KLASSIKKOHAASTE OSA 9: MIKA WALTARI: SINUHE EGYPTILÄINEN

Mistä mulle: oma ostos kustantaja: WSOY julkaistu: 2017 sivuja: 970 / goodreads 

SIIIIIIIS EN USKO MÄ SAIN SEN LUETTUA EILEN LOPPUUN. Mä olen nyt lukenut kaksi pelottavaa jättiläistä mun hyllystä(toinen niistä on > Täällä pohjantähden alla < ). Ja kyllä mä voin olla tästä näin fiiliksissä! AAAAAAAAH. Nyt mulla ei oo muuten enää kuin 7 näistä kahdestatoista klassikosta lukematta :D Ehkä mä saan ne vielä tässä oikeesti tän vuoden puolella luettua :) jooo tiän, toiveajattelua
Mä en tiennyt tästä muuten mitään ennakkoon. Sinuhe on egyptiläinen, minkä jokainen voi lotota teoksen nimestä. Mä oon vähän tynnyrissä kasvanut mitä tulee joihinkin klassikoihin. 

Sinuhe egyptiläinen on julkaistu alunperin vuonna 1945 ja se on käännetty peräti 41kielelle. Vaikka en ole muita Waltarin teoksia lukenutkaan, niin nyt Sinuhen lukeneena voin kuvitella, että kaikki ovat ihan oikeassa sanoessaan, että tämä on Waltarin pääteos. >Vuonna 2017 Sinuhe valittiin vuosisadan kirjaksi <. Mut täytyy kehua Mika Waltarin mielikuvitusta. Hän ei koskaan käynyt Egyptissä, mutta kirjoitti silti aivan uskomattoman hyvin ja vakuuttavasti aiheesta.

Sinuhe egyptiläinen kertoo Sinuhesta, löytölapsesta, joka on löydetty kaislakorista Niilistä. Sinuhe egyptiläinen sisältää viisitoista kirjaa, Sinuhen itsensä kirjoittamana ja kokoamana, missä hän kertoo elämäntarinansa. Teos sijoittuu faaraoiden aikaan kauan ennen ajan laskun alkua. Sinuhesta tulee lääkäri, aivan kuin kasvatti-isänsä tästä suunnitteli. Hän on köyhienkin lääkäri, eikä vain niiden kenellä on varaa lääkärin palkkaan.

Mun lempihahmoksi muodostui Nefernefernefer, prostituoitu ja Sinuhen ensirakkaus. Nefernefernefer vain vie kaikkien omaisuuden, Sinuhenkin. Sinuhe yrittää kostaa tälle ja saa Neferneferneferin huijattua ruuminpesijöidentaloon hyväksikäytettäväksi ( not cool:( ), mutta Nefernefernefer pääsee pakoon ja samalla hän on onnistunut tyhjentämään ruumiinpesijöiden talonkin. Vitsi mikä muija. Neferneferneferin vietyä Sinuhen omaisuuden, Sinuhe "joutuu" häpeissään lähtemään Egyptistä vuosien matkalle. Sinuhe matkustelee paljon ja kun hän palaa kotiin takaisin, pian hän löytää itsensä faaraon henkilökohtaisen lääkärin paikalta. Kirjojen alussa Sinuhe on tyytyväinen elämäänsä, mutta loppua kohden hän katkeroituu, muistelee vain virheitään ja on pian valmis kuolemaan. Sinuhe on egyptiläinen, mutta kuulostaa melankolisuudessaan suomalaiselta mieheltä. :-D

Alku Sinuhen kanssa kulki oikein näppärästi, taisin lukea peräti yli sata sivua heti ensimmäisellä istumalla. Aattelin et eihän tää oo homma eikä mikään jos tää kulkee näin kevyesti kuin alussa. Ja sitten tuli kirjan pitkäveteinen puoliväli. Ja loppu. No okei, loppu ei ollut ihan niin pitkäveteinen kuin puoliväli, mut kyllä lukeminen oli aikamoista pakkopullaa ajoittain.

Taisin kahlata tämän vähän liian nopeasti (vaikka kuukausi siinä menikin). Mutta musta tuntuu, että jos olisin yhtään enempää tämän kanssa hidastellut, olisi se jäänyt keskeneräiseksi hyllyyn. Kirja ei ollut mun mieleen, mutta oli se silti ihan hyvä ja ymmärrän miksi se on saavuttanut asemansa. Onhan se jättiläinen ja suurenmoinen. Mutta lyhyempi se olisi voinut olla.

