kirjastolainat viikko 19

Manga voittoista lainaa tällä kertaa!

x Astra - avaruuden haaksirikkoiset on menevä sarja (sekä koukuttava!). Mulla on kolmas osa vielä lukematta, mutta varaus tästä nelosesta tuli jo noudettavaksi.

x Ravintola maailmojen välillä vol. 2. Tää sarja ei saanu mulla oikee tuulta alleen, mut annan jatko-osalle mahdollisuuden. Jos se on surkea, enkä syty jne, lähtee ensimmäinen osa sitten multa kiertoon!

x Alice 19th on puhtaasti vain nostalgian nälkään.

x Valssin aika oli vähän kökkö, mut otin nyt kakkosen siitäkin lainaan :-D

x She and her cat puhutteli nimensä perusteella. En oo koskaan ennen tästä kuullut yhtään mitään.

x Reija Kaskiaho: Maantiekiitäjä on yks mikä alkoi kiinnostaa heti kun näin kevään 2022 katalogit!

Takakansi: Maantiekiitäjä on tunteita ravisteleva romaani nuoren naisen vakavasta vammautumisesta. Tekstissä yhdistyy kaunistelematon arjen kuvaus sekä osuva, kannatteleva huumori. "Minä tajusin sen kaikkein selkeimmin. Se pieni viisas koira oli yrittänyt sanoa, että älä hyppää, mutta minä hyppäsin. Minä hyppäsin.” Laura on seitsemäntoistavuotias elämäniloinen juoksijanuori, jolla on selkeät suunnitelmat tulevaisuudelle: muutto omaan kotiin ja opinnot liikunta-alalla. Alkukesän uintiretki veljen kanssa menee kuitenkin kohtalokkaalla tavalla pieleen, ja Lauran elämä muuttuu sekunneissa. Hän neliraajahalvaantuu eikä mitään ole enää tehtävissä. Vai onko sittenkin? Maantiekiitäjä kertoo riipaisevan tarinan nuoren naisen sukelluksesta syvälle pohjaan, hänen taistelustaan pohjan pimeydessä ja hitaista yrityksistä nousta takaisin valoon.

x Heidi Silvan: Tyhmästi tehty

Takakansi: Henkeäsalpaava tarina tyttöjen ystävyydestä, polttavasta rakkaudesta ja keinoja kaihtamattomasta oman edun tavoittelusta. Sen kesän piti olla paras kaikista… Piti tehdä kaikenlaista hullua mutta ei sentään mitään näin tyhmää. 

 Josefiina on kaunis ja itsevarma. 

 Iris on iloinen ja ikuisesti hyvä ystävä. 

 Elsa on älykäs ja fiksuin kaikista. 

 Mutta yhtä heistä ei enää ole. 

 Josefiina, Iris ja Elsa ovat keskenään parhaat ystävät, jotka tekevät kaiken yhdessä. Tytöt ovat kiinnostuneita vain itsestään ja hyvänä kakkosena toisistaan. Pinnan alla on säröjä ja täydellisessä ystävyydessä vinoumia. Yhteistä on epätoivoinen oman onnen etsintä, kun ”minä itse” on etuoikeutettu ja voi tehdä mitä tahansa. Muut ihmiset ovat esteitä, jotka voi työntää syrjään, jos he ovat tiellä.

Tää tuli tutuksi viime kirjamessuilta, jos nyt vain vihdoinkin saisin sen luettua! :D 

CLARE MACKINTOSH : MINÄ NÄEN SINUT

Mistä mulle: kirjastosta / Nimi: Minä näen sinut / I See You / Kirjailija: Clare Mackintosh / Ilmestynyt: 2016 / Kustantaja: Gummerus / Sivumäärä: 400 / Takakannesta:

Työmatka julkisilla on päivittäinen pakko, jolle et uhraa juurikaan ajatuksia. Yrität vain saada ajan kulumaan: selaat ehkä lehteä, tuijottelet ikkunasta. Mutta entä jos täydessä liikennevälineessä istuukin joku, joka näkee sinut, seuraa sinua, pitää kirjaa liikkeistäsi? Joku joka tietää yhtä hyvin kuin sinä itse, mistä tulet, milloin ja minne menet...

Zoe Walker, lontoolainen kahden nuoren äiti, löytää lähijunassa lehteä lukiessaan ihmetyksekseen oman kuvansa seuralaispalvelujen mainosten joukosta. Hänen perheensä väittää, että kuvan nainen vain muistuttaa häntä. Sitten Zoe löytää vanhemmasta lehdestä samalta paikalta toisen naisen kuvan - ja pian tämä nainen joutuu rikoksen uhriksi. Onko Zoe itsekin vaarassa, vai onko kyse vain sattumasta? Mikään ei tunnu enää olevan sitä miltä näyttää. Zoe yrittää epätoivoisesti selvittää, voiko hän luottaa vaistoihinsa vai onko kaikki vainoharhaa. Tähtitrilleristin odotetun toisen romaanin luettuasi katsot kanssamatkustajiasi toisin silmin.

*   *   *

Tämän teoksen jälkeen mä huomasin, että Clare Mackintoshin kirjat ei oo vaan mua varten. Yli vuosi sitten lukemani Annoin sinun mennä ei myöskään vakuuttanut mua. Koin silti, että Minä näen sinut oli astetta parempi, kuin Mackintoshin aiempi teos.

Zoe Walker kulkee junalla töihin, niin kuin monet muutkin ihmiset. Hän löytää lehdestä oman kuvansa seuralaispalvelu mainosten joukosta ja järkyttyy. Naisen täytyy olla vain todella saman näköinen kuin Zoe itse! Pian mainosten naiset joutuvat rikosten uhreiksi ja Zoe yrittää epätoivoisesti selvittää mitä ihmettä hänen ympärillään oikein tapahtuu. Joku kirjaa hänen jokaisen liikkeensä ja tietää hänen päivärytminsä.

Stalkkaajan sivun pituisia lukuja lukiessa mua oikeasti karmi. Ne jotenkin ällötti mua hyvin paljon. Loppua kohden mulla alkoi väistämättä soimaan päässä The Policen Every Breath You Take ja sen jälkeen mua huvitti lähes kaikki. 

Musta kirjan loppu oli huono, kaikki jotenkin lässähti, kun asiat alkoivat ratkeamaan. Varsinkin viimeiset sivut saivat mut vaan ääneen toteamaan "aijaa" ja laskemaan kirjan pöydälle. Jännitys pysyi hyvin yllä lähes loppuun, mutta sitten ratkaisu vain pilasi koko kirjan mulle.

Ajattelin silti, että kolmas kerta toden sanoo ja lukea Clare Mackintoshin kolmannen kirjan Let Me Lie jos saan sen jostain käsiini, metsästämään sitä en lähde. :-D

LAINAKIRJASAALIS

Pääsin pitkästä aikaa käymään kirjastossa hakemassa varaukseni. En tiedä mistä tää mun yllättävä kiinnostus "aikuisten kirjoihin" on nyt iskenyt, mutta se on jännittävää. 

Nevermoorin vitsi siinä on kiva kiiltävä kansi bongasin uutuushyllystä ja se lähti mukaani, vaikka en edes oikeastaan tiedä siitä mitään, mutta olisi ollut outoa lähteä kirjastosta ilman yhtä ya-kirjaa :--D

Eniten näistä kiinnostaa Islannissa ei ole perhosia ja Kaikki anteeksi. Eli ainakin ne yritän lukea ennen eräpäivää. Aloitin Vuosisadan rakkaussodan(vahingossa, se on kirjoitettu runonmuotoon ja on aika nopeasti luettava. Yhtäkkiä olinkin lukenut 50 sivua, ups.), mutta en tiedä jaksanko lukea loppuun asti. Kivitasku on kiinnostanut mua jo pidemmän aikaa, mutta nyt kun sain sen itselleni lainaan, kiinnostus loppui heti :( Tuo Max Porterin Surulla on sulkapeite oli myös uutuushyllyssä ja yllätyin kun se oli lainattavissa. Oon törmännyt siihen moneen kertaan instagramissa ja vihreä kansi on pistänyt silmään, joten tietenkin sekin oli otettava lainaan. :D

Tämmöstä kirjastolainakirjakasasaalis -postausta oli kiva tehdä, taidan jatkossakin alkaa esittelemään lainoja :D Sitten seuraavassa postauksessa ulisen, kun en ole saanut mitään niistä luettua, jee!

