HOLLY BOURNE: KATSOKAA MITEN ONNELLINEN OLEN

Mistä mulle: oma ostos / ilmestynyt: 2019 / kustantaja: Gummerus / takakannesta: 

Tori Bailey on totuuksia laukova menestyskirjailija, joka on innoittanut miljoonia naisia ympäri maailmaa elämään juuri sellaista elämää kuin he itse haluavat. Nyt hän kiertää pitämässä motivointiluentoja ja jakaa somessa inspiroivia viestejä faneilleen. Kaiken lisäksi hänellä on täydellinen, kadehdittava parisuhde.Mutta Tori on elänyt suuressa valheessa.Hän ei ole harrastanut pitkäaikaisen poikaystävänsä kanssa seksiä puoleen vuoteen. Tämä ei halua edes keskustella avioliitosta, kun taas kaikki Torin ympärillä tuntuvat menevän kihloihin ja saavan vauvoja. Kun Torin paras ystävä Dee - hänen luottoihmisensä, ainoa joka ymmärtää tätä hulluutta - sitten rakastuu, Tori pelkää jäävänsä yksin jälkeen.Kun maailma tunkee ennaltamäärättyyn muottiin ja 30-vuotisuuden rajapyykki saa kellon tikittämään kovaa, vaatii kanttia kulkea omaa polkua. Mutta onko Tori tarpeeksi rohkea noudattamaan omia oppejaan?

*   *   *

Katsokaa miten onnellinen olen on Holly Bournen uusi  aikuisille suunnattu romaani. Oli virkistävää lukee tätä. Samalla sama tuttu Bourne ja samalla jotenkin uusi ja freesi. Oli tosi kivaa vaihtelua lukea ei-teini-juttua(välillä kyllä elän teinikirjoille as you may know). Sivut loppu alta aikayksikön ja jäin kaipaamaan päähenkilöä Toria. Tarina tavallaan vasta alkoi, kun kirja loppui, mikä oli silleen vähän tylsä :( Vaikka tämä oli tärkeä matka päähenkilölle, jäin kaipaamaan lisää. Haluan tälle jatkoa!

Tori on päälle kolmenkymmenen, hän on menestyskirjailija, hänellä on koko elämä koossa -ainakin ulkopuolisen silmin. Tosi asiassa kaikki Torin kaverit ovat naimisissa, menossa naimisiin, raskaana tai jo ison perheen äiteinä. Tori itse on kuolleessa parisuhteessa ja miettii mihin hänen elämänsä oikein on menossa. Katsokaa miten onnellinen olen on siis (perus?) kuvaus kolmenkympin kriiseilystä.  Välillä mun teki mieli mennä vain ravistamaan Toria ja huutaa pää punaisena että JÄTÄ NYT HYVÄ NAINEN SE MIES!! mutta ehkä tää oli myös hyvin onnistunut kuvaus siitä, mitenkä toisten on helppo huudella ja arvostella, ei päätöksenteko ole aina helppoa.

Tän kirjan parissa viihtyi, mutta jos Holly Bourne on entuudestaan vieras, suosittelen, että aloitat silti Normaali-trilogiasta (tämä ja normaali-trilogia eivät siis liity toisiinsa mitenkään), mutta vain siksi kun Normaali on parasta Bournea tähän asti! :)

NAOMI ALDERMAN: VOIMA

Mistä mulle: arvostelukappale / ilmestynyt: 2019 / kustantaja: Gummerus / takakannesta:

"Naisen kämmenkupissa kytee salama. Hän käskee sitä iskemään.”

Tytöt ympäri maailmaa huomaavat, että ovat saaneet käsiinsä uuden kuolettavan voiman. He pystyvät antamaan sormenpäillään sähköiskuja ja aiheuttamaan tuskallista kipua, jopa kuoleman. Miehet ympäri maailmaa huomaavat, että valta on karannut heidän käsistään. Maailma on nyt asettumassa radikaalisti uuteen asentoon, jossa voima kuuluu naisille. Tyttöjen päivä on koittanut - mutta mihin se tulee johtamaan?

*   *   *

Olin tosi epäileväinen tätä kohtaan, jotenkin takakansiteksti ei tahtonut iskeä. Sitten luin jostain, että Barack Obama on valinnut tämän yhdeksi lempikirjakseen, joten ei tän nyt ihan kökkö pitäis olla! :D Annetaan tsäänssi.

Voimassa valta siirtyy naisille. Naiset pystyvät halutessaan tappamaan pelkällä sormenpäällään ja miehet huomaavat, että miesten valtakausi on ohitse. Tarinaa seurataan muutaman hahmon kautta: rikollisesta perheestä kotoisin olevan Roxyn, poliitikko Margotin ja kasvattiperheessä kasvaneesta Alliesta. Ainoa mies hahmo Tunde on youtube-toimittaja. Kaikilla erilainen tausta ja tie kuljettavana, mutta silti mä onnistuin sotkemaan aina Roxyn ja Allien. (en tajua:D) 

Mua ärsytti, että heti kun voima oli kaikilla naisilla, kaikki vain unohtivat emmätiä, empatian?? Siitä vaan porukkaa tappamaan, ihan vain koska pystyy. En usko että jokainen nainen pimahtais ihan sormia näpäyttämällä.

Mua suuresti ärsyttää takakansiteksti tässä. Tai siis, mulle tuli fiilis että noniiin tytöt nyt vähän saavat voimaa sormenpäähän tadaa. Mutta tää oli oikeesti todella tummasävyinen, välillä jopa ahdistava ja todella ärsyttävä. Pidin kirjan alusta, se lähti rytinällä liikkeelle! Multa meinas kuitenkin kadota mielenkiinto puolivälissä, mutta onneksi  tarina kuitenkin parani loppua kohden taas. Fiktiivinen kirjeenvaihto alussa, että kirjan lopussa oli hauska lisä, mut jotenkin se ei jaksanut iskeä muhun enää kun olin täysin puutunut kirjan keskivaiheilta. Sen oli vissiin tarkoitus olla semmoinen WOW-elementti mut mussa se sai ainoastaan aikaan aijaan. Oikeesti, mua niin harmittaa, että tää floppas mulle. 

JANNIFER MATHIEU: NÄPIT IRTI!

Mistä mulle: arvostelukappale / ilmestynyt: 2018 / kustantaja: Otava / takakannesta:

Voimaa! Ylpeyttä! Asennetta! Yhden tytön rohkeus sytyttää kaikki koulun tytöt kapinaan ahdistelua ja syrjintää vastaan.

Yhtenä päivänä Viv päättää että nyt riittää. Miksi jalkapallojoukkueen poikien annetaan kouria tyttöjä koulun käytävillä ilman rangaistusta? Miksi heidän ällöttäviin kommentteihinsa ei puututa? Viv on kyllästynyt noudattamaan tyttöjä syrjiviä epäreiluja sääntöjä.

Vivin äiti oli 90-luvun punkkari, Riot Grrrl. Viv lainaa hänen asennettaan ja ryhtyy tekemään omaa lehteä, jota hän jakaa salaa tyttöjen vessassa. Hän kutsuu tyttöjä kapinaan, ja muut tytöt vastaavat.

Nämä tytöt eivät alistu vaan iskevät takaisin!

*   *   *

Kiltti tyttö Vivian asuu Portlandissa , Oregonissa äitinsä kanssa. Hänen isänsä on kuollut kauan sitten moottoripyörällään. Vivian käy koulua missä pojat saavat tehdä mitä vain, koska "pojat ovat poikia" ja tytöt ovat silmätikkuina (heille tehdään mm. 'satunnaisia' vaatetarkastuksia). Päähenkilöllemme tämä riittää ja hän perustaa zinen nimeltä Puhti, mikä ajaa tyttöjen asioita. Siitä alkaa tyttöjen kapina koulua vastaan.

Näpit irti! oli helppo luettava, mutta aihe oli silti painava. Välillä kyllä tuli fiilis, että onpas tämä äärimmäisyyksiin vedetty ja voisiko näin oikeasti tapahtua, mikä sitten taas toisaalta auttoi vähän syömään kirjan uskottavuutta. Se oli ensimmäinen ajatukseni, mutta kai niin varmasti voisi jossain koulussa tapahtuakin. Kun homma oli vedetty äärimmäisyyksiin musta tuntu, että sitä kautta oli helppo aloittaa pieni paasaus. Esim, Holly Bournen Normaali-trilogia on samassa kategoriassa tämän kanssa, mutta onnistuu siinä, ettei se paasaa.

