Kirjailija: Mari Manninen
Ilmestynyt: 2016
Kustantaja: Atena Kustannus Oy
Sivumäärä: 205
Takakannesta:
Rouva Wang sai liikaa lapsia, eivätkä lapset päässeet töihin, naimisiin tai edes junaan.
Herra Zhou osti pojalleen morsiamen Vietnamista, koska kylässä ei ole nuoria naisia.
Rouva Zhangin sikiö abortoitiin väkisin.
Rouva Li etsii 30 vuotta sitten hylkäämäänsä tytärtä.
Rouva Dongin työ oli vahtia naapureiden kuukautisia.
Mari Manninen haastatteli tavallisia kiinalaisperheitä yhden lapsen politiikan vaikutuksista. Osottautui, että 35-vuotinen väestöpolitiinen kokeilu aiheutti paljon kärsimystä ja jätti jollakin tapaa jälkeensä jokaiseen kiinalaiseen.
Yhden lapsen kansassa tavataan erilaisia perheitä ja kuullaan monenlaisia kohtaloita. Kirja näyttää siivun kiinalaisten arjesta raskaan ajanjakson jälkeen: Miten ainokaiset selviävät Kiinan väestöpyramidin vääristyttyä? Miten jatkaa elämää, jos ainoa lapsi kuolee? Entä ketkä hyötyivät yhden lapsen politiikasta - sillä hyötyjiäkin oli?
* * *
Tämän vuoden Tieto-Finlandia-palkinto meni toimittaja Mari Manniselle. Voitto tuli teoksella Yhden lapsen kansa: Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret. Manninen asuu Kiinassa ja hän on haastatellut rivikansalaisia ja kertoo nyt heidän tarinansa, mitenkä yhden lapsen politiikka vaikutti heidän elämäänsä.
Yhden lapsen politiikka oli Kiinan syntyvyyden säännöstelypolitiikka vuosina 1979-2015 ja sen tarkoituksena oli hiljentää väestönkasvua. Nykyään Kiinassa on kahden lapsen politiikka.
Yhden lapsen politiikka on vaikuttanut jokaiseen kiinalaiseen ja vaikuttaa yhä. Nyt Kiina on täynnä hemmoteltuja ainokaisia, stressaantuneita ainoita lapsia, sillä heihin kohdistuu vanhempien kaikki odotukset. Pahimmillaan aikuiseksi kasvanut ainoa lapsi (puolison kanssa) joutuu elättämään yhteensä 12 vanhempaa ja isovanhempaa, koska se on Kiinassa tapana. Kun vanhemmat ovat lapsuusajan lastaan elättäneet, vaihtuvat lapsen ja vanhempien roolit nyt toisin päin, eli lapsi elättää vanhempiaan.
Yhden lapsen politiikassa oli hyvätkin puolensa. Näitä ovat pikkukeisareiksi kutsutut ainokaiset, jotka hyötyivät tilanteesta. He saavat kaiken rahoituksen koulutukseensa, kun sitä ei tarvitse jakaa sisaruksen kanssa. Jos sisaruksia olisi ollut, olisi se tarkoittanut, että vain toisella oli mahdollisuus koulutukseen.
Pidin kirjaa erittäin mielenkiintoisena. Siinä oli joitakin kohtia, mitkä sai mut surulliseksi, niin kuin myös vihaiseksi. Lopussa kirjan toisto alkoi jo enempi ärsyttämään. Teos on oikein näppärä paketti tietoa. Se antaa nopean kuvan siitä, millaista oli elää yhden lapsen politiikan alla ja kuinka vastoinkäymisistä selvisi - jos niistä selvisi.
Tietenkin olen ollut tietoinen Kiinan yhden lapsen politiikasta, mutta en ollut koskaan sitä sen syvemmin ajatellut, saati lukenut siitä juurikaan mitään. Tämä teos avasi silmäni ja kiinnostuinkin enemmän tästä ajanjaksosta. Suunnitelmissa on lukea lisää, mm. Kiinan kadotetut tyttäret kiinnostaa.
★★★1/2
