YÖSIRKUS - ERIN MORGENSTERN

Älä lue takakansitekstiä, ellet ole lukenut teosta. Siinä ei kerrota suoraan mitä tapahtuu, mutta sen verran, että ainakin mua harmitti, että se tuli luettua ennen itse kirjaa.  Eikö tälläset takakansitekstit olekin asdfghjkl

Teoksen nimi: Yösirkus
Alkuperäinen nimi: The Night Circus
Kirjailija: Erin Morgenstern
Ilmestynyt: vuonna 2011
Suomennos: vuonna 2012
Kustantaja: Basam Books
Kääntäjä: Hanna Toivonen
Sivumäärä: 400
Takakannesta:

Sirkus saapuu varoittamatta. Siitä ei kerrota etukäteen, julisteita ei ilmesty keskustan ilmoitustauluille tai lyhtypylväisiin. Yhtäkkiä se vain on paikassa, joka vielä eilen oli tyhjä. 

Yösirkus kuljettaa lukijan mukanaan outoon, rönsyilevään ja kiehtovaan sirkusmaailmaan 1800- ja 1900-lukujen vaihteeseen. Mustavalkoraidallisten telttojen suojissa kaksi nuorta taikuria, Celia ja Marco, kilpailevat pelissä, johon heitä on valmennettu pienestä pitäen. Heidän täytyy ylittää toinen toisensa kyvyillään, mielikuvituksellaan ja voimillaan. Heidän opettajansa suostuvat paljastamaan pelistä ainoastaan sen, että siitä ei pääse irti. Nuoret kilpakumppanit alkavat nähdä kilvan kiehtovana yhteistyönä, ja pian Celia ja Marco rakastuvat tietämättä sitä, että pelissä häviäjän osa on kuolema. On vain yksi tie ulos. Tarvitaan ennennäkemätön voimanponnistus ja erään viattoman maalaispojan apu. Niillä muutetaan kohtaloa tavalla, joka olisi uskomaton, jos ei uskoisi taikuuteen. 

*   *   *

Luin Erin Morgensternin Yösirkusta pienen ikuisuuden. Aloitin sen kuun alussa, ehdin lukea pari kirjaa siinä välissä ja vasta nyt sain sen päätökseen. Olin jostain saanut ymmärtää, että sirkuksessa olisi Celian ja Marcon välillä kunnon henkiinjäämistaistelu, jokin Nälkäpelin tyylinen. Yllätytkö jos kerron, että sitä ei kirjasta löytynyt. Tätä varten en saisi ennakkoon lukea mitään TBR-kirjoistani (eli tästä saan syyttää vain itseäni :D).

Kirja oli mielenkiintoinen mutta myös tylsä. Se oli vaikea nostaa luettavaksi hyllystä, mutta kun sen sieltä nosti, juoksivat sivut aivan silmissä. Ennen kaikkea Yösirkus oli mystisen lumoava. Jokainen lause oli täynnä taikaa, mikä vei minut mukanaan. Kuvailu oli kaunista, ehkä parasta pitkään aikaan mitä olen lukenut. Tunsin olevani paikan päällä (huivi kaulassani) mustavalkoraidallisessa sirkuksessa syömässä kinuskilla kuorrutettuja omenia. Pidinkin eniten niistä lyhyistä kappaleista, joissa kertoja puhui suoraan lukijalle. Ne olivat niin loistava lisäys itse tarinaan.

Olin loppusuoralla itku kurkussa, mutta ei sitten tarvinnutkaan vuodattaa kyyneleitä ollenkaan. Kirja saa multa neljä tähteä, koska en pitänyt lopusta. Se tuntui liian kiirehdityltä ja itse olisin vaatinut dramaattisempaa loppua. 

Nyt haluan syödä kinuskilla kuorrutettuja omenia. Astu sinä Le Cirque des Rêvesin porteista sisään ja lähde matkaan, jos se on vielä jostain syystä jäänyt lukematta.

★★★★☆