maanantai 22. toukokuuta 2017

ELINA PITKÄKANGAS - KAJO

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: Kajo
Kirjailija: Elina Pitkäkangas
Ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Myllylahti
Sivumäärä: 314
Sarjassa ilmestynyt:
Kuura
Takakannesta:
Ihmissusimyyttejä omaleimaisesti käsittelevä Kajo jatkaa synkän romanttista tarinaa, jossa suurimpia petoja eivät ole vain hukat vaan ihmiset itse. Tapahtumien kärjistyessä turvallinen koulumaailma jää taakse ja urheilukentän valot korvautuvat korpimetsän hämärällä.

18-vuotias Inka Lavaste on onnistunut suojelemaan perhettään, mutta joutunut maksamaan valinnoistaan hirvittävän hinnan. Toukokuun hukkaterrorin tuhoisat tapahtumat varjostavat Kuurankeron pikkukaupunkia, eivätkä uudet täydenkuun yöt yhdessä kokemattoman teinihukan kanssa suju kivuttomasti. Pahinta kaikessa on epätietoisuus parhaan ystävän, Aaron Matsonin, kohtalosta. Voiko poika olla yhä hengissä? Kun lykantropian torjumiseen erikoistunut Jahti kiristää turvallisuussäännöksiään, ei Inka kykene enää pakenemaan tekojensa seurauksia. Alkaa taistelu ylivoimaa, petoksia ja täydenkuun kutsua vastaan. Kuinka voi valita puolensa sodassa, jossa osapuolet ovat toinen toistaan pahempia?

*   *   *
Teksti ei sisällä juonipaljastuksia Kuurasta eikä Kajosta.

Hitto mikä meno! Nyt kuulkaa jos Kuura on vielä lukematta, niin tämä on nyt se merkki, että siihen on aika tarttua. Kajo ei nimittäin jätä kylmäksi, päinvastoin, se nostaa kierroksia ja naulaa tallan pohjaan. Luulin, että Kuura oli mun suosikki, mutta kyllä Kajo veti pidemmän korren. Ehkä mä jopa salaa ajattelin näin Kuuraa lukiessa, sillä annoin sille neljä tähteä ja Kajo veti sitten kaikki tähdet kotiinsa.

Kajo on edeltäjäänsä paljon synkempi ja myöskin jännittävämpi. Pidin siitä kuinka jokainen luku jätti janoamaan lisää. Kirja on siis tavallaan pakko lukea kerralla. Kajo sukeltaa Kuurassa luotuun maailmaan pää edellä. Tarinan maailma laajenee ja syvenee, mutta se ei silti kärsinyt mistään kasvukivuista, niin kuin voisi olettaa tarinan kehittyessä eteenpäin.
Kajossa seuraamme kirjan tapahtumia edelleen Aaronin ja Inkan näkökulmista heidän omissa luvuissaan. Ennen kuin tartuin kirjaan, toivoin vähän että Aaronin tyttöystävä Matleena ja Inkan pikkuveli Duke olisivat myös saaneet omat lukunsa, mutta näin jälkikäteen ajateltuna se ei olisi varmasti toiminut hyvin.

Kajo tutustuttaa meidät uusiin hahmoihin, joista mulle yhdeksi lemppariksi muodostui Peter. Aaron jatkaa edelleen symppiksenä. Yllätyksekseni Inkasta muodostui lemppari myös, vaikka ensimmäisessä osassa Inkaa inhosinkin. Tästä johtuikin, että nautin enemmän Inkan luvuista.

Ja kyllä, kolmas ja viimeinen osa on yksi ensi vuoden odotetuimmista. Jännittävää nähdä, että kuinka Pitkäkangas paketoi kaikki tapahtumat.  

"Pimeys on parasta aikaa täällä. Älä hukkaa sitä painajaisille." 
s.111
★★★★★

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

PASSENGER - ALEXANDRA BRACKEN

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: Passenger
Kirjailija: Alexandra Bracken
Ilmestynyt: 2016
Suomennos: ei suomennettu
Kustantaja: Disney-Hyperion
Sivumäärä: 486
Takakannesta:
Passage, n.
i. A brief section of music composed of a series of notes and flourishes.
ii. A journey by water; a voyage.
iii. The transition from one place to another, across space and time.

In one devastating night, violin prodigy Etta Spencer loses everything she knows and loves. Thrust into an unfamiliar world by a stranger with a dangerous agenda, Etta is certain of only one thing: she has traveled not just miles but years from home. And she’s inherited a legacy she knows nothing about from a family whose existence she’s never heard of. Until now.

Nicholas Carter is content with his life at sea, free from the Ironwoods—a powerful family in the colonies—and the servitude he’s known at their hands. But with the arrival of an unusual passenger on his ship comes the insistent pull of the past that he can’t escape and the family that won’t let him go so easily. Now the Ironwoods are searching for a stolen object of untold value, one they believe only Etta, Nicholas’ passenger, can find. In order to protect her, he must ensure she brings it back to them—whether she wants to or not.

Together, Etta and Nicholas embark on a perilous journey across centuries and continents, piecing together clues left behind by the traveler who will do anything to keep the object out of the Ironwoods’ grasp. But as they get closer to the truth of their search, and the deadly game the Ironwoods are playing, treacherous forces threaten to separate Etta not only from Nicholas but from her path home... forever.

*   *   *
Olipa virkistävä lukukokemus! Miksi en vain lue enemmän kirjoja missä matkustetaan ajassa.
Olen aikaisemmin lukenut Alexandra Brackenilta ainoastaan hänen kirjoittamansa Star Wars - Uusi toivo: prinsessa, lurjus ja maalaispoika -kirjan. Passenger aloittaa kaksiosaisen Passenger -sarjan. Tarina jatkuu muutama kuukausi sitten ilmestyneessä Wayfarer -jatko-osassa minkä muuten tilasin ennen kuin olin ehtinyt lukemaan ekat sata sivua ensimmäisestä osasta.

Seitsemäntoista vuotias Etta (oikealta nimeltään Henrietta) löytää tiensä aikamatkustajien maailmaan, menettäen samalla kaiken mistä hän välittää. Tyttö huomaa, että hän on matkannut ajassa reilusti taaksepäin, eikä ainoastaan aikaa vaan myös kilometrejä. Nyt Ettan täytyy yrittää selvitä ja pystyä tasapainottelemaan ystävien ja vihollisten välillä. Samalla hänen täytyy onnistua sieppaamaan eräs voimakas esine takaisin oikealle omistajalleen ja pelastaa äitinsä.
Nicholas Carter elää elämäänsä tyytyväisenä merellä, vapaana ja kaukana voimakkaasta Ironwoods -perheestä. Etta eksyy samalle laivalle Nicholasin kanssa ja heistä tulee matkakumppanit. Pian he kuitenkin saavat peräänsä Ironwoods -suvun. Tästä alkaa Ettan ja Nicholasin yhteinen ja vaarallinen matka ajan ja mantereiden halki.

Musta kirja olisi voinut olla lyhyempi. Jotkut kohdat tuntui turhilta ja/tai liian venytetyiltä, vaikka kuinka kirjasta tykkäsinkin. Ettan ja Nicholasin välillä oli pientä insta-lovea, mutta pääsin siitä aika nopeasti yli, eikä se häirinnyt mua niin paljoa. Pikemminkin elin ja hengitin heidän välistä suhdettaan, mutta olen myös sitä mieltä, että sivuhenkilöt olisivat saaneet olla enemmän esillä. 
Alexandra Brackenin tarinankerronta ja kirjoitustyyli oli ihan mieletöntä luettavaa, teksti vain soljui kauniisti eteenpäin. Nyt Wayfarer odottaa lukuvuoroaan mun kirjahyllyssäni, toivottavasti sen ei tarvitse odottaa vuoroaan niin kauan kuin mitä Passanger joutui odottelemaan.
★★★★☆

torstai 4. toukokuuta 2017

10 HYLLYNI ODOTETUINTA (NO OKEI, YKSITOISTA)

Olen nähnyt tätä eri blogeissa nyt moneen otteeseen, mutta vasta nyt innostuin itsekin ajatuksesta toteuttaa tällaisen postauksen. Mulla on nyt sellainen vaihe, että mua kiinnostaa ainoastaan omat kirjat ja niiden lukeminen. Kirjaston kirjojen eräpäivät paukkuu ja sitä rataa, mutta aion mä nekin vielä lukea (kuuluisia viimeisiä sanoja). Mennään suoraan asiaan ilman sen suurempia alkupuheita: 














































Marissa Meyer - Heartless Tämä on yksi hyllyni uusimmista tulokkaista. Heartless oli myös yksi mun viime vuoden odotetuimmista! Kirjoittelinkin tänne siitä eräänä elokuun päivänä jotakin.

Jenny Han - To All The Boys I've Loved Before Tämä tämä tämä tämä!!! Mun Tumblr dashboardilla, booktubessa hyppivä ja pomppiva To All The Boys I've Loved Before. Tähän törmään lähes päivittäin ja harmittaa, kun se on vieläkin lukematta :--D

Adam Silvera - History Is All You Left Me Adam Silvera on vaan paras kaikista. Rakastuin Silveran debyyttikirjaan nimeltä More Happy Than NotHistory Is All You Left Me tuskin jää huonommaksi.

Nina Lacour - We Are Okay Innostuin alunperin tämän ostamaan, kun näin kuinka ihana kansi tällä on! Katsokaa ja ihastukaa > linkki .

Rainbow Rowell - Carry On Tämä taas on viime kesän yksi parhaimmista kirppiskirjalöydöistä! Ja silti edelleen lukematta, argh.

V. E. Schwab - A Gathering of Shadows Shades of Magic -trilogian toinen osa! Ähh, pitäisi varmaan lukea uudelleen se ensimmäinen ennen kuin jatkan tähän, siitä lukukerrasta kun on kuitenkin kohta melkein vuosi..

Colleen Hoover - It Ends With Us Colleen Hooverin kirjat kuuluu myös näihin joita näkee jatkuvasti joka paikassa. It Ends With Us on ensimmäinen kirja minkä aion häneltä lukea!

Angie Thomas - The Hate u Give Luin jostakin, että tästä on tulossa suomennos?? Oikeesti, kuinka siistiä!

Sabaa Tahir - An Ember in the Ashes & A Torch Against The Night Nämä laskin tavallaan, vahingossa yhdeksi teokseksi:'D

Erika Vik - Hän sanoi nimekseen Aleia Mua lähes hävettää se, että HSNA on vielä ja edelleenkin lukematta. Ehkä pian lukulampun alle?


Oletteko lukeneet jonkun näistä? Mistä kannattaa aloittaa? Vinkkiä saa heittää :D

maanantai 1. toukokuuta 2017

HUHTIKUUN KOOSTE + KAJOSTA

Mukavaa vappupäivää kaikki!
Vihdoinkin olen kotiutunut Helsingistä, missä vietin lähes koko viikonloppuni.

Lukujumi on tahtonut vaivata mua koko huhtikuun ajan, tänne blogin puolellekin sain kirjoitettua vain kaksi juttua mikä kevyesti vähän masentaa mua. Huhtikuussa sain luettua kaksi kirjaa (mutta aloitin lukemaan kahdeksaa).

Olin innoissani kun vihdoinkin sain kirjastosta varaamani Annoin sinun mennä -teoksen. Se kuitenkaan ei vastannut oikein odotuksiani. Se täytti kaikki rikos/mysteeri kirjan kliseet ja se ei jaksanut sytyttää mua.
Luin myös The Rose & The Dagger jatko-osan The Wrath & The Dawn sarjalle. Ensimmäinen osa oli yksi mun vuoden 2015 suosikeista ja luonnollisesti tämä jatko-osa oli yksi mun viime vuoden odotetuimmista julkaisuista.. minkä mä sain luettua vasta nyt. No, parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan (tai keksi tähän joku muu kliseinen lause.) Musta The Rose & The Dagger oli ontuvampi kuin edeltäjänsä. Nautin kuitenkin matkasta, vaikka se ei musta yltänyt ensimmäisen osan kanssa samoihin mittoihin.
*   *   *

Lauantaiaamuna suuntasin nokkani kohti Helsinkiä. Olin kaverini kanssa suunnitellut menoja Helsingin suunnalla ja samaan päivään napsahti mukavasti myös Kajon julkkarit (oikeesti kerranki jotain siistiä mun tuurilla). Se oli tosi jännittävää (olin yksin liikkeellä, hui) koska en ollut tätä ennen koskaan käynyt missään kirjajulkkareissa, haha.  Kajo on mun yksi tän vuoden odotetuimmista ja se lähtee heti tänään lukulampun alle, kunhan olen lukenut loppuun Alexandra Bracken Passenger -kirjan.



Kakut oli rakkautta ja liian upeita syötäväksi.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

ANNOIN SINUN MENNÄ - CLARE MACINTOSH

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Annoin sinun mennä Alkuperäinen nimi: I Let You Go
Kirjailija: Clare Macintosh
Ilmestynyt: 2014
Suomennos ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 418
Takakannesta:
Kaikkien osallisten elämä muuttuu silmänräpäyksessä onnettomuuspaikalla, kun 5-vuotias poika jää auton alle ja kuolee. Kuski pakenee paikalta.Tapaus jää kalvamaan rikoskomisario Ray Stevensiä, joka ryhtyy hakemaan oikeutta jokaisen vanhemman pahinta painajaista elävälle äidille, hinnalla millä hyvänsä. Poikansa menettänyt Jenna Gray pakenee suruaan syrjäiseen mökkiin Walesin rannikolla. Hän haluaa epätoivoisesti jättää koko entisen elämänsä taakseen. Menneisyys ja muistot hirvittävästä marraskuisesta illasta palaavat kuitenkin vainoamaan häntä järkyttävin seurauksin.Tämä vangitseva, nokkela ja piinaava psykologinen trilleri menee ihon alle. Varaudu tyrmäävään juonenkäänteeseen, jota on kehuttu yhdeksi kaikkien aikojen nerokkaimmista lajissaan.

*   *   *

Lukujumi ohitse! Kiitos Annoin sinun mennä. Ensimmäinen kirja, mikä sai mut päättämään kolme viikkoa kestäneen lukujumin. Ei tarvitse pelätä juonipaljastuksia, sillä pidän mussutukseni lyhyenä:D

Annoin sinun mennä on Clare Macintoshin debyytti. Kirja alkaa siitä, kun sateisena iltana äiti ja lapsi ovat kävelemässä kohti kotia. Jostain ilmestyy auto ja pienen pojan elämä päättyy. Kaahaaja katoaa iltaan, eikä häntä saada kiinni.
Jenna Gray on menettänyt poikansa ja haluaa jättää vanhan elämänsä kokonaan taakseen. Siinä hän onnistuukin ja muuttaa Walesin rannikolle. Sitten, yllätysyllätys, vanha elämä kolkuttaa sopivasti Jennan mökin ulko-ovea.
Samaan aikaan tapaus on kuitenkin jäänyt rikoskomisario Ray Stevensin hampaankoloon vaivaamaan. Hän alkaa tutkia työparinsa kanssa pojan kuolemaa uudelleen ja pian soppa onkin toivottavasti selvitetty.

Kirja vei mukavasti mukaansa ja sivut kääntyivät hyvinkin nopeasti, mutta silti teos oli jotenkin hyvin hidastempoinen. Taas saan ihmetellä, että luinko aivan saman kirjan mitä muut.
Koin kirjan sekavaksi. Ehkä toinen lukukerta auttaisi järjestämään ajatuksia mutta siihen ei ole aikaa, eräpäivät taas liian lähellä, tai ehkä sekavuus juuri on tässä jujuna, en tiedä. Koin kirjan myös ennalta-arvattavaksi ja kliseiseksi. Odotin koko ajan sitä mielenräjäyttävää juonenkäännettä, mitä takakansi povasi, kunnes se oli mennyt ohitse ja kuulin itseni kysyvän, että tuossako se nyt oli. Ehkä mulla oli taas liian korkeat odotukset. Mun pitäisi ehkä yrittää välttää näitä suuren suosion saaneita kirjoja, ehkä pettymys ei olisi aina silloin niin suuri.

Mun pitäisi yrittää lukea enemmän trillereitä ja rikoskirjoja. Gone Girl odottaisi mua tuossa hyllyssä, mutta se on saanut niin kovat odotukset niskaansa, että en tiedä uskallanko lukea sitä ollenkaan.

★★☆☆☆

tiistai 4. huhtikuuta 2017

UINUVAT JÄTTILÄISET - SYLVAIN NEUVEL

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Uinuvat jättiläiset
Alkuperäinen nimi: Sleeping Giants
Kirjailija: Sylvain Nauvel
Ilmestynyt: 2016
Suomennos ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Like
Sivumäärä: 351
Takakannesta:
Kun Rose-tyttö pyöräillessään putoaa syvään monttuun, maanpinnan alta paljastuu valtavia, metallisia ruumiinosia. Salainen tutkimusryhmä alkaa koota osia selvittääkseen niiden mysteerin, mutta tutkimukset keskeytyvät. Seitsemäntoista vuotta myöhemmin tutkijaksi opiskellut Rose kokoaa uuden tiimin ratkaisemaan muinaisten esineiden alkuperän, ja tutkimukset johtavat maapallon ulkopuolelle.

*   *   *

Tämä oli yksi niistä kirjoista, mikä mun oli tarkoitus skipata, mutta tulinkin sitten toisiin aatoksiin. Uinuvat jättiläiset jäi vähän hämmentäväksi lukukokemukseksi, mutta en kadu että se tuli luettua :D Ja tähänkin on tulossa jatkoa (todennäköisesti trilogia)! Jännittävää nähdä mitä tuleva tuo tullessaan.

Aivan alussa löydetään suuri metallinen käden muotoinen esine, mikä hohtaa valoa. Se on uusinta uutta teknologiaa, mutta silti vanha. Kukaan ei tiedä kenen se on, miten se on tänne päätynyt ja mitä se pystyy tekemään, jos se pystyy jotain tekemään. Tästä alkaa tutkiminen ja seikkailu! Suuria metallisia ruumiinosia on ympäri maapalloa. Mitä on tapahtunut?  Päähenkilömme Rose ja hänen tiiminsä alkavat tutkia tapausta.

Pidin paljon juonesta, mutta en siitä miten se on kirjoitettu. Musta tätä oli jotenkin vaikea lukea, kun tarina kulki eteenpäin haastattelujen, päiväkirjojen ja raporttien muodossa. Kirjan keskivaiheilla olin menettämässä mielenkiintoani, mutta se parani kuitenkin loppua kohden. Kun luin viimeiset sivut, mun oli pakko alkaa selata kirjaa alusta. Olisin halunnut lukea sen vielä uudelleen, mutta kirjaston eräpäivä tuli vastaan. Huippua scifiä scifin ystäville! 

