keskiviikko 26. lokakuuta 2016

SYYSPRINSSI - ANJA KAURANEN SNELLMAN

Teoksen nimi: Syysprinssi
Kirjailija: Anja Kauranen Snellman
Ilmestynyt: v. 1996 / elokuvakansi 2016
Kustantaja: WSOY / Bon-pokkari
Sivumäärä: 159
Takakannesta:
Syysprinssi on kertomus nuoruudesta ja hulluudesta. Se on surullisen sukupolven rakkaustarina, matka narsistien ajasta sitkeään depressioon.

"Minähän päätin katkaista ketjun. Minähän halusin kertoa heille totuuden nuoruudesta ja rakkaudesta, sellaisesta tunteeesta jonka kokee vain kerran, ja joka voi tehdä niin hulluksi että on valmis antamaan pois kaiken, ja josta ikävöi lopun elämäänsä juuri niitä asioita jotka kuvottivat eniten ja tuottivat pahimman kivun."

*   *   *
Niin kuin aikaisemmin olen täällä sanonutkin, että suomenkielinen kirjallisuus on aika vieras käsite mulle. Olenkin nyt ottanut asiakseni lukea ainakin yhden suomalaisen kirjan kuukaudessa:-D Syysprinssin mut innosti lukemaan telkkarissa pyörinyt traileri samannimisestä elokuvasta (sai ensi-iltansa 14.10). Minähän en tiennyt tästä mitään, lähdin lukemaan aivan sokkona ja voisin sanoa, että sekin toimi. Siitä kyllä tulee heti paljon mielenkiintoisempi, kun tietää vähän taustoja. Syysprinssi saikin mut kaivamaan tietoja ihmisistä hahmojen takaa.

Syysprinssi on elokuvakannella varustettu 159-sivuinen läpyskä, mikä on juuri sopivan kokoinen tarinalle: ei liian pitkä eikä liian lyhyt. Se kertoo minäkertojan (itse kirjailijan) nuoruuden suuresta ja hullusta rakkaudesta, syysprinssistä (esikuvana kirjailija Harri Sirola).
Minäkertoja vierailee syysprinssin luona mielisairaalassa, jossa syysprinssi on saanut sähköhoitoa depression hoitoon. Sen seurauksena hänen muistinsa on huonontunut roimasti. Minäkertoja kertoo hänelle heidän rakkaustarinansa.

Huh huh mikä kirja. Syysprinssi on omaelämäkerrallinen teos. Se on tarina kahden kirjailijan hullusta rakkaudesta. Se oli jotain juuri sellaista mitä aina välillä kaipaan ja mihin ihastuin ikihyviksi. Nyt mä haluan lukea myös 'syysprinssin' teoksia.
En tiedä, jotenkin tää veti hiukan sanattomaksi, joten yritin keksiä muutamia sanoja kuvatakseni teosta; Punk-henki ja kapina. 1980-luku. Kirjoittaminen. Ahdistuneisuus. Haikea. Koskettava. Intensiivinen. Nuoruus. Surullisen kaunis ja rakkaus mikä ei koskaan kuole.

"Useimmiten päädyimme kirjoittamaan lentämisestä, yhteisen huimauksen tunteesta.
'Kirjoitan kanssasi ihanasti' oli meidän rakkaudentunnustuksemme."

★★★★★

2 kommenttia:

  1. Minullekin tuli sama ajatus, että haluan lukea Harri Sirolan kirjoittamia kirjoja, ehkäpä sen novellikirjan Syysprinssin kalamatka (?).
    Ihana surullinen kirja.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! <3

Takaisin ylös