KLASSIKKOHAASTE OSA 5: LEO TOLSTOI - ANNA KARENINA

Tällä kertaa Klassikkohaastetta isännöi Tuomas Tekstiluola -blogista. Tähän haasteeseen lähdin mukaan toista kertaa, viime kerralla luin Margaret Mitchellin Tuulen viemää -teoksen. Nyt halusin haastaa itseni lukemalla toisen suuren klassikon, mikä oli ehtinyt jo melkein pölyttyä kirjahyllyssäni, nimittäin Tolstoin Anna Kareninan.

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: Anna Karenina
Alkuperäinen nimi: Анна Каренина
Kirjailija: Leo Tolstoi
Ilmestynyt: v. 1877
Suomennos: tämä pokkariversio 2012
Kustantaja: WSOY / Bonnier
Sivumäärä: 910
Takakannesta:

Anna Karenina elää ilottomassa avioliitossa ylhäisen pietarilaisen virkamiehen Kareninin kanssa. Kun hän kohtaa elegantin kreivi Vronskin, se merkitsee hänen toimettoman, rauhallisen elämänsä loppua, voittamatonta intohimoa ja huumaavaa onnea, johon kuitenkin kätkeytyy jo tulevan murhenäytelmän siemen. 

Maailmankirjallisuuden suurimpiin kuuluvan rakkaustarinan taustalle Tolstoi on luonut unohtumattoman kuvan 1870-luvun Pietarista ja Moskovasta, maaseudusta aateliskartanoineen ja talonpoikaistiloineen, tsaarinajan kaikista säädyistä sekä ihmiskohtaloista, joita vain hänen kaltaisensa kertojamestari on pystynyt elävöittämään.

*   *   *

Jokainen tietää Anna Kareninan. Se mikä mulle tuli uutisena, oli se, että tämä on julkaistu kahdeksassa osassa vuosina 1875 - 1877. Anna Karenina on ihmissuhdekoukero traagisella ja onnellisella lopulla höystettynä. Kirja kertoo Annan ja kreivi Vronskin kohtalokkaasta, sekä Konstantin Levinin ja Kitty Štšerbatskajan onnellisesta rakkaudesta.

Kertomus alkaa siitä, kun Anna Karenina on saapunut vierailulle veljensä Stivan luokse Moskovaan, koska Stiva ja tämän vaimo, Dolly, ovat riidoissa. Moskovaan samoihin aikoihin ovat saapuneet myös Levin (Stivan ystävä) sekä Aleksei Vronski. Levin on rakastunut Dollyn siskoon Kittyyn ja aikoo kosia tätä, mutta Kitty kieltäytyy sillä tämä uskoo Vronskin olevan kiinnostunut tästä, koska onhan Vronski antanut Kittylle paljon huomiota lähiaikoina. Tanssiaisissa Vronski ei kuitenkaan huomaa Kittyä lainkaan, koska Vronskin silmät ovat fiksautuneena ainoastaan Anna Kareninaan ja tästä Kittyn sydän murtuu palasiksi. Anna, joka on naimisissa ylhäisen pietarilaisen virkamiehen Aleksei Kareninin kanssa, järkyttyy Vronskilta saamastaan huomiosta ja päättää lähteä heti takaisin kotiin Pietariin miehensä ja pienen poikansa luokse.

Annan aviomies, Aleksei Karenin, on saanut kuulla juoruja Annasta ja Vronskista ja on huolissaan siitä ovatko huhut totta.

Levin kosii Kittyä uudelleen ja nämä päätyvät naimisiin ja aloittavat yhteisen elämänsä Levinin maatilalla. Pian Levinin veli sairastuu ja Levinin estelyistä huolimatta Kitty lähtee Levinin mukaan hoitamaan tämän veljeä Nikolaita.

Kirjan alku vei mut mukanaan. Alkuinnostuksen kuitenkin kadotessa kahlasin läpi ehkä noin 500 sivua aikamoisena pakkopullana. En tiedä minne mun kiinnostukseni katosi, mutta meinasin jättää kirjan jo keskenkin.
Viimeisten parinsadan sivun aikana kuitenkin innostuin taas (ehkä enemmän kuitenkin siitä, että kirja olisi pian luettu, kuin itse tarinasta innostuneena?) Sitten kun käänsin viimeiselle sivulle, aivoissani ainoana ajatuksena oli, että nytkö tämä loppui vai häh. Lukuintoa kuitenkin niitti aivan taatusti kirjan vaikeatajuisuus. Mm. mua sekoitti venäläisten nimeämiskäytännöt, koska en ole millään lailla perehtynyt venäläiseen kulttuuriin jne. 