Sarjan jatko-osa, Waking Gods, ilmestyi tänään. Toivottavasti se suomennetaan pian :)
★★★☆☆

lauantai 1. huhtikuuta 2017

MAALISKUUN KOOSTE










Ja näin on taas yksi tapahtumarikas maaliskuu paketoitu!
Maaliskuun alkuun lukaisin Holly Bournen Oonko ihan normaali? -nimisen kirjan ja tykästyin kovasti. Stephanie Garberin Caraval taas ei tehnyt muhun sen kummempaa vaikutusta.
Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen taas nauratti, se oli hauska. Anja Kaurasen esikoisromaani Sonja O. kävi täällä oli erilainen kuin mitä sen kuvittelin olevan.
Sylvain Neuvelin Uinuvat jättiläiset jäi hämmentäväksi lukukokemukseksi. Han Kangin Vegetaristi taas oli vavisuttava. Luin myös runoja pitkästä aikaa. Mm. Mary Oliverin Tuhat aamua oli kaunis, sille ehdoton suositus.  

Maaliskuu oli hiljainen blogikuukausi, mut yritän parantaa tapani ja kirjoittaa loppuun luetusta teoksesta edes jotain. Nyt mulla on työn alla juttu Uinuvat jättiläiset -kirjasta, katsotaan saanko  noista muista mitään kirjoitettua.

















lauantai 25. maaliskuuta 2017

KIRJAOSTOKSIA

Se on taas tämmöisen postauksen aika! Viime kirjaesittely onkin kirjoitettu marraskuussa. Tässä nyt sieltä asti hamstrattuja opuksia. Musta tuntuu, että oon unohtanut tästä jotain, mutta tässä nyt ne mitä muistin! :D Tänä vuonna mulla on omana henkilökohtaisena haasteena yrittää elää ilman kirjaostoksia. Vaikeaa se on ollut, enkä ole siinä onnistunut aivan täydellisesti (mut se on ihan okei). Ideana tässä oli pohjalla se, että lukisin ensimmäisenä kaikki no edes puolet hyllyni lukemattomat opukset. Ensimmäisenä ideani pilasi WSOY:n 12 klassikkoa, koska mun on vain pakko hankkia ne kaikki. Tai oikeastaan en ole vielä 100% varma, että hankinko ne aivan kaikki.  Mutta asiaan. Nämä ovat uusimmat hankintani;
























Laura Lindstedt - Oneiron 
Alelaarilöytö!! Oon aina niin niin innoissani näistä kolmen euron kovakantisista.
Harper Lee - Kuin surmaisi satakielen 
Tämä oli samasta laarista samalla hinnalla. Onnea! Musta tää kansi on niin älyttömän kaunis.
Erika Vik - Hän sanoi nimekseen Aleia 
Hoho, tähän opukseen pärähti Suomalaisen bonusseteli. Eikä kaduta! Oon niin paljon pelkkää hyvää tästä lukenut. Voi että, koskakohan saan tämän lukulampun alle. Kansi on myös upea, en kestä.
Tove Jansson - Kesäkirja
Juhani Aho - Rautatie
Arto Paasilinna - Jäniksen vuosi
Nää kannet on näissa kaikissa kolmessa klassikossa niin ihanat! En osaa valita lempparia.
Jack Cheng - See You In The Cosmos
Kiinnostuksen tässä kirjassa herätti sen nimi. En oikeastaan edes tiedä, mikä on kirjan juoni. Mut veikkaan, ettei se huono ole.
Nina Lacout - We Are Okay
Tää lähti viikko sitten kotiintuomisiksi Helsingin Akateemisesta. 
Adam Silvera - History Is All You Left Me
TÄTÄ OLEN ODOTTANUT siitä asti, kun luin Adam Silveran debyytin More Happy Than Not (ja rakastin sitä). Vähän olen jo ehtinyt aloittamaan, vaikuttaa kivalta.
























Ja viimeisenä mut ei vähäisimpänä.. koko Cassandra Claren The Mortal Instruments/Varjojen kaupungit -sarja kirppikseltä alle viidellä eurolla! Oon vieläkin niin onnellinen tästä löydöstä. Mulla on tästä sarjasta kolme ekaa osaa näillä kansilla. En tiedä mitä tekisin niillä nyt kun sain nämä alkuperäiskansilla varustetut yksilöt mun hyllyyni. Ehkä myyn ne, tai sitten pidän ne tuossa hyllyssä. Saa nähdä sitten!

Ootteko te löytäneet jotain kivoja kirjoja lähiaikoina? :D

torstai 16. maaliskuuta 2017

CARAVAL - STEPHANIE GARBER

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Caraval
Alkuperäinen nimi: Caraval
Kirjailija: Holly Bourne
Ilmestynyt: 2017
Suomennos ilmestynyt: 2017
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 355
Takakannesta:
"TERVETULOA, TERVETULOA CARAVALIIN! Maiden ja merten mahtavimpaan esitykseen. Sisällä koette enemmän ihmeitä kuin useimmat ihmiset koko elinaikanaan. Saatte juoda taikuutta pikarista ja ostaa unia pullossa. Mutta ennen kuin astutte maailmaamme, painakaa mieleenne, että kaikki on vain peliä."

YKSI SISÄÄNPÄÄSY CARAVALIIN
Myöhästyneet eivät voi osallistua peliin eivätkä täten voittaa tämänvuotista palkintoa, joka on yksi toivomus.

*   *   *

Caraval kuulosti pelottavan paljon Nälkäpelin ja Yösirkuksen sekoitukselta, mutta ilokseni voin todeta, että kyllä Caraval on aivan omaa luokkaansa! Toki siitä löytää samanlaisuuksia, mutta mua ne ei haitannut (ihme kyllä).

Scarlett asuu pienellä kotisaarellaan siskonsa ja väkivaltaisen isänsä kanssa. Scarlettin isä on järjestänyt tyttärelleen avioliiton. Tämä tarkoittaa sitä, että Scarlett ei tulisi näkemään ja kokemaan Caravalia. Caraval on jokavuotinen sirkus, peli sekä esitys, johon katsojat osallistuvat.
Yllättäen, juuri ennen häitään Scarlett saakin kutsun Caravaliin, mistä alkaa hänen elämänsä suurin peli. Nimittäin nyt viisi yötä kestävän pelin juonena on Scarlettin siskon, Tellan, etsintä. Se joka löytää hänet, voittaa koko pelin.

En täysin ymmärrä mistä hype johtuu tämän kirjan kohdalla, mutta tykkäsin kyllä lukea tätä. 
Olisin kaivannut enemmän tietoa Caravalin maailman taustoista. Lukija vain pudotetaan tähän uuteen maailmaan, minkä pitäisi ehkä tuoda tarinaan jotain taian tuntua, mutta musta se oli tökeröä. Ehkä se korjataan jatkossa, kuka tietää. Loppu oli yllätyksetön, eikä cliffhanger ollut mikään cliffhanger sanan koko merkityksessä.
Ideana Caraval on mielenkiintoinen, mutta toteutus vähän ontui. Vaikka Caraval ei täysin varastanut paikkaa sydämessäni, jäi siitä jotain sellaista hampaankoloon, että haluan kyllä lukea seuraavan osan jossain vaiheessa kun se ilmestyy. 

"Scarlettin mummi oli aina sanonut, että Caravalin maailma oli mestari Legendin suuri leikkikenttä. Jokainen sana kiiri hänen tietoonsa. Jokainen kuiskaus kulkeutui hänen korviinsa, jokainen varjo osui hänen silmiinsä. Kukaan ei koskaan nähnyt Legendiä - tai jos näki, niin vain tietämättään - mutta Caravalin aikana Legend näki kaiken." s.103

 ★★★1/2

maanantai 6. maaliskuuta 2017

OONKO IHAN NORMAALI? - HOLLY BOURNE

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Oonko ihan normaali?
Alkuperäinen nimi: Am I Normal Yet?
Kirjailija: Holly Bourne
Ilmestynyt: 2015
Suomennos ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 412
Takakannesta:
Evie haluaa olla ennen kaikkea normaali. Hukattuaan kolme vuotta elämästään taisteluun pakko-oireista häiriötä (OCD) vastaan hän lopettelee lääkitystään ja aloittaa uuden koulun, jossa häntä ei tunneta ”tyttönä joka sekosi” (vaan korkeintaan leffahulluna).

Viimein Evie uskaltautuu myös deittailemaan. Ihmissuhteet voivat kuitenkin sotkea kenen tahansa pään, ja hän alkaa ajautua takaisin pakkomielteiden maailmaan. Mutta kuinka uudet ystävät, taiteellinen Amber ja räväkkä feministi Lottie, voisivat auttaa, kun Evie ei suostu kertomaan ongelmistaan kenellekään?

*   *   *

"Kuin mallisotilas suoristauduin ja avasin rauhallisesti kylpyhuoneen oven lukon. Mutta sitä ennen vielä viimeinen toimintahäiriö ehti tunkeutua aivoihini kuin ratkaiseva laukaus.

PAHA AJATUS
Voi ei, se alkaa taas." s.13


Kirja käsittelee kahta asiaa: mielenterveyttä ja feminismiä. Eli jos etsit nuortenkirjaa missä puhutaan tärkeistä asioista, tää vois olla just oikee sulle.

Evie on 16-vuotias ja hän on taistellut OCD:tä vastaan jo muutaman vuoden. Hänen hartain toiveensa on parantua ja olla vain normaali (mitä se normaalius sitten ikinä onkaan). Evie on lähes onnistunut lopettamaan lääkityksensä ja hän on myös aloittanut opiskelut uudessa koulussa, missä kukaan ei tiedä hänen pakko-oire häiriöstään tai menneisyyttä ylipäätään. Evie saa mahdollisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä. Evie bilettää ja saa uusia kavereita, vielä kun hän saisi poikaystävän hän olisi normaali teini-ikäinen, eikö niin? Pakko-oireista ei pääse eroon noin vain ja OCD repii Evien takaisin sen synkkään maailmaan.