NAPARETKI -MINUN RAKKAUSTARINANI- : BEA UUSMA

Mistä mulle: kirjastosta / Teoksen nimi: Naparetki : minun rakkaustarinani /Alkuperäinen nimi: Expeditionen: Min kärlekshistoria / Kirjailija: Bea Uusma / Ilmestynyt: 2013 / suom. 2015 / Kustantaja: Like / Sivumäärä: 288 / Takakannesta:

Kohtalokkaan naparetken jäljillä.

Kolme ruotsalaismiestä lähti tavoittelemaan Pohjoisnapaa vetypallolla vuonna 1897. Vuonna 1930 miesten ja heidän leirinsä jäännökset löydettiin pikkusaarelta Huippuvuorilta. Tapaus on kiehtonut kirjailijoita, toimittajia, lääkäreitä ja tavallisia ihmisiä, ja siitä on kirjoitettu paljon. Ruotsissa on myös Andrée-retkikunnalle omistettu museo.

Bea Uusmassa heräsi intohimoinen kiinnostus aiheeseen, ja hän luki kaiken naparetkeen liittyvän. Ja alkoi ratkoa arvoitusta. Kuinka he kuolivat? Miksi he kuolivat? Mitä oikein tapahtui? Näin alkaa retki kauas menneisyyteen ja palapelin palaset loksahtelevat vaiheittain paikalleen. Lopulta saadaan seikkaperäinen vastaus kaikkiin kysymyksiin – ainakin teoriassa.

Naparetki on tietokirjallisuutta kiehtovimmillaan: sen jälkeen tuntuu kuin olisi itse käynyt tapahtumapaikoilla, palellut pakkasessa, syönyt jääkarhunlihaa ja sulattanut lunta juomavedekseen.

*   *   *

Vuonna 1897 kolme ruotsalaista(Salomon Andrée, Nils Strindberg ja Knut Frænkel) lähti kohti Pohjoisnapaa. Kolmekymmentä vuotta tämän jälkeen heidän leirinsä ja ruumiit löydetään Valkosaarelta, jota ei tuohon aikaan ollut edes karttoihin merkitty.

Heillä oli tarpeeksi ruokaa, vettä, lääkkeitä, tulitikkuja, kolme toimivaa kivääriä ja ammuksia. 

Yksi heistä oli haudattu, kahta ei. Kuolivatko he samanaikaisesti ja mihin? Mitä heille tapahtui? Tätä Bea Uusma lähtee selvittämään.

Ja olipahan mielenkiintoinen kirja! Bea Uusma haluaa selvittää, että mitä miehille tapahtui. Hänellä on selvä pakkomielle näihin tutkimusmatkailijoihin. Vuosien varrella on luonnollisesti luotu teorioita siitä mihin Andrée -retkikunta menehtyi. Bea Uusma kumoaa näitä teorioita ja esittää mahdollisia syitä miksi he kuolivat. Bea Uusma tekee myös oman retkensä Valkosaarelle, Huippuvuorille, samaan paikkaan missä miesten leiri oli.

Kirjassa on paljon kuvia, jopa Andrée -retkikunnan itse ottamia kuvia (jäätynyt filmi löydettiin miesten leiristä ja kehitettiin), kuvia miesten pitämästä päiväkirjasta (mikä sekin yllättävän hyvin säilynyt). 

Musta tää oli tosi hyvä, suosittelen ehdottomasti tarttumaan tähän!:) Kirja oli myös nopealukuinen, luin sen itse yhdellä istumalla, koska en vain malttanut jättää sitä kesken.

GIRL ONLINE - ZOE SUGG

Mistä mulle: kirjastosta
Teoksen nimi: Girl Online
Alkuperäinen nimi: Girl Online
Kirjailija: Zoe Sugg
Ilmestynyt: 2014 / suom. 2016
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 430
Takakannesta:

Romanttinen komedia Notting Hillin hengessä!

Vloggaajien supertähden Zoe Suggin sankarittarella Pennyllä on salaisuus: hän kirjottaa blogia nimimerkillä GirlOnline.

Muuten Penny on tavallinen teinityttö, jolla on kaverihuolia, erikoinen paras ystävä ja outo perhe. Blogissaan hän voi purkaa sydäntään ja kertoa jopa paniikkihäiriökohtauksistaan, joista on kärsinyt auto-onnettomuuden jälkeen.

Vanhempiensa työkeikan siivellä Penny matkustaa New Yorkiin, missä hän kohtaa Noahin, suloisen rokkaripojan. Pian Penny tajuaa olevansa rakastunut korviaan myöten - ja jokainen hurmaantumisen askel kirjautuu hänen blogiinsa.

Mutta myös Noahilla on salaisuus. Kun Pennyn ja Noahin salaisuudet paljastuvat, katastrofi saa verkossa globaalit mittasuhteet...

*   *   *

Tän kimppuun lähdin vähän epäillen, mutta samalla jollain tavalla innoissani. Halusin lukea jotain höttöä ja sitä mä sain.  Tavallaan jäin myös kaipaamaan jatkoa, joten ehkä haen jatko-osat kirjastosta jossain vaiheessa! Seuraan nykyisin todella vähän tubettajia, mutta Zoella on yksi ainut mikä on ja pysyy. Joten oli mielenkiintoista päästä kirjan kimppuun, vaikka Zoe taisi käyttää haamukirjoittajaa tätä tehdessä? Muistan lukeneeni otsikon jos toisenkin tästä, mutta voi olla että olen väärässä. liian laiska googlettamaan tätä nyt

Päähenkilömme on Penny. Hän on teini ja hänellä on blogi minne purkaa elämäänsä ja mietteitään. Kukaan muu ei tiedä blogista, kuin Pennyn paras ystävä Elliot. Blogia seuraa ja kommentoi kuitenkin tuhannet ihmiset. (En ymmärrä kuinka sitä blogia seuraa niin monet, koska Pennyn blogi on tylsä.)

Pennyn vanhemmat saavat työkeikan New Yorkista ja Penny lähtee heidän mukaansa. New Yorkissa Penny tapaa söpön pojan, Noahian, ja pian he rakastuvat. Täydellisenä idioottina Penny kirjoittaa jokaisesta askeleestaan blogiinsa ja seuraamukset tästä ovat suuret.

Tää oli ihan söpö ja samalla tosi jäykkä. Teksti ei vain ollut luontevaa. Nuorempi minä olisi varmasti syttynyt tälle jopa enemmän. Annoin tälle silti Goodreadsissa jopa kolme tähteä, koska tää oli kuitenkin viihdyttävä, vaikka olikin ennalta-arvattava ja hupsu.

Ya-lukuhaaste: Kevyt romanssi

VIHAN JA INHON INTERNET - EMMI NIEMINEN & JOHANNA VEHKOO

Mistä mulle: kirjasto
Teoksen nimi: Vihan ja inhon internet
Kirjailija: Emmi Nieminen ja Johanna Vehkoo
Ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Kosmos
Sivumäärä: 147
Takakannesta:

Internet täyttyy toinen toisistaan julmemmista äänistä. Seksismi, misogynia ja rasismi ovat jo arkipäivää sosiaalisessa mediassa ja jopa joidenkin poliitikkojen retoriikassa. Verkkovihan kohteeksi joutuvat tyypillisesti naisoletetut ja vähemmistöjen edustajat. Vihapuhetta oikeutetaan sananvapaudella, mutta sen vaikutus on päinvastainen: monet naiset pelkäävät ottaa kantaa mielipiteitä jyrkästi jakaviin aiheisiin.

Verkon misinformaatioon erikoistunut tutkiva toimittaja Johanna Vehkoo pureutuu yhdessä kuvataiteilija Emmi Niemisen kanssa vihapuheeseen journalistisen sarjakuvan keinoin. Tuloksena on vavahduttava teos, joka auttaa ymmärtämään yhtä aikamme ikävimmistä ilmiöistä monesta näkökulmasta ja tarjoaa vertaistukea ja neuvoja  vihapuheen kohteeksi joutuneille.