Vaikka koin kirjan suuremmaksi osaksi pakkopullana, mun on pakko myöntää, että jollain tasolla ihastuin tähän kirjaan, koska kun kaikki sivut oli käännetty, jäin kaipaamaan hahmoja. Erityisesti Konstantin Leviniä, mistä tuli mun lempparini koko kirjassa (vaikka koin Levinin luvut paljon tylsemmiksi kuin Annan :D).
En voi kuin kuvitella, että kuinka haastavaa Anna Kareninan kirjoittaminen on aikoinaan ollut. Mun kohdallani tämä ei saa sitä 'maailman paras kirja' -titteliä, enkä todennäköisesti tule lukemaan tätä uudelleen, mutta en myöskään kadu, että se tuli luettua.

"Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan." s.7

ANGIE THOMAS - THE HATE U GIVE / VIHA JONKA KYLVÄT

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: The Hate U Give
Kirjailija: Angie Thomas
Ilmestynyt: 2017
Suomennos: Viha jonka kylvät / Otava / Syyskuu 2017 
Kustantaja: Walker Books
Sivumäärä: 438
Takakannesta:

"What's the point of having a voice if you're gonna be silent in those moments you shouldn't be?" 

Sixteen-year-old Starr lives in two worlds: the poor neighbourhood where she was born and raised and her posh high school in the suburbs. The uneasy balance between them is shattered when Starr is the only witness to the fatal shooting of her unarmed best friend, Khalil, by a police officer. Now what Starr says could destroy her community. It could also get her killed.

*   *   *

Tiesin jo ennen kirjan puoliväliä, että tästä nousisi yksi ylitse muiden tältä vuodelta. Ja mutu-tuntumani ei ollut väärässä. Tää ansaitsee kaikki ylistykset ja mä olen jo menossa Turun kirjamessuille syksyllä  (Angie Thomas on siellä!!). Noniin, fanityttöilyt sikseen.

Starr Carter on vasta 16-vuotias ja hän on joutunut todistamaan jo kahta murhaa. Uusimmassa tapauksessa Starrin lapsuudenystävä, Khalil, haavoittuu kohtalokkaasti poliisin luodeista. Khalil oli aseeton ja hän ei tehnyt mitään väärää ansaitakseen kohtalonsa. Khalil ammuttiin koska hän oli musta. Starrille taas on opetettu olemaan fiksu poliisin seurassa - kädet näkyvillä, puhu ainoastaan jos sinulle puhutaan, ei äkkinäisiä liikkeitä. Khalil ei koskaan saanut tätä opetusta.
Starrin elämää seurataan Khalilin kuoleman jälkeen, uskaltaako Starr avata suunsa ja kertoa mitä tuona Khalilin elämän vaatineena iltana tapahtui? Uskotaanko häntä? Khalilia on jo mediassa leimattu huumemyyjäksi, joten hänen kuolemansa on pyritty sen turvin oikeuttamaan. Mutta kun kaikki ei edelleenkään ole sitä miltä näyttää.

Suomalaiselle tämä kuulostaa ihan dystopialta, koska Suomessa poliisia arvostetaan ja näihin luotetaan. Kirja avaa silmiä uuteen maailmaan, mistä olin tietoinen ainoastaan uutisotsikoiden kautta. Sanomattakin selvää, että Black Lives Matter -liike on vaikuttanut kirjan syntyyn. 

Voimakas kirja, mikä jää kaivamaan mieltäsi vielä muutamaksi päiväksi kirjan lukemisen jälkeen. Vahva suositus, lue tämä. <3

“That's the problem. We let people say stuff, and they say it so much that it becomes okay to them and normal for us. What's the point of having a voice if you're gonna be silent in those moment you shouldn't be.”
*
“…people like us in situations like this become hashtags, but they rarely get justice.”

CARRY ON READING 1V SYNTTÄRIT

En usko vieläkään, kuinka nopeasti aika on kulkenut! Muistan vieläkin, kuinka viime heinäkuussa istuin parvekkeella tietokoneeni kanssa ja loin tämän blogin. Aluksi tästä piti tulla yksityinen blogi, minne keräisin omia ajatuksiani, koska julkisesti kirjoittaminen tuntui liian pelottavalta. Onneksi kuitenkin tulin toisiin aatoksiin ja rohkaistuin. Oon tavannut tätä kautta aivan sairaan siistejä tyyppejä, enkä malta odottaa, että mitä kaikkea on vielä edessä!

