutta pitääkö täyttää ulkopuolisten odotuksia vai toimia sen mukaan, mitä itse haluaa? Mistä tietää, mitä itse haluaa? Niin paljon kysymyksiä, ja usein houkuttelevimmalta tuntuu huonekasvien pintamullan tarkkailu, ystäville tekstaaminen, sipsidipin sekoittaminen ja makuuasento hintavan vuokra-asunnon parvekkeella. Kuinka hänen käy?

Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu yhdistelee oivaltavasti kepeää huumoria ja melankoliaa. Se on suora ja tarkka kuvaus herkästä kaupunkilaisarjesta.

*   *   *

Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu oli yks mun syksyn odotetuimmista kirjauutuuksista. Aivan ensimmäisenä mun huomioni tähän kiinnitti kannen kauniit pionit, jee! Tarina itse oli mulle sitten pettymys :( Se ei vain ollut mulle.

Helsingin Kallio, sipsit & dipit, pätkätyö, sinkkuus, tinder ja yhden yön jutut. Tää kuulostaa vähän suomen Bridget Jones -jutulta, mut muhun se ei jaksanut kolahtaa. Mua ärsytti jatkuvat ja loputtomat kuvaukset mm. sipseistä ja dipeistä. Odotin kevyttä ja hauskaa meininkiä, mutta jotenkin päähenkilön negatiivisuus lamaannutti myös mut. Mua ärsytti päähenkilön huolettomuus: velkaa vanhemmille, velkaa sukulaisille, velkaa kavereille. Muttahei, otetaan opintolainaa ja matkustetaan parhaan kaverin kanssa New Yorkiin! Ehkä sieltä löytyisi myös uusi poikaystävä, koska elämällä on heti taas tarkoitus kun on poikaystävä? En mä tiä, tää vaan raivostutti. 

Täytyy todeta se, että kyllä Savonlahti osaa kirjoittaa, koska se sai mut tuntemaan niin paljon ärsytystä. :-D Kyllä musta tuntuu että aion silti hankkia tän hyllyyn myös kovakantisena sitten joskus. Tää ois ehkä hyvä kesäkirja, jotenki just hyvä aivot narikkaan-teos. Löin tälle vaan liian kovat odotukset omassa päässäni ja petyin. Haluaisin antaa tälle kyllä uuden mahdollisuuden vielä joku päivä.

"Kotini sijaitsee kuudennessa kerroksessa, ja siinä on lasitettu parveke, johon paistaa aurinko iltapäivästä aina iltaan asti. Kun menen parvekkeelle seisomaan, näen Linnanmäen korkeimmat laitteet." s.9

keskiviikko 8. elokuuta 2018

ERIKA VIK : SELEESIAN NÄKIJÄ




































Mistä mulle: oma ostos / Nimi: Seleesian näkijä / Kirjailija: Erika Vik / Ilmestynyt: 2017 / Kustantaja: Gummerus / Sivumäärä: 613 / Takakannesta:
Corildon ja Aleia ovat saapuneet Seleesiaan selvittääkseen, kuinka Aleiassa olevan lumouksen saisi purettua. Corildonin menneisyys ei jätä miestä rauhaan. Tapahtumia varjostaa Seleesian sisäpoliittinen kuohunta, sillä villit huhut kuiskivat tulilinnuista, jotka karkotettiin puoli vuosisataa sitten.
Toisaalla Esme koettaa suojella elämänsä suurinta rakkautta ja pitää Mateon hengissä. Ihmisten maailmassa valmistellaan suunnitelmia, jotka asettavat koko Seleesian tulevaisuuden vaakalaudalle. Kaiken tämän keskellä on Aleia, joka pystyy samaan kuin huonot tuulet. Ihminen, joka vaistoaa seleesien toisen pulssin. Mitä tapahtuu, jos lumouksen saakin purettua? Voiko hän olla uhka seleeseille?

Seleesian näkijä on mukaansatempaava fantasiaromaani totuuden etsimisestä, viholliskuvien murtamisesta, vaikutusvaltaisten vastuusta sekä anteeksiannosta. Kiitetyn Kaksosauringot-trilogian toinen osa tarjoaa jälleen seikkailua ja ruudinsavua sekä tappavaa tulta ja syvältä kumpuavaa taikuutta.

*   *   *
Tässähän kävi klassiset! Ostin Seleesian näkijän viime vuoden elokuussa ja sain luettua sen vasta nyt vuoden jälkeen. Mua tää trilogian toinen osa ei koukuttanut niin kuin ensimmäinen teki, minkä kertoo jo sekin, että luin tätä reilun kuukauden. Se ei mun silmissä yltänyt Hän sanoi nimekseen Aleian tasolle. Niinhän toiset osat aina tuppaavat olemaan trilogian 'heikompia' - ilman kunnon alkua ja päätöstä.

Seleesian näkijässä tapahtui ja samalla siinä ei tapahtunut paljoa mitään. Saamme tietää paljon Saleesiasta ja hahmoista, mutta juoni jumitti ja moni asia tuntui vain liian pitkitetyltä. Koin myös kirjan hiukan sekavaksi, mutta se voi johtua yksinomaan siitä, kun luin kirjaa niin kauan ja moni asia ehti ehkä unohtua. :/
Seleesian näkijä jatkuu oitis siitä mihin muistelen ensimmäisen osan päättyneen. Aleia ja Corildon ovat matkalla Seleesiaan, Corildonin äidin luokse. Molemmat toivovat, että Corildonin äiti osaisi näkijän kykyjensä avulla selvittämään ja murtamaan Aleian lumouksen. Toinen osa pyörii siis Seleesiassa, Corildonin perheen ympärillä.
Musta tuntuu, että kolmas osa lähtee heti käyntiin kunnon rummun päristysten saattelemana, koska Seleesian näkijä kyllä petaa kunnon tapahtumia kolmanteen osaan. (lisää tulilintuja kiitos!)

ps. Haluaisin niin Aleiasta ja Corildonista pariskunnan, vaikka luulen että niin tuskin tulee tapahtumaan.  😭

Päätösosa Nefrin tytär ilmestyy lokakuussa! Innolla odottelen :)

kuva lainattu täältä
Kaksosauringot-trilogian fantastinen kertomus kahtia jakautuneesta maailmasta huipentuu kiihkeästi odotettuun, spektaakkelimaiseen päätösosaan.

Tulilinnut ja kartaagit ovat hyökänneet Seleesiaan, ja Klaani on kaapannut Aleian Thelluriaan. Corildon lähtee Seuran varjojen kanssa hänen peräänsä ja värvää mukaansa Mateon, joka osaa avata thellurialaisia lukkoja. Kun Aleia kohtaa viimein Thelluriassa etsijänsä, Klaanin värvänneen tahon, hän törmää toisenlaisiin totuuksiin, jotka pakottavat hänet kyseenalaistamaan kaiken seleesien keskuudessa kokemansa.

Kenen puoleen Aleian lojaliteetti kallistuu? Voiko hän hallita lumousta sisällään vai onko sillä oma tahtonsa? Entä miten käy Corildonin ja vainottujen seleesien?

sunnuntai 5. elokuuta 2018

SARAH J. MAAS: KESKIYÖN KRUUNU


Mistä mulle: arvostelukappale / Nimi: Keskiyön kruunu (Throne of glass #2) / Crown of Midnight / Kirjailija: Sarah J. Maas / Ilmestynyt: 2018 / Kustantaja: Gummerus / Sivumäärä: 453 / Takakannesta
Lasipalatsin valtaistuimella istuu mustasieluinen kuningas, joka hallitsee alamaisiaan rautaisella otteella. Celaena Sardothien voitti raa’an kamppailun ja hänet valittiin kuninkaan henkilökohtaiseksi salamurhaajaksi, Kuninkaan Miekaksi. Celaena ei kuitenkaan kumarra kruunua: salassa hän auttaa kuninkaan vihollisia pakenemaan, sillä hän tietää, että hänen palvelemansa mies on paha. Jokainen kuolema, jonka Celaena lavastaa, ja jokainen valhe, jonka hän kertoo, on uhka hänen rakkailleen ja hänelle itselleen.