"Minä, Sinuhe, Senmutin ja hänen vaimonsa Kipan poika, kirjoitan tämän. En ylistääkseni Kemin maan jumalia, sillä jumaliin olen kyllästynyt. En ylistääkseni faraoita, sillä heidän tekoihinsa olen kyllästynyt. Vaan itseni tähden minä tämän kirjoitan." 

s.9 -Sinuhe egyptiläisen ensimmäisen kirjan ensimmäiset sanat

MUT MÄ LUIN SEN HURRAA😍🤩

KIRJAKUULUMISET VIIKKO 28

Tää viikko on hujahtanut vauhdilla ohi, mutta minne katosi kesä? Juuri naureskelin, että enpäs muista, että koska olen viimeksi käyttänyt kaulahuivia heinäkuussa. Mutjoo! Tällä viikolla heti tiistaina posti toi Book Depositorylta pari pakettia. Sain jatkoa Sailor Mooniin, jee! Toivottavasti tulis pian taas Sailor Moon fiilis. (oon tämmönen mangafiilislukija. se tarvii semmosen oman aikansa ja hetkensä.)

Tän viikon yllätysostos oli Holly Bournen Niin käy vain elokuvissa. Olin jotenkin muistellu et se ilmestyis vasta syksyllä?? Emmätiä, kiinnostavia kirjoja on niin paljon, että menee jo vähän väkisinkin sekaisin :D

Mutta vähänkö tää kansi on ihanan keltainen😍 En malta odottaa, et pääsen tän kimppuun! Oon vähän pidätellyt nyt itteeni sen kans, mun on pakko saada tän hetken lukupinoo pienennettyä. Nicola Yoonin Aurinko on tähti on jo loppusuoralla. Se on tökkinyt enemmän ja vähemmän. Ja Sinuheen en oo koskenut kunnolla sitten alkuviikon.:---D Nyt oon vähän epätoivonen sen kanssa.

BECKY ALBERTALLI: LEAH ON THE OFFBEAT

Mistä mulle: oma ostos kustantaja: Penguin julkaistu: 2018 sivuja: 343 oma arvio:♥♥♥/ goodreads

Mulle tää oli pettymys :( Jotenki tosi mitäänsanomaton. Leah vain kävi koulua ja sitten tuli koulun tanssiaiset. Mietin pitkään et annanko kaksi vai kolme tähteä, mut annoin kuitenkin kolme.  En edes tiedä miksi. Harmittaa, kun Simon vs. The Homo Sapiens Agenda oli NIIIIIN hyvä, The Upside of Unrequited taas oli lähinnä vaan ärsyttävä ja nyt tää kolmas oli mitäänsanomaton. Becky Albertallin kirjat ei oo mulle enää mitään pakko-lukee-kirjoja. Harmi :-(

Leah oli ihan kiva, mitä nyt vähän angsti ja sarkastinen kaikkea kohtaan (sarkasmi on jees mut ei nyt välttämättä koko elämäntapana). Leah on Emoji -nimisen bändin rumpali. Leah käy kouluaan Creekwood High koulussa ja elää vain elämäänsä. Hän ei ole kertonut kenellekään olevansa *gasp* biseksuaali, paitsi äidilleen. Se tottakai aiheuttaa vähän ongelmia. Pian on koulun tanssiaiset ja kohta kaikki valmistuvat! Jännää! Ja kuka on Leahin söpö ihastus? Lähempänä kuin uskoimmekaan.

Ennen tätä kannattaa olla luettuna Simon. Teksti on varmaa Albertallia, söpöä, kevyttä & nopeasti luettavaa. Mä jaksoin lukea tän loppuun, koska Simon pilkahteli aina silloin tällöin esiin. Leah on the Offbeatissä, ei kuitenkaan ollut minkäänlaista juonta, mikä teki siitä tylsän. Vaikka silloin tällön "pelkän elämän" kuvaaminenkin on ihan hauskaa, ei se mua kyllä tällä kertaa hetkauttanut.

“You can't just like Harry Potter. You have to be balls-out obsessed with it.”