Kiitos kaikki lukijat ja kommentoijat, jokainen joka on joskus tälle sivulle eksynyt, ootte tehnyt tästä sata kertaa kivempaa♥

ERIKA VIK - HÄN SANOI NIMEKSEEN ALEIA

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: Hän sanoi nimekseen Aleia
Kirjailija: Erika Vik
Ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 532
Takakannesta:

Corildon on seleesi, aisteiltaan ylivertaisen lajin edustaja, joka kykenee käskemään tuulia. Hän on eristäytynyt, viskiä suruunsa pahoina päivinä kiskova herrasmies, joka ennen rakasti naisilta saamaansa huomiota. Hän on myös seleesien Seuran kartografi, joka on havainnut tuulten muuttuneen ja aavistaa, että maailman voimasuhteet ovat horjahtamaisillaan.

Eräänä talvi-iltana Seuran pihalle tuupertuu ihmistyttö. Asenteet seleesejä kohtaan ovat koventuneet, ja Corildon pelkää tytön menehtyvän Seuran tiloihin; se lietsoisi vihaa entisestään. Herättyään tyttö ei kykene kertomaan itsestään muuta kuin nimen, Aleia. Corildonin pahat aavistukset vahvistuvat, kun myös Aleia aistii huonot tuulet, vaikka sen pitäisi olla ihmiselle mahdotonta. Mitä luonnottomiksi muuttuneille tuulille on tapahtumassa? Kuka Aleia on ja miksi hän on täällä juuri nyt?

Hän sanoi nimekseen Aleia on omaääninen, raikas fantasiaromaani, joka käsittelee ajankohtaisia teemoja, muukalaisuutta ja toiseuden pelkoa, sekä surua ja siitä selviämistä. Romaanin maailma on kiehtova yhdistelmä villiä länttä, steampunkia ja luonnonläheistä magiaa. Teos aloittaa Kaksosauringot-trilogian, joka edustaa kansainvälisen tason spekulatiivista fiktiota.

*   *   *

Hän sanoi nimekseen Aleia on Kaksoisauringot-trilogian avausosa. Alunperin kiinnoistuin tästä, koska mun mielestä mielenkiintoinen kirjan nimi yhdistettynä upeaan kanteen on vaan voittamaton kombo.

Menneisyytensä unohtanut ihmistyttö löytää tiensä Seleesian tieteellisen toiminnan edistämisen seuran pohjoisimmalle toimipisteelle. Tyttö ei muista mitään muuta, kuin sen, että hänen nimensä on Aleia. Kartografina työskentelevä Seleesi (tarkemmat ja nopeammat aistit kuin ihmisellä) Corildon Ma'Bathae ottaa tytön vastentahtoisesti huomaansa. Aleia ja Corildon saavat tietää, että Aleia on etsintäkuulutettu ja Aleia tietää, että hän ei halua tulla löydetyksi. Corildonin kiinnostuessa Aleian kohtalosta, alkaa heidän matkansa kohti Seleesiaa, saarivaltiota mistä Corildon on kotoisin. Matkalla tutustutaan uusiin hahmoihin ja toimintaakaan ei puutu.

Kirja herättää paljon kysymyksiä, mihin ei trilogian ensimmäisessä osassa luonnollisesti saada vastauksia. Kun olin ostamassa tätä kirjaa, myyjä sanoi, että tällä teoksella on mahdollisuus kansainväliseen menestykseen. Nyt Hän sanoi nimekseen Aleian luettuani, voin yhtyä hänen mielipiteeseensä.
Kieli oli helppo lukuista ja kirjan maailma oli upea - kaikkine höyrylaivoineen, hahmoineen ja olentoineen(ps. fennekit on parhaita.) 

Onneksi en lukenut tämän kuin vasta nyt, sillä nyt en joudu odottamaan jatkoa miljoonaa kuukautta! Mä niin nautin tän kirjan lukemisesta, ei tarvinnut ollenkaan tuskastella, kuin vasta aivan lopussa, koska sivut loppuivat kesken :( Elokuu ja Seleesian näkijä mulle tänne nyt heti!:-D

BLOGISTANIAN KESÄN 2017 LUKUMARATON II/III

Toisen lukumaratonin aika! Tällä kertaa maratonia emännöi Jane Kirjan jos toisenkin - blogista. Tosin mun lukumaraton ei tule menemään kovin hyvin, koska oon töissä koko loppuviikon. Mutta luen sen minkä ehdin! Mulla on yöpöydällä Angie Thomasin The Hate U Give ja Tolstoin Anna Karenina. Päivittelen edistymistäni luultavammin enemmän twitterin puolelle, kuin tänne blogiin. :-) Aloitan maratonin yhdeksältä tai kymmeneltä.. :D

Perjantai 21:30

Sivuja luettu tähän mennessä 39 ja kaikki tähän mennessä Anna Kareninasta :-D

Lauantai 9:57
Nyt The Hate U Give -kirjan kimppuun! Tää on saanut niin paljon kehuja, että odotukset on korkealla.