Julkisivun ylläpitäminen käy entistäkin vaikeammaksi, kun Celaena tajuaa, ettei ole ainoa, joka hakee oikeutta. Juonittelu ja salailu mutkistavat hänen välejään kruununprinssi Dorianiin, kuninkaallisen vartioston kapteeni Chaoliin sekä kapinalliseen prinsessa Nehemiaan. Kohdatessaan vielä kuningastakin pahemman voiman Celaenan on päätettävä, millä puolella hän on ja minkä puolesta hän taistelee: vapautensa, sydämensä vai kuningaskunnan kohtalon...

*   *   *

Celaena Sardothien voitti itselleen Kuninkaan Miekan tittelin ja salamurhaa nyt kuninkaan käskystä. Hänen täytyy kestää uutta 'työtään' neljä vuotta ja hän on täysin vapaa ja hänen maineensa puhdistetaan. Hän ei kuitenkaan tee työtä käskettyä, vaan hän päästää uhrin aina pakoon, koska tietää kuninkaan olevan paha. 

Musta ensimmäinen osa oli hyvä, mutta tämän toisen osan myötä sarja vain paranee. Tässä toisessa osassa päästään luonnollisesti pintaa syvemmälle Erileaan, jossa jokainen Celaenan läheinen kohtaa valtavia haasteita ja hurjia seurauksia: Nehemian suunnitelma paljastuu, Dorian oppii itsestään jotain, mikä hänen on pidettävä salassa, Chaol saa selville ystävänsä oikean identiteetin.
Kirjassa esittäytyy myös muutama uusi hahmo, mm. puhuva ja sarkastinen ovenkolkutin Mort. Musta Mort on loistava ja saisi esiintyä kirjassa vähän useammin :D
Kirja päättyy kohtaan mikä jättää lukijan oitis janoamaan jatkoa sarjalle. Onneksi kolmas osa on ilmestynyt jo suomeksi, niin ei meidän tarvitse jatkoa tälle kirjalle enää odottaa!: )

"Hänen miekkansa liukui ulos huotrastaan lähes ääneti. Hän veti henkeä vapisten ja valmistautui siihen, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Nirallin silmät rävähtivät auki juuri kun Kuninkaan Miekka kohotti aseen hänen ylleen." s.10

keskiviikko 1. elokuuta 2018

YA-LUKUHAASTEEN KOONTI

Ja niin on puoli vuotta kulunut! Hannan (Sivujen välissä blogista) luoma YA-lukuhaaste päättyi tänään. Luen enimmäkseen Ya-kirjoja, joten en edes lähtenyt stressaamaan tästä haasteesta mitenkään. Päätin, että luen mitä luen ja bingo tulee jos on tullakseen :D Sain bingoon 12 rastia, mutta bingoa ei syntynyt, vaikka hyvin lähellä se kävi! Olisi ehkä pitänyt lukea joku semmoinen vielä, että olisin bingon saanut.



































KIRJA JOTA ET MUUTEN LUKISI Ainoa : Kiera Cass
Valinta -sarja oli mulle guilty pleasure lukemista jossain vaiheessa. Sarjan kolmas osa oli kuitenkin pakkopullaa ja sopi niin mainiosti tähän ruutuun joten luin sen väkisin. Valinta kyllä tappo mulle Kiera Cassin kirjat, mua ei kiinnosta pätkääkään Cassin muut teokset. :/
KIRJASSA KAUNIS KANSI The Poet X : Elizabeth Acevedo
Tää oli runonmuotoon kirjoitettu, samoin kuin Sarah Crossanin kirja Yksi. Näitä mun täytyy yrittää löytää lisää :)
ÄÄNIKIRJA 99 Days : Katie Cotugno
Mun ihan eka äänikirja! Eikä se sen paremmin iskenyt, taisin antaa kaksi tähteä tälle Goodreadsissa.
LYHYT KIRJA Court Of Frost And Starlight : Sarah J. Maas
Uutta Maasia! Tähänkin petyin, mutta tämähän oli tarkoitettukin täytekirjaksi ennen varsinaista jatkoa?
JATKO-OSA SARJAAN Keskiyön Kruunu : Sarah J. Maas
Tästä tulossa fiilistelypostaus.
KIRJASSA NAISKERTOJA Wonder Woman - Warbringer : Leigh  Bardugo
Musta tuntuu, että Leigh Bardugo voi kirjottaa mitä vain ja se on mulle automaattisesti tosi hyvä?? Oon tänä vuonna jakanut viittä tähteä tosi harvalle kirjalle. Itse asiassa niitä on tälle vuodelle kertynyt vasta 4. Ja tää oli yksi niistä neljästä mille oon antanut viis tähteä! Yritän väkertää jotain postausta tästä jossain vaiheessa.

Mutta hei, kiitos Hanna haasteen emännöinnistä! Tää oli tosi kiva haaste. :)

perjantai 27. heinäkuuta 2018

CARRY ON READING 2-VUOTTA

Teen tällä hetkellä lähes 50-tuntisia työviikkoja, eikä jaksaminen tahdo riittää enää blogin puolelle, saati että aikaa jäisi lukemiselle hirveästi. MUUUUUTTA, yllätyksekseni huomasin, että alamme lähestyä elokuun alkua eli se tarkoittaa että Carry on reading täytti jo kaksi vuotta(23.7)!! Herranjestas kun aika kulkee lujaa tahtia. En voi kuin kiittää taas kaikkia täällä blogissa pyörähtäneitä ja kommentoijia, suuri kiitos ja syvä kumarrus ♥
Miksi lukea yhtä kun voit lukea viittä



































Tässä tämän hetkiset keskeneräiset kirjat.. Aloitan näköjään taas koko ajan uusia vaikka en edes ehdi lukea mitään loppuun :D Ehkä kesän viimeinen lukumaraton auttaa tämän pinon karsimisessa!

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

SALLA SIMUKKA: SAMMUTA VALOT! / SYTYTÄ VALOT!


Mistä mulle: arvostelukappale / Nimi: Sammuta valot!/sytytä valot! / Kirjailija: Salla Simukka / Ilmestynyt: 2018 / Kustantaja: Tammi / Sivumäärä: 144 / Takakannesta
Mikä on kauheinta tai kauneinta, mitä sinulle on tapahtunut?

Salla Simukan odotettu ja oivaltava kertomuskokoelma Sammuta valot! / Sytytä valot! sisältää pieniä kauheita ja kauniita tarinoita nuorten elämästä.

Miksi kellariin saa mennä vasta 15-vuotiaana? Mitä Koiranpääpuistossa on tapahtunut? Kuka vierailee öisin Klaran eristyshuoneessa? Särkyykö ensirakkauden lumous, jos siitä kertoo rakkauden kohteelle vuosien jälkeen?

Kääntökirja Sammuta valot! / Sytytä valot! on uudenlainen kokoelma, jonka tarinat peilaavat toisiaan hätkähdyttävillä ja riemastuttavilla tavoilla. Simukan tekstit liikkuvat kauhusta romantiikkaan ja scifistä realismiin. Tämä teos on harvinainen herkku nuorille, aikuisille ja nuorille aikuisille.