*   *   *

En osannut jotenkin ajatella ennen kuin luin Vihan ja inhon internetin, että kuinka laaja ilmiö verkkoviha (ja varsinkin naisiin kohdistuva verkkoviha) on. En vain ollut antanut asialle sen kummempia ajatuksia. Tottakai tiesin, että sitä on, mutta tämä avasi sitä kohtaan silmät aivan uudella tavalla. Huolestuttavinta on, että tällaisia kirjoja tarvitaan. Teos myös neuvoo, kuinka toimia jos joutuu itse verkkovihan kohteeksi.

Vihan ja inhon internet on journalismia sarjakuvan muodossa. Kirjassa on yksilökertomuksia (tässä ei käytetä peitenimiä, kaikki esiintyvät omana itsenään) mitkä perustuvat haastatteluille ja taustamateriaaliin. Verkkoviha arkipäiväistyy koko ajan ja vihapuherikokset jäävät poliisilta tutkimatta. Niin mahtava kuin some osaa ollakin, on se mahdollistanut myös verkkovihan leviämisen aivan uusilla tavoilla.

Emmi Niemisen luomat kuvat ovat pehmeitä ja tummanpuhuvia. Sama värimaailma toistuu sivuilla kuin mitä kannessa.

Tää oli mykistävä. Mä en osaa tähän hetkeen sanoa mitään muuta.

ELINA ROUHIAINEN - KESYTÖN (SUSIRAJA #1)

Mistä mulle: kirjasto
Teoksen nimi: Kesytön
Kirjailija: Elina Rouhiainen
Ilmestynyt: 2012
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 426
Takakannesta:

Raisa Oja on 17-vuotias Kallion kasvatti ja kunnianhimoinen taiteilijanalku, jonka elämä sortuu kun hänen äitinsä kuolee yllättäen. Rakas Helsinki jää taakse, kun Raisa lähetetään asumaan keskelle Kainuun korpea. Hukkavaaran erikoisessa kylässä hänen ainoana toiveenaan on selvittää miksi hänen äitinsä on pitänyt menneisyytensä salassa.

Kaiken hämmennyksen keskellä Raisan elämään astuu Mikael Sarri. Mikael on koulun vaikutusvaltaisin poika, jonka merkilliset silmät tuntuvat hakeutuvan yhä useammin Raisan suuntaan. Mutta uskaltaako Raisa edes unelmoida Mikaelista, jota muut kunnioittavat ja pelkäävät ja jonka tyttöystävä on jäätävän kaunis? Kun uskomaton totuus Hukkavaarasta alkaa vähitellen selvitä Raisalle, ei paluuta entiseen enää ole. Ja salaisuudet ovat vasta alkaneet paljastua.

*   *   *

(Taas mä tokaisen sen: en kestä sitä, että miten mä olen vasta nyt reilun puolen vuoden sisällä herännyt siihen ajatukseen, että kyllä suomessakin osataan kirjoittaa.) 

Elina Rouhiaisen Susiraja -sarjalla on mun eräässä kaveriporukassani tietynlainen klassikon maine. Se on nuortenkirja minkä jokainen on lukenut - paitsi minä. Tilanne on nyt korjattu! Lainasin, luin ja tykkäsin. Mission completed.

Päähenkilömme Raisa Oja on 17-vuotias ja kotoisin Helsingistä. Äitinsä kuoleman jälkeen hän joutuu muuttamaan Hukkavaaraan enonsa luokse. Raisa ei tunne isäänsä ja nyt äitikin on poissa. Raisan äidillä oli asioita joista hän ei ollut täysin rehellinen, joten nyt Raisa aikoo selvittää mistä hänen juurensa juontuvat. Pian kuitenkin Raisalle paljastuu, että Hukkavaarassa ihmissudet ovat totta ja Raisa elää näiden ympäröimänä. Ihmissusia ovat jopa lukion komea Mikael ja ystävä Niko. Aivan niin kuin Raisan oma eno Jaskakin.

Alku oli tahmaista lukemista, ainakin mulle. Sai lukea vaikka kuinka kauan ennen kuin alkoi tapahtumaan mitään jännittävää, mutta sitten kun pyörät lähtivät pyörimään, sivut loppuivatkin kesken. Pelkäsin myös tämän muistuttavan liikaa Twilightia ja Maggie Stiefvaterin Väristys -sarjaa, mutta nämä pelot osoittautuivat vääräksi. Vaikka ihmissudet ovat keskeisessä osassa kaikissa näissä kolmessa, on Kesyttömässä sen verran omaa, että en osannut verrata näitä sen enempää.

Toinen osa, Uhanalainen, odottaa jo lukuvuoroaan yöpöydällä. 

"Ihmissudet olivat totta, ja mikä merkillisintä, minä elin heidän kanssaan. Olin olemassa heille ja he minulle." 

s.224

★★★☆☆

ANNOIN SINUN MENNÄ - CLARE MACINTOSH

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Annoin sinun mennä Alkuperäinen nimi: I Let You Go
Kirjailija: Clare Macintosh
Ilmestynyt: 2014
Suomennos ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 418
Takakannesta:

Kaikkien osallisten elämä muuttuu silmänräpäyksessä onnettomuuspaikalla, kun 5-vuotias poika jää auton alle ja kuolee. Kuski pakenee paikalta.Tapaus jää kalvamaan rikoskomisario Ray Stevensiä, joka ryhtyy hakemaan oikeutta jokaisen vanhemman pahinta painajaista elävälle äidille, hinnalla millä hyvänsä. Poikansa menettänyt Jenna Gray pakenee suruaan syrjäiseen mökkiin Walesin rannikolla. Hän haluaa epätoivoisesti jättää koko entisen elämänsä taakseen. Menneisyys ja muistot hirvittävästä marraskuisesta illasta palaavat kuitenkin vainoamaan häntä järkyttävin seurauksin.Tämä vangitseva, nokkela ja piinaava psykologinen trilleri menee ihon alle. Varaudu tyrmäävään juonenkäänteeseen, jota on kehuttu yhdeksi kaikkien aikojen nerokkaimmista lajissaan.

*   *   *

Lukujumi ohitse! Kiitos Annoin sinun mennä. Ensimmäinen kirja, mikä sai mut päättämään kolme viikkoa kestäneen lukujumin. Ei tarvitse pelätä juonipaljastuksia, sillä pidän mussutukseni lyhyenä:D

Annoin sinun mennä on Clare Macintoshin debyytti. Kirja alkaa siitä, kun sateisena iltana äiti ja lapsi ovat kävelemässä kohti kotia. Jostain ilmestyy auto ja pienen pojan elämä päättyy. Kaahaaja katoaa iltaan, eikä häntä saada kiinni.

Jenna Gray on menettänyt poikansa ja haluaa jättää vanhan elämänsä kokonaan taakseen. Siinä hän onnistuukin ja muuttaa Walesin rannikolle. Sitten, yllätysyllätys, vanha elämä kolkuttaa sopivasti Jennan mökin ulko-ovea.

Samaan aikaan tapaus on kuitenkin jäänyt rikoskomisario Ray Stevensin hampaankoloon vaivaamaan. Hän alkaa tutkia työparinsa kanssa pojan kuolemaa uudelleen ja pian soppa onkin toivottavasti selvitetty.

Kirja vei mukavasti mukaansa ja sivut kääntyivät hyvinkin nopeasti, mutta silti teos oli jotenkin hyvin hidastempoinen. Taas saan ihmetellä, että luinko aivan saman kirjan mitä muut.

Koin kirjan sekavaksi. Ehkä toinen lukukerta auttaisi järjestämään ajatuksia mutta siihen ei ole aikaa, eräpäivät taas liian lähellä, tai ehkä sekavuus juuri on tässä jujuna, en tiedä. Koin kirjan myös ennalta-arvattavaksi ja kliseiseksi. Odotin koko ajan sitä mielenräjäyttävää juonenkäännettä, mitä takakansi povasi, kunnes se oli mennyt ohitse ja kuulin itseni kysyvän, että tuossako se nyt oli. Ehkä mulla oli taas liian korkeat odotukset. Mun pitäisi ehkä yrittää välttää näitä suuren suosion saaneita kirjoja, ehkä pettymys ei olisi aina silloin niin suuri.

Mun pitäisi yrittää lukea enemmän trillereitä ja rikoskirjoja. Gone Girl odottaisi mua tuossa hyllyssä, mutta se on saanut niin kovat odotukset niskaansa, että en tiedä uskallanko lukea sitä ollenkaan.

