KLASSIKKOHAASTE OSA 9: MIKA WALTARI: SINUHE EGYPTILÄINEN

Mistä mulle: oma ostos kustantaja: WSOY julkaistu: 2017 sivuja: 970 / goodreads 

SIIIIIIIS EN USKO MÄ SAIN SEN LUETTUA EILEN LOPPUUN. Mä olen nyt lukenut kaksi pelottavaa jättiläistä mun hyllystä(toinen niistä on > Täällä pohjantähden alla < ). Ja kyllä mä voin olla tästä näin fiiliksissä! AAAAAAAAH. Nyt mulla ei oo muuten enää kuin 7 näistä kahdestatoista klassikosta lukematta :D Ehkä mä saan ne vielä tässä oikeesti tän vuoden puolella luettua :) jooo tiän, toiveajattelua
Mä en tiennyt tästä muuten mitään ennakkoon. Sinuhe on egyptiläinen, minkä jokainen voi lotota teoksen nimestä. Mä oon vähän tynnyrissä kasvanut mitä tulee joihinkin klassikoihin. 

Sinuhe egyptiläinen on julkaistu alunperin vuonna 1945 ja se on käännetty peräti 41kielelle. Vaikka en ole muita Waltarin teoksia lukenutkaan, niin nyt Sinuhen lukeneena voin kuvitella, että kaikki ovat ihan oikeassa sanoessaan, että tämä on Waltarin pääteos. >Vuonna 2017 Sinuhe valittiin vuosisadan kirjaksi <. Mut täytyy kehua Mika Waltarin mielikuvitusta. Hän ei koskaan käynyt Egyptissä, mutta kirjoitti silti aivan uskomattoman hyvin ja vakuuttavasti aiheesta.

Sinuhe egyptiläinen kertoo Sinuhesta, löytölapsesta, joka on löydetty kaislakorista Niilistä. Sinuhe egyptiläinen sisältää viisitoista kirjaa, Sinuhen itsensä kirjoittamana ja kokoamana, missä hän kertoo elämäntarinansa. Teos sijoittuu faaraoiden aikaan kauan ennen ajan laskun alkua. Sinuhesta tulee lääkäri, aivan kuin kasvatti-isänsä tästä suunnitteli. Hän on köyhienkin lääkäri, eikä vain niiden kenellä on varaa lääkärin palkkaan.

Mun lempihahmoksi muodostui Nefernefernefer, prostituoitu ja Sinuhen ensirakkaus. Nefernefernefer vain vie kaikkien omaisuuden, Sinuhenkin. Sinuhe yrittää kostaa tälle ja saa Neferneferneferin huijattua ruuminpesijöidentaloon hyväksikäytettäväksi ( not cool:( ), mutta Nefernefernefer pääsee pakoon ja samalla hän on onnistunut tyhjentämään ruumiinpesijöiden talonkin. Vitsi mikä muija. Neferneferneferin vietyä Sinuhen omaisuuden, Sinuhe "joutuu" häpeissään lähtemään Egyptistä vuosien matkalle. Sinuhe matkustelee paljon ja kun hän palaa kotiin takaisin, pian hän löytää itsensä faaraon henkilökohtaisen lääkärin paikalta. Kirjojen alussa Sinuhe on tyytyväinen elämäänsä, mutta loppua kohden hän katkeroituu, muistelee vain virheitään ja on pian valmis kuolemaan. Sinuhe on egyptiläinen, mutta kuulostaa melankolisuudessaan suomalaiselta mieheltä. :-D

Alku Sinuhen kanssa kulki oikein näppärästi, taisin lukea peräti yli sata sivua heti ensimmäisellä istumalla. Aattelin et eihän tää oo homma eikä mikään jos tää kulkee näin kevyesti kuin alussa. Ja sitten tuli kirjan pitkäveteinen puoliväli. Ja loppu. No okei, loppu ei ollut ihan niin pitkäveteinen kuin puoliväli, mut kyllä lukeminen oli aikamoista pakkopullaa ajoittain.

Taisin kahlata tämän vähän liian nopeasti (vaikka kuukausi siinä menikin). Mutta musta tuntuu, että jos olisin yhtään enempää tämän kanssa hidastellut, olisi se jäänyt keskeneräiseksi hyllyyn. Kirja ei ollut mun mieleen, mutta oli se silti ihan hyvä ja ymmärrän miksi se on saavuttanut asemansa. Onhan se jättiläinen ja suurenmoinen. Mutta lyhyempi se olisi voinut olla.

"Minä, Sinuhe, Senmutin ja hänen vaimonsa Kipan poika, kirjoitan tämän. En ylistääkseni Kemin maan jumalia, sillä jumaliin olen kyllästynyt. En ylistääkseni faraoita, sillä heidän tekoihinsa olen kyllästynyt. Vaan itseni tähden minä tämän kirjoitan." 

s.9 -Sinuhe egyptiläisen ensimmäisen kirjan ensimmäiset sanat

MUT MÄ LUIN SEN HURRAA😍🤩