*   *   *
Tällä viikolla ilmestyi Salla Simukan uutuus Sammuta valot! / sytytä valot! -teos. Kiitos Tammelle, että sain taas olla osallisena blogirinkiä!

Mulla on ollut vaikeuksia Salla Simukan kirjojen kanssa. Lumikki-trilogiaa olen yrittänyt lukea, mutta huonolla menestyksellä. Aloitin myös kerran Kun enkelit katsovat muualle -kirjaa, mutta sekään ei napannut. Hypistelin kerran kirjastossa Minuuttivalssi -kirjaa, mutta jätin sen hyllyyn, koska ajattelin että tuskin lämpenen sillekään. Muistaakseni mulla on jossain kaapin kätköissä Jäljellä ja Toisaalla mainoskirjanmerkki. Simukka on mulle siis vieras ja samalla jollain tavalla tuttu kirjailija!

Simukan teos Sammuta valot! / sytytä valot! koostuu yhteensä 20 novellista, kymmenen kummallakin puolella. Sammuta valot! -puoli on synkempi ja sisältää pieniä kauhukertomuksia. Sytytä valot! -puoli on vastapainoksi kevytmielisempi ja valoisampi. Kokonaisuutena Sytytä valot! -puoli oli mun mieleen enemmän, vaikka toinen puolikin oli onnistunut. Mun mielestä koko teoksen parhaimmaksi novelliksi  muodostui Sammuta valot! -puolelta novelli nimeltä "Huvipuisto". Siitä mulle tuli etäisesti mieleen Erin Morgensternin Yösirkus. :D 

"- Haistelen sua. Sä tuoksut hyvältä. Metsältä.
- Sä tuoksut sateelta.
- Eli yhdessä me tuoksutaan sateiselta metsältä. Se on aika hyvä tuoksu, vai mitä?
- Paras." s. 8, Sytytä valot!

Molemmat puolet tarjoavat pieniä suuria tarinoita. Ensirakkautta, pelkoa, ikävöintiä, tunteiden kirjoa. Tää oli nopealukuinen ja (sammuta -puoli 66 sivua & sytytä 78 sivua) ja hassua kyllä kuvailla kirjaa en tiedä miksi sanoilla tosi miellyttävä, mutta kun sitä se oli. :D Jos novellit millään tavalla nappaa, niin tartu tähän seuraavaksi :)

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

MITKÄ MUA KIINNOSTAA SYKSYLLÄ 2018?

Pitkästä aikaa listausta kaverit! Halusin listata ja karsia (sekä näin tehdä itsellekin vähän enemmän selkeäksi) mitkä mua oikeasti kiinnostaa tulevalta syksyltä. Totuushan on se, että kaikki kiinnostaa aina vähän, mut nämä kahdeksan kirjaa aion varmuudella hankkia omaan hyllyyn. Jostain syystä näistä kaikki paitsi yksi ilmestyy lokakuussa? Lompakko huutaa apua Nämä ei ole missään järjestyksessä!

























- Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu (Gummerus/syyskuussa)
Mun silmiini nappasi tämä vaaleanpunainen kansi ja pionit!
- Erika vikin Nefrin tytär (Gummerus/lokakuussa)
Kaksoisauringot -sarjan toinen osa on mulla vielä kesken, mut oon silti jo innoissani odottamassa tätä kolmatta ja viimeisintä osaa! 


























- Näpit irti! Jennifer Mathieulta (Otava/lokakuussa)
Tää oli mulle yllätyskäännöskirja! Saisinpa tämän jo käsiin. 
- Holly Bourne...Ja onnellista uutta vuotta? (Gummerus/lokakuussa)
Holly Bournen kirjat on nykyään automaatio-pitää-saada.




















- Mackenzi LeeThe Lady's Guide to Petticoats and Piracy (Katherine Tegen Books/lokakuussa)
Gentleman's Guide To Vice And Virtue oli mun yks viime vuoden lemppari, joten tää kiinnostaa hirmuisesti sen myötä.
- Becky Albertalli ja Adam Silvera What If It's Us (HarperTeen/lokakuussa)
Voisiko olla mielenkiintoisempi kirjailijakombo? Entä voisiko lokakuu vain alkaa heti huomenna?

- Elina Pitkäkangas Ruska (Myllylahti/lokakuussa)
LEO FOREVER.
En hyväksy, että tämä sarja loppuu.
- Sarah J. Maasin Kingdom Of Ash (Bloomsbury/lokakuussa)
JA THRONE OF GLASSKIN LOPPUU MIKSI.

Oon sopivan optimistinen, että saan nää kaikki jopa (ehkä. vahva ehkä.) luettua tämän vuoden puolella. Liian moni hyvä sarja saa päätöksen tämän syksyn myötä. :( Tunteiden vuoristorataa luvassa.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

ERNEST CLINE : ARMADA



Mistä mulle: arvostelukappale / Nimi: Armada / Kirjailija: Ernest Cline / Ilmestynyt: 2016 / Kustantaja: Gummerus / Sivumäärä: 377 / Takakannesta:

Zack Lightman ei ole koskaan perustanut todellisuudesta, vaan elokuvat ja videopelit ovat aina vetäneet pidemmän korren. Hän toivoo, että tapahtuisi jotain fantastista. Että käynnistyisi suuri avaruusseikkailu.

Kun Zack sitten bongaa avaruusaluksen, hän uskoo menettäneensä järkensä. Näköpiirissä leijuva laite on suosikkivideopeli Armadasta, jossa pelaajien tarkoitus on suojella maapalloa ulkoavaruuden tunkeilijoilta.

Alkaa yllätysten ketju, joka panee Zackin tarkistamaan tietämyksensä maapallon historiasta, sen tulevaisuudesta sekä omasta elämästään. Vaakakupissa painaa ihmiskunnan eloonjääminen, ja Zackin on puettava ylleen sankarin viitta.

Armada on hilpeä ufotrilleri pahimpaan seikkailu- ja nostalgiannälkään – kasvu- ja seikkailutarina.

*   *   *

No mutta! Tämä oli ihan eri mitä odotin. Oikeastaan se johtuu Clinen edellisestä kirjasta, Ready Player Onesta, mitä en sitten loppujen lopuksi jaksanut lukea loppuun. Pelkäsin, että tämäkin saattaa jäädä lukematta, mut tää olikin ihan eri, luin tämän vuorokauden sisällä. Lähes yhdellä istumalla! :D

Päähenkilömme on Zack Lightman, hänen isänsä on kuollut pojan ollessa vauva (Zackin isä oli nörtti, Zack on perinyt pelaamisen ja nörttikiinnostuskohteensa isältään.). Hän asuu kahdestaan äitinsä kanssa Oregonissa. Hän pelaa paljon videopeliä nimeltä Armada kahden kaverinsa kanssa. Zackin isä on 'hieman' paranoidi, hän esittelee päiväkirjoissaan salaliittoteorioita siitä kuinka valtio käyttää videopelejä treenatakseen ihmisiä avaruusolioiden vastaiseen sotaan. Pian Zack huomaakin, että hänen isänsä oli oikeassa.

