ELINA PITKÄKANGAS - KAJO

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: Kajo
Kirjailija: Elina Pitkäkangas
Ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Myllylahti
Sivumäärä: 314
Sarjassa ilmestynyt:
Kuura
Takakannesta:

Ihmissusimyyttejä omaleimaisesti käsittelevä Kajo jatkaa synkän romanttista tarinaa, jossa suurimpia petoja eivät ole vain hukat vaan ihmiset itse. Tapahtumien kärjistyessä turvallinen koulumaailma jää taakse ja urheilukentän valot korvautuvat korpimetsän hämärällä.

18-vuotias Inka Lavaste on onnistunut suojelemaan perhettään, mutta joutunut maksamaan valinnoistaan hirvittävän hinnan. Toukokuun hukkaterrorin tuhoisat tapahtumat varjostavat Kuurankeron pikkukaupunkia, eivätkä uudet täydenkuun yöt yhdessä kokemattoman teinihukan kanssa suju kivuttomasti. Pahinta kaikessa on epätietoisuus parhaan ystävän, Aaron Matsonin, kohtalosta. Voiko poika olla yhä hengissä? Kun lykantropian torjumiseen erikoistunut Jahti kiristää turvallisuussäännöksiään, ei Inka kykene enää pakenemaan tekojensa seurauksia. Alkaa taistelu ylivoimaa, petoksia ja täydenkuun kutsua vastaan. Kuinka voi valita puolensa sodassa, jossa osapuolet ovat toinen toistaan pahempia?

*   *   *

Teksti ei sisällä juonipaljastuksia Kuurasta eikä Kajosta.

Hitto mikä meno! Nyt kuulkaa jos Kuura on vielä lukematta, niin tämä on nyt se merkki, että siihen on aika tarttua. Kajo ei nimittäin jätä kylmäksi, päinvastoin, se nostaa kierroksia ja naulaa tallan pohjaan. Luulin, että Kuura oli mun suosikki, mutta kyllä Kajo veti pidemmän korren. Ehkä mä jopa salaa ajattelin näin Kuuraa lukiessa, sillä annoin sille neljä tähteä ja Kajo veti sitten kaikki tähdet kotiinsa.

Kajo on edeltäjäänsä paljon synkempi ja myöskin jännittävämpi. Pidin siitä kuinka jokainen luku jätti janoamaan lisää. Kirja on siis tavallaan pakko lukea kerralla. Kajo sukeltaa Kuurassa luotuun maailmaan pää edellä. Tarinan maailma laajenee ja syvenee, mutta se ei silti kärsinyt mistään kasvukivuista, niin kuin voisi olettaa tarinan kehittyessä eteenpäin.

Kajossa seuraamme kirjan tapahtumia edelleen Aaronin ja Inkan näkökulmista heidän omissa luvuissaan. Ennen kuin tartuin kirjaan, toivoin vähän että Aaronin tyttöystävä Matleena ja Inkan pikkuveli Duke olisivat myös saaneet omat lukunsa, mutta näin jälkikäteen ajateltuna se ei olisi varmasti toiminut hyvin.

Kajo tutustuttaa meidät uusiin hahmoihin, joista mulle yhdeksi lemppariksi muodostui Peter. Aaron jatkaa edelleen symppiksenä. Yllätyksekseni Inkasta muodostui lemppari myös, vaikka ensimmäisessä osassa Inkaa inhosinkin. Tästä johtuikin, että nautin enemmän Inkan luvuista.

Ja kyllä, kolmas ja viimeinen osa on yksi ensi vuoden odotetuimmista. Jännittävää nähdä, että kuinka Pitkäkangas paketoi kaikki tapahtumat.  

"Pimeys on parasta aikaa täällä. Älä hukkaa sitä painajaisille." 

s.111

★★★★★