NAPARETKI -MINUN RAKKAUSTARINANI- : BEA UUSMA

Mistä mulle: kirjastosta / Teoksen nimi: Naparetki : minun rakkaustarinani /Alkuperäinen nimi: Expeditionen: Min kärlekshistoria / Kirjailija: Bea Uusma / Ilmestynyt: 2013 / suom. 2015 / Kustantaja: Like / Sivumäärä: 288 / Takakannesta:

Kohtalokkaan naparetken jäljillä.

Kolme ruotsalaismiestä lähti tavoittelemaan Pohjoisnapaa vetypallolla vuonna 1897. Vuonna 1930 miesten ja heidän leirinsä jäännökset löydettiin pikkusaarelta Huippuvuorilta. Tapaus on kiehtonut kirjailijoita, toimittajia, lääkäreitä ja tavallisia ihmisiä, ja siitä on kirjoitettu paljon. Ruotsissa on myös Andrée-retkikunnalle omistettu museo.

Bea Uusmassa heräsi intohimoinen kiinnostus aiheeseen, ja hän luki kaiken naparetkeen liittyvän. Ja alkoi ratkoa arvoitusta. Kuinka he kuolivat? Miksi he kuolivat? Mitä oikein tapahtui? Näin alkaa retki kauas menneisyyteen ja palapelin palaset loksahtelevat vaiheittain paikalleen. Lopulta saadaan seikkaperäinen vastaus kaikkiin kysymyksiin – ainakin teoriassa.

Naparetki on tietokirjallisuutta kiehtovimmillaan: sen jälkeen tuntuu kuin olisi itse käynyt tapahtumapaikoilla, palellut pakkasessa, syönyt jääkarhunlihaa ja sulattanut lunta juomavedekseen.

*   *   *

Vuonna 1897 kolme ruotsalaista(Salomon Andrée, Nils Strindberg ja Knut Frænkel) lähti kohti Pohjoisnapaa. Kolmekymmentä vuotta tämän jälkeen heidän leirinsä ja ruumiit löydetään Valkosaarelta, jota ei tuohon aikaan ollut edes karttoihin merkitty.

Heillä oli tarpeeksi ruokaa, vettä, lääkkeitä, tulitikkuja, kolme toimivaa kivääriä ja ammuksia. 

Yksi heistä oli haudattu, kahta ei. Kuolivatko he samanaikaisesti ja mihin? Mitä heille tapahtui? Tätä Bea Uusma lähtee selvittämään.

Ja olipahan mielenkiintoinen kirja! Bea Uusma haluaa selvittää, että mitä miehille tapahtui. Hänellä on selvä pakkomielle näihin tutkimusmatkailijoihin. Vuosien varrella on luonnollisesti luotu teorioita siitä mihin Andrée -retkikunta menehtyi. Bea Uusma kumoaa näitä teorioita ja esittää mahdollisia syitä miksi he kuolivat. Bea Uusma tekee myös oman retkensä Valkosaarelle, Huippuvuorille, samaan paikkaan missä miesten leiri oli.

Kirjassa on paljon kuvia, jopa Andrée -retkikunnan itse ottamia kuvia (jäätynyt filmi löydettiin miesten leiristä ja kehitettiin), kuvia miesten pitämästä päiväkirjasta (mikä sekin yllättävän hyvin säilynyt). 

Musta tää oli tosi hyvä, suosittelen ehdottomasti tarttumaan tähän!:) Kirja oli myös nopealukuinen, luin sen itse yhdellä istumalla, koska en vain malttanut jättää sitä kesken.