KIRJAKUULUMISET VIIKKO 27

Mä oon jo pitkään miettinyt semmoista blogipostaus-sarjaa, mitä haluisin oikeesti tehdä ja mitä tykkäisin vaikka jälkikäteen itsekin palailla lukemaan. Ja tottakai koska lukeminen kiinnostaa, niin mikä ois parempi kuin se, et kirjoitan vähän ylös mitä oon milläkin viikolla lukenut. En tiedä kuinka hyödyllisiksi kuukauden koosteet sitten muodostuu, mut sen näkee sit aikanaan. :D Haluan nyt vain kokeilla jotain uutta kun inspiraatiota löytyy! ..ja kun en halua kaikkia kirjakuvia kaataa ainoastaan instagramiin.. :--D

Nyt tällee tosi sutjakkaasti kirjahyllyni uusimmat asukkaat! Tällä viikolla vihdoinkin sain tilaukseni Adlibrikseltä. Kestääkö muillakin tilauksen saaminen sieltä aivan järjettömän kauan? Voi että niitä kultaisia päiviä, kun tilauksensa sai parhaimmillaan muutaman päivän sisällä. Mutta ei sen väliä, olen alkanut hankkimaan kirjojani jo muualta.

Tosiaan, Adlibriksen tilaus sisälsi My Lady Janen sekä What If It's Us nidokset. En oikein tiä kumpi näistä kutsuu enemmän luettavaksi. Mulla oli alkuvuodesta hyvä flow kirjojen kanssa: aloitin uuden vasta kun olin saanut keskeneräisen luettua. Nyt tällä hetkellä mulla on kesken..

• 1. Janne Kukkosen Voro - kolmen kuninkaan aarre
• 2. Diana Gabaldonin Sudenkorento
• 3. Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen 
• 4. Nicola Yoonin Aurinko on tähti
• 5. Estelle Maskamen Rakastan

aaargghhh liian monta.

Mun kirjahyllyn toinen hirmu (siis Täällä pohjantähden alla -trilogian jälkeen, eikä sekään enää ole pelottava kun sen vain luki :--D) Sinuhe egyptiläinen!! Mä alotin sen! Tosi erilainen kuin mitä aluksi ajattelin. Tän yritän lukee kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen. Mulla on kyl ihan vahva fiilis tän suhteen, kyl mä tän saan luettua. Vaaaaikka.. Sinuhesta mun huomioni on kyllä tällä hetkellä vienyt Estelle Maskamen DIMILY -trilogian ensimmäinen osa Rakastan. (Tän löysin Antikvaari.fi -sivuston kautta.) Tätä kun ei enää missään kirjakaupassa myydä kovakantisena?? :( onneks löysin, koska oon niin rakastunut tähän höttöön. <3

x Tällä viikolla luin alusta loppuun ainoastaan:

♥ Tahereh Mafin Rakkaus suurempi kuin meri & ehdin siitä jopa >kirjoittamaan tänne< fiiliksiä :D

KESÄKUUN WRAP UP

Kesäkuu meni ihan hujauksessa ohitse. Kesäkuussa mä:
x olin kuukauden alusta kaksi viikkoa töissä
x sitten alkoi kesäloma <3
x käytiin taas eläinlääkärissä Varpun kanssa (hänen silmät vuotaa = kyynelkanavat ovat tukkeutuneet. Lääkäri yritti niitä avata, mutta ei onnistunut, epäili että ne ovat tukkeutuneet Varpun ollessa pentu.)
x parin päivän päästä siitä alkoi muuttorumba uuteen kotiin

x sain luettua ihmeen kaupalla kuusi kirjaa ja yhden mangan(??). Okei, yli puolet niistä oli aloitettu jo toukokuun puolella. Mä luin:

Jessica Townsend: Meinioseppä ♥♥♥♥

Cassadra Clare: Keskiyön valtiatar♥♥♥

Francine Pacal: Sweet Valley High #1 Tuplarakkautta (tätä en osannut tähdittää, nostalgia häiritsi lukukokemusta)

Becky Albertalli: Leah on the Off Beat♥♥♥

Sailor moon manga #2 ♥♥♥♥

Yuval Noah Harari: Homo deus Huomisen lyhyt historia ♥♥

Heather Morris: Auschwitzin tatuoija (e-kirja) ♥♥♥

x mulla ei oo heinäkuulle omaa TBR-pinoa, mutta aion jatkaa tätä kesäkuun alussa kokoamani kesän TBR-pinon parissa:

- Rainbow Rowell: Attachments
- Angie Thomas: On The Come Up
- Adam Silvera: They Both Die At The End
 -Emily Henry: Love That Split The World
- Colleen Hoover: It Ends With Us
- Emily Wibberly & Austin Siegemund-Broka: Always Never Yours
- Jenny Han: Always And Forever, Lara Jean
- Daniel Handler & Maira Kalman: Why We Broke Up
- Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär
- Becky Albertalli: Leah On The Off Beat
- Jandy Nelson: The Sky Is Everywhere
- Jandy Nelson: I'll Give You The Sun
- E. Lockhart: We Were Liars

Miten teidän kesä on menny? Löytyykö lukulistalta samoja? :D

TAHEREH MAFI: RAKKAUS SUUREMPI KUIN MERI

Mistä mulle: oma ostos kustantaja: Otava julkaistu: 2019 sivuja: 270 oma arvio:♥♥♥♥♥/ goodreads

HERRANPIAKSUT tää oli ihana!♥ Ja tää kansi on meidän käännöksessä paljon kivempi kuin alkuperäisessä, ainakin mun mielestä.

Rakkaus suurempi kuin meri kertoo 16-vuotiaasta Shirin tytöstä. Eletään lukua 2002 ja Shirin asuu perheineen New Yorkissa, WTC-iskut ovat juuri tapahtuneet vuosi sitten. Shirin on koulussaan ainoa joka pitää hijabia. Shirin rakastaa Matlock -nimistä tv-sarjaa ja hänellä on isoveli nimeltä Navid. Shirinillä ei ole helppoa, hänellä ei ole ystäviä ja joka päivä häntä haukutaan mm. terroristiksi huivinsa takia.

Yhtenä päivänä hän tapaa biologian luokassa Oceanin, eikä Ocean välttele häntä laisinkaan, päin vastoin hän haluaisi kovasti jutella Shirinin kanssa. Shirin on kasvattanut itselleen paksun kuoren, eikä hän päästä ketään helposti lähelle. Pian breakdancesta tulee tytön intohimo.

Kai sekin jotain kertoo kirjasta jos mä saan sen luettua vuorokaudessa. Tää kirja sai mun sydämen sykkimään, se sai mut vihaseks ja itkemään. Rakkaus suurempi kuin meri on raaka, rehellinen ja haikea. Haluan sulatella tätä hetken ja aloittaa alusta. Musta tää oli niin vaikuttava, että tästä tuli yks mun tän vuoden suosikeista. En mä osaa sanoo muuta.

"Nämä säännönmukaisesti toistuvat myrkkynuolet tuiki tuntemattomilta ihmisiltä olivat ikävin puoli huivissani. Sen paras puoli oli se, että sen ansiosta saatoin kuunnella salaa musiikkia ilman, että opettajat huomasivat." s.11

CASSANDRA CLARE: KESKIYÖN VALTIATAR

Mistä mulle: oma ostos kustantaja: Otava julkaistu: 2017 sivuja: 750 oma arvio:♥♥♥/ goodreads

Minähän oon meinannu lukee tän monta kertaa, mut aina se on tyssänny puoleen väliin. Luin tän joskus ekaa kertaa kun tää ilmesty englanniksi, mutta en niistä ajoista mitään enää muista :-D jotenjoten! Tuli inspis aloittaa jotain varjometsästäjät aiheista ja tää nyt oli siihen nälkään passeli.

Keskiyön valtiattaressa elämme siis Los Angelesissa. Päähenkilö on Emma ja hänen parabateensa Julian. Losissa on käynnissä murhien sarja, mitä Emma ja Julian lähtevät selvittämään. Yllätykseksini, mua ei voinut vähempää kiinnostaa murhat tai oikeastaan mikään muukaan. Mua kiinnosti vain Emman ja Julianin suhde.

Aloitan toteamalla, että täähän on aivan liian pitkä ja ennalta-arvattava. Sivumäärän olisi helposti voinut puolittaa. Joissakin kohti kirjaa huomasin miettiväni, että mikä ihme tän kirjan juoni oikein olikaan. Teksti oli sieltä täältä vähän kökköä (ehkä oikee sana ois cringe), semmoista väkinäistä muka diippejä ajatuksia kursivoituna, esim: "Ihmisen on helpompi saada toisen rakkaus loppumaan kuin yrittää tukahduttaa oma rakkautensa häntä kohtaan. Pitää vain osoittaa toiselle osapuolelle, että ei rakasta häntä tai että on sellainen ihminen, jota tuo toinen ei pysty kunnioittamaan." (s.741) no, uuuu. Ehkä huonosti käännetty tai ehkä huono kirjoittaja, en tiedä. Mut ne vaan jäi mieleen kummittelemaan ja haluamaan piiloutumaan vaatekaappiin.
Vaikka mulla ei ole tästä kirjasta oikein mitään hyvää sanottavaa, niin jollain kierolla tavalla mä silti viihdyin tän kirjan parissa. Ehkä mä vain janosin nostalgiaa, kun viihdyin niin hyvin Varjojen kaupungit -sarjan parissa kuusi vuotta sitten. Kyllä mä kuitenkin kaikesta huolimatta aion jossain vaiheessa tähän jatkoa lukea, tai ainakin yrittää.