JOHN GREEN - TURTLES ALL THE WAY DOWN

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: Turtles All The Way Down
Kirjailija: John Green
Ilmestynyt: 2017 / Suomeksi: Kilpikonnan kuorella / lokakuu 2017
Kustantaja: Dutton Books
Sivumäärä: 304
Takakannesta:

Sixteen-year-old Aza never intended to pursue the mystery of fugitive billionaire Russell Pickett, but there’s a hundred-thousand-dollar reward at stake and her Best and Most Fearless Friend, Daisy, is eager to investigate. So together, they navigate the short distance and broad divides that separate them from Russell Pickett’s son, Davis.

Aza is trying. She is trying to be a good daughter, a good friend, a good student, and maybe even a good detective, while also living within the ever-tightening spiral of her own thoughts.

In his long-awaited return, John Green, the acclaimed, award-winning author of Looking for Alaska and The Fault in Our Stars, shares Aza’s story with shattering, unflinching clarity in this brilliant novel of love, resilience, and the power of lifelong friendship.

*   *   *

Mun lemppari John Green kirja on Looking For Alaska/Kaikki viimeiset sanat, mutta nyt musta tuntuu, että  Turtles All The Way Down taisi viedä sen paikan. Oli siis kannattavaa odottaa uutta John Greeniä se viisi vuotta. TATWD on ihana. Ja mahtavaa, että suomennoskin saadaan pian kauppoihin! :)

Kuusitoista vuotiaalla Azalla on mielenterveysongelmia. Azan ainoana ajatuksena on bakteerit ja niiden määrä maailmassa. Kuinka paljon infektioita ne voivat aiheuttaa ja kuinka usein sormessa oleva laastari on vaihdettava, ettei haava infektoidu. Aza tietää, että kaikki pelko bakteereista on naurettavaa, mutta minkä teet kun oma mielesi on kääntänyt sinut itseäsi vastaan?  Toisena sivujuonena kirjassa on rikkaan miljonäärin katoamismysteeri, mutta suuremmaksi osaksi juonessa nousee kuitenkin Azan taistelu terveytensä kanssa.
Azan paras ystävä Daisy oli piristävä sivuhenkilö. Hän on hieman kummallinen, ekstrovertti ja hän kirjoittaa Star Wars fanifiktiota. Azan ja Daisyn ystävyyssuhdetta kuvattiin ihanasti. He olivat aina toistensa tukena, ylä ja alamäessä.

Green tietää mistä kirjoittaa ja siksi se onkin niin aitoa. Ahdistuin kirjan mukana Azan mietteistä, ja halusin itkeä tämän hahmon kanssa. Turhauduin ja hurrasin, elin aivan mukana joka käänteessä. :D Eikä tää ois John Green kirja ilman filosofisia teinejä, mutta musta sitä ei ollut kuitenkaan liikaa vaan just sopivasti.

F. Scott Fitzgerald mainittu moneen otteeseen, Star Wars fanifiktiot, filosofiset teinit. John Greeniä ehti olla jo ikävä. Nyt haluan lukea tämän uudelleen.

“Of course, you pretend to be the author. You have to. You think, I now choose to go to lunch, when that monotone beep rings from on high at 12:37. But really, the bell decides. You think you’re the painter, but you’re the canvas.”