KIRJAOSTOKSIA

Se on taas tämmöisen postauksen aika! Viime kirjaesittely onkin kirjoitettu marraskuussa. Tässä nyt sieltä asti hamstrattuja opuksia. Musta tuntuu, että oon unohtanut tästä jotain, mutta tässä nyt ne mitä muistin! :D Tänä vuonna mulla on omana henkilökohtaisena haasteena yrittää elää ilman kirjaostoksia. Vaikeaa se on ollut, enkä ole siinä onnistunut aivan täydellisesti (mut se on ihan okei). Ideana tässä oli pohjalla se, että lukisin ensimmäisenä kaikki no edes puolet hyllyni lukemattomat opukset. Ensimmäisenä ideani pilasi WSOY:n 12 klassikkoa, koska mun on vain pakko hankkia ne kaikki. Tai oikeastaan en ole vielä 100% varma, että hankinko ne aivan kaikki.  Mutta asiaan. Nämä ovat uusimmat hankintani;

Laura Lindstedt - Oneiron 

Alelaarilöytö!! Oon aina niin niin innoissani näistä kolmen euron kovakantisista.

Harper Lee - Kuin surmaisi satakielen 

Tämä oli samasta laarista samalla hinnalla. Onnea! Musta tää kansi on niin älyttömän kaunis.

Erika Vik - Hän sanoi nimekseen Aleia 

Hoho, tähän opukseen pärähti Suomalaisen bonusseteli. Eikä kaduta! Oon niin paljon pelkkää hyvää tästä lukenut. Voi että, koskakohan saan tämän lukulampun alle. Kansi on myös upea, en kestä.

Tove Jansson - Kesäkirja

Juhani Aho - Rautatie

Arto Paasilinna - Jäniksen vuosi

Nää kannet on näissa kaikissa kolmessa klassikossa niin ihanat! En osaa valita lempparia.

Jack Cheng - See You In The Cosmos

Kiinnostuksen tässä kirjassa herätti sen nimi. En oikeastaan edes tiedä, mikä on kirjan juoni. Mut veikkaan, ettei se huono ole.

Nina Lacout - We Are Okay

Tää lähti viikko sitten kotiintuomisiksi Helsingin Akateemisesta. 

Adam Silvera - History Is All You Left Me

TÄTÄ OLEN ODOTTANUT siitä asti, kun luin Adam Silveran debyytin More Happy Than Not (ja rakastin sitä). Vähän olen jo ehtinyt aloittamaan, vaikuttaa kivalta.

Ja viimeisenä mut ei vähäisimpänä.. koko Cassandra Claren The Mortal Instruments/Varjojen kaupungit -sarja kirppikseltä alle viidellä eurolla! Oon vieläkin niin onnellinen tästä löydöstä. Mulla on tästä sarjasta kolme ekaa osaa näillä kansilla. En tiedä mitä tekisin niillä nyt kun sain nämä alkuperäiskansilla varustetut yksilöt mun hyllyyni. Ehkä myyn ne, tai sitten pidän ne tuossa hyllyssä. Saa nähdä sitten!

Ootteko te löytäneet jotain kivoja kirjoja lähiaikoina? :D

CARAVAL - STEPHANIE GARBER

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Caraval
Alkuperäinen nimi: Caraval
Kirjailija: Holly Bourne
Ilmestynyt: 2017
Suomennos ilmestynyt: 2017
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 355
Takakannesta:

"TERVETULOA, TERVETULOA CARAVALIIN! Maiden ja merten mahtavimpaan esitykseen. Sisällä koette enemmän ihmeitä kuin useimmat ihmiset koko elinaikanaan. Saatte juoda taikuutta pikarista ja ostaa unia pullossa. Mutta ennen kuin astutte maailmaamme, painakaa mieleenne, että kaikki on vain peliä."

YKSI SISÄÄNPÄÄSY CARAVALIIN

Myöhästyneet eivät voi osallistua peliin eivätkä täten voittaa tämänvuotista palkintoa, joka on yksi toivomus.

*   *   *

Caraval kuulosti pelottavan paljon Nälkäpelin ja Yösirkuksen sekoitukselta, mutta ilokseni voin todeta, että kyllä Caraval on aivan omaa luokkaansa! Toki siitä löytää samanlaisuuksia, mutta mua ne ei haitannut (ihme kyllä).

Scarlett asuu pienellä kotisaarellaan siskonsa ja väkivaltaisen isänsä kanssa. Scarlettin isä on järjestänyt tyttärelleen avioliiton. Tämä tarkoittaa sitä, että Scarlett ei tulisi näkemään ja kokemaan Caravalia. Caraval on jokavuotinen sirkus, peli sekä esitys, johon katsojat osallistuvat.

Yllättäen, juuri ennen häitään Scarlett saakin kutsun Caravaliin, mistä alkaa hänen elämänsä suurin peli. Nimittäin nyt viisi yötä kestävän pelin juonena on Scarlettin siskon, Tellan, etsintä. Se joka löytää hänet, voittaa koko pelin.

En täysin ymmärrä mistä hype johtuu tämän kirjan kohdalla, mutta tykkäsin kyllä lukea tätä. 

Olisin kaivannut enemmän tietoa Caravalin maailman taustoista. Lukija vain pudotetaan tähän uuteen maailmaan, minkä pitäisi ehkä tuoda tarinaan jotain taian tuntua, mutta musta se oli tökeröä. Ehkä se korjataan jatkossa, kuka tietää. Loppu oli yllätyksetön, eikä cliffhanger ollut mikään cliffhanger sanan koko merkityksessä.

Ideana Caraval on mielenkiintoinen, mutta toteutus vähän ontui. Vaikka Caraval ei täysin varastanut paikkaa sydämessäni, jäi siitä jotain sellaista hampaankoloon, että haluan kyllä lukea seuraavan osan jossain vaiheessa kun se ilmestyy. 

"Scarlettin mummi oli aina sanonut, että Caravalin maailma oli mestari Legendin suuri leikkikenttä. Jokainen sana kiiri hänen tietoonsa. Jokainen kuiskaus kulkeutui hänen korviinsa, jokainen varjo osui hänen silmiinsä. Kukaan ei koskaan nähnyt Legendiä - tai jos näki, niin vain tietämättään - mutta Caravalin aikana Legend näki kaiken." s.103

 ★★★1/2

OONKO IHAN NORMAALI? - HOLLY BOURNE

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Oonko ihan normaali?
Alkuperäinen nimi: Am I Normal Yet?
Kirjailija: Holly Bourne
Ilmestynyt: 2015
Suomennos ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 412
Takakannesta:

Evie haluaa olla ennen kaikkea normaali. Hukattuaan kolme vuotta elämästään taisteluun pakko-oireista häiriötä (OCD) vastaan hän lopettelee lääkitystään ja aloittaa uuden koulun, jossa häntä ei tunneta ”tyttönä joka sekosi” (vaan korkeintaan leffahulluna).

Viimein Evie uskaltautuu myös deittailemaan. Ihmissuhteet voivat kuitenkin sotkea kenen tahansa pään, ja hän alkaa ajautua takaisin pakkomielteiden maailmaan. Mutta kuinka uudet ystävät, taiteellinen Amber ja räväkkä feministi Lottie, voisivat auttaa, kun Evie ei suostu kertomaan ongelmistaan kenellekään?

*   *   *

"Kuin mallisotilas suoristauduin ja avasin rauhallisesti kylpyhuoneen oven lukon. Mutta sitä ennen vielä viimeinen toimintahäiriö ehti tunkeutua aivoihini kuin ratkaiseva laukaus.

PAHA AJATUS

Voi ei, se alkaa taas." s.13

Kirja käsittelee kahta asiaa: mielenterveyttä ja feminismiä. Eli jos etsit nuortenkirjaa missä puhutaan tärkeistä asioista, tää vois olla just oikee sulle.

Evie on 16-vuotias ja hän on taistellut OCD:tä vastaan jo muutaman vuoden. Hänen hartain toiveensa on parantua ja olla vain normaali (mitä se normaalius sitten ikinä onkaan). Evie on lähes onnistunut lopettamaan lääkityksensä ja hän on myös aloittanut opiskelut uudessa koulussa, missä kukaan ei tiedä hänen pakko-oire häiriöstään tai menneisyyttä ylipäätään. Evie saa mahdollisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä. Evie bilettää ja saa uusia kavereita, vielä kun hän saisi poikaystävän hän olisi normaali teini-ikäinen, eikö niin? Pakko-oireista ei pääse eroon noin vain ja OCD repii Evien takaisin sen synkkään maailmaan.

En tiedä millaista on sairastaa pakko-oire häiriötä, mutta musta tää kirja oli hyvin todentuntuinen ja sillä tapaa raaka. Kirjassa päästään todella Evien pään sisään ja OCD-ajatukset oli käsin kosketeltavissa.

Yksi parhaimpia paloja oli Evien, Amberin ja Lottien ystävyys. Ehkä siksi, koska nuo tytöt muistuttivat mua mun omista ystävistä, haha.

Pidin erityisen paljon lopusta, koska se oli täydellinen. Kirja ei pääty siihen, että rakkaus parantaa kaiken ja muuta diipadaapaa. Kaikki ei tapahdu hetkessä, kaikki tarvitsevat aikaa ja kaikki tulee vielä joskus olemaan okei. Musta se on erittäin lohduttava ajatus. Mun on pakko tähän loppuun heittää muutama lainaus tästä kirjasta:

"Mä kuulosta  ihan onnenkeksiltä, mutta sun täytyy rakastaa itseäsi ennen kuin mietit sitä, rakastaako joku muu sua." s.382

" 'Kaikki ovat normaaliuden jyrkänteellä. Kaikkien mielestä elämä on silkkaa painajaista joskus, eikä ole olemassa 'normaalia' tapaa selvitä siitä.' Sarah huokaisi. 'Ei ole olemassa normaalia, Evelyn. On vain se, mikä on sulle normaalia. Sinä jahtaat kummitusta.'" s.388

Mulle tuli yllätyksenä, että tämä on trilogian avaus osa. (!) Toinen osa Mikä kaikki voi mennä pieleen? ilmestyy nyt kesällä ja viimeinen osa Mitä tytön täytyy tehdä? ilmestyy suomeksi alkuvuodesta 2018. Kuka on innoissaan nostaa käden ylös! *kaksi kättä ilmassa*

★★★★★

HELMIKUUN KOOSTE

Ja niin on taas yksi helmikuu paketoitu! Ja on ihan kiva taas myöntää, että tuli luettua ihan mukavasti. Näin loppukuusta oon kuitenkin potenut lukutuskia. Oon aloittanut taas kymmenen kirjaa ja mitään en ole onnistunut lukemaan (vielä) loppuun asti.

Ensimmäinen helmikuun kirja tuli luettua ystävänpäivän lukumaratooniin.

>Hygge: Hyvän elämän kirja Meik Wikingiltä. Kirjassa oli reseptejä, paljon puhetta kynttilöistä ja kauniita kuvia. Olen hyggeilyn osalta kasvanut tynnyrissä: en edes tiennyt että hyggeilen ennen kuin olin lukenut siitä kirjan. Kirjassa oli kuitenkin aika paljon toistoa, mikä oli vähän tylsää.

>Toisena kirjana maratooniin tuli luettua  R.J. Palacion Ihme. Luulin ettei se iskisi muhun, mut olin onneksi väärässä. Ihmeestä kuoriutui oikein miellyttävä kirja<3

>Tästä löydöstä saan kiittää Twitteriä. Kata Melanderin Älä irrota herätti mielenkiintoni, kun se pomppi jatkuvasti puhelimeni näytölle. Kaverilta tämä onneksi löytyi, joten sain sen nopeasti lainaksi. Postaus tulossa.

>Paul Kalanithin Henkäys on ilmaa vain. Pidin hirveästi, tästä tulossa postaus myös jossain vaiheessa.

>We Should All Be Feminists/Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä Chimamanda Ngozi Adichie. (Pitkästä aikaa luin jotain e-kirjana!) Musta tää oli todella hyvä. Tässä ei paasata, eikä se tuntunut esseeltä. Jokaisen kuuluu lukea tämä jossain vaiheessa.

"Why the word feminist? Why not just say you are a believer in human rights, or something like that? Because that would be dishonest. Feminism is, of course, part of human rights in general—but to choose to use the vague expression human rights is to deny the specific and particular problem of gender. It would be a way of pretending that it was not women who have, for centuries, been excluded. It would be a way of denying that the problem of gender targets women."

Hyvää maaliskuun alkua kaikille!