maanantai 31. heinäkuuta 2017

KLASSIKKOHAASTE OSA 5: LEO TOLSTOI - ANNA KARENINA

Tällä kertaa Klassikkohaastetta isännöi Tuomas Tekstiluola -blogista. Tähän haasteeseen lähdin mukaan toista kertaa, viime kerralla luin Margaret Mitchellin Tuulen viemää -teoksen. Nyt halusin haastaa itseni lukemalla toisen suuren klassikon, mikä oli ehtinyt jo melkein pölyttyä kirjahyllyssäni, nimittäin Tolstoin Anna Kareninan.


Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: Anna Karenina
Alkuperäinen nimi: Анна Каренина
Kirjailija: Leo Tolstoi
Ilmestynyt: v. 1877
Suomennos: tämä pokkariversio 2012
Kustantaja: WSOY / Bonnier
Sivumäärä: 910
Takakannesta:
Anna Karenina elää ilottomassa avioliitossa ylhäisen pietarilaisen virkamiehen Kareninin kanssa. Kun hän kohtaa elegantin kreivi Vronskin, se merkitsee hänen toimettoman, rauhallisen elämänsä loppua, voittamatonta intohimoa ja huumaavaa onnea, johon kuitenkin kätkeytyy jo tulevan murhenäytelmän siemen. 

Maailmankirjallisuuden suurimpiin kuuluvan rakkaustarinan taustalle Tolstoi on luonut unohtumattoman kuvan 1870-luvun Pietarista ja Moskovasta, maaseudusta aateliskartanoineen ja talonpoikaistiloineen, tsaarinajan kaikista säädyistä sekä ihmiskohtaloista, joita vain hänen kaltaisensa kertojamestari on pystynyt elävöittämään.

*   *   *
Jokainen tietää Anna Kareninan. Se mikä mulle tuli uutisena, oli se, että tämä on julkaistu kahdeksassa osassa vuosina 1875 - 1877. Anna Karenina on ihmissuhdekoukero traagisella ja onnellisella lopulla höystettynä. Kirja kertoo Annan ja kreivi Vronskin kohtalokkaasta, sekä Konstantin Levinin ja Kitty Štšerbatskajan onnellisesta rakkaudesta.

Kertomus alkaa siitä, kun Anna Karenina on saapunut vierailulle veljensä Stivan luokse Moskovaan, koska Stiva ja tämän vaimo, Dolly, ovat riidoissa. Moskovaan samoihin aikoihin ovat saapuneet myös Levin (Stivan ystävä) sekä Aleksei Vronski. Levin on rakastunut Dollyn siskoon Kittyyn ja aikoo kosia tätä, mutta Kitty kieltäytyy sillä tämä uskoo Vronskin olevan kiinnostunut tästä, koska onhan Vronski antanut Kittylle paljon huomiota lähiaikoina. Tanssiaisissa Vronski ei kuitenkaan huomaa Kittyä lainkaan, koska Vronskin silmät ovat fiksautuneena ainoastaan Anna Kareninaan ja tästä Kittyn sydän murtuu palasiksi. Anna, joka on naimisissa ylhäisen pietarilaisen virkamiehen Aleksei Kareninin kanssa, järkyttyy Vronskilta saamastaan huomiosta ja päättää lähteä heti takaisin kotiin Pietariin miehensä ja pienen poikansa luokse.
Annan aviomies, Aleksei Karenin, on saanut kuulla juoruja Annasta ja Vronskista ja on huolissaan siitä ovatko huhut totta.
Levin kosii Kittyä uudelleen ja nämä päätyvät naimisiin ja aloittavat yhteisen elämänsä Levinin maatilalla. Pian Levinin veli sairastuu ja Levinin estelyistä huolimatta Kitty lähtee Levinin mukaan hoitamaan tämän veljeä Nikolaita.

Kirjan alku vei mut mukanaan. Alkuinnostuksen kuitenkin kadotessa kahlasin läpi ehkä noin 500 sivua aikamoisena pakkopullana. En tiedä minne mun kiinnostukseni katosi, mutta meinasin jättää kirjan jo keskenkin.
Viimeisten parinsadan sivun aikana kuitenkin innostuin taas (ehkä enemmän kuitenkin siitä, että kirja olisi pian luettu, kuin itse tarinasta innostuneena?) Sitten kun käänsin viimeiselle sivulle, aivoissani ainoana ajatuksena oli, että nytkö tämä loppui vai häh. Lukuintoa kuitenkin niitti aivan taatusti kirjan vaikeatajuisuus. Mm. mua sekoitti venäläisten nimeämiskäytännöt, koska en ole millään lailla perehtynyt venäläiseen kulttuuriin jne. 

Vaikka koin kirjan suuremmaksi osaksi pakkopullana, mun on pakko myöntää, että jollain tasolla ihastuin tähän kirjaan, koska kun kaikki sivut oli käännetty, jäin kaipaamaan hahmoja. Erityisesti Konstantin Leviniä, mistä tuli mun lempparini koko kirjassa (vaikka koin Levinin luvut paljon tylsemmiksi kuin Annan :D).
En voi kuin kuvitella, että kuinka haastavaa Anna Kareninan kirjoittaminen on aikoinaan ollut. Mun kohdallani tämä ei saa sitä 'maailman paras kirja' -titteliä, enkä todennäköisesti tule lukemaan tätä uudelleen, mutta en myöskään kadu, että se tuli luettua.

"Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan." s.7

4 kommenttia:

  1. Hienoa että sait tän luettua! Mulla tää on sellainen ikuisuuskirja to read -listalla, saa nähdä päätyykö koskaan ihan oikeasti luettavaksikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, saan olla ylpeä itsestäni :--D Mut kyllä tää kantsii lukee (tai ainakin yrittää) jos yhtään kiinnostaa.

      Poista
  2. Tykkäsin tästä, vaikka tietynlaisia haasteita venäläisten klassikoiden lukeminen teettää, kuten muistaakseni samaa ihmistä voitiin kutsua monillakin eri nimillä ja isällä ja pojalla saattoi olla sama kutsumanimi. Yritä sitten siinä pysyä kärryillä siitä että kenestä milloinkin puhutaan:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Ei siinä pysy millään kärryillä :D

      Poista

Takaisin ylös