Kirjailijat: J.K. Rowling, John Tiffany, Jack Thorne
Ilmestynyt: vuonna 2016
Kustantaja: Little, Brown UK
Sivumäärä: 327
Takakannesta:
Based on an original new story by J.K. Rowling, Jack Thorne and John Tiffany, a new play by Jack Thorne, Harry Potter and the Cursed Child is the eighth story in the Harry Potter series and the first official Harry Potter story to be presented on stage. The play will receive its world premiere in London’s West End on July 30, 2016.
It was always difficult being Harry Potter and it isn’t much easier now that he is an overworked employee of the Ministry of Magic, a husband and father of three school-age children.
While Harry grapples with a past that refuses to stay where it belongs, his youngest son Albus must struggle with the weight of a family legacy he never wanted. As past and present fuse ominously, both father and son learn the uncomfortable truth: sometimes, darkness comes from unexpected places.
* * *
Huh huh, nyt se on ohi. Mä parin kuukauden jälkeen rohkaisin itseäni ja otin asiakseni lukea Kirotun lapsen. Mä pidin siitä ja en pitänyt. Harry Potter on jotenkin niin pyhää aluetta, että on pelottavaa saada jotain uutta siihen liittyvää.
Kirja on tietenkin kirjoitettu näytelmän muotoon, mikä ei häirinnyt mua lainkaan. Se oli nopea luettava, mutta sitäkin hämmentävämpi. Tapahtumat sijoittuvat 19 vuotta Kuoleman varjelusten tapahtumien jälkeen. Harry Potter and the Cursed Child -näytelmä sai ensi-iltansa Lontoossa 30.7.2016. Suomennos käsikirjoituksesta ilmestyy marraskuun 8. päivä.
Lähdin lukemaan tätä hirveät ennakkoluulot ja salaliittoteoriat päässä pauhaten. Ensimmäisellä sivulla oltiin King's Crossilla ja ah, kaikki ne nostalgiafiilikset! Oli mahtava palata Harryn, Hermionen ja Ronin maailmaan, vaikkakin tässä teoksessa pääosassa olivat heidän lapsensa. ja aivan puskista, lemppariksi osoittautui Draco Malfoyn poika Scorpious!!
Jotkut asiat mitä kirjassa tapahtui sai mut vaan myötähäpeämään ja jopa vaivaantuneeksi.
Mä elän ja hengitän kaikkia aika-avaruusjuttuja ja käänteis- ja rinnakkaismaailma-asioita, mutta tässä mua vaan ärsytti ajankääntäjän käyttö. Eikä Harry tuntunut samalta Harrylta, johon tutustuttiin kirjoissa. Esim. yhdessäkin kohtauksessa Harry huutaa Albukselle, että toivoisi ettei tämä olisi hänen poikansa. Mitä?? Ei Harry noin huutaisi! :-( Ja monia, monia muita asioita, mistä on vaikea puhua ilman että ei paljastaisi jotain juonesta. Jos (ja kun) kaikki Potterit on luettu, suosittelen lukemaan ja kokemaan itse.
Tää oli ihan kiva - mut ei tää Harry Potter ollut. Täytyykin muistaa, että tämä ei ole kahdeksas kirja Potter -sarjaan, vaan tämä oli käsikirjoitus näytelmää varten. Se ehkä toimii lavalla, (ja olisi muuten kiva nähdä mitenkä jotkut kohtaukset on toteutettu!) mutta minä en oikein syttynyt ja se on ihan okei.
En voi, enkä oikeastaan osaakaan arvioida.
"Hogwarts is a big place."
- "Big. Wonderful. Full of food. I’d give anything to be going back."
Juuri niin! Täytyykin kurkata sun arviosi.
VastaaPoista