HIRVIÖN KUTSU - PATRIