Teoksen nimi: Kesytön
Kirjailija: Elina Rouhiainen
Ilmestynyt: 2012
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 426
Takakannesta:
Raisa Oja on 17-vuotias Kallion kasvatti ja kunnianhimoinen taiteilijanalku, jonka elämä sortuu kun hänen äitinsä kuolee yllättäen. Rakas Helsinki jää taakse, kun Raisa lähetetään asumaan keskelle Kainuun korpea. Hukkavaaran erikoisessa kylässä hänen ainoana toiveenaan on selvittää miksi hänen äitinsä on pitänyt menneisyytensä salassa.
Kaiken hämmennyksen keskellä Raisan elämään astuu Mikael Sarri. Mikael on koulun vaikutusvaltaisin poika, jonka merkilliset silmät tuntuvat hakeutuvan yhä useammin Raisan suuntaan. Mutta uskaltaako Raisa edes unelmoida Mikaelista, jota muut kunnioittavat ja pelkäävät ja jonka tyttöystävä on jäätävän kaunis? Kun uskomaton totuus Hukkavaarasta alkaa vähitellen selvitä Raisalle, ei paluuta entiseen enää ole. Ja salaisuudet ovat vasta alkaneet paljastua.
* * *
(Taas mä tokaisen sen: en kestä sitä, että miten mä olen vasta nyt reilun puolen vuoden sisällä herännyt siihen ajatukseen, että kyllä suomessakin osataan kirjoittaa.)
Elina Rouhiaisen Susiraja -sarjalla on mun eräässä kaveriporukassani tietynlainen klassikon maine. Se on nuortenkirja minkä jokainen on lukenut - paitsi minä. Tilanne on nyt korjattu! Lainasin, luin ja tykkäsin. Mission completed.
Päähenkilömme Raisa Oja on 17-vuotias ja kotoisin Helsingistä. Äitinsä kuoleman jälkeen hän joutuu muuttamaan Hukkavaaraan enonsa luokse. Raisa ei tunne isäänsä ja nyt äitikin on poissa. Raisan äidillä oli asioita joista hän ei ollut täysin rehellinen, joten nyt Raisa aikoo selvittää mistä hänen juurensa juontuvat. Pian kuitenkin Raisalle paljastuu, että Hukkavaarassa ihmissudet ovat totta ja Raisa elää näiden ympäröimänä. Ihmissusia ovat jopa lukion komea Mikael ja ystävä Niko. Aivan niin kuin Raisan oma eno Jaskakin.
Alku oli tahmaista lukemista, ainakin mulle. Sai lukea vaikka kuinka kauan ennen kuin alkoi tapahtumaan mitään jännittävää, mutta sitten kun pyörät lähtivät pyörimään, sivut loppuivatkin kesken. Pelkäsin myös tämän muistuttavan liikaa Twilightia ja Maggie Stiefvaterin Väristys -sarjaa, mutta nämä pelot osoittautuivat vääräksi. Vaikka ihmissudet ovat keskeisessä osassa kaikissa näissä kolmessa, on Kesyttömässä sen verran omaa, että en osannut verrata näitä sen enempää.
Toinen osa, Uhanalainen, odottaa jo lukuvuoroaan yöpöydällä.
"Ihmissudet olivat totta, ja mikä merkillisintä, minä elin heidän kanssaan. Olin olemassa heille ja he minulle."
s.224
★★★☆☆
Mä kans muistan, että mulla lähti tän lukeminen vähän hitaasti käyntiin, mutta sitten lopun ahminkin ja tykkäsin kovasti. Tekiskin mieli lukee tää uusiks, mutta täytyy nyt ainakin oottaa että pääsee ees omien kirjojen kanssa saman katon alle tässä joskus syksyllä :D
VastaaPoistaToivottavasti kakkososa lähtee nopeammalla temmolla eteenpäin..:)
PoistaVoi että, toivottavasti pääset pian saman katon alle sun kirjojen kanssa!
Tässä on taas näitä sarjoja jotka on jääny multa kesken. En muista kuinka monta osaa olen lukenut, ainakin kaksi, mutta sellainen vahva muistikuva on että luin juuri tätä ensimmäistä osaa ihan liekessä lukiossa saksantunnilla :D Jossain vaiheessa on vaan mielenkiintoisemmat sarjat vienyt mun huomion, mutta ottaen huomioon etten ihmissusista välitä, niin vei hyvin mukanaan.
VastaaPoistaAa, no voi harmi :( Mut mulla vähän samaa vikaa, ihmissudet ei oo se omin juttu, mut tää vei kyl hyvin!
Poista