WILL GRAYSON, WILL GRAYSON : JOHN GREEN & DAVID LEVITHAN

Mistä mulle: arvostelukappale / Teoksen nimi: Will Grayson, Will Grayson /Alkuperäinen nimi: Will Grayson, Will Grayson / Kirjailija: John Green, David Levithan / Ilmestynyt: 2010 / suom. 2017 / Kustantaja: WSOY / Sivumäärä: 319 / Takakannesta:

Will Grayson - saanko esitellä - Will Grayson

John Greenin ja David Levithanin hauska, röyhkeä ja omaperäinen nuortenromaani.

Eräänä kylmänä yönä Will Grayson kohtaa Will Graysonin chicagolaisessa pornokaupassa. Kahden erilaisen nuoren miehen tiet risteytyvät ja heidän elämänsä lähtevät odottamattomiin suuntiin. Edessä on ihastumista tahoillaan, sydänsuruja sekä eeppinen uusi musikaali, jonka on säveltänyt ja tuottanut toisen Willin paras kaveri ja toisen Willin uusi poikaystävä Tiny Cooper.

Will Grayson, Will Grayson piirtää mestarillisen tarkan kuvan nuorista ihmisistä kaikessa voimassaan ja hauraudessaan, ja se on Yhdysvalloissa moninkertaisesti palkitun David Levithanin tuotannosta ensimmäinen suomennos. John Green on koukuttanut suomalaislukijoitaan jo viidellä kirjalla.

*   *   *

John Green on tuttu, mutta David Levithan ei. Pidin kyllä David Levithanin kirjoituksesta, joten taidan joskus lainata tai jopa hankkia omaksi hänen teoksiaan :)

Chicagossa kaksi Will Graysonia tapaa vahingossa odottomattomassa paikassa, eivätkä he tunne toisiaan entuudestaan.

John Greenin Will Grayson oli perus John Green luoma hahmo (sitä tarvitsee tuskin avata, musta tuntuu että kaikki tietävät tämän tyylisen hahmon), mistä pidin toki lukea. Uuden tuulahduksen kirjaan tarjosin David Levithan, hänen Graysoninsa on nähtävästi masentunut, mutta hänestä tulee hyväntuulisempi(en tiedä onko tämä oikea sana kuvaamaan tätä), kun hän pääsee pian tapaamaan internetihastuksensa Isaacin. Kirja on perusteinihömppä; ihastusta, sydänsuruja ja loppuhuipentumassa Greenin Graysonin parhaan ystävän Tiny Cooperin (koin erittäin ärsyttäväksi hahmoksi, mm. siksi että hän oli koko ajan tekemässä itsestään numeroa) säveltämä ja ohjaama musikaali.

Pidin kirjasta. Loppu oli söpö, mutta samalla se oli liian High School Musical ja epärealistinen. Se laski pisteitä.

Musta Greenin ja Levithanin kirjoitukset blendas hyvin yhteen. Pidin silti enemmän Levithanin Will Graysonista.

"tiny: tiedätkö mikä on suuren rakkauden vertauskuva?

minä: minulla on sellainen tunne, että sinä kerrot sen minulle.

tiny kääntyy ja yrittää saada keinun vauhtiin. teline kirskahtelee niin pahasti, että hän lopettaa ja kääntyy taas minuun päin.

tiny: prinsesssa ruusunen.

minä: prinsessa ruusunen?

tiny: niin, koska hänen luokseen pääsee vain tunkeutumalla kamalan piikkitiheikön läpi, ja kun on perillä, joutuu vielä herättämään hänet.

minä: olenko minä siis se piikkitiheikkö?

tiny: ja prinsessa joka ei ole vielä täysin hereillä." s.250

Ya-lukuhaaste: Kirjassa useampi kertoja