En tiedä millaista on sairastaa pakko-oire häiriötä, mutta musta tää kirja oli hyvin todentuntuinen ja sillä tapaa raaka. Kirjassa päästään todella Evien pään sisään ja OCD-ajatukset oli käsin kosketeltavissa.
Yksi parhaimpia paloja oli Evien, Amberin ja Lottien ystävyys. Ehkä siksi, koska nuo tytöt muistuttivat mua mun omista ystävistä, haha.
Pidin erityisen paljon lopusta, koska se oli täydellinen. Kirja ei pääty siihen, että rakkaus parantaa kaiken ja muuta diipadaapaa. Kaikki ei tapahdu hetkessä, kaikki tarvitsevat aikaa ja kaikki tulee vielä joskus olemaan okei. Musta se on erittäin lohduttava ajatus. Mun on pakko tähän loppuun heittää muutama lainaus tästä kirjasta:

"Mä kuulosta  ihan onnenkeksiltä, mutta sun täytyy rakastaa itseäsi ennen kuin mietit sitä, rakastaako joku muu sua." s.382

" 'Kaikki ovat normaaliuden jyrkänteellä. Kaikkien mielestä elämä on silkkaa painajaista joskus, eikä ole olemassa 'normaalia' tapaa selvitä siitä.' Sarah huokaisi. 'Ei ole olemassa normaalia, Evelyn. On vain se, mikä on sulle normaalia. Sinä jahtaat kummitusta.'" s.388

Mulle tuli yllätyksenä, että tämä on trilogian avaus osa. (!) Toinen osa Mikä kaikki voi mennä pieleen? ilmestyy nyt kesällä ja viimeinen osa Mitä tytön täytyy tehdä? ilmestyy suomeksi alkuvuodesta 2018. Kuka on innoissaan nostaa käden ylös! *kaksi kättä ilmassa*

★★★★★

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

HELMIKUUN KOOSTE











Ja niin on taas yksi helmikuu paketoitu! Ja on ihan kiva taas myöntää, että tuli luettua ihan mukavasti. Näin loppukuusta oon kuitenkin potenut lukutuskia. Oon aloittanut taas kymmenen kirjaa ja mitään en ole onnistunut lukemaan (vielä) loppuun asti.
Ensimmäinen helmikuun kirja tuli luettua ystävänpäivän lukumaratooniin.
>Hygge: Hyvän elämän kirja Meik Wikingiltä. Kirjassa oli reseptejä, paljon puhetta kynttilöistä ja kauniita kuvia. Olen hyggeilyn osalta kasvanut tynnyrissä: en edes tiennyt että hyggeilen ennen kuin olin lukenut siitä kirjan. Kirjassa oli kuitenkin aika paljon toistoa, mikä oli vähän tylsää.
>Toisena kirjana maratooniin tuli luettua  R.J. Palacion Ihme. Luulin ettei se iskisi muhun, mut olin onneksi väärässä. Ihmeestä kuoriutui oikein miellyttävä kirja<3
>Tästä löydöstä saan kiittää Twitteriä. Kata Melanderin Älä irrota herätti mielenkiintoni, kun se pomppi jatkuvasti puhelimeni näytölle. Kaverilta tämä onneksi löytyi, joten sain sen nopeasti lainaksi. Postaus tulossa.
>Paul Kalanithin Henkäys on ilmaa vain. Pidin hirveästi, tästä tulossa postaus myös jossain vaiheessa.
>We Should All Be Feminists/Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä Chimamanda Ngozi Adichie. (Pitkästä aikaa luin jotain e-kirjana!) Musta tää oli todella hyvä. Tässä ei paasata, eikä se tuntunut esseeltä. Jokaisen kuuluu lukea tämä jossain vaiheessa.

"Why the word feminist? Why not just say you are a believer in human rights, or something like that? Because that would be dishonest. Feminism is, of course, part of human rights in general—but to choose to use the vague expression human rights is to deny the specific and particular problem of gender. It would be a way of pretending that it was not women who have, for centuries, been excluded. It would be a way of denying that the problem of gender targets women."
Hyvää maaliskuun alkua kaikille!

maanantai 27. helmikuuta 2017

IHME - R. J. PALACIO

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Ihme
Alkuperäinen nimi: Wonder
Kirjailija: R. J. Palacio
Ilmestynyt: 2012
Suomennos ilmestynyt: 2017
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 336
Takakannesta:
Hauska ja rohkaiseva romaani ennakkoluulojen kohtaamisesta 

"En aio kuvailla, miltä näytän. Kuvittelitte te mitä hyvänsä, minä näytän todennäköisesti pahemmalta." 

August Pullmanin kasvot ovat pahasti epämuodostuneet. Kotikoulua tähän mennessä käynyt Auggie on nyt aloittamassa viidennen luokan oikeassa koulussa. Se kiehtoo ja pelottaa. Hän on ihan tavallinen nuori epätavallisten kasvojensa takana, mutta saako Auggie uudet koulukaverinsa uskomaan sen? 

R. J. Palacio on kirjoittanut modernin klassikon - Ihme on hauska, rohkaiseva ja koskettava romaani, jota on vaikea päästää käsistään. Sen haluaa jakaa muiden kanssa ja sen tarina tarttuu syvälle lukijan mieleen. Monen kertojan äänellä etenevässä tarinassa on useita haavoittuneita henkilöitä, joiden taakka ei ole niin näkyvä kuin Auggien, mutta yhtä vaikea käsitellä. Heidän rinnallaan Auggiesta tulee helposti samaistuttava henkilö.

*   *   *

Ennen kuin aloitin lukemisen, olin aika varma etten pitäisi tästä. En tiedä mistä se fiilis oli alunperin mieleeni tullut.. että en muka viihtyisi tämän kirjan parissa?? Suurin ongelma ja kysymys mulla ehkä oli se että, pystyisinkö eläytymään viidesluokkalaisen ajatuksiin. Taas voin kuitenkin ilokseni todeta, että ihan turhaan olin huolissani! Sivut kääntyivät nopeasti ja tykkäsin hyvin paljon lukemastani.

Kymmenen vuotias August Pullman, "Auggie", on syntymästään saakka kantanut kasvoissaan vaikeita epämuodustumia. Tämän takia Auggie on ollut alusta lähtien kotiopetuksessa ja nyt hänen tulisi kohdata ihan oikea koulu ja tulla toimeen muiden koululaisten kanssa. Auggien tulisi kohdata mahdolliset haasteet siitä miten ihmiset häntä kohtelevat, sillä hänen vanhempansa eivät ole suojelemassa häntä ikuisesti.
Kirjassa pääsemme näkemään kaiken suurimmaksi osaksi Auggien silmin, mutta ääneen pääsevät myös uudet tuttavat ja Auggien oma sisko. Kaikki saavat omat lukunsa, mutta siitä huolimatta tarinan kulkua oli helppo seurata.

Mua hävettää tunnustaa, että mulla oli ennakkoluuloja tästä kirjasta. Ihme ei ole ainoastaan söpö pikkutarina, vaan siinä on merkityksellinen, syvempi idea. (Plussaa myös Star Wars viittauksista.)
Ihme oli täydellinen kirja ystävänpäivän lukumaratooniin, koska en halunnut irroittaa käsiäni siitä. Olenko tylsä jos kuvailisin Ihmettä ihmeelliseksi? Ehkä olen, mutta sitä se on.
 ★★★★☆

torstai 23. helmikuuta 2017

THE PRINCESS DIARIST - CARRIE FISHER

Mistä mulle: Oma ostos
Teoksen nimi: The Princess Diarist
Kirjailija: Carrie Fisher
Ilmestynyt: 2016
Suomennos: Ei suomennettu
Kustantaja: Bantam Press
Sivumäärä: 257
Takakannesta:
The Princess Diarist is Carrie Fisher’s intimate, hilarious and revealing recollection of what happened behind the scenes on one of the most famous film sets of all time, the first Star Wars movie. 

 When Carrie Fisher recently discovered the journals she kept during the filming of the first Star Wars movie, she was astonished to see what they had preserved—plaintive love poems, unbridled musings with youthful naiveté, and a vulnerability that she barely recognized. Today, her fame as an author, actress, and pop-culture icon is indisputable, but in 1977, Carrie Fisher was just a (sort-of) regular teenager. 

With these excerpts from her handwritten notebooks, The Princess Diarist is Fisher’s intimate and revealing recollection of what happened on one of the most famous film sets of all time—and what developed behind the scenes. And today, as she reprises her most iconic role for the latest Star Wars trilogy, Fisher also ponders the joys and insanity of celebrity, and the absurdity of a life spawned by Hollywood royalty, only to be surpassed by her own outer-space royalty. Laugh-out-loud hilarious and endlessly quotable, The Princess Diarist brims with the candour and introspection of a diary while offering shrewd insight into the type of stardom that few will ever experience.

*   *   *
The Princess Diarist on Carrie Fisherin viimeiseksi jäänyt muistelma. Tämä muistelmateos käsittelee Carrien nousun suosioon ja miten hän käsitteli ajatuksen olla Prinsessa Leia Organa ja samalla oma itsensä. Hän kuoli 60-vuotiaana, vähän yli kuukauden kirjan julkaisemisesta.

Carrie Fisher kirjoittaa näyttelijän uransa alusta ja siitä kuinka hänet valitaan Leian rooliin. Kirjan kansi ja nimi viittaavat Star Warsiin, mutta se ei ole kuitenkaan aivan keskiössä. Korkeimmalle jalustalle kirjassa nousee hänen salasuhteensa vastanäyttelijäänsä Harrison Fordiin (näyttelee Han Soloa), joka heidän suhteensa aikaan oli naimisissa ja kahden lapsen isä. Fisherin ja Fordin suhde ei ollut romanttinen, vaikka olisi voinut kuvitella. 
Muistelma sisältää päiväkirjamerkintöjä, joita Fisher kirjoitti ylös ensimmäisen Star Wars -elokuvan kuvausten aikana. Hän oli tuolloin 19-vuotias. Ne sisältävät surumielisiä rakkausrunoja, naiveja mietiskelyjä ja asioita jotka hän olisi halunnut sanoa Fordille, muttei pystynyt. Päiväkirjamerkinnät olivat mielestäni kirjan parasta antia. Fisher oli ihan "tavallinen teini" - tai niin tavallinen kuin avaruusoopperan kuvauksissa pystyi olemaan. Runoista näkee myös, että Fisher oli lahjakas kirjoittamaan jo nuorena.
Kirjan loppuosassa Fisher analysoi jo alusta asti tuhoon tuomittua suhdetta Harrison Fordin kanssa näin neljän vuosikymmenen jälkeen: 

"My affair with Harrison was a very long one-night stand. -- If Harrison was unable to see that I had feelings for him then he wasn't as smart as I thought he was - as I knew him was. So I loved him and he allowed it." s.182

Kaiken kaikkiaan kirja oli hauska ja kirjoitettu pilke silmäkulmassa. Se oli myös sydäntäsärkevän rehellinen. Haluan ehdottomasti kokea tämän vielä äänikirjana!

★★★★☆

tiistai 14. helmikuuta 2017

YSTÄVÄNPÄIVÄN LUKUMARATON

Ystävänpäivän lukumaraton alkaa osaltani tänään. Hihkuin eilen Twitterissä, että aloittaisin maratonin jo maanantaina, mutta se siirtyi nyt kuitenkin tälle päivälle. Eikä sen oikeastaan ole väliä, kun pystyn sen tänäänkin toteuttamaan. Ainakin jossain määrin. Lukumaratonia emännöi tänä vuonna Tuntematon lukija -blogin Hande.

Aloitan lukemisen noin kymmeneltä, mutta en tiedä vielä, että mitä luen. Fiiliksellä mennään! :D


klo 11:00
Maraton lähti käyntiin kymmeneltä, eli ensimmäinen tunti on nyt kulunut. Aloitin lukemisen Hygge: hyvän elämän kirjalla. Ensimmäiset 128 sivua luettu. Nyt aion keittää teetä.

klo 12:00
Oon saanu Hygge -kirjan luettua. Ihania kuvia koko teos täynnä! Teksti sisälsi kuitenkin liikaa toistoa. 
Sivuja luettu nyt yhteensä 285. Täytyy miettiä mitä jatkaa tai aloittaa seuraavaksi. 

klo 14:00
Äskettäin palauduin kaupasta ja nyt voisin jatkaa R. J. Palacion Ihme -kirjan kanssa. Olen lukenut sitä huimat 19 sivua! Sivuja luettu yhteensä 304.

klo 16:42
En ole kovin aktiivisesti nyt lukenut.. Veronica Rothin Viillot kirja ei sytytä yhtään. Jätän sen varmaan kesken ja palautan kirjastoon. Mutta Ihme vaikuttaa lupaavalta! :D
Sivuja luettu yhteensä 363.

klo 21:05
Sivut liikkuu kovin tahmeasti. Luen edelleen Ihmettä. Mulla on maalina saada se luettua vielä tänä iltana!
:-D Sivuja luettu yhteensä 409.


















Loppumussutukset: Maratoni loppui osaltani tänään aamulla kello 10. Vaikka uhkailin, että yrittäisin saada Ihmeen luettua vielä eilisillan aikana, jäi se sittenkin luettavaksi aamuun. Maratoonia olisi jäänyt vielä muutama tunti jäljelle, mutta en enää ehtinyt aloittamaan lukemaan mitään uutta/muuta.

Kaiken kaikkiaan sain luettua maratoonin aikana yhteensä 621 sivua. (!:D)

tiistai 7. helmikuuta 2017

AFTER YOU - JOJO MOYES

Kannattaa skipata, jos et tiedä mitään Me Before You/Kerro minulle jotain hyvää -kirjasta, sisältää juonipaljastuksia siihen liittyen!
Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: After You (Me Before You #2)
Kirjailija: Jojo Moyes
Ilmestynyt: 2015
Suomennos: 2016 / Jos olisit tässä
Kustantaja: Penguin
Sivumäärä: 409
Takakannesta:
Lou Clark has lots of questions.

Like how it is she's ended up working in an airport bar, spending every shift watching other people jet off to new places.

Or why the flat she's owned for a year still doesn't feel like home.

Whether her close-knit family can forgive her for what she did eighteen months ago.

And will she ever get over the love of her life.

What Lou does know for certain is that something has to change.

Then, one night, it does.

But does the stranger on her doorstep hold the answers Lou is searching for - or just more questions?
Close the door and life continues: simple, ordered, safe.

Open it and she risks everything.

But Lou once made a promise to live. And if she's going to keep it, she has to invite them in . . .

*   *   *
Olin innoissani ja peloissani, kun lähdin takaisin Lou Clarkin matkaan. Innoissani, koska rakastan Me Before You:ta & halusin tietää mitä Loulle kuuluu. Peloissani, koska rakastan liikaa Me Before You:ta.

Willin kuolemasta on kulunut puolitoista vuotta ja Lou Clark on keräilemässä itseään. Hänellä on uusi työpaikka ja oma kämppä, mutta kumpikaan ei oikein innosta. Se Lou jonka opin tuntemaan MBY -kirjassa on täysin kadoksissa. Hävinneet ovat värikkäät vanhat vintage-henkiset vaatteet ja hölmöt jutut.
Sitten eräänä yönä tapahtuu hurja onnettomuus(mikä sai mut pyöräyttämään silmiäni), jonka vuoksi Lou joutuu palaamaan takaisin kotiinsa perheensä luo toipumaan. Pian Lou alkaa käydä Moving On Circle'ssä, tukiryhmässä, jossa jokainen on menettänyt jonkun läheisen. Siellä Lou myös tapaa ambulanssi-Samin, josta tuli lempihahmoni (Loun lisäksi) tässä kirjassa. Näihin aikoihin Loun kämpän oven taakse löytää tiensä Lily. Lily on angstiteini. Itsekäs, ärsyttävä ja ylimielinen. Lilystä ei pysty oikein kirjoittamaan ilman, että en paljastaisi juonesta jotain, joten valitukset Lilystä jää tähän.

Tykkäsin kovasti kirjan alusta, mutta heti kun Lily hyppäsi juoneen mukaan, innostukseni laski puoleen ja tuntuikin, että luin kirjaa pienen ikuisuuden.  Jojo Moyes kirjoittaa kuitenkin aivan ihanan viehättävästi ja se tuntuu nyt uppoavan muhun. Niin kuin aiemmin sanoin, rakastan Me Before You -kirjaa ja tiesin, ettei After You pääse edeltäjänsä kanssa samoihin mittoihin. Se oli oikeastaan vain odotettavissa, sillä MBY:ta on vaikea lähteä laittamaan paremmaksi eli tavallaan en edes pettynyt.
Kirjan loppu oli arvattavissa, mikä oli tylsää. Se myös päättyi niin, että siitä olisi mahdollista kirjoittaa vielä kolmaskin osa. Ajatus siitä enää kyllä vain pelottaa, eikä laisinkaan enää innosta.
Musta tätä kirjaa ei olisi edes tarvittu (vaikka kuinka paljon Clarkista pidänkin), olisi riittänyt että tarina olisi jäänyt ensimmäiseen osaan.

★★★☆☆

torstai 2. helmikuuta 2017

HIRVIÖN KUTSU - PATRIC NESS (& SIOBHAN DOWD)

Mistä mulle: kirjasto
Teoksen nimi: Hirviön kutsu
Alkuperäinen nimi: A Monster Calls
Kirjailija: Patrick Ness & Siobhan Dowd
Ilmestynyt: v. 2011
Suomennos: 2016
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 215
Takakannesta:
Hirviö ilmestyy paikalle keskiyön jälkeen. Siitä tulee Conorin ystävä ja se kertoo Conorille kolme tarinaa - sillä tarinat ovat hurjinta mitä on! Mutta pystyykö hirviö parantamaan Conorin äidin? 

Patrick Ness punoo riipaisevan ja jännittävän tarinan 13-vuotiaasta pojasta, joka saa avukseen hirviön, kun äiti sairastuu syöpään. Jim Kayn hienosti kuvittama teos on yhtä aikaa monikerroksinen satu, hurja seikkailu ja henkeäsalpaava romaani. Se antaa voimia jokaiselle, joka on kokenut läheisen sairastumisen tai menetyksen. Hirviön kutsu on mestariteos, joka puhuttelee monenikäisiä lukijoita ja jota lukee henkeään pidättäen: kuinka tarinassa käy? 

*   *   *

Olin jo tavallaan unohtanut tämän, kunnes huomasin sen kirjaston hyllyllä. Vihdoinkin! Olin jo jossakin kohtaa ostamassa tämän omaksi. (Ostaisin kyllä edelleen.)
Hirviön kutsu oli mun ensimmäinen lukemani kirja Patrick Nessiltä, vaikka muutaman kirjan häneltä omistankin hyllyssäni. Kirjan alkuperäinen idea oli kirjailija Siobhan Dowdin, mutta hän sairastui syöpään, eikä näin onnistunut itse kirjoittamaan Hirviön kutsua ennen kuolemaansa. Patrick Ness sai siis tehtäväkseen kirjoittaa Dowdin idean loppuun saakka.

