ERNEST CLINE : ARMADA

Mistä mulle: arvostelukappale / Nimi: Armada / Kirjailija: Ernest Cline / Ilmestynyt: 2016 / Kustantaja: Gummerus / Sivumäärä: 377 / Takakannesta:

Zack Lightman ei ole koskaan perustanut todellisuudesta, vaan elokuvat ja videopelit ovat aina vetäneet pidemmän korren. Hän toivoo, että tapahtuisi jotain fantastista. Että käynnistyisi suuri avaruusseikkailu.

Kun Zack sitten bongaa avaruusaluksen, hän uskoo menettäneensä järkensä. Näköpiirissä leijuva laite on suosikkivideopeli Armadasta, jossa pelaajien tarkoitus on suojella maapalloa ulkoavaruuden tunkeilijoilta.

Alkaa yllätysten ketju, joka panee Zackin tarkistamaan tietämyksensä maapallon historiasta, sen tulevaisuudesta sekä omasta elämästään. Vaakakupissa painaa ihmiskunnan eloonjääminen, ja Zackin on puettava ylleen sankarin viitta.

Armada on hilpeä ufotrilleri pahimpaan seikkailu- ja nostalgiannälkään – kasvu- ja seikkailutarina.

*   *   *

No mutta! Tämä oli ihan eri mitä odotin. Oikeastaan se johtuu Clinen edellisestä kirjasta, Ready Player Onesta, mitä en sitten loppujen lopuksi jaksanut lukea loppuun. Pelkäsin, että tämäkin saattaa jäädä lukematta, mut tää olikin ihan eri, luin tämän vuorokauden sisällä. Lähes yhdellä istumalla! :D

Päähenkilömme on Zack Lightman, hänen isänsä on kuollut pojan ollessa vauva (Zackin isä oli nörtti, Zack on perinyt pelaamisen ja nörttikiinnostuskohteensa isältään.). Hän asuu kahdestaan äitinsä kanssa Oregonissa. Hän pelaa paljon videopeliä nimeltä Armada kahden kaverinsa kanssa. Zackin isä on 'hieman' paranoidi, hän esittelee päiväkirjoissaan salaliittoteorioita siitä kuinka valtio käyttää videopelejä treenatakseen ihmisiä avaruusolioiden vastaiseen sotaan. Pian Zack huomaakin, että hänen isänsä oli oikeassa.

Suurinta rakkautta tässä kirjassa on populaarikulttuuri. Kirjassa mainitaan sci-fin suuria nimiä mm. Star Trek(Jos yhtään tuntee mua, tietää et star trek on ♥), Star Wars, Avaruusseikkailu 2001. Muita nimiä mainitaan myös, mm. Clark Kent, Vihreä lyhty ja Thor.

Armada on loistava kirja nostalgianälkään, sillä se  sisältää loputtomia referenssejä 80-luvun populaarikulttuuriin. Vaikka Cline vaikuttaa vähän yhden tempun ponilta 80-luvun populaarikulttuurin kanssa, musta tää oli (loppua laskematta) oikein onnistunut teos.

Pisteitä täydestä viidestä tähdestä laski kirjan loppu. Musta se oli liian nopeasti hutaistu. Enkä myöskään pitänyt yhdestä hahmosta mikä ilmestyi kirjaan keskivaiheilla. tästä aiheesta jatkaminen olisi juonipaljastus

Ärsyttää, että ihan turhaan pelkäsin tähän kirjaan tarttumista, aivan syyttä suotta lykkäsin kirjan lukemista.

"Kun huomasin lentävän lautasen, tuijottelin parhaillaan luokan ikkunasta ulos ja haaveilin seikkailusta." s.9