★★☆☆☆

UINUVAT JÄTTILÄISET - SYLVAIN NEUVEL

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Uinuvat jättiläiset
Alkuperäinen nimi: Sleeping Giants
Kirjailija: Sylvain Nauvel
Ilmestynyt: 2016
Suomennos ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Like
Sivumäärä: 351
Takakannesta:

Kun Rose-tyttö pyöräillessään putoaa syvään monttuun, maanpinnan alta paljastuu valtavia, metallisia ruumiinosia. Salainen tutkimusryhmä alkaa koota osia selvittääkseen niiden mysteerin, mutta tutkimukset keskeytyvät. Seitsemäntoista vuotta myöhemmin tutkijaksi opiskellut Rose kokoaa uuden tiimin ratkaisemaan muinaisten esineiden alkuperän, ja tutkimukset johtavat maapallon ulkopuolelle.

*   *   *

Tämä oli yksi niistä kirjoista, mikä mun oli tarkoitus skipata, mutta tulinkin sitten toisiin aatoksiin. Uinuvat jättiläiset jäi vähän hämmentäväksi lukukokemukseksi, mutta en kadu että se tuli luettua :D Ja tähänkin on tulossa jatkoa (todennäköisesti trilogia)! Jännittävää nähdä mitä tuleva tuo tullessaan.

Aivan alussa löydetään suuri metallinen käden muotoinen esine, mikä hohtaa valoa. Se on uusinta uutta teknologiaa, mutta silti vanha. Kukaan ei tiedä kenen se on, miten se on tänne päätynyt ja mitä se pystyy tekemään, jos se pystyy jotain tekemään. Tästä alkaa tutkiminen ja seikkailu! Suuria metallisia ruumiinosia on ympäri maapalloa. Mitä on tapahtunut?  Päähenkilömme Rose ja hänen tiiminsä alkavat tutkia tapausta.

Pidin paljon juonesta, mutta en siitä miten se on kirjoitettu. Musta tätä oli jotenkin vaikea lukea, kun tarina kulki eteenpäin haastattelujen, päiväkirjojen ja raporttien muodossa. Kirjan keskivaiheilla olin menettämässä mielenkiintoani, mutta se parani kuitenkin loppua kohden. Kun luin viimeiset sivut, mun oli pakko alkaa selata kirjaa alusta. Olisin halunnut lukea sen vielä uudelleen, mutta kirjaston eräpäivä tuli vastaan. Huippua scifiä scifin ystäville! 

Sarjan jatko-osa, Waking Gods, ilmestyi tänään. Toivottavasti se suomennetaan pian :)

★★★☆☆

CARAVAL - STEPHANIE GARBER

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Caraval
Alkuperäinen nimi: Caraval
Kirjailija: Holly Bourne
Ilmestynyt: 2017
Suomennos ilmestynyt: 2017
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 355
Takakannesta:

"TERVETULOA, TERVETULOA CARAVALIIN! Maiden ja merten mahtavimpaan esitykseen. Sisällä koette enemmän ihmeitä kuin useimmat ihmiset koko elinaikanaan. Saatte juoda taikuutta pikarista ja ostaa unia pullossa. Mutta ennen kuin astutte maailmaamme, painakaa mieleenne, että kaikki on vain peliä."

YKSI SISÄÄNPÄÄSY CARAVALIIN

Myöhästyneet eivät voi osallistua peliin eivätkä täten voittaa tämänvuotista palkintoa, joka on yksi toivomus.

*   *   *

Caraval kuulosti pelottavan paljon Nälkäpelin ja Yösirkuksen sekoitukselta, mutta ilokseni voin todeta, että kyllä Caraval on aivan omaa luokkaansa! Toki siitä löytää samanlaisuuksia, mutta mua ne ei haitannut (ihme kyllä).

Scarlett asuu pienellä kotisaarellaan siskonsa ja väkivaltaisen isänsä kanssa. Scarlettin isä on järjestänyt tyttärelleen avioliiton. Tämä tarkoittaa sitä, että Scarlett ei tulisi näkemään ja kokemaan Caravalia. Caraval on jokavuotinen sirkus, peli sekä esitys, johon katsojat osallistuvat.

Yllättäen, juuri ennen häitään Scarlett saakin kutsun Caravaliin, mistä alkaa hänen elämänsä suurin peli. Nimittäin nyt viisi yötä kestävän pelin juonena on Scarlettin siskon, Tellan, etsintä. Se joka löytää hänet, voittaa koko pelin.

En täysin ymmärrä mistä hype johtuu tämän kirjan kohdalla, mutta tykkäsin kyllä lukea tätä. 

Olisin kaivannut enemmän tietoa Caravalin maailman taustoista. Lukija vain pudotetaan tähän uuteen maailmaan, minkä pitäisi ehkä tuoda tarinaan jotain taian tuntua, mutta musta se oli tökeröä. Ehkä se korjataan jatkossa, kuka tietää. Loppu oli yllätyksetön, eikä cliffhanger ollut mikään cliffhanger sanan koko merkityksessä.

Ideana Caraval on mielenkiintoinen, mutta toteutus vähän ontui. Vaikka Caraval ei täysin varastanut paikkaa sydämessäni, jäi siitä jotain sellaista hampaankoloon, että haluan kyllä lukea seuraavan osan jossain vaiheessa kun se ilmestyy. 

"Scarlettin mummi oli aina sanonut, että Caravalin maailma oli mestari Legendin suuri leikkikenttä. Jokainen sana kiiri hänen tietoonsa. Jokainen kuiskaus kulkeutui hänen korviinsa, jokainen varjo osui hänen silmiinsä. Kukaan ei koskaan nähnyt Legendiä - tai jos näki, niin vain tietämättään - mutta Caravalin aikana Legend näki kaiken." s.103

 ★★★1/2

OONKO IHAN NORMAALI? - HOLLY BOURNE

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Oonko ihan normaali?
Alkuperäinen nimi: Am I Normal Yet?
Kirjailija: Holly Bourne
Ilmestynyt: 2015
Suomennos ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 412
Takakannesta:

Evie haluaa olla ennen kaikkea normaali. Hukattuaan kolme vuotta elämästään taisteluun pakko-oireista häiriötä (OCD) vastaan hän lopettelee lääkitystään ja aloittaa uuden koulun, jossa häntä ei tunneta ”tyttönä joka sekosi” (vaan korkeintaan leffahulluna).

Viimein Evie uskaltautuu myös deittailemaan. Ihmissuhteet voivat kuitenkin sotkea kenen tahansa pään, ja hän alkaa ajautua takaisin pakkomielteiden maailmaan. Mutta kuinka uudet ystävät, taiteellinen Amber ja räväkkä feministi Lottie, voisivat auttaa, kun Evie ei suostu kertomaan ongelmistaan kenellekään?

*   *   *

"Kuin mallisotilas suoristauduin ja avasin rauhallisesti kylpyhuoneen oven lukon. Mutta sitä ennen vielä viimeinen toimintahäiriö ehti tunkeutua aivoihini kuin ratkaiseva laukaus.

PAHA AJATUS

Voi ei, se alkaa taas." s.13

Kirja käsittelee kahta asiaa: mielenterveyttä ja feminismiä. Eli jos etsit nuortenkirjaa missä puhutaan tärkeistä asioista, tää vois olla just oikee sulle.

Evie on 16-vuotias ja hän on taistellut OCD:tä vastaan jo muutaman vuoden. Hänen hartain toiveensa on parantua ja olla vain normaali (mitä se normaalius sitten ikinä onkaan). Evie on lähes onnistunut lopettamaan lääkityksensä ja hän on myös aloittanut opiskelut uudessa koulussa, missä kukaan ei tiedä hänen pakko-oire häiriöstään tai menneisyyttä ylipäätään. Evie saa mahdollisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä. Evie bilettää ja saa uusia kavereita, vielä kun hän saisi poikaystävän hän olisi normaali teini-ikäinen, eikö niin? Pakko-oireista ei pääse eroon noin vain ja OCD repii Evien takaisin sen synkkään maailmaan.

En tiedä millaista on sairastaa pakko-oire häiriötä, mutta musta tää kirja oli hyvin todentuntuinen ja sillä tapaa raaka. Kirjassa päästään todella Evien pään sisään ja OCD-ajatukset oli käsin kosketeltavissa.

Yksi parhaimpia paloja oli Evien, Amberin ja Lottien ystävyys. Ehkä siksi, koska nuo tytöt muistuttivat mua mun omista ystävistä, haha.

Pidin erityisen paljon lopusta, koska se oli täydellinen. Kirja ei pääty siihen, että rakkaus parantaa kaiken ja muuta diipadaapaa. Kaikki ei tapahdu hetkessä, kaikki tarvitsevat aikaa ja kaikki tulee vielä joskus olemaan okei. Musta se on erittäin lohduttava ajatus. Mun on pakko tähän loppuun heittää muutama lainaus tästä kirjasta:

"Mä kuulosta  ihan onnenkeksiltä, mutta sun täytyy rakastaa itseäsi ennen kuin mietit sitä, rakastaako joku muu sua." s.382

" 'Kaikki ovat normaaliuden jyrkänteellä. Kaikkien mielestä elämä on silkkaa painajaista joskus, eikä ole olemassa 'normaalia' tapaa selvitä siitä.' Sarah huokaisi. 'Ei ole olemassa normaalia, Evelyn. On vain se, mikä on sulle normaalia. Sinä jahtaat kummitusta.'" s.388

Mulle tuli yllätyksenä, että tämä on trilogian avaus osa. (!) Toinen osa Mikä kaikki voi mennä pieleen? ilmestyy nyt kesällä ja viimeinen osa Mitä tytön täytyy tehdä? ilmestyy suomeksi alkuvuodesta 2018. Kuka on innoissaan nostaa käden ylös! *kaksi kättä ilmassa*

★★★★★

IHME - R. J. PALACIO

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Ihme
Alkuperäinen nimi: Wonder
Kirjailija: R. J. Palacio
Ilmestynyt: 2012
Suomennos ilmestynyt: 2017
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 336
Takakannesta:

Hauska ja rohkaiseva romaani ennakkoluulojen kohtaamisesta 

"En aio kuvailla, miltä näytän. Kuvittelitte te mitä hyvänsä, minä näytän todennäköisesti pahemmalta." 

August Pullmanin kasvot ovat pahasti epämuodostuneet. Kotikoulua tähän mennessä käynyt Auggie on nyt aloittamassa viidennen luokan oikeassa koulussa. Se kiehtoo ja pelottaa. Hän on ihan tavallinen nuori epätavallisten kasvojensa takana, mutta saako Auggie uudet koulukaverinsa uskomaan sen? 

R. J. Palacio on kirjoittanut modernin klassikon - Ihme on hauska, rohkaiseva ja koskettava romaani, jota on vaikea päästää käsistään. Sen haluaa jakaa muiden kanssa ja sen tarina tarttuu syvälle lukijan mieleen. Monen kertojan äänellä etenevässä tarinassa on useita haavoittuneita henkilöitä, joiden taakka ei ole niin näkyvä kuin Auggien, mutta yhtä vaikea käsitellä. Heidän rinnallaan Auggiesta tulee helposti samaistuttava henkilö.

*   *   *

Ennen kuin aloitin lukemisen, olin aika varma etten pitäisi tästä. En tiedä mistä se fiilis oli alunperin mieleeni tullut.. että en muka viihtyisi tämän kirjan parissa?? Suurin ongelma ja kysymys mulla ehkä oli se että, pystyisinkö eläytymään viidesluokkalaisen ajatuksiin. Taas voin kuitenkin ilokseni todeta, että ihan turhaan olin huolissani! Sivut kääntyivät nopeasti ja tykkäsin hyvin paljon lukemastani.

Kymmenen vuotias August Pullman, "Auggie", on syntymästään saakka kantanut kasvoissaan vaikeita epämuodustumia. Tämän takia Auggie on ollut alusta lähtien kotiopetuksessa ja nyt hänen tulisi kohdata ihan oikea koulu ja tulla toimeen muiden koululaisten kanssa. Auggien tulisi kohdata mahdolliset haasteet siitä miten ihmiset häntä kohtelevat, sillä hänen vanhempansa eivät ole suojelemassa häntä ikuisesti.

Kirjassa pääsemme näkemään kaiken suurimmaksi osaksi Auggien silmin, mutta ääneen pääsevät myös uudet tuttavat ja Auggien oma sisko. Kaikki saavat omat lukunsa, mutta siitä huolimatta tarinan kulkua oli helppo seurata.

Mua hävettää tunnustaa, että mulla oli ennakkoluuloja tästä kirjasta. Ihme ei ole ainoastaan söpö pikkutarina, vaan siinä on merkityksellinen, syvempi idea. (Plussaa myös Star Wars viittauksista.)
Ihme oli täydellinen kirja ystävänpäivän lukumaratooniin, koska en halunnut irroittaa käsiäni siitä. Olenko tylsä jos kuvailisin Ihmettä ihmeelliseksi? Ehkä olen, mutta sitä se on.

 ★★★★☆

HIRVIÖN KUTSU - PATRIC NESS (& SIOBHAN DOWD)

Mistä mulle: kirjasto
Teoksen nimi: Hirviön kutsu
Alkuperäinen nimi: A Monster Calls
Kirjailija: Patrick Ness & Siobhan Dowd
Ilmestynyt: v. 2011
Suomennos: 2016
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 215
Takakannesta:

Hirviö ilmestyy paikalle keskiyön jälkeen. Siitä tulee Conorin ystävä ja se kertoo Conorille kolme tarinaa - sillä tarinat ovat hurjinta mitä on! Mutta pystyykö hirviö parantamaan Conorin äidin? 

Patrick Ness punoo riipaisevan ja jännittävän tarinan 13-vuotiaasta pojasta, joka saa avukseen hirviön, kun äiti sairastuu syöpään. Jim Kayn hienosti kuvittama teos on yhtä aikaa monikerroksinen satu, hurja seikkailu ja henkeäsalpaava romaani. Se antaa voimia jokaiselle, joka on kokenut läheisen sairastumisen tai menetyksen. Hirviön kutsu on mestariteos, joka puhuttelee monenikäisiä lukijoita ja jota lukee henkeään pidättäen: kuinka tarinassa käy? 

*   *   *

Olin jo tavallaan unohtanut tämän, kunnes huomasin sen kirjaston hyllyllä. Vihdoinkin! Olin jo jossakin kohtaa ostamassa tämän omaksi. (Ostaisin kyllä edelleen.)

Hirviön kutsu oli mun ensimmäinen lukemani kirja Patrick Nessiltä, vaikka muutaman kirjan häneltä omistankin hyllyssäni. Kirjan alkuperäinen idea oli kirjailija Siobhan Dowdin, mutta hän sairastui syöpään, eikä näin onnistunut itse kirjoittamaan Hirviön kutsua ennen kuolemaansa. Patrick Ness sai siis tehtäväkseen kirjoittaa Dowdin idean loppuun saakka.

13-vuotias Connor asuu kahdestaan äitinsä kanssa. Hirviö saapuu Connorin luokse joka yö kello 00:07, aina siitä päivästä lähtien, kun Connorin äiti sai syöpädiagnoosin. Connor luulee hirviön olevan vain mielikuvituksen tuotetta, pelkkä paha uni, mutta silti seuraavana aamuna lattialta löytyy jos jonkin näköistä todistetta siitä, että hirviö oli todella yöllä käynyt hänen luonaan. Hirviö lupaa kertoa pojalle kolme tarinaa ja neljännen ja viimeisen tarinan Connorin on kerrottava itse.

Kirjan luki nopeasti, ihan muutamassa tunnissa. Se piti otteessaan, enkä malttanut laskea kirjaa kädestä ollenkaan. Enkä muuten odottanut kirjan sanoman olevan näin 'syvällinen'. Olin ajatellut kirjan nimestä, että se on kepeä kauhutarina, mihin Jim Kay on saanut loihtia ihania tummanpuhuvia mestariteoksiaan. Vaikka se ei ollut sitä mitä odotin, olen silti tyytyväinen, että tarina ei ole mikään perinteinen hirviötarina, vaan paljon enemmän. Oon niin iloinen, sillä sain tarinasta enemmän kuin mitä odotin. Niin, ja  musta myös kirjan nimi on täydellinen.

"Tarinat ovat tärkeitä, hirviö sanoi. Ne voivat olla tärkeintä mitä on. Jos niissä piilee totuus."

★★★★1/2

LEMPI - MINNA RYTISALO

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Lempi
Kirjailija: Minna Rytisalo
Ilmestynyt: v. 2016
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 234
Takakannesta:

Kuka on Lempi? Mitä on lempi?

Lapin sota pyöräyttää ihmisten elämät kuin ruletissa. Viljami joutuu jättämään vastavihityn vaimonsa piikatytön kanssa kaksin kotiin ja lähtemään rintamalle. Kaikkien on uskallettava lähteä, tartuttava tilaisuuteen ja elettävä hetkessä tehtyjen päätösten kanssa. Rakkaus kannattelee, tuhoaa ja muuttuu syyllisyydeksi.

*   *   *

Olin odottanut jo jonkin aikaa, että saisin Lempin käsiini. Olin lukenut siitä pelkkää hyvää, enkä minäkään kyllä pettynyt.

Minna Rytisalon esikoisromaani Lempi sijoittuu Lappiin ja vuoteen 1944. Lapin sota on rikkonut jokaisen elämän. Lempi on kaiken keskellä, mutta hän ei itse pääse ääneen. Teos on jaettu kolmeen osaan, joissa kertojiksi pääsevät Lempin aviomies Viljami, piikatyttö Elli ja kolmanneksi Lempin kaksoissisar, Sisko.

Alussa hämmennyin kirjan luomasta salaperäisestä tunnelmasta, mutta kaikki alkoi pian selventyä pala palalta, kun tarinat lopulta nitoutuvat yhteen loppua kohden. Kirjaa ei kuitenkaan ole valmiiksi pureskeltu lukijalle, vaan Rytisalo jättää lukijalle päätettäväksi kuinka asiat haluaa käsittää. Kirja vaatii toisen lukukerran, että saa poimittua mukaansa kaikki vihjeet tulevasta. Hyvin rakennettu, tykästyin kovasti. Teos on erittäin kaunis, melkein jopa vaikea uskoa, että se on Rytisalon esikoisteos. Pidin kirjan luomasta harmaasta sävystä ja kun kirjaan tarttui, vei se mukanaan. Kirja  yllätti ja ihastutti. 

Ehdoton suositus tälle 'aikuisten kirjalle' :-)

★★★★☆

AKVARELLEJA ENGELIN KAUPUNGISTA - JUKKA VIIKILÄ

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Akvarelleja Engelin kaupungista
Kirjailija: Jukka Viikilä
Ilmestynyt: v. 2016
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 215
Takakannesta:

Arkkitehti haistaa laudankappaletta, haistaa syvään, sillä siitä alkaa hänen kuvitelmansa purkaminen.

Syksy 1816. Helsingin uudelleenrakennuskomitea on valinnut saksalaisen Johan Carl Ludvig Engelin arkkitehdikseen, ja hän on muuttanut perheineen kaupunkiin, joka on ”harvaan asuttu ulkosaariston kallioniemi, itämeren löytämätön helmi, enimmäkseen vaikeakulkuista vuorta”.

Vain kuusi vuotta, sanon Charlottelle. Onko arkkitehtia, joka kieltäytyisi kokonaisen kaupungin rakentamisesta, vaikka se nousisikin näin pimeään, kylmään ja syrjäiseen paikkaan?

Helsingistä ei koskaan tullut oikeaa kotia, mutta siitä tuli elämäntyö, jonka inhimillistä hintaa Engel puntaroi hiljaisissa mietteissään kuolemaansa saakka. Akvarelleja Engelin kaupungista on hänen fiktiivinen ”yöpäiväkirjansa” vuosilta 1816–1840.

Jukka Viikilä kirjoittaa kirkasta, runollista proosaa ja herättää eloon ajan, jolloin arkkitehdin näky kasvoi pienen pohjoisen maan pääkaupungiksi.

*   *   *

Aloitin lukemaan Jukka Viikilän esikoisromaania Akvarelleja Engelin kaupungista eräänä yönä ja lukaisin sen loppuun seuraavana aamuna. Nopeasti luettava, niin mikä ihme siinä kesti vain tarttua siihen? Jollain tavalla Finlandia-voittajat on aina vähän pelottavia.

Akvarelleja Engelin kaupungista on täynnä kuvitteellisia Johan Carl Ludvig Engelin yöpäiväkirjamerkintöjä. Keisarin palkkaama Engel sai tehtäväkseen suunnitella koko Helsingin. Tarkoitus oli jäädä Suomeen vain kuudeksi vuodeksi, mutta Engel jäikin loppuiäkseen.

Päiväkirjamainen, kaunis, runollinen ja hiukan tylsä. Niin kuin ehkä muutamalle muulle, jäi vuoden 2016 Finlandia-voittaja etäiseksi minullekin. Tarina aukesi hitaasti ja lopulta lukeminen tahtoi olla aikamoista tuskaa, mutta pakko oli lukea, kun kirjaston eräpäivä läheni liian nopeasti ja uudelleen lainaamisen mahdollisuutta ei ollut. (:D) Teos oli täynnä tarkkaan hiottuja lauseita ja mieleeni maalautui kuvia 1800-luvun Helsingistä. Kirja sai mut googlaamaan lisää juttuja Engelistä.
Kaunis teos, mutta ehkä se ei vain ole mulle. Annan kuitenkin neutraalin arvion:

★★★☆☆

"Ystävällisintä, mitä voit ihmiselle tehdä, on rakentaa hänelle kaupunki."

POST-ALFA - PAPERI T

Teoksen nimi: post-alfa
Kirjailija: Paperi T
Mistä mulle: kirjasto
Ilmestynyt: 2016
Kustantaja: Kosmos
Sivumäärä: 96
Takakannesta:

post-alfa on Paperi T:n kirjallinen debyytti, runoteos, jonka teemoina ovat rakkaus ja tyhjyys, miehisyys, sisqo, woody allen, kuristuminen, julkinen liikenne, black metal -teepaidat, intiaanien hautausmaat, kauhu ja porno, fomo, afrikan tähti, kuolleet idolit ja artistin pyrkimys päästä ironiasta vilpittömyyteen. Paperi T eli Henri Pulkkinen (s. 1986) on helsinkiläinen rap-artisti, radiotoimittaja ja runoilija. Paperi T:n esikoisalbumi Malarian pelko toi tekijälleen kaksi Emma-palkintoa, Teosto-palkinnon ja kultalevyn.

*   *   *

/kun hyväksyt ettet tule koskaan kirjoittamaan mitään/yhtä kaunista kuin daven pieni ja hento ote/voit lakata stressaamasta ja jatkaa namedroppailua/

post-alfa on Suomen puhutuin ja myydyin runoteos. Ensimmäinen painos on myyty loppuun ja kolmas painos on jo otettu. Ja vihdoinkin mä sain tämän läpyskän kirjastosta! Vaikka epätoivoisesti yritänkin lukea runoutta, tämän ennen kaikkea halusin lukea siksi, että tiedän mistä porukka kohisee. Kuten tiedätte, en osaa arvioida runoja mitenkään, joten keskityn enemmän fiiliksien kuvailuun.

Olin lukenut monia arvioita kyseisestä läpyskästä ja tunnustan, että mulla oli tiettyjä ennakkoluuloja tätä kohtaan. Päällimmäisenä olin vain huvittunut ja ensimmäisen sivun jälkeen olin jo pyöräyttänyt silmäni aivan uuteen ulottuvuuteen. Mietin, että kuka tahansa voisi kirjoittaa näitä runoja, mikä on aika hirveä ajatus. Jotkut runoista oli oikeasti fiksuja ja jotkut taas oli aivan liian itsestäänselviä. Jos tuntisin ja tietäisin paremmin Paperi T:n musiikkia/artistikuvaa jne, voisi olla että näkisin teoksen aivan eri tavalla.

Loppujen lopuksi mulle kuitenkin jäi ihan positiivinen kuva. Uskallan jopa tunnustaa, että voisin omaksi hankkia kasvavaan runokokoelmaani!

★★★☆☆

ET KÄVELE YKSIN - JUULI NIEMI

Teoksen nimi: Et kävele yksin
Kirjailija: Juuli Niemi
Ilmestynyt: 2016
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 362
Takakannesta:

Kaksi erilaista maailmaa ja ensimmäinen rakkaus

Egzon ei ole käynyt vieraissa maissa. Hän ei ole käynyt edes siellä mistä hänen sanotaan tulevan.

Ada on 15 ja piirtää vasta omia ääriviivojaan, kun ensimmäinen rakkaus iskee. Adan elämää ovat olleet taiteilijaäidin kanssa jaettu boheemi koti, yhtä kiltti paras kaveri ja lupaava todistus.

Egzonin perhe on Kosovosta ja Egzon on mamu, vaikka on syntynyt Suomessa. Egzonin levottomat jalat pakenevat kodin vaiettuja salaisuuksia ja nopea graffitikäsi maalaa ajatukset kuviksi.

Sinä aamuna rehtorin autoon on peintattu vaalea tyttö ja teksti Run! Ada voisi vielä juosta pakoon, mutta hän ei juokse. Ensimmäinen rakkaus antaa kaiken ja muuttaa kaiken, mutta voi myös repiä palasiksi.

*   *   *

Huh huh, terveiset täältä sängynpohjalta. Toivottavasti kuume lähtee pian. Positiivista tässä on se, että ehdin käydä postissa hakemassa blackfriday pakettini ennen kuin siirryin sängyn omaksi. :)

En ole koskaan ollut näin kiinnostunut Finlandia-voittajista ja ehdokkaista. En tiedä mistä tämä vimma on peräisin, mutta tykkään siitä! Mulla on yöpöydällä vielä Emma Puikkosen Eurooppalaiset unet ja oon kolmantena varausjonossa kaunokirjallisuuden Finlandia-voittaja Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista -teokseen. Anyway, tämän vuoden lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian voitti Juuli Niemi teoksellaan Et kävele yksin. Musta tuntuu, että voitto saattoi mennä oikealle. En ole kuitenkaan vielä lukenut kaikkia ehdokkaita, joten tää on tämmöistä miettimistä vielä:D

Voiettä. Ada ja Egzon. Egzon ja Ada.

15-vuotias Ada on kiltti ja huomaamaton tyttö ja hän asuu kahdestaan boheemin taiteilija äitinsä kanssa. Adan status nousee koulun hierarkiassa ja hän saa uusia kavereita, kun hän aloittaa liikkumisen Egzonin seurassa. Egzon on syntynyt Suomessa, vaikkakin hänen perheensä on kotoisin Kosovosta. Hän ei silti itse ole ikinä käynyt siellä, mistä hänen sanotaan tulevan. Egzon on orastava taiteilija ja Adan äiti, Elena, rohkaisee tätä hakemaan opiskelemaan kuvataidelukioon. 

Kaksi ihmistä täysin eri taustoista ihastuvat, rakastuvat ja ottavat riskin: ehkä suhde toimii, ehkä ei.

Kirja soljuu luontevasti eteenpäin Adan ja Egzonin kappaleiden kautta, pääsemme siis molempien hahmojen pään sisälle. Teos on kirjoitettu erittäin kauniisti, eikä sitä ole lukijalle valmiiksi pureskeltu lautaselle. Voisin sanoa, että lauseet olivat kuin runoutta. Pidin hyvin paljon kirjan luomasta tunnelmasta ja täten sitä oli erittäin miellyttävä lukea. Iso miinus kuitenkin kirjan kannesta. Voisi luulla, että kirja sisältäisi paljon kliseitä ja siirappia. Sen perusteella ei uskoisi, että millaisen tarinan se sisälleen kätkee. Tähän jos johonkin toimii se sanonta, että kirjaa ei saa arvostella pelkän kannen perusteella.

Et kävele yksin on herkkä ja ehkä hauraskin tarina ensirakkaudesta, mutta se ei silti kerro pelkästään Adan ja Egzonin rakkaustarinaa. Se on pikemminkin nuorten kasvukertomus kaikkine niine kipuineen mitä nuoruuteen mahtuu.

Musta tuntuu, että mikään lause ei tee mitään järkeä, mutta halusin kuitenkin päivittää!

Tätä kirjoittaessani päätin, että nostankin arvioni neljään tähteen entisen kolmen ja puolen sijaan.

★★★★☆

LUMI - SEITA VUORELA

Teoksen nimi: Lumi
Kirjailija: Seita Vuorela
Ilmestynyt: 2016
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 240
Takakannesta:
En siis lupaa teille rakkaustarinaa. Pikemminkin tämä on kertomus petoksesta, ja tytöstä joka pelastaa pojan.

Teheran on ensimmäinen luku 15-vuotiaan Siamakin elämässä, Pohjoisen maan itäinen lähiö toinen. Molemmissa paikoissa vaikeudet tuntuvat seuraavan poikaa, vaikka hän ei niitä etsi. Siamak on nimetty Iranissa sankarina kuolleen setänsä mukaan: haaste josta on mahdoton selvitä. Pohjoinen on nyt koti - Siamak rakastaa lunta ja on kaukalon jäällä kaikkia muita nopeampi.

Heidän perheeseensä muuttaa Atisha, naapurintyttö Iranista, joka on paennut maasta kielletyn bloginsa vuoksi. Atisha ei ole nähnyt lunta, mutta hän tuntee sadun Lumikuningattaresta, jonka suudelma totuttaa uhrinsa kylmään ja saa tämän unohtamaan mistä on tullut. Atisha haluaa Siamakin muistavan jälleen juurensa.

Lumi on koskettava tarina maahanmuuttajien lapsista, jotka kantavat perheissään vastuuta uuden kotimaansa tulkkeina ja kasvavat eri kansallisuuteen kuin vanhempansa. Pienoisromaani Lumi oli viimeistelyä vaille valmis, kun kirjailija Seita Vuorela menehtyi äkillisesti huhtikuussa 2015. Käsikirjoituksen viimeistelyssä kirjaksi on auttanut Vuorelan ystävä ja kirjailijakollega Vilja-Tuulia Huotarinen.

*   *   *

Yksi tämän vuoden lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaista oli Lumi Seita Vuorelalta. Teos jäi Vuorelan viimeiseksi, tämän menehdyttyä äkillisesti viime vuonna. Kirjan on viimeistellyt Vuorelan ystävä ja kirjailija Vilja-Tuulia Huotarinen.

Mä en ollut aiemmin lukenut mitään Seita Vuorelan kirjoja, vaikka aina silloin tällöin olen esim. Karikkoa selaillut kirjastossa. Mulla on nyt menossa Finlandia-palkinnon voittajat ja ehdokkaat -maratooni, joten Karikko sai jäädä sivuun Lumen tieltä.

Lumi kertoo 15-vuotiaasta pojasta, Siamakista. Hän on halunnut tukahduttaa muistonsa synnyinkaupungistaan Teheranista, koska hän on asunut Suomessa jo niin kauan. Hän haluaa vain pyrkiä sopeutumaan Suomeen ja on siinä onnistunutkin. Siamak pelaa jääkiekkoa ja hän on osa jengiä. Siamakin pasmat tulee kuitenkin sekoittamaan Atisha, naapurin tyttö Iranista. Atishan tuomien muistojen on aika sulattaa poika jäästä.

Kirjassa kulkee mukana Atishan muokkaama satu Jääkuningattaresta (H.C. Andersen), mikä oli oiva lisä koko teokseen. Lumi on ajankohtainen ja kauniisti kirjoitettu. Loistava ehdokas Finlandia Junioriksi. Musta tämä ei kuitenkaan ole pelkästään nuortenkirja. Tää vois olla jokaisen kirja.

"Atisha kuuntelee toisella korvalla farsinsorinaa, katsoo samalla lumipyryyn, sen ytimeen kuin viholliseen, jolta ei pääse pakoon, tiiviisti niin että maiseman päälle ilmestyy verho. Lumi on valkoista paperia odottamassa sanoja ja niiden välistä hiljaisuutta, se on valkoinen muuri, johon veli spreijaa vastalauseensa, munan kuori, johon nowruz-juhlan aikaan maalataan pienellä siveltimellä hentoja kuvioita, se on aavemainen ja outo siksi, että mitä vain voi tapahtua, mikä vain on mahdollista, hyvä ja paha. Sellainen on maisema täällä, antaa kaiken eikä mitään. Sellaista on lumi. " (s.38)

Taistelen edelleenkin 3,5 ja 4 tähden välillä.

YHDEN LAPSEN KANSA - MARI MANNINEN

Teoksen nimi: Yhden lapsen kansa: Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret
Kirjailija: Mari Manninen
Ilmestynyt: 2016
Kustantaja: Atena Kustannus Oy
Sivumäärä: 205
Takakannesta:

Rouva Wang sai liikaa lapsia, eivätkä lapset päässeet töihin, naimisiin tai edes junaan.

Herra Zhou osti pojalleen morsiamen Vietnamista, koska kylässä ei ole nuoria naisia.

Rouva Zhangin sikiö abortoitiin väkisin.

Rouva Li etsii 30 vuotta sitten hylkäämäänsä tytärtä.

Rouva Dongin työ oli vahtia naapureiden kuukautisia.

Mari Manninen haastatteli tavallisia kiinalaisperheitä yhden lapsen politiikan vaikutuksista. Osottautui, että 35-vuotinen väestöpolitiinen kokeilu aiheutti paljon kärsimystä ja jätti jollakin tapaa jälkeensä jokaiseen kiinalaiseen.

Yhden lapsen kansassa tavataan erilaisia perheitä ja kuullaan monenlaisia kohtaloita. Kirja näyttää siivun kiinalaisten arjesta raskaan ajanjakson jälkeen: Miten ainokaiset selviävät Kiinan väestöpyramidin vääristyttyä? Miten jatkaa elämää, jos ainoa lapsi kuolee? Entä ketkä hyötyivät yhden lapsen politiikasta - sillä hyötyjiäkin oli?

*   *   *

Tämän vuoden Tieto-Finlandia-palkinto meni toimittaja Mari Manniselle. Voitto tuli teoksella Yhden lapsen kansa: Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret. Manninen asuu Kiinassa ja hän on haastatellut rivikansalaisia ja kertoo nyt heidän tarinansa, mitenkä yhden lapsen politiikka vaikutti heidän elämäänsä.

Yhden lapsen politiikka oli Kiinan syntyvyyden säännöstelypolitiikka vuosina 1979-2015 ja sen tarkoituksena oli hiljentää väestönkasvua. Nykyään Kiinassa on kahden lapsen politiikka.

Yhden lapsen politiikka on vaikuttanut jokaiseen kiinalaiseen ja vaikuttaa yhä. Nyt Kiina on täynnä hemmoteltuja ainokaisia, stressaantuneita ainoita lapsia, sillä heihin kohdistuu vanhempien kaikki odotukset. Pahimmillaan aikuiseksi kasvanut ainoa lapsi (puolison kanssa) joutuu elättämään yhteensä 12 vanhempaa ja isovanhempaa, koska se on Kiinassa tapana. Kun vanhemmat ovat lapsuusajan lastaan elättäneet, vaihtuvat lapsen ja vanhempien roolit nyt toisin päin, eli lapsi elättää vanhempiaan.

Yhden lapsen politiikassa oli hyvätkin puolensa. Näitä ovat pikkukeisareiksi kutsutut ainokaiset, jotka hyötyivät tilanteesta. He saavat kaiken rahoituksen koulutukseensa, kun sitä ei tarvitse jakaa sisaruksen kanssa. Jos sisaruksia olisi ollut, olisi se tarkoittanut, että vain toisella oli mahdollisuus koulutukseen.

Pidin kirjaa erittäin mielenkiintoisena. Siinä oli joitakin kohtia, mitkä sai mut surulliseksi, niin kuin myös vihaiseksi. Lopussa kirjan toisto alkoi jo enempi ärsyttämään. Teos on oikein näppärä paketti tietoa. Se antaa nopean kuvan siitä, millaista oli elää yhden lapsen politiikan alla ja kuinka vastoinkäymisistä selvisi - jos niistä selvisi.

Tietenkin olen ollut tietoinen Kiinan yhden lapsen politiikasta, mutta en ollut koskaan sitä sen syvemmin ajatellut, saati lukenut siitä juurikaan mitään. Tämä teos avasi silmäni ja kiinnostuinkin enemmän tästä ajanjaksosta. Suunnitelmissa on lukea lisää, mm. Kiinan kadotetut tyttäret kiinnostaa.

★★★1/2

MINIARVIOITA: MILK AND HONEY // FIGHT CLUB

Teoksen nimi: milk and honey
Kirjailija: Rupi Kaur
Ilmestynyt: vuonna 2014
Suomennos: Ei suomennettu
Kustantaja: Createspace
Sivumäärä: 204
Takakannesta:

milk and honey is a collection of poetry and prose about survival. It is about the experience of violence, abuse, love, loss, and femininity. It is split into four chapters, and each chapter serves a different purpose, deals with a different pain, heals a different heartache. milk and honey takes readers through a journey of the most bitter moments in life and finds sweetness in them because there is sweetness everywhere if you are just willing to look.

*   *   *

Luin paljon arvosteluja, ennen kuin hankin tämän omaksi. Joissakin sanottiin, että tätä ei voi sanoa runoudeksi, koska nämä runot muistuttavat enemmän Tumblr -postauksia kuin oikeita runoja.

Kirja käsittelee väkivaltaa, rakkautta, sydänsuruja, hyväksikäyttöä ja naisellisuutta. Kirja on jaettu neljään kappaleeseen: the hurting, the loving, the breaking ja the healing.

Kaikkia tämä ei varmasti sytytä, mutta mä pidin hirveästi. Lisäksi lähes jokaisella sivulla on jokin piirros kuvaamaan runoa, ymmärteekseni Rupi Kaur on itse kuvittanut teoksensa.

Suosittelen, jos vähääkään kiinnostaa.

"i am a museum full of art

but you had your eyes shut"

★★★★★

*   *   *

Teoksen nimi: Fight Club
Kirjailija: Chuck Palahniuk
Ilmestynyt: vuonna 1996
Suomennos: 2006
Kustantaja: Like
Sivumäärä: 233
Takakannesta:

Fight Clubin päähenkilö on unettomuudesta kärsivä nuori mies, joka on turhautunut toimistotyöhön, pinnallisiin ihmissuhteisiinsa ja markkinayhteiskunnan valmiiksi pakattuihin nautintoihin. Iltansa hän viettää syöpäpotilaiden tukiryhmissä, koska vain kuolevien keskellä hän muistaa olevansa elossa. 

Kuin tilauksesta hänen elämäänsä ilmestyy karismaattinen urbaanisissi Tyler Durden, joka on kävelevä keskisormennäyttö koko kulutuskulttuurille. Durden alkaa järjestää baarien kellareissa salaisia tappeluklubeja, joissa virkamiehet, tarjoilijat ja tietokonemyyjät hakkaavat toisiaan henkensä kaupalla. 

Durdenin johdatuksella miehet alkavat toteuttaa mitä mutkikkaimpia operaatioita normiyhteiskunnan suistamiseksi raiteiltaan. Romaanin vauhti kiihtyy samaa tahtia kuin Durdenin anarkistinen amokjuoksu, ja ovelat käänteet harhauttavat terävimmänkin lukijan teoksen edetessä kohti apokalyptistä loppuaan.

*   *   *

Chuck Palahiukilta yleensä aina ensimmäisenä suositellaan luettavaksi juuri Fight Clubia. Enkä tämän kokemuksen jälkeen ihmettele enää ollenkaan.

Mitä mä just luin? Onko tämä totta? Miten tää voi olla niin nerokas? Miten tämmöistä tekstiä joku pystyy kirjoittamaan? En voi kuin ylistää.

Ihastuin täysin. Välillä olin täysin kujalla, mutta sitten toisessa hetkessä olin täysillä mukana. Mulle oli kerrottu, että tässä on todella suuri käänne, mutta en mä sitä silti lukiessa osannut odottaa. Tai osasin odottaa, että jokin käännös on tulossa, mutta että mikä se oli, oli yllätys. Apua, en osaa puhua tästä spoilaamatta mitään. Tää oli kuitenkin jotain niin erilaista. Haluan vain lukea lisää Palahnukia. Ainakin Invisible Monsters ja Choke kuulostaa mielenkiintoisilta, joihin varmasti jossain vaiheessa tartun.

"Fight Clubin ensimmäinen sääntö on, että Fight Clubista ei puhuta."

★★★★★