Lauantai 11:32

Lauantai 21:31

Luin 60 sivua Anna Kareninaa ja 110 sivua The Hate U Give -kirjaa(se on jo nyt mun ihan yks lemppareista tältä vuodelta!!). Haluan osallistua myös kolmanteen maratooniin, nyt täytyy vain pitää sormet ristissä, että ei napsahda ylimääräisiä työtunteja, haha.

PRIDELUKUVIIKON KOONTI

Pridelukuviikko on ohitse. Ehdin blogata kolmesta kirjasta ja neljännen ehdin lukemaan, mutta en enää kirjoittamaan siitä mitään. Aion kirjoittaa vielä fiilistelyt tuosta Nina LaCourin We Are Okay -kirjasta.

Rainbow Rowell - Carry On

Becky Albertalli - The Upside of Unrequited

Adam Silvera - History Is All You Left Me

Nina LaCour - We Are Okay

Mulla oli aikomuksena ehtiä lukemaan tähän haasteeseen vielä Tanskalainen tyttö (David Ebershoff) ja Kissani Jugoslavia(Pajtim Statovci), mutta aika meni ja loppui kesken :(

Niina on koonnut blogiinsa upean koosteen lukutempauksestaan, tsekatkaa sieltä lukuehdotuksia lisää!

BECKY ALBERTALLI - THE UPSIDE OF UNREQUITED

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: The Upside Of Unrequited Kirjailija: Becky Albertalli
Ilmestynyt: 2017
Suomennos: ei suomennettu
Kustantaja: Penguin
Sivumäärä: 336
Takakannesta:

Seventeen-year-old Molly Peskin-Suso knows all about unrequited love—she’s lived through it twenty-six times. She crushes hard and crushes often, but always in secret. Because no matter how many times her twin sister, Cassie, tells her to woman up, Molly can’t stomach the idea of rejection. So she’s careful. Fat girls always have to be careful.

Then a cute new girl enters Cassie’s orbit, and for the first time ever, Molly’s cynical twin is a lovesick mess. Meanwhile, Molly’s totally not dying of loneliness—except for the part where she is. Luckily, Cassie’s new girlfriend comes with a cute hipster-boy sidekick. Will is funny and flirtatious and just might be perfect crush material. Maybe more than crush material. And if Molly can win him over, she’ll get her first kiss and she’ll get her twin back.

There’s only one problem: Molly’s coworker Reid. He’s an awkward Tolkien superfan with a season pass to the Ren Faire, and there’s absolutely no way Molly could fall for him. Right?

*   *   * 

Pidän hyvin paljon Becky Albertallin edellisestä teoksesta Simon vs. The Homo Sapiens Agendasta. Albertallin uusin, The Upside Of Unrequited, enimmäkseen vain ärsytti mua suuresti.

Molly on seitsemäntoista, hänellä on ollut 26 ihastusta, hän ei ole ikinä käynyt treffeillä, eikä suudellut. Molly asuu kahden äitinsä, kaksoissiskon Cassien ja pikkuveljensä kanssa. Molly ihastuu helposti, mutta pitää tunteensa aina salassa. Molly on julistanut olevansa lihava ja tästä syystä kukaan hänen ihastuksistaan ei ole ikinä ollut kiinnostunut hänestä. 

Kirjassa ei oikeastaan ole edes juonta. Mulle jäi kysymykseksi, että kuka oikein on Molly? Kenestä mä luin yli 300 sivua? Mollyyn ei oikeastaan tutustuta missään vaiheessa. Sen tiedän, että Mollylla on kaksoissisko, pikkuveli ja kaksi äitiä. Eli basically, kirja sisältää 336 sivua Mollyn valitusta siitä, kun hänellä ei ole poikaystävää ja kun loppuhuipennuksessa Molly sitten saa kauan haluamansa poikaystävän, Molly tuntee itsensä "vihdoinkin" kauniiksi ja riittäväksi & hänen itsetuntonsa nousee taivaisiin. Poikaystävä! Jee! Mollyn elämänlaatu parani 100%!

Mä vaan halusin huutaa Mollylle, että kenenkään arvoa ei mitata siinä, että onko tällä parisuhdetta vai ei.

Halusin niin pitää tästä, koska Becky Albertalli, mutta ei vain väkisin. Oon pettynyt. :( Odotan silti varovaisesti Albertallin tulevia teoksia.

“I’m not trying to overthink things. I’m trying to be less careful. But you have to be your heart’s own goalie.”