JESSICA TOWNSEND: NEVERMOOR #1 MORRIGANIN KOETUKSET

Mistä mulle: oma ostos kustantaja: Otava julkaistu: 2018 sivuja: 368 oma arvio:♥♥♥♥/ goodreads

Arvatkaa kuinka monta kertaa oon kirjottanut väärin Nevermoor. Kirjotan sen joko NEVERMOORE tai NEVERMORE, kauheen vaikeeta. Ja siitä tämän jatko-osasta puhumattakaan, sen mä oon lukenut väärin jo alusta asti. Mut voi hitsi kuin mukaansatempaava tää oli! Oon niin onnellinen, et mä vihdoinkin ostin tän itselleni ja otin oikeasti jopa vielä lähes kättelyssä lukuun. Tätä on verrattu Harry Potteriin, mistä olin luonnollisesti vähän peloissani, että alkaako tämä samanlaisuudessaan sitten ärsyttämään mua, mut onneksi kävi niin, että mä vaan rakastuin  Nevermooren maailmaan. 

Totta on, että alku tässä on hyvin Potterin kaltainen, mutta se ei häirinnyt mua, koska olin lukenut muutaman arvostelun, että alun jälkeen se kiskaisee aivan omaan maailmaansa - ja sen se myös teki! Ajattelin tätä kirjaa lähes koko valveillaoloajan sillon kun en sitä ehtinyt lukemaan.

Morrigan Korppi on kirottu lapsi. Hän on syntynyt ehtoona, ajan viimeisenä päivänä (en ihan tajunnut tätä ajanilmaisua mut kuulostaa hienolta). Ja Luonnollisesti tästä syystä Morrigania syytetään kaikesta pahasta mitä ympärillä tapahtuu esim. onnettomuuksista. Kaiken tämän kukkuraksi Morrigan Korpin on määrä kuolla yhdentenätoista syntymäpäivänään. Onneksi hätiin saapuu Jupiter Pohjoinen(tää on niin tyhmä nimi) joka kuljettaa Morriganin Nevermooriin mekaanisella hämähäkillä. Selviää, että Jupiter omistaa hotellin nimeltä Deukalion, mikä ei ole ihan normaalihotelli. Siellä mm. kasvaa kristallikruunu takaisin kattoon itsestään kun vanha putoaa, sekä siellä on jättiläiskissa nimeltä Fenestra(automaatiolemppari). Morriganin on alettava kohtaamaan koetuksia (yhteensä neljä) päästäkseen Meineikkaaseen seuraan, mikä on Jupiterin mielestä hyvä juttu. Jos Morrigan epäonnistuu hänen pitää jättää Nevermoor ja kohdata kuolema.

Kirjassa mua ärsytti Morriganin naiveus kaikkea kohtaan, mutta samaan aikaan se oli, emmätiä, hellyyttävää? haha, en mä keksi tästä kyllä huonoa sanottavaa tällä hetkellä, oon niin Nevermoor kuplassa:-D Vaikka eihän tää nyt silleen mitään uutta tarjonnut mitä ei oltaisi jo nähty, mutta viihdyttävä tää oli ja piti mut mukanaan, siitä plussaa valtavasti! Musta on myös hurjaa, että tää oli Jessica Townsendin esikoisteos, vautsi!

En malta odottaa, että pääsen toisen osan kimppuun. Ehkä mä ehdin loppuviikosta kirjakauppaan♥ Jatko-osan takateksti:

Morrigan Korppi ja Pihlaja Swift ovat läpäisseet vaaralliset koetukset ja ovat nyt Nevermoorin Meineikkaan Seuran koulutettavia. Mutta Morriganin taival maagisessa Nevermoorissa, sen salaisuuksien keskellä on vasta alussa. Pian käy selväksi, että kaikkea taikuutta ei suinkaan käytetä hyvään...