13-vuotias Connor asuu kahdestaan äitinsä kanssa. Hirviö saapuu Connorin luokse joka yö kello 00:07, aina siitä päivästä lähtien, kun Connorin äiti sai syöpädiagnoosin. Connor luulee hirviön olevan vain mielikuvituksen tuotetta, pelkkä paha uni, mutta silti seuraavana aamuna lattialta löytyy jos jonkin näköistä todistetta siitä, että hirviö oli todella yöllä käynyt hänen luonaan. Hirviö lupaa kertoa pojalle kolme tarinaa ja neljännen ja viimeisen tarinan Connorin on kerrottava itse.

Kirjan luki nopeasti, ihan muutamassa tunnissa. Se piti otteessaan, enkä malttanut laskea kirjaa kädestä ollenkaan. Enkä muuten odottanut kirjan sanoman olevan näin 'syvällinen'. Olin ajatellut kirjan nimestä, että se on kepeä kauhutarina, mihin Jim Kay on saanut loihtia ihania tummanpuhuvia mestariteoksiaan. Vaikka se ei ollut sitä mitä odotin, olen silti tyytyväinen, että tarina ei ole mikään perinteinen hirviötarina, vaan paljon enemmän. Oon niin iloinen, sillä sain tarinasta enemmän kuin mitä odotin. Niin, ja  musta myös kirjan nimi on täydellinen.

"Tarinat ovat tärkeitä, hirviö sanoi. Ne voivat olla tärkeintä mitä on. Jos niissä piilee totuus."

★★★★1/2

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

TAMMIKUUN KOOSTE






Tämän vuoden ensimmäinen kooste. Kerrankin musta tuntu, että tammikuu eteni sopivaa vauhtia. Ei liian nopeasti, mutta ei myöskään liian hitaasti. Niin sopivaa tahtia, että ehdin lukea kymmenen (!!mitä) kirjaa. Mulla ei ole koskaan ollut tämmöinen tahti, toivottavasti tää jatkuu.

★ Ensimmäinen kirja minkä luin vuoden alkuun oli Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut. Katsoin myös samaa nimeä kantavan BBC:n minisarjan, mikä tuli maikkarilta joulun välipäivinä. Se siis sopi loistavasti #paperiltaruutuun - haasteeseen.
★ Toisena kirjana luin Finlandia-voittajan Akvarelleja Engelin kaupungista. Se jäi etäiseksi ja vähän tylsäksi, mutta sisälsi kaunista kieltä!
★ Kuudes osa Saga-sarjaan Brian K. Vaughanilta. Se ei ollut ihan niin hyvä mitä edelliset olivat, mutta nautin siitä silti. 
★ Tuulen viemää -kirjan luin kirjabloggaajien klassikkohaasteen neljännelle kierrokselle.
★ Simon VS. The Homo Sapiens Agenda. Ei riitä sanoja kuvaamaan, kuinka söpö se olikaan <3
★ Minna Rytisalon esikoisromaani Lempi, joka yllätti ja ihastutti. 
★ Odininlapsi Siri Petterseniltä. Heti kun saan luettua kirjastosta lainaamani kirjat, aion lukea tähän jatkoa!
★ Hirviön kutsu, After You ja The Princess Diarist, näistä kolmesta tulossa postaukset pian! :)

tiistai 31. tammikuuta 2017

KLASSIKKOHAASTE OSA 4: TUULEN VIEMÄÄ - MARGARET MITCHELL

Kun osallistuin kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen (jota tällä neljännellä kerralla emännöi Yöpöydän kirjat -blogin Niina), mulla oli hirveän vaikea valita luettava teos. Ajattelin aluksi, että jos ottaisin kohteekseni Jules Vernen Matka maailman ympäri 80 päivässä, koska se on aika lyhyt. En myöskään tiennyt kuinka kauan joulukuussa alkanut lukujumi kestäisi. JA mähän halusin jonkun teoksen tätä haastetta varten lukea. Ajattelin sitten eräänä iltana kirjahyllyjä taas järjesteltäessäni että oikeesti, go big or go home. Kirpparilta löytynyt Tuulen viemää pokkari ois just se sopiva. Ja mä sen lukisin. Eikä loppujen lopuksi tullut edes kiire lukemisen kanssa! :D Mulle Tuulen viemää oli yksi niistä pelottavista klassikoista jo ihan koonsa vuoksi. Nyt oon sen selättänyt ja kaiken kaikkiaan oon hyvin onnellinen, että sain tämän vihdoinkin pois lukupinosta. Se oli keikkunut siellä jo tarpeeksi monta vuotta. :-) Yksi klassikko taas vähemmän.

Mistä mulle: Kirppis
Teoksen nimi: Tuulen viemää
Alkuperäinen nimi: Gone with the Wind
Kirjailija: Margaret Mitchell
Ilmestynyt: v. 1936
Suomennos: tämä pokkariversio 2007
Kustantaja: Otava
Sivumäärä: 894
Takakannesta:
Unohtumaton, vastustamaton. Tuulen viemää on maailman rakastetuimpia romaaneja. Tämä Amerikan Etelävaltioiden värikkäästä elämästä, Scarlett O'Haran ja Rhett Butlerin dramaattisesta rakkaudesta kertova kirja on käännetty lähes kaikille kielille. Tuulen viemää on romaani jota luetaan yhä uudelleen ja uudelleen.

*   *   *
Tiesin Tuulen viemästä ennestään vain oikeastaan sen, että päähenkilön nimi on Scarlett ja että Yhdysvaltojen sisällissota liittyy tähän jotenkin. Lähdin lukemaan sillä asenteella, että varmasti tykkäisin lukemastani, sillä onhan kyseessä nyt klassikko (ja hyvin monet GR kavereistani ovat antaneet teokselle viisi tähteä. Ehkä se kolahtaisi minuunkin). ..Mutta noh. Ei se muuten ihan kolahtanut. Mutta ei se täysin huono ollut. Annoin lukemalleni kuitenkin 3,5 tähteä. 

Kirja alkaa, kun sisällissota on aivan käden tuntumassa ja maa on jakautumassa kahtia (sisällissota pähkinänkuoressa = pohjoisten ja eteläisten valtioiden eri näkemys asioista, suurin kysymys oli orjuus. Eteläiset valtiot tulivat toimeen enimmäkseen puuvillan tuotannolla missä orjat keräsivät puuvillaa. Pohjoinen halusi lopettaa orjatyön. Spoiler, pohjoisvaltiot voitti.)
Scarlett O'Hara on irlantilaisen isänsä ja amerikkalais-ranskalaisen äitinsä vanhin tytär. Hän asuu perheineen Tarassa, pienessä kotiplantaasissa Georgiassa ja he saavat elantonsa puuvillan viljelystä.
Scarlett on kaikkien miesten mieleen ja maata hänen jalkojen alla palvotaan. Hän on kuitenkin iskenyt silmänsä naapurin komeaan Ashley Wilkensiin. Ashley kuitenkin avioituu serkkunsa Melanie Hamiltonin kanssa ja tämä raivostuttaa Scarlettin, koska Ashley oli kuin olikin vastannut Scarlettin tunteisiin, mutta aikoi joka tapauksessa avioitua Melanien kanssa.
Suhteita syntyy ja kuolee ja pian Scarlett kuitenkin tapaa Rhett Butlerin, mutta kylillä hänestä puhutaan pelkkää sontaa ja häntä paheksutaan. Scarlettille ja Rhettille syntyy viha-rakkaussuhde, mikä kasvaa ja kehittyy teoksen aikana.

En sen kummemmin kiintynyt yhteenkään hahmoon ja kaikki jossakin määrin ärsytti mua. En pitänyt Scarlettista enkä Rhettistäkään. Scarlett oli lapsellinen ja tajusi kaiken vasta vähän sen jälkeen kun oli liian myöhäistä. Hän oli ärsyttävä, mutta ajoittain kuitenkin ihailtavan päättäväinen. Plussaa kuitenkin siitä kuinka Margaret Mitchell on uskaltanut kirjoittaa näin epämiellyttävän päähenkilön. Ainoa ketä siedin koko opuksessa oli Melanie, hänestä tuli lempihahmoni koko teoksessa.

Kirjasta pomppii silmille rasismi ja se häiritsi mua kaikista eniten. Ymmärrän, että se kuvaa tiettyä aikaa historiassa, mutta en osannut olla piittaamatta siitä. Se vaikutti väkisin koko kuvaan. Lisäksi teoksesta olisi voinut editoida napakamman ja lyhyemmän kokonaisuuden, koska jotkut kohtaukset vain tuntui turhan venytetyiltä. Se ehkä vaikutti lukutahtiin. Välillä luin sivun päivässä ja joskus sata sivua, hyvin ailahtelevaista siis.
En kuitenkaan osannut odottaa sitä, kuinka teos lopulta päättyi. 'Alkushokista' toivuttuani, olen erittäin tyytyväinen, että Mitchell ei itse koskaan kirjoittanut jatkoa Tuulen viemälle. Voisin kuitenkin ehkä lukea Alexandra Ripleyn kirjoittaman fanifiktion Scarlett -kirjan, minkä pitäisi jatkaa suoraan siitä mihin Tuulen viemää jäi. (Onko kukaan lukenut sitä? Onko se mistään kotoisin??)

