OONKO IHAN NORMAALI? - HOLLY BOURNE

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Oonko ihan normaali?
Alkuperäinen nimi: Am I Normal Yet?
Kirjailija: Holly Bourne
Ilmestynyt: 2015
Suomennos ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 412
Takakannesta:

Evie haluaa olla ennen kaikkea normaali. Hukattuaan kolme vuotta elämästään taisteluun pakko-oireista häiriötä (OCD) vastaan hän lopettelee lääkitystään ja aloittaa uuden koulun, jossa häntä ei tunneta ”tyttönä joka sekosi” (vaan korkeintaan leffahulluna).

Viimein Evie uskaltautuu myös deittailemaan. Ihmissuhteet voivat kuitenkin sotkea kenen tahansa pään, ja hän alkaa ajautua takaisin pakkomielteiden maailmaan. Mutta kuinka uudet ystävät, taiteellinen Amber ja räväkkä feministi Lottie, voisivat auttaa, kun Evie ei suostu kertomaan ongelmistaan kenellekään?

*   *   *

"Kuin mallisotilas suoristauduin ja avasin rauhallisesti kylpyhuoneen oven lukon. Mutta sitä ennen vielä viimeinen toimintahäiriö ehti tunkeutua aivoihini kuin ratkaiseva laukaus.

PAHA AJATUS

Voi ei, se alkaa taas." s.13

Kirja käsittelee kahta asiaa: mielenterveyttä ja feminismiä. Eli jos etsit nuortenkirjaa missä puhutaan tärkeistä asioista, tää vois olla just oikee sulle.

Evie on 16-vuotias ja hän on taistellut OCD:tä vastaan jo muutaman vuoden. Hänen hartain toiveensa on parantua ja olla vain normaali (mitä se normaalius sitten ikinä onkaan). Evie on lähes onnistunut lopettamaan lääkityksensä ja hän on myös aloittanut opiskelut uudessa koulussa, missä kukaan ei tiedä hänen pakko-oire häiriöstään tai menneisyyttä ylipäätään. Evie saa mahdollisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä. Evie bilettää ja saa uusia kavereita, vielä kun hän saisi poikaystävän hän olisi normaali teini-ikäinen, eikö niin? Pakko-oireista ei pääse eroon noin vain ja OCD repii Evien takaisin sen synkkään maailmaan.

En tiedä millaista on sairastaa pakko-oire häiriötä, mutta musta tää kirja oli hyvin todentuntuinen ja sillä tapaa raaka. Kirjassa päästään todella Evien pään sisään ja OCD-ajatukset oli käsin kosketeltavissa.

Yksi parhaimpia paloja oli Evien, Amberin ja Lottien ystävyys. Ehkä siksi, koska nuo tytöt muistuttivat mua mun omista ystävistä, haha.

Pidin erityisen paljon lopusta, koska se oli täydellinen. Kirja ei pääty siihen, että rakkaus parantaa kaiken ja muuta diipadaapaa. Kaikki ei tapahdu hetkessä, kaikki tarvitsevat aikaa ja kaikki tulee vielä joskus olemaan okei. Musta se on erittäin lohduttava ajatus. Mun on pakko tähän loppuun heittää muutama lainaus tästä kirjasta:

"Mä kuulosta  ihan onnenkeksiltä, mutta sun täytyy rakastaa itseäsi ennen kuin mietit sitä, rakastaako joku muu sua." s.382

" 'Kaikki ovat normaaliuden jyrkänteellä. Kaikkien mielestä elämä on silkkaa painajaista joskus, eikä ole olemassa 'normaalia' tapaa selvitä siitä.' Sarah huokaisi. 'Ei ole olemassa normaalia, Evelyn. On vain se, mikä on sulle normaalia. Sinä jahtaat kummitusta.'" s.388

Mulle tuli yllätyksenä, että tämä on trilogian avaus osa. (!) Toinen osa Mikä kaikki voi mennä pieleen? ilmestyy nyt kesällä ja viimeinen osa Mitä tytön täytyy tehdä? ilmestyy suomeksi alkuvuodesta 2018. Kuka on innoissaan nostaa käden ylös! *kaksi kättä ilmassa*

★★★★★