JANNIFER MATHIEU: NÄPIT IRTI!

Mistä mulle: arvostelukappale / ilmestynyt: 2018 / kustantaja: Otava / takakannesta:

Voimaa! Ylpeyttä! Asennetta! Yhden tytön rohkeus sytyttää kaikki koulun tytöt kapinaan ahdistelua ja syrjintää vastaan.

Yhtenä päivänä Viv päättää että nyt riittää. Miksi jalkapallojoukkueen poikien annetaan kouria tyttöjä koulun käytävillä ilman rangaistusta? Miksi heidän ällöttäviin kommentteihinsa ei puututa? Viv on kyllästynyt noudattamaan tyttöjä syrjiviä epäreiluja sääntöjä.

Vivin äiti oli 90-luvun punkkari, Riot Grrrl. Viv lainaa hänen asennettaan ja ryhtyy tekemään omaa lehteä, jota hän jakaa salaa tyttöjen vessassa. Hän kutsuu tyttöjä kapinaan, ja muut tytöt vastaavat.

Nämä tytöt eivät alistu vaan iskevät takaisin!

*   *   *

Kiltti tyttö Vivian asuu Portlandissa , Oregonissa äitinsä kanssa. Hänen isänsä on kuollut kauan sitten moottoripyörällään. Vivian käy koulua missä pojat saavat tehdä mitä vain, koska "pojat ovat poikia" ja tytöt ovat silmätikkuina (heille tehdään mm. 'satunnaisia' vaatetarkastuksia). Päähenkilöllemme tämä riittää ja hän perustaa zinen nimeltä Puhti, mikä ajaa tyttöjen asioita. Siitä alkaa tyttöjen kapina koulua vastaan.

Näpit irti! oli helppo luettava, mutta aihe oli silti painava. Välillä kyllä tuli fiilis, että onpas tämä äärimmäisyyksiin vedetty ja voisiko näin oikeasti tapahtua, mikä sitten taas toisaalta auttoi vähän syömään kirjan uskottavuutta. Se oli ensimmäinen ajatukseni, mutta kai niin varmasti voisi jossain koulussa tapahtuakin. Kun homma oli vedetty äärimmäisyyksiin musta tuntu, että sitä kautta oli helppo aloittaa pieni paasaus. Esim, Holly Bournen Normaali-trilogia on samassa kategoriassa tämän kanssa, mutta onnistuu siinä, ettei se paasaa.

Näpit irti! oli kuitenkin loppujen lopuksi hyvä, koska se nostatti ärsytystä ja turhautumista. Tunteiden herättäminen on aina hyvä juttu :D Suosittelen tätä silti, vaikkei tää noussut samalle tasolle kuin Holly Bournen tuotanto(mistä siis tykkään hirmuisesti).

"Sydämeni hakkaa ja poskiani polttaa, kun kiireesti kerään kokoon tarvikkeet: liimaa, mustia tusseja ja valkoisia paperiarkkeja. Ja kiukun, joka ei suostu haihtumaan. -- Ehkä äiti on oikeassa. Ehkä minä tosiaan pääsen pois East Rockportista. 

Mutta ennen sitä aion sytyttää koko paikan tuleen." s.101

Ps. Tänään on lainan päivä ja #lukukaaos, mennään tyhjentämään kaikkien kirjastojen hyllyt ♥