Ymmärrän kyllä, miksi tämä on saanut klassikkostatuksen ja miksi siitä pidetään. Se ei vaan ollut mun palani kakkua tällä kertaa. Ei siis kolmea ja puolta tähteä enempää. 
★★★1/2

perjantai 27. tammikuuta 2017

ODININLAPSI - SIRI PETTERSEN

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: Odininlapsi (Korpinkehät #1)
Alkuperäinen nimi: Odinsbarn (Ravneringene #1)
Kirjailijat: Siri Pettersen
Ilmestynyt: v. 2013
Suomennos: v. 2016
Kustantaja: Jalava
Sivumäärä: 614
Takakannesta:

Hirkalta puuttuu jotain, mikä kaikilla muilla on.
Jotain, mikä todistaisi, että hän kuuluu tähän maailmaan.
Jotain niin tärkeää, että ilman sitä hän on tauti.
Myytti.
Ihminen.

Kun Hirka on viidentoista, hän kuulee olevansa ihminen, odininlapsi – hännätön olento toisesta maailmasta. Mädän kantaja. Halveksittu. Pelätty. Ja nyt myös saalistettu: joku tahtoo tappaa hänet, jotta hänen salaisuutensa säilyisi ikuisesti. Mutta porteista on päässyt sisään myös vaarallisempia olentoja kuin hän…
*   *   *

En ole pitkään aikaan ollut näin innoissani jostakin trilogiasta. Odininlapsi! Nyt tuli kova opus Norjasta. Odininlapsi aloittaa Siri Pettersenin Korpinkehät trilogian ja ihmettelen ainoastaan sitä, että miksi en ole jo lukenut koko trilogiaa.

Tarina alkaa siitä, kun yrttikauppias Thorrald löytää punatuikkaisen päähenkilömme Hirkan vauvana lumihangesta. Thorraldin kauhuksi, vauvalla ei ole häntää, toisin kuin koko muun maailman väestöllä. Koska vauvalla ei ole häntää, hänen on oltava epäsikiö, sokeiden tekoa, ihminen. Thorrald kuitenkin väittää Hirkalle itselleen ja muille, Hirkan menettäneen häntänsä sudelle, kun tämä oli vauva. 
Eräänlaisen riitin (jossa yminmaalaisten taikavoimat, mahti, mitataan.) kautta pidetään yminväki puhtaana sokeista. Näin yminväki pysyy turvassa ja suojassa. Tarinat kuitenkin kertovat, että sokeat liikkuvat kivikehien, korpinkehien, kautta maailmojen välillä. Mutta sehän on vain puhetta, kukaan ei ole nähnyt sokeita satoihin vuosiin. (Jos niitä alunperin oli edes olemassakaan.)
Viisitoista vuotiaana ja oman riittinsä lähestyessä, Hirka kuitenkin kuulee isältään totuuden: Hirka on odininlapsi, ihminen, hännätön toisesta maailmasta. Hän on mädän kantaja ja häntä pelätään, väheksytään ja jopa vihataan. Hännättömyyden lisäksi Hirka ei osaa myöskään syleillä, eli käyttää maasta peräisin olevia voimia. Siksi siis Thorrald ja Hirka olivat aina matkustaneet ja Hirka pidetty erillään muista. Se ei ollutkaan johtunut laittomista yrteistä, joita Thorrald kauppasi.  Se kaikki johtui Hirkasta. Jos Hirka paljastuu kukaan ei tiedä kuinka hänen käy.
Hirkalla on kuitenkin ystävä (lapsuutensa kilpakumppani), ylhäistä ja Neuvoston jäsenten sukua oleva Rime. Hänestä ei kuitenkaan ole apua, sillä hänellä riittää tarpeeksi omissa ongelmissaan Neuvoston kanssa.

Korpinkehät ihastutti mua heti ensimmäiseltä sivulta lähtien, mutta mukaansa se imi vasta noin 300 sivun jälkeen. Musta on ihanaa kuinka se hyödyntää skandinaavista mytologiaa. Enkä muuten enää ihmettele, että miksi tämä on saanut huippusuosion Pohjoismaissa.
Miinusta ainoastaan töksähtelevistä lauseista, mitkä alkoi ärsyttää loppua kohden. Se ei kuitenkaan ole niin suuri miinus, että se estäisi mua sukeltamasta syvemmälle tähän saagaan! Pakko saada tietää, millainen loppurummutus toisesta osasta, Mädästä, alkaa.

★★★★☆

maanantai 23. tammikuuta 2017

LEMPI - MINNA RYTISALO

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Lempi
Kirjailija: Minna Rytisalo
Ilmestynyt: v. 2016
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 234
Takakannesta:
Kuka on Lempi? Mitä on lempi?

Lapin sota pyöräyttää ihmisten elämät kuin ruletissa. Viljami joutuu jättämään vastavihityn vaimonsa piikatytön kanssa kaksin kotiin ja lähtemään rintamalle. Kaikkien on uskallettava lähteä, tartuttava tilaisuuteen ja elettävä hetkessä tehtyjen päätösten kanssa. Rakkaus kannattelee, tuhoaa ja muuttuu syyllisyydeksi.

*   *   *

Olin odottanut jo jonkin aikaa, että saisin Lempin käsiini. Olin lukenut siitä pelkkää hyvää, enkä minäkään kyllä pettynyt.

Minna Rytisalon esikoisromaani Lempi sijoittuu Lappiin ja vuoteen 1944. Lapin sota on rikkonut jokaisen elämän. Lempi on kaiken keskellä, mutta hän ei itse pääse ääneen. Teos on jaettu kolmeen osaan, joissa kertojiksi pääsevät Lempin aviomies Viljami, piikatyttö Elli ja kolmanneksi Lempin kaksoissisar, Sisko.
Alussa hämmennyin kirjan luomasta salaperäisestä tunnelmasta, mutta kaikki alkoi pian selventyä pala palalta, kun tarinat lopulta nitoutuvat yhteen loppua kohden. Kirjaa ei kuitenkaan ole valmiiksi pureskeltu lukijalle, vaan Rytisalo jättää lukijalle päätettäväksi kuinka asiat haluaa käsittää. Kirja vaatii toisen lukukerran, että saa poimittua mukaansa kaikki vihjeet tulevasta. Hyvin rakennettu, tykästyin kovasti. Teos on erittäin kaunis, melkein jopa vaikea uskoa, että se on Rytisalon esikoisteos. Pidin kirjan luomasta harmaasta sävystä ja kun kirjaan tarttui, vei se mukanaan. Kirja  yllätti ja ihastutti. 
Ehdoton suositus tälle 'aikuisten kirjalle' :-)

★★★★☆

torstai 19. tammikuuta 2017

SIMON VS. THE HOMO SAPIENS AGENDA - BECKY ALBERTALLI

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: Simon vs. The Homo Sapiens Agenda
Kirjailija: Becky Albertalli
Ilmestynyt: v. 2015
Suomennos: Minä, Simon, Homo Sapiens / ilmestyy 4/2017 / Otava
Kustantaja: Balzer + Bray
Sivumäärä: 303
Takakannesta:
Sixteen-year-old and not-so-openly gay Simon Spier prefers to save his drama for the school musical. But when an email falls into the wrong hands, his secret is at risk of being thrust into the spotlight. Now Simon is actually being blackmailed: if he doesn’t play wingman for class clown Martin, his sexual identity will become everyone’s business. Worse, the privacy of Blue, the pen name of the boy he’s been emailing, will be compromised.

 With some messy dynamics emerging in his once tight-knit group of friends, and his email correspondence with Blue growing more flirtatious every day, Simon’s junior year has suddenly gotten all kinds of complicated. Now, change-averse Simon has to find a way to step out of his comfort zone before he’s pushed out—without alienating his friends, compromising himself, or fumbling a shot at happiness with the most confusing, adorable guy he’s never met.
*   *   *
Takakansi uhkasi, että lukija rakastuu Simoniin ja niin siinä kävi minunkin osaltani. En olekaan lukenut näin ihanaa kirjaa pitkään aikaan! Mikäköhän tässäkin on ollut, että se sai lähes ilmestymispäivästään saakka odottaa hyllyssäni lukuvuoroaan. Tähän kuuluu tarttua heti! Onneksi suomennos ilmestyy muutaman kuukauden kuluttua niin tämä pääsee kirjakauppojen hyllyihin kaikkien hypisteltäväksi. Nyt vain sormet ja varpaat ristiin, että kirja on yhtä hyvä kuin alkuperäiskielellä.

"It's a weirdly subtle conversation. I almost don't notice I'm being blackmailed."

Simon on lähettänyt sähköposteja samaa koulua käyvän Bluen kanssa jo jonkin aikaa. Kumpikaan, Simon ja Blue(jonka oikeaa identiteettiä en paljasta tässä koska juoni), eivät tiedä toistensa oikeita identiteettejä ja siksi he piiloutuvat nimimerkkiensä taakse: Jacques ja Blue. Simonin varomattomuuden vuoksi kuitenkin luokan pelle, Martin Addison, on lukenut Simonin lähettämiä sähköposteja ja Martin kiristää niillä nyt Simonia. Martin sai tietää sähköposteista, että Simon on homoseksuaali. Tästä ei tiedä kukaan muu kuin he kaksi (ja tietenkin Blue, joka on myös homo). Martinin on nyt helppo uhkailla Simonia. Hän käskee Simonin puhuvan Abbylle, Simonin kaverille, ja esitettävä Martinia paremmassa valossa. Jos Simon ei tee niin kuin Martin käskee, saa koko koulu tietää Simonin salaisuuden. Nyt myös Bluen paljastuminen on lähellä, vaikka kukaan tuskin osaisi nimimerkkiä yhdistää oikeaan henkilöön, mutta seurauksena olisi mahdollisesti se, että Blue ei välttämättä enää ikinä puhuisi Simonille.