Suurinta rakkautta tässä kirjassa on populaarikulttuuri. Kirjassa mainitaan sci-fin suuria nimiä mm. Star Trek(Jos yhtään tuntee mua, tietää et star trek on ♥), Star Wars, Avaruusseikkailu 2001. Muita nimiä mainitaan myös, mm. Clark Kent, Vihreä lyhty ja Thor.
Armada on loistava kirja nostalgianälkään, sillä se  sisältää loputtomia referenssejä 80-luvun populaarikulttuuriin. Vaikka Cline vaikuttaa vähän yhden tempun ponilta 80-luvun populaarikulttuurin kanssa, musta tää oli (loppua laskematta) oikein onnistunut teos.
Pisteitä täydestä viidestä tähdestä laski kirjan loppu. Musta se oli liian nopeasti hutaistu. Enkä myöskään pitänyt yhdestä hahmosta mikä ilmestyi kirjaan keskivaiheilla. tästä aiheesta jatkaminen olisi juonipaljastus

Ärsyttää, että ihan turhaan pelkäsin tähän kirjaan tarttumista, aivan syyttä suotta lykkäsin kirjan lukemista.

"Kun huomasin lentävän lautasen, tuijottelin parhaillaan luokan ikkunasta ulos ja haaveilin seikkailusta." s.9

lauantai 23. kesäkuuta 2018

CLARE MACKINTOSH : MINÄ NÄEN SINUT


Mistä mulle: kirjastosta / Nimi: Minä näen sinut / I See You / Kirjailija: Clare Mackintosh / Ilmestynyt: 2016 / Kustantaja: Gummerus / Sivumäärä: 400 / Takakannesta:
Työmatka julkisilla on päivittäinen pakko, jolle et uhraa juurikaan ajatuksia. Yrität vain saada ajan kulumaan: selaat ehkä lehteä, tuijottelet ikkunasta. Mutta entä jos täydessä liikennevälineessä istuukin joku, joka näkee sinut, seuraa sinua, pitää kirjaa liikkeistäsi? Joku joka tietää yhtä hyvin kuin sinä itse, mistä tulet, milloin ja minne menet...

Zoe Walker, lontoolainen kahden nuoren äiti, löytää lähijunassa lehteä lukiessaan ihmetyksekseen oman kuvansa seuralaispalvelujen mainosten joukosta. Hänen perheensä väittää, että kuvan nainen vain muistuttaa häntä. Sitten Zoe löytää vanhemmasta lehdestä samalta paikalta toisen naisen kuvan - ja pian tämä nainen joutuu rikoksen uhriksi. Onko Zoe itsekin vaarassa, vai onko kyse vain sattumasta? Mikään ei tunnu enää olevan sitä miltä näyttää. Zoe yrittää epätoivoisesti selvittää, voiko hän luottaa vaistoihinsa vai onko kaikki vainoharhaa. Tähtitrilleristin odotetun toisen romaanin luettuasi katsot kanssamatkustajiasi toisin silmin.

*   *   *

Tämän teoksen jälkeen mä huomasin, että Clare Mackintoshin kirjat ei oo vaan mua varten. Yli vuosi sitten lukemani Annoin sinun mennä ei myöskään vakuuttanut mua. Koin silti, että Minä näen sinut oli astetta parempi, kuin Mackintoshin aiempi teos.

Zoe Walker kulkee junalla töihin, niin kuin monet muutkin ihmiset. Hän löytää lehdestä oman kuvansa seuralaispalvelu mainosten joukosta ja järkyttyy. Naisen täytyy olla vain todella saman näköinen kuin Zoe itse! Pian mainosten naiset joutuvat rikosten uhreiksi ja Zoe yrittää epätoivoisesti selvittää mitä ihmettä hänen ympärillään oikein tapahtuu. Joku kirjaa hänen jokaisen liikkeensä ja tietää hänen päivärytminsä.

Stalkkaajan sivun pituisia lukuja lukiessa mua oikeasti karmi. Ne jotenkin ällötti mua hyvin paljon. Loppua kohden mulla alkoi väistämättä soimaan päässä The Policen Every Breath You Take ja sen jälkeen mua huvitti lähes kaikki. 
Musta kirjan loppu oli huono, kaikki jotenkin lässähti, kun asiat alkoivat ratkeamaan. Varsinkin viimeiset sivut saivat mut vaan ääneen toteamaan "aijaa" ja laskemaan kirjan pöydälle. Jännitys pysyi hyvin yllä lähes loppuun, mutta sitten ratkaisu vain pilasi koko kirjan mulle.

Ajattelin silti, että kolmas kerta toden sanoo ja lukea Clare Mackintoshin kolmannen kirjan Let Me Lie jos saan sen jostain käsiini, metsästämään sitä en lähde. :-D

perjantai 22. kesäkuuta 2018

LUMBERJANES VOL. 1


Mistä mulle: oma ostos / Nimi: Lumberjanes / Kirjailija: Stevenson, Ellis, Watters, Allen / Ilmestynyt: 2014 / Kustantaja: BOOM! Studios / Sivumäärä: 128 / Takakannesta:
FRIENDSHIP TO THE MAX! At Miss Qiunzilla Thiskwin Penniquiqul Thistle Crumpet's camp for hard-core lady-types, things are not what they seem. Three-eyed foxes. Secret caves. Anagrams. Luckily, Jo, April, Mal, Molly, and Ripley are five rad, butt-kicking best pals determined to have an awesome summer together... And they're not gonna let a magical quest or an array of supernatural critters get in their way! The mystery keeps getting bigger, and it all begins here.

*   *   *

Lumberjanes on ihana♥ Siinä on vain yksi ja sama ongelma mikä monen muunkin sarjakuvan kohdalla: se saisi olla pidempi. Onneksi näitä on ilmestynyt kuitenkin kahdeksan numeroa (? korjatkaa jos oon väärässä.)
Lumberjanes sarjis seuraa viiden nuoren partio/kesäleirielämää. On mystinen metsä, joessa uiskentelee hirviöitä, Jetikin vilahtaa muutamassa ruudussa. Seikkailuja, missä tulee hyödyksi kaikki partiossa opitut taidot!
Ruudut ovat värikkäitä ja piirrosjälki miellyttää hirveästi mun silmää! Tää ensimmäinen osa oli oikeasti hauska, monessa kohtaa aidosti hymyilytti. Seuraavatkin osat lähtevät varmasti mun ostoskoriin.

“I solemnly swear to do my best Every day, 
And in all that I do, 
To be brave and strong, 
To be truthful and compassionate,
To be interesting and interested,
To respect nature, 
To pay attention and question 
The world around me, 
To think of others first, 
To ALWAYS help and protect my friends
Then there's a line about God or whatever 
And to make the world a better place 
For Lumberjane scouts 
And for everyone else.”

perjantai 15. kesäkuuta 2018

KESÄN LUKUMARATON 16.06.2018




































Ihanaa, pitkästä aikaa lukumaraton! Kesäkuun lukumaratonia emännöi Sivujen välissä -blogin Hanna. Mulla on täysin vapaa viikonloppu, joten mulle tää lukumaraton osui juuri oikeaan aikaan!:D Ajattelin aloittaa tänään perjantaina kello 21, mutta saa nähdä kuinka paljon Portugali - Espanja jalkapallopeli veroittaa lukuajasta. Päivittelen taas luultavammin Twitteriä, mutta yritän myös tänne kirjoitella edistymisestäni.

Maraton on ohitse! Yhteensä tuli luettua 379 sivua. Olen ihan tyytyväinen tulokseen, koska jalkapallopelit häiritsivät tasaiseen tahtiin lukemistani.




















Aloitin lukumaratonin Erika Vikin Seleesian näkijällä. En saanut sitä luettua loppuun, mutta edistyin sen kanssa kuitenkin 146 sivua. Clare Mackintoshin Minä näen sinut -teoksen luin loppuun, jäljellä siitä oli 233 sivua.
Toivottavasti pystyn osallistumaan ensi kuun kesälukumaratoniin:D Nää on aina niin mukavan lepposia. 

tiistai 5. kesäkuuta 2018

PAPER GIRLS #1-3 : BRIAN K. VAUGHAN


Mistä mulle: oma ostos / Nimi: Paper Girls / Kirjailija: Brian K. Vaughan, Cliff Chiang / Ilmestynyt: nro 1 v.2016 nro 2 v.2016 nro 3 v.2017  / Kustantaja: Image Comics / Sivumäärä: 128-144 / Takakannesta:
In the early hours after Halloween of 1988, four 12-year-old newspaper delivery girls uncover the most important story of all time. Suburban drama and otherworldly mysteries collide in this smash-hit series about nostalgia, first jobs, and the last days of childhood.

*   *   *
Oon ennen jättänyt kirjoittamatta mietteitäni sarjakuvista tänne, mutta nyt ajattelin korjata asian, sillä oon nyt alkanut lukemaan näitäkin enemmän. Saga on pitkään ollut mun ylivoimainen suosikki, mutta eilen illalla Paper Girls -sarjakuvan kolmas osa vei tämän sarjan mun lemppariksi. Tartuin Paper Girlsin ensimmäiseen osaan koska 1) Brian K. Vaughan 2) tätä on verrattu Netflixin Stranger Things -sarjaan mitä rakastan. Musta nää kaksi asiaa lupaa jo varsin hyvää!

Eletään vuotta 1988. Neljä 12-vuotiasta tyttöä (Tiffany, MacKenzie, KJ ja Erin) jakavat työkseen sanomalehtiä aamuöisin. Halloween yönä heidän kimppuunsa hyökkää muutama teini ja yksi heistä varastaa Tiffanyn radiopuhelimen. Tytöt lähtevät jahtaamaan teinipoikia ja päätyvät hylättyyn taloon, mistä löytyy aikakone. Pian tarinaan päätyy mukaan avaruusolioita ja uusia maailmoja! Tarina tarjoaa heti äksöniä eikä tarvitse odotella, että koska tarina potkaistaan käyntiin.

Kaikki on varsin sekavaa ensimmäisessä osassa, enkä lukenut toista osaa todellakaan heti ensimmäisen osan loputtua. Olin vähän pettynyt ekaan osaan, koska Saga on niin hyvä, niin tottakai oletin, että tämäkin olisi. Kun annoin uuden mahdollisuuden tälle sarjalle ja jatkoin toisen osan pariin, yllätyin kun aloin vähän syttymään tästä. Kolmas osa oli se, mikä sai mut rakastumaan tähän sarjaan ja se hyppäsi Sagankin yli. Paper Girls on vähän kuin Saga, se paranee jokaisen osan myötä. (vaikka kolmannessakin osassa ollaan vielä vähän ulapalla, että mitä on tapahtunut (niin hahmot kuin ehkä lukijakin. Mutta se on ehkä tarkoituskin..?)
Yksi asia mikä on ollut ihanaa katseltavaa jokaisessa osassa on värimaailma:


















😍😍😍

perjantai 1. kesäkuuta 2018

NIIN KUIN ME OLISIMME KAUNIITA : GIN PHILLIPS


Mistä mulle: arvostelukappale / Nimi: Niin kuin me olisimme kauniita / Alkuperäinen nimi: Fierce Kingdom / Kirjailija: Gin Phillips / Ilmestynyt: 2017 / suom. 2018 / Kustantaja: S&S / Sivumäärä: 301 / Takakannesta:
Eläintarha on jo melkein tyhjillään, kun Joan ja hänen nelivuotias poikansa lähtevät vihdoin kohti portteja. Heillä on ollut hauska iltapäivä, mutta nyt on aika päästä kotiin. Portilla Joan näkee kuitenkin jotain, mikä saa hänet ryntäämään paniikin vallassa takaisin eläintarhan uumeniin.

Seuraavan kolmen tunnin ajan - koko romaanin ajan - Joan ja hänen poikansa Lincolnin elämä on vaarassa. Kuin eläimet heidät on suljettu tarhaan, jossa he piilottelevat ja lopulta pakenevat henkensä edestä. Koko ajan Joan tuntee poikansa pienen ruumiin ja sydämen sykkeen tiiviisti itseään vasten. 

Niin kuin me olisimme kauniita on mestarillinen trilleri ja väkevä kuvaus siitä eläimellisestä vaistosta, joka yhdistää vanhemman ja lapsen. Se kysyy, mihin saakka olemme valmiita menemään suojellaksemme rakkaitamme.

*   *   *

Joan on nelivuotiaan poikansa, Lincolnin, kanssa eläintarhassa. Porteilla kuitenkin kuuluu aseen laukauksia ja Joan ottaa Lincolnin syliinsä ja tekee mitä muutkin: juoksee takaisin eläintarhaan. Joku metsästää eläintarhassa, mutta ei eläimiä. Tästä kuviosta alkaa koko romaanin mittainen selviytymistrilleri.

Alku oli kiinnostava, mutta kun olin lukenut yli puolivälin, mua alkoi kyllästyttämään. Vaikka jännitys pysyi yllä koko ajan, jatkuva piilossa oleminen ja Joanin ajatukset Lincolnin turvallisuudesta alkoi vain tylsistyttämään. Avoin loppu ärsytti mua myös. Joissakin kirjoissa se toimii, mutta tässä se ärsytti. Haluaisin avata tätä enemmän, mutta sitten se olisi juonipaljastus:D Mutta pidin lukemastani, vaikka jossain kohti vähän kyllästytti ja ärsytti. Phillips on mielestäni onnistunut hyvin kuvailemaan Joanin tuntemaa paniikkia ja huolta Lincolnista. Kyllä tämä teos sai mut kiinnostumaan Gin phillipsin muistakin teoksista. Toivottavasti niitä löytyy kirjastosta!:)

"Aidan tarkoituksena on pitää ihmiset ulkona ja eläimet sisällä", Lincoln sanoo. Joania ei ole koskaan harmittanut yhtä paljon, että Lincoln noudattaa aina sääntöjä.
"Tänään säännöt ovat muuttuneet", hän sanoo. "Nyt ovatkin voimassa hätätilasäännöt. Niiden mukaan me menemme piiloon niin, että se mies, jolla on ase, ei löydä meitä." s.44

maanantai 28. toukokuuta 2018

HOBITTI: J. R. R. TOLKIEN (80-VUOTISLAITOS)


Mistä mulle: arvostelukappale / Nimi: Hobitti eli sinne ja takaisin / Kirjailija: J. R. R. Tolkien / Ilmestynyt: 1973 / 2017 / Kustantaja: WSOY / Sivumäärä: 340 / Takakannesta:
2017 on kulunut J. R. R. Tolkienin syntymästä 125 vuotta ja Hobitin ilmestymisestä 80 vuotta. Tuplajuhlan kunniaksi Hobitti ilmestyy uutena laitoksena Tove Janssonin kuvittamana.

21.9.1937 julkaistiin Englannissa ensipainos Tolkienin fantasiaromaanista Hobitti. 23 vuotta myöhemmin Rabén & Sjögrenin kustannustoimittaja Astrid Lindgren pyysi Muumi-kirjoillaan jo mainetta niittänyttä Tove Janssonia kuvittamaan Hobitin, josta oli tekeillä uusi ruotsinnos.

Hobitin 80-vuotislaitos sisältää Janssonin satumaiset kuvat alkuperäispiirroksista suoraan kuvattuina ja aiemmin vain Hobitin ensimmäisessä suomennoksessa Lohikäärmevuori käytetyn kannen. Brian Sibley kertoo jälkisanoissaan koko huikean tarinan siitä, kuinka Hobitin kuvitus toi yhteen kolme kirjallista jättiläistä – J. R. R. Tolkienin, Astrid Lindgrenin ja Tove Janssonin.

*   *   *
"Kolossa maan sisällä asui hobitti."

Taru sormusten herra oli mulle raamattu vähän yli viisi vuotta sitten. Hobittia en koskaan lukenut samaan tapaan ja intohimolla kuin sormusten herraa, mutta on Hobitillakin erityinen paikka mun sydämessä. Tästä eteenpäin lue omalla vastuulla, sisältää juonipaljastuksia,

Bilbo Reppulin luokse saapu velho nimeltä Gandalf. Pian tämän jälkeen Bilbon kotiovelle alkaa ilmestymään kääpiöitä, yhteensä 13. Kääpiöt värväävät Bilbosta voron ja pian alkaa seikkailu kohti Smaugin, lohikäärmeen, vartioimaa vuorta. Kääpiöt haluavat vuoren itselleen takaisin kaikkine arvoesineineen. Bilbo ja kääpiöt kohtaavat jatkuvasti vaaroja. Seikkailusta ei tapahtumia puutu: peikkoja, hiisiä, hämähäkkejä, lohikäärme ja lopussa hurja viiden armeijan taistelu.

"Rikkaus se epäilemättä toi lohikäärmeen paikalle. Lohikäärmeet rosvoavat kultaa ja hopeaa, kuten tiedätte, ihmisiltä ja haltioilta ja kääpiöiltä, mistä ikinä aarteita löytävät, ja ne vartioivat saalistaan elämänsä (ja ne elävät käytännöllisesti katsoen ikuisesti ellei niitä tapeta)" s.32

Hobitti on ihana, sitä lukiessa on fiilis kuin pääsisi kotiin. Hobitissa mun suosikki lukuni on olenpas originaali viides: Arvoituksia pimeässä. Siinä luvussa Bilbo kohtaa Klonkun (jolla on suurempi osa Taru sormusten herra -trilogiassa). Musta se on vaan hauska. Jos Klonkku voittaa arvoituskisan, se saa syödä Bilbon ja jos Bilbo voittaa Klonkku näyttää Bilbolle tien ulos hiisien luolasta.

Hobitti on hengästyttävä fantasiaseikkailu. Bilbo ja kumppanit joutuvat jatkuvasti ojasta allikkoon. Tässä 80-vuotislaitoksessa on mukana vielä Tove Janssonin ihanat kuvitukset! Olen vähän pettynyt niiden määrään, niitä kun on liian vähän. Mutta katsokaa nyt niitä ja ihastukaa tekin ♥

tiistai 15. toukokuuta 2018

TO KILL A KINGDOM : ALEXANDRA CHRISTO


Mistä mulle: oma ostos /  Nimi: To Kill A Kingdom / Kirjailija: Alexandra Christo / Ilmestynyt: 2018 / ei suomennettu / Kustantaja: Feiwel & Friends / Sivumäärä: 342 / Takakannesta:
Princess Lira is siren royalty and the most lethal of them all. With the hearts of seventeen princes in her collection, she is revered across the sea. Until a twist of fate forces her to kill one of her own. To punish her daughter, the Sea Queen transforms Lira into the one thing they loathe most—a human. Robbed of her song, Lira has until the winter solstice to deliver Prince Elian’s heart to the Sea Queen or remain a human forever.

The ocean is the only place Prince Elian calls home, even though he is heir to the most powerful kingdom in the world. Hunting sirens is more than an unsavory hobby—it’s his calling. When he rescues a drowning woman in the ocean, she’s more than what she appears. She promises to help him find the key to destroying all of sirenkind for good—But can he trust her? And just how many deals will Elian have to barter to eliminate mankind’s greatest enemy?

*   *   *

Saanko huutaa, että kuinka hyvä tää kirja on? TÄÄ OLI NIIN HYVÄ. Pieni merenneito uudelleenkerronta, kyllä kiitos! 

Lira on seireeniprinsessa. Hän on meren kuningattaren tytär ja ihmiset tuntevat hänet nimellä prinsessa Bane. Lira metsästää prinssien sydämiä (kirjaimellisesti) ja hänellä on niitä seitsemäntoista kappaletta, yksi muistona jokaisesta elinvuodestaan.
Lira ei tottele äitiään ja tästä rangaistuksena Liran äiti kiroaa tyttärensä ja tämä saa pyrstön tilalle jalat sekä menettää kaikki seireenivoimansa. Lira pelastuu kun prinssi Elian laiva miehistöineen poimii tytön merestä. Prinssi Elian on seireenin metsästäjä. Hän ei halua periä isänsä kruunua ja tulla kuninkaaksi, koska nauttii elämästään merirosvona merellä paljon enemmän. Mutta mistä tuo tyttö oli päätynyt mereen? Voiko tähän tyttöön luottaa ja mistä hän on kotoisin? 

Tiedättekö, kun on hakenut sellaista kirjaa, mikä vain imaisisi mukaansa? Mun kohdalle ei oo nyt pitkään aikaan (ollenkaan ennen tätä ((tänä vuonna)) itseasiassa! Oon kyllä lukenut hyviä kirjoja, mutta tää oli eri tavalla hyvä kuin edelliset!), osunut sellaista kohdalle ja vitsit oon onnellinen, koska tää vei mut mukaansa.
Tykkäsin kuinka luvut oli jaettu Liran ja Elian kesken. Pidin henkilöiden kemiasta ja maailmasta. Miinusta tulee siitä, kun tässä ei ole karttaa mukana. Kartat on kivoja! Vaikka niitä aika vähän lukiessa tutkinkin, mut jotenkin ne on niin fantasia essential-juttuja, niin tuntuu orvolta, jos kirjassa ei sitä ole. Tää oli kevyt vaikka samalla tummanpuhuva, helppo kirja.

 “You are a little heartless today, aren't you?" 
"Never," I say. "There are seventeen under my bed.”

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

VIIME VUODEN 10 HIMOTUINTA

Viime vuonna pinosin oman kirjahyllyni 10 himotuinta teosta. En edes muistanut tehneeni tätä postausta viime vuonna mutta hei, olipa kiva löytää tää tuolta arkistosta. Ja tässä ne viime vuoden listatut kirjat on taas!
























Vähänkö yllätyin, kun tajusin että mä oon lukenu näistä kuusi! K u u s i . 😱Ne ovat:
>> We Are Okay

Ja oon jopa mussuttanut viidestä kirjasta tänne blogiin! yllätän itseäni jatkuvasti
Kun huomasin muiden bloggaajien postaavan omista hyllyjen himotuimmista kirjoista, mulle iski pieni paniikki, koska en tosiaan muistanut yhtään, että a) olinko edes tehnyt tämmöistä postausta ja b) jos olin, olinko edes vahingossa lukenut niistä yhtään. Lopputulos on, että tää meni niin hyvin, että mun on pakko osallistua tähän uudestaan :D

torstai 3. toukokuuta 2018

WHEN DIMPLE MET RISHI : SANDHYA MENON


Mistä mulle: oma ostos / Alkuperäinen nimi: When Dimple Met Rishi / Kirjailija: Sandhya Menon / Ilmestynyt: 2017 / ei suomennettu / Kustantaja: Hodder & Stoughton / Sivumäärä: 384 / Takakannesta:
The arranged marriage YA romcom you didn't know you wanted or needed...

Meet Dimple.

Her main aim in life is to escape her traditional parents, get to university and begin her plan for tech world domination.

Meet Rishi.

He's rich, good-looking and a hopeless romantic. His parents think Dimple is the perfect match for him, but she's got other plans...

Dimple and Rishi may think they have each other figured out. But when opposites clash, love works even harder to prove itself in the most unexpected ways.

As joyfully refreshing as Rainbow Rowell, Jenny Han and Nicola Yoon, When Dimple Met Rishi is a frothy, funny contemporary romance told from the dual perspectives of two Indian American protagonists. While Dimple is fighting her family traditions, Rishi couldn't be happier to follow in the footsteps of his parents - could sparks fly between this odd couple, or is this matchmaking attempt doomed to fail?

*   *   *

No, kirjan nimi paljastaa kirjain pointin. Kun Dimple tapasi Rishin.

Dimple ei ole sellainen tytär, kuin hänen äitinsä toivoi. Äiti toivoo, että Dimple näkisi vähän vaivaa ulkonäkönsä eteen, menisi naimisiin nuorena ja perustaisi perheen. Dimpleä nämä asiat eivät kiinnosta, vaan hän haluaa itselleen uran missä menestyä.
Rishi taas haluaa miellyttää omaa perhettään. Järjestetty avioliitto kuulostaa järkevältä ja sitä hänen vanhempansakin toivovat. Rishi haluaisi olla sarjakuva-artisti, mutta hän tietää vanhempiensa suhtautumisen taideammatteihin, hän ei siis jahtaa unelmiaan, toisin kuin Dimple.

Dimple on nörtti, hän rakastaa koodaamista ja pääseekin osallistumaan kesäleirille. Leirillä kilpaillaan siitä kuka keksii parhaimman sovelluksen. Rishi osallistuu myös leirille, tosin hän on menossa tapaamaan Dimpleä, eikä Dimplellä ole hajuakaan, että heidän molempien vanhemmat ovat järjestämässä nuoria avioon. Siitähän Dimple riemastuu!

Olin halunnut lukee tän ilmestymisestä asti ja yllätysyllätys, näin kauan siinä kesti saada se yöpöydälle. When Dimple Met Rishi oli söpö ja samalla ennalta-arvattava. Perus-contemporary. Tää kirja kuuluu siihen kuuluisaan kesähömpötystä -lukulistaan!:D
En tiedä miksi mä asetan aina hirveän korkeat odotukset contemporary kirjoille. Ne on aina täynnä kliseitä, eikä poikkeusta tapahdu tämänkään kohdalla. Loppukohtausta oli ärsyttävä lukea, mutta muuten kirja oli oikein menevä ja hauska. Jotkut kohtaukset jätti hymyn huulille pitkäksi aikaa:D Aion ehdottomasti lukea Sandhya Menonin muutakin tuotantoa jatkossa!

“Hello, future wife,” he said, his voice bubbling with glee. “I can’t wait to get started on the rest of our lives!”

torstai 26. huhtikuuta 2018

LAINAKIRJASAALIS



























Pääsin pitkästä aikaa käymään kirjastossa hakemassa varaukseni. En tiedä mistä tää mun yllättävä kiinnostus "aikuisten kirjoihin" on nyt iskenyt, mutta se on jännittävää. 
Nevermoorin vitsi siinä on kiva kiiltävä kansi bongasin uutuushyllystä ja se lähti mukaani, vaikka en edes oikeastaan tiedä siitä mitään, mutta olisi ollut outoa lähteä kirjastosta ilman yhtä ya-kirjaa :--D
Eniten näistä kiinnostaa Islannissa ei ole perhosia ja Kaikki anteeksi. Eli ainakin ne yritän lukea ennen eräpäivää. Aloitin Vuosisadan rakkaussodan(vahingossa, se on kirjoitettu runonmuotoon ja on aika nopeasti luettava. Yhtäkkiä olinkin lukenut 50 sivua, ups.), mutta en tiedä jaksanko lukea loppuun asti. Kivitasku on kiinnostanut mua jo pidemmän aikaa, mutta nyt kun sain sen itselleni lainaan, kiinnostus loppui heti :( Tuo Max Porterin Surulla on sulkapeite oli myös uutuushyllyssä ja yllätyin kun se oli lainattavissa. Oon törmännyt siihen moneen kertaan instagramissa ja vihreä kansi on pistänyt silmään, joten tietenkin sekin oli otettava lainaan. :D

Tämmöstä kirjastolainakirjakasasaalis -postausta oli kiva tehdä, taidan jatkossakin alkaa esittelemään lainoja :D Sitten seuraavassa postauksessa ulisen, kun en ole saanut mitään niistä luettua, jee!

perjantai 13. huhtikuuta 2018

NAPARETKI -MINUN RAKKAUSTARINANI- : BEA UUSMA


Mistä mulle: kirjastosta / Teoksen nimi: Naparetki : minun rakkaustarinani /Alkuperäinen nimi: Expeditionen: Min kärlekshistoria / Kirjailija: Bea Uusma / Ilmestynyt: 2013 / suom. 2015 / Kustantaja: Like / Sivumäärä: 288 / Takakannesta:

Kohtalokkaan naparetken jäljillä.

Kolme ruotsalaismiestä lähti tavoittelemaan Pohjoisnapaa vetypallolla vuonna 1897. Vuonna 1930 miesten ja heidän leirinsä jäännökset löydettiin pikkusaarelta Huippuvuorilta. Tapaus on kiehtonut kirjailijoita, toimittajia, lääkäreitä ja tavallisia ihmisiä, ja siitä on kirjoitettu paljon. Ruotsissa on myös Andrée-retkikunnalle omistettu museo.

Bea Uusmassa heräsi intohimoinen kiinnostus aiheeseen, ja hän luki kaiken naparetkeen liittyvän. Ja alkoi ratkoa arvoitusta. Kuinka he kuolivat? Miksi he kuolivat? Mitä oikein tapahtui? Näin alkaa retki kauas menneisyyteen ja palapelin palaset loksahtelevat vaiheittain paikalleen. Lopulta saadaan seikkaperäinen vastaus kaikkiin kysymyksiin – ainakin teoriassa.

Naparetki on tietokirjallisuutta kiehtovimmillaan: sen jälkeen tuntuu kuin olisi itse käynyt tapahtumapaikoilla, palellut pakkasessa, syönyt jääkarhunlihaa ja sulattanut lunta juomavedekseen.

*   *   *

Vuonna 1897 kolme ruotsalaista(Salomon Andrée, Nils Strindberg ja Knut Frænkel) lähti kohti Pohjoisnapaa. Kolmekymmentä vuotta tämän jälkeen heidän leirinsä ja ruumiit löydetään Valkosaarelta, jota ei tuohon aikaan ollut edes karttoihin merkitty.
Heillä oli tarpeeksi ruokaa, vettä, lääkkeitä, tulitikkuja, kolme toimivaa kivääriä ja ammuksia. 
Yksi heistä oli haudattu, kahta ei. Kuolivatko he samanaikaisesti ja mihin? Mitä heille tapahtui? Tätä Bea Uusma lähtee selvittämään.

Ja olipahan mielenkiintoinen kirja! Bea Uusma haluaa selvittää, että mitä miehille tapahtui. Hänellä on selvä pakkomielle näihin tutkimusmatkailijoihin. Vuosien varrella on luonnollisesti luotu teorioita siitä mihin Andrée -retkikunta menehtyi. Bea Uusma kumoaa näitä teorioita ja esittää mahdollisia syitä miksi he kuolivat. Bea Uusma tekee myös oman retkensä Valkosaarelle, Huippuvuorille, samaan paikkaan missä miesten leiri oli.
Kirjassa on paljon kuvia, jopa Andrée -retkikunnan itse ottamia kuvia (jäätynyt filmi löydettiin miesten leiristä ja kehitettiin), kuvia miesten pitämästä päiväkirjasta (mikä sekin yllättävän hyvin säilynyt). 
Musta tää oli tosi hyvä, suosittelen ehdottomasti tarttumaan tähän!:) Kirja oli myös nopealukuinen, luin sen itse yhdellä istumalla, koska en vain malttanut jättää sitä kesken.

maanantai 9. huhtikuuta 2018

HE HUKKUVAT ÄITIENSÄ KYYNELIIN : JOHANNES ANYURU


Mistä mulle: arvostelukappale / Teoksen nimi: He hukkuvat äitiensä kyyneliin /Alkuperäinen nimi: De kommer att drunkna i sina mödrars tårar / Kirjailija: Johannes Anyuru / Ilmestynyt: 2017 / suom. 2017 / Kustantaja: S&S / Sivumäärä: 303 / Takakannesta:

Eräänä talvi-iltana kolme Isisin kannattajaa hyökkää kirjakauppaan. Kiistellyn taiteilijan esiintyminen katkeaa laukauksiin, paniikki pääsee valloilleen. Osa yleisöstä jää panttivangeiksi. Mutta kesken hyökkäyksen nuori nainen, jonka tehtävänä on videoida tapahtumat, kääntyy kumppaninsa puoleen ja kuiskaa: Tämä on väärin. Meidän ei pitäisi olla täällä. Meidän pitäisi häipyä.

Kaksi vuotta myöhemmin kirjailija vierailee naisen luona oikeuspsykiatrian klinikalla. Hän ojentaa kirjailijalle nipun paperia, tarinansa.
Nainen sanoo tulevansa tulevaisuudesta.

He hukkuivat äitiensä kyyneliin on dystopia apartheid-yhteiskunnasta, jossa europpalaisista arvoista on tullut totalitäärisiä totuuksia, mutta myös tarina rohkeasta yrityksestä luoda vaihtoehtoisia versioita hirvittävälle tulevaisuudelle.

*   *   *


Tarina alkaa siitä kun Ruotsissa Christian Hondon sarjakuvaliikkeeseen tehdään terrori-isku. Paniikkia, panttivankeja. Nainen, joka videoi terrori-iskua muistaa eläneen saman tilanteen joskus aikaisemmin. Paria vuotta myöhemmin, sama nainen, istuu oikeuspsykiatrian klinikalla ja kirjailija vierailee. Nainen on kirjoittanut tarinansa paperille ja ojentaa sen vierailijalle.

Mulle tästä ei jäänyt käteen oikein mitään, koska tää ei vain avautunut mulle. Päällimmäisenä fiiliksenä on hämmennys (ulisin tästä jo instagramissa). Mitä mä luin? Teki mieli jättää kesken, mutta uskoin vakaasti, että lopussa kaikki selviää. No ei selvennyt, enemmänkin loppu vain lisäsi hämmennystä. Oliko kirja vain niin korkeatasoista kirjallisuutta, että minä en vain kyennyt sitä suomea ymmärtämään? En tiedä. Vaatii ehdottomasti toisen lukukerran. Mua niin harmittaa, koska takakannen perusteella kirja vaikutti niin mielenkiintoiselta, mutta todellisuudessa se jäi hyvin kaukaiseksi lukukokemukseksi.

"Al-salam alaikum." Rauhaa. Sillä sanalla hän tervehti minua. Kolmesta terroristista ainoa, joka oli selvinnyt hengissä helmikuun seitsemännentoista päivän iskusta - ensimmäinen sana, jonka hän sanoi minulle, oli: "Rauhaa." s. 51

perjantai 30. maaliskuuta 2018

WILL GRAYSON, WILL GRAYSON : JOHN GREEN & DAVID LEVITHAN


Mistä mulle: arvostelukappale / Teoksen nimi: Will Grayson, Will Grayson /Alkuperäinen nimi: Will Grayson, Will Grayson / Kirjailija: John Green, David Levithan / Ilmestynyt: 2010 / suom. 2017 / Kustantaja: WSOY / Sivumäärä: 319 / Takakannesta:

Will Grayson - saanko esitellä - Will Grayson

John Greenin ja David Levithanin hauska, röyhkeä ja omaperäinen nuortenromaani.

Eräänä kylmänä yönä Will Grayson kohtaa Will Graysonin chicagolaisessa pornokaupassa. Kahden erilaisen nuoren miehen tiet risteytyvät ja heidän elämänsä lähtevät odottamattomiin suuntiin. Edessä on ihastumista tahoillaan, sydänsuruja sekä eeppinen uusi musikaali, jonka on säveltänyt ja tuottanut toisen Willin paras kaveri ja toisen Willin uusi poikaystävä Tiny Cooper.

Will Grayson, Will Grayson piirtää mestarillisen tarkan kuvan nuorista ihmisistä kaikessa voimassaan ja hauraudessaan, ja se on Yhdysvalloissa moninkertaisesti palkitun David Levithanin tuotannosta ensimmäinen suomennos. John Green on koukuttanut suomalaislukijoitaan jo viidellä kirjalla.

*   *   *

John Green on tuttu, mutta David Levithan ei. Pidin kyllä David Levithanin kirjoituksesta, joten taidan joskus lainata tai jopa hankkia omaksi hänen teoksiaan :)

Chicagossa kaksi Will Graysonia tapaa vahingossa odottomattomassa paikassa, eivätkä he tunne toisiaan entuudestaan.
John Greenin Will Grayson oli perus John Green luoma hahmo (sitä tarvitsee tuskin avata, musta tuntuu että kaikki tietävät tämän tyylisen hahmon), mistä pidin toki lukea. Uuden tuulahduksen kirjaan tarjosin David Levithan, hänen Graysoninsa on nähtävästi masentunut, mutta hänestä tulee hyväntuulisempi(en tiedä onko tämä oikea sana kuvaamaan tätä), kun hän pääsee pian tapaamaan internetihastuksensa Isaacin. Kirja on perusteinihömppä; ihastusta, sydänsuruja ja loppuhuipentumassa Greenin Graysonin parhaan ystävän Tiny Cooperin (koin erittäin ärsyttäväksi hahmoksi, mm. siksi että hän oli koko ajan tekemässä itsestään numeroa) säveltämä ja ohjaama musikaali.
Pidin kirjasta. Loppu oli söpö, mutta samalla se oli liian High School Musical ja epärealistinen. Se laski pisteitä.

Musta Greenin ja Levithanin kirjoitukset blendas hyvin yhteen. Pidin silti enemmän Levithanin Will Graysonista.

"tiny: tiedätkö mikä on suuren rakkauden vertauskuva?
minä: minulla on sellainen tunne, että sinä kerrot sen minulle.

tiny kääntyy ja yrittää saada keinun vauhtiin. teline kirskahtelee niin pahasti, että hän lopettaa ja kääntyy taas minuun päin.

tiny: prinsesssa ruusunen.
minä: prinsessa ruusunen?
tiny: niin, koska hänen luokseen pääsee vain tunkeutumalla kamalan piikkitiheikön läpi, ja kun on perillä, joutuu vielä herättämään hänet.
minä: olenko minä siis se piikkitiheikkö?
tiny: ja prinsessa joka ei ole vielä täysin hereillä." s.250

Ya-lukuhaaste: Kirjassa useampi kertoja
Takaisin ylös