Näpit irti! oli kuitenkin loppujen lopuksi hyvä, koska se nostatti ärsytystä ja turhautumista. Tunteiden herättäminen on aina hyvä juttu :D Suosittelen tätä silti, vaikkei tää noussut samalle tasolle kuin Holly Bournen tuotanto(mistä siis tykkään hirmuisesti).

"Sydämeni hakkaa ja poskiani polttaa, kun kiireesti kerään kokoon tarvikkeet: liimaa, mustia tusseja ja valkoisia paperiarkkeja. Ja kiukun, joka ei suostu haihtumaan. -- Ehkä äiti on oikeassa. Ehkä minä tosiaan pääsen pois East Rockportista. 

Mutta ennen sitä aion sytyttää koko paikan tuleen." s.101

Ps. Tänään on lainan päivä ja #lukukaaos, mennään tyhjentämään kaikkien kirjastojen hyllyt ♥

SALLY GREEN: SAVUVARKAAT

Mistä mulle: laina / ilmestynyt: 2019 / kustantaja: Gummerus / takakannesta:

Viisi nuorta, joiden käsissä on maailman kohtalo. Viisi valtakuntaa konfliktin partaalla.

Brigantissa prinsessa Catherine valmistautuu julman, vallanhimoisen isänsä järjestämään avioliittoon. Samaan aikaan hänen tosirakkauttaan Ambrosea odottaa pyövelin pölkky.

Calidorissa halveksittu palvelija March hautoo kostoa ruhtinaalle, joka petti kansansa.

Pitoriassa vastuuntunnoton hurmuri Edyon varastaa halpoja helyjä jännitystä saadakseen, kunnes saa kuulla todellisesta syntyperästään.

Karuilla pohjoisilla seuduilla Tash juoksee henkensä edestä toimiessaan tylyn paholaismetsästäjän houkutuslintuna.

Kun valtakuntien liittoutumat murtuvat, näiden nuorten kohtalot muuttaa ja kietoo erottamattomasti yhteen sodan arvaamaton kulku – ja paholaissavua sisältävä mystinen pullo.

* * *

Olipa kiva saada uutta Sally Greeniä suomeksi! Puoliksi paha -trilogian päättymisestäkin on jo kolme vuotta. Niin se aika vaan kulkee! Hitsi, Puoliksi paha oli niin hyvä. Ainakin silloin pidin, en tiedä pitäisinkö nyt. Muttajoo, Savuvarkaiden pariin. Ensi reaktio kannesta oli, että eiiiihyi. (Nyt oon kyl jo tottunut, kun tätä muutaman tunnin käsissä pyöritteli!) Nää värithän on oikein kivat.

Tarina imaisi mut mukaansa kyllä(luin tän päivässä..), mutta hahmot jäivät kaikki kovin etäisiksi. Mä toivon aina uuden kirjan kohdalla, että ois jotain mihin voisin kiintyä ja ihastua, mut nää hahmot jätti mut kylmäksi. :( Kerronta oli hidasta, mikä ei tosin yllätä, kerran kirjassa on viisi päähenkilöä ja jokaisella omat kappaleet ja näkökulmat. Unohtamatta tietenkään, että siinä sivussa yritetään rakentaa maailman lukijalle. Kesti pitkään, ennen kuin hahmojen tiet alkoivat kulkea päällekkäin, mutta ehkä tää olikin nyt ensimmäisen osan kangistelua. Ehkä toisessa osassa on enemmän äksöniä heti alkuunsa.

Kirjan luettuani, yllätyin, kun tässä ei ollut yhtään mukana instalovea. Mulla on instaloveen viha-rakkaussuhde, mutta tällä kertaa oli virkistävää kun mukana ei ollut mitään pakkorakastumista.

Suomeksi tälle sarjalle saadaan jatkoa alkuvuodesta 2020. En ehkä ole ensimmäisenä ole jatkoa tälle lukemassa, mutta varmasti jossain välissä se pääsee lukuvuoroonsa.