Kirjan luvut olivat lyhyitä ja joka toinen luku sisälsi Simonin ja Bluen sähköposteja, jotka olivat kirjan parasta antia (ainakin mun mielestä). Simon VS. The Homo Sapiens Agenda on Becky Albertallin esikoisteos, eikä mun sanat riitä kertomaan kuinka ihana, söpö, hurmaava, valloittava, lumoava (ja lisää muita adjektiiveja) tämä kirja oli. Tästä kuoriutui oikea hyvän mielen kirja.
Oli hauskaa yrittää arvailla kuka Blue oikein oli, vaikka arvaukseni meni kuitenkin lopuksi aivan päin honkia. Martinista en pidä kyllä vieläkään yhtään, olkoon kuinka pahoillaan vain (#teamsimon).

Ps. Kiitos vielä Lotalle ja hänen tekemälleen jutulle tästä <3 Ilman sitä tämä kirja makoilisi varmaan vieläkin mun hyllyssä koskemattomana. 

Olen nyt vielä enemmän innoissani Becky Albertallin uudesta kirjasta, mikä julkaistaan huhtikuussa. Löysin tämän Albertallin omilta sivuilta:
"My second book is called The Upside of Unrequited, and it's scheduled to release in the US from Balzer + Bray/HarperCollins on April 11, 2017. It's a loose companion book to SIMON (same universe, different characters). It’s set outside Washington, DC, and it’s about the friends and family Abby left behind when she moved. The main character is a chubby, straight, Jewish girl named Molly."


"Why is straight the default? Everyone should have to declare one way or another, and it shouldn't be this big awkward thing whether you're straight, gay, bi, or whatever. I'm just saying."

★★★★★

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

AKVARELLEJA ENGELIN KAUPUNGISTA - JUKKA VIIKILÄ

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Akvarelleja Engelin kaupungista
Kirjailija: Jukka Viikilä
Ilmestynyt: v. 2016
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 215
Takakannesta:
Arkkitehti haistaa laudankappaletta, haistaa syvään, sillä siitä alkaa hänen kuvitelmansa purkaminen.

Syksy 1816. Helsingin uudelleenrakennuskomitea on valinnut saksalaisen Johan Carl Ludvig Engelin arkkitehdikseen, ja hän on muuttanut perheineen kaupunkiin, joka on ”harvaan asuttu ulkosaariston kallioniemi, itämeren löytämätön helmi, enimmäkseen vaikeakulkuista vuorta”.

Vain kuusi vuotta, sanon Charlottelle. Onko arkkitehtia, joka kieltäytyisi kokonaisen kaupungin rakentamisesta, vaikka se nousisikin näin pimeään, kylmään ja syrjäiseen paikkaan?

Helsingistä ei koskaan tullut oikeaa kotia, mutta siitä tuli elämäntyö, jonka inhimillistä hintaa Engel puntaroi hiljaisissa mietteissään kuolemaansa saakka. Akvarelleja Engelin kaupungista on hänen fiktiivinen ”yöpäiväkirjansa” vuosilta 1816–1840.

Jukka Viikilä kirjoittaa kirkasta, runollista proosaa ja herättää eloon ajan, jolloin arkkitehdin näky kasvoi pienen pohjoisen maan pääkaupungiksi.

*   *   *
Aloitin lukemaan Jukka Viikilän esikoisromaania Akvarelleja Engelin kaupungista eräänä yönä ja lukaisin sen loppuun seuraavana aamuna. Nopeasti luettava, niin mikä ihme siinä kesti vain tarttua siihen? Jollain tavalla Finlandia-voittajat on aina vähän pelottavia.

Akvarelleja Engelin kaupungista on täynnä kuvitteellisia Johan Carl Ludvig Engelin yöpäiväkirjamerkintöjä. Keisarin palkkaama Engel sai tehtäväkseen suunnitella koko Helsingin. Tarkoitus oli jäädä Suomeen vain kuudeksi vuodeksi, mutta Engel jäikin loppuiäkseen.

Päiväkirjamainen, kaunis, runollinen ja hiukan tylsä. Niin kuin ehkä muutamalle muulle, jäi vuoden 2016 Finlandia-voittaja etäiseksi minullekin. Tarina aukesi hitaasti ja lopulta lukeminen tahtoi olla aikamoista tuskaa, mutta pakko oli lukea, kun kirjaston eräpäivä läheni liian nopeasti ja uudelleen lainaamisen mahdollisuutta ei ollut. (:D) Teos oli täynnä tarkkaan hiottuja lauseita ja mieleeni maalautui kuvia 1800-luvun Helsingistä. Kirja sai mut googlaamaan lisää juttuja Engelistä.
Kaunis teos, mutta ehkä se ei vain ole mulle. Annan kuitenkin neutraalin arvion:

★★★☆☆
"Ystävällisintä, mitä voit ihmiselle tehdä, on rakentaa hänelle kaupunki."

lauantai 7. tammikuuta 2017

EIKÄ YKSIKÄÄN PELASTUNUT (#PAPERILTARUUTUUN)

Vihdoinkin lukujumi alkaa olla takanapäin, jee! *voitontanssi, confettisadetta ja mitä kaikkea*

Kuva täältä
Joulun välipäivinä maikkari esitti Agatha Christien kirjan pohjalta tehdyn minisarjan Eikä yksikään pelastunut / And Then There Were None. (Kesto: 210min, julkaistu: joulukuussa 2015)

Herra ja rouva Owen ovat kutsuneet kahdeksan henkilöä (Vera Claythorne, tuomari Wargrave, Philip Lombard, Emily Brent, kenraali Macarthur, tohtori Armstrong, Anthony Marston ja rikoskomisario Blore) lomailemaan Sotilassaarelle. Saarella sijaitsevassa loistohuvilassa heille tulevat tutuksi palvelusväki herra ja rouva Rogers. Hassua kyllä, herra tai rouva Owen eivät ole kumpikaan paikalla.
Ruokailuhuoneen pöydällä on kymmenen posliininukkea, jotka katoavat aina omituisesti yksi kerrallaan, aina silloin kun joku vieraista sotilaslorun mukaisesti kuolee. Eloonjääneiden kesken alkaa syntyä paniikki.

Olen lukenut Agatha Christien kyseisen teoksen vuonna 2004(2005?) seiskaluokalla. Mulla meni siihen silloin aikoinaan maku, kun luokkakaveri kertoi kuinka kirja päättyisi. En myöskään ollut kovin ahkera lukija silloin mikä saattoi myös vaikuttaa asiaan. Kuitenkin, oli aika virkistää muistia ja katsoa tätä kehuttua sarjaa!
Mukana oli jos mistäkin tuttuja näyttelijöitä. Itselleni kuitenkin ainoat tutut naamat olivat Aidan Turner (Poldark ja Hobitti -trilogia) ja Charles Dance (Game of Thrones).

Sarjassa on alunperin kolme jaksoa, mutta jostain syystä Suomessa se esitettiin neljässä erässä tunnin pituisilla jaksoilla(mainoskatkot mukaan laskettuna.) Ensimmäinen jakso oli vähän hidastempoinen, eikä oikein tahtonut sytyttää mua. Seuraavat kolme jaksoa sisälsi jo meininkiä.

*   *   *

Inspiroiduin myöskin hakemaan Eikä yksikään pelastunut teoksen kirjastosta.

Teoksen nimi: Eikä yksikään pelastunut
Alkuperäinen nimi: And Then There Were None / Ten Little Niggers
Kirjailija: Agatha Christie
Ilmestynyt: vuonna 1939
Suomennos: Tämä pokkariversio v. 2012
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 299
Takakannesta:
KAIKKIEN AIKOJEN RIKOSROMAANI

Kymmenen toisileen tuntematonta ihmistä on saanut salaperäisen kutsun illanviettoon. Syrjäisellä saarella on vain yksi talo, amerikkalaisen miljonäärin rakennuttama loistohuvila. Kutsut lähettänyt isäntä ei ilmestykään paikalle. Ruokaluhuoneen pöydälle asetellut kymmenen posliininukkea katoavat omituisesti yksi kerrallaan - aina silloin kun joku vieraista kuolee. Jäljelle jääneet pälyilevät toisiaan kauhuissaan.

Maailmanlaajuisesti yli 100 miljoonaa kappaletta myynyt Eikä yksikään pelastunut edustaa Agatha Christien kultakauden loisteliainta tuotantoa. Legendaarisen maineen saavuttaneessa kirjassaan Christie käsittelee suljetun paikan teemaa mestarillisesti ja tyrmää täysin lukijansa arvailut.

*   *   *
Ensimmäisestä lukukerrasta on tosiaan vierähtänyt se kevyet (yli) kymmenen vuotta, joten en todellakaan muistanut mitään itse kirjasta. Oli vähän tylsää, kun olin nähnyt sen minisarjan ennen ja vasta sitten luin itse kirjan. Noh, oma moka! Kirjaa kyllä luki ihan erilaisella fiiliksellä, kun tiesi mitä tulevan piti ja osasi tarkkailla tapahtumia ihan eri lailla :) Oli myös mukava huomata kaikki eroavaisuudet sarjaan verrattuna, kun kaikki sarjan tapahtumat oli vielä tuoreessa muistissa.
Tämä oli siis ensimmäinen Christien kirja minkä olen lukenut. Lukupinossa odottaa myös yksi toinenkin Christie, nimittäin Idän pikajunan arvoitus. Mulla on selvästi menossa nyt tämmöinen rikos/mysteeri -vaihe.
★★★★★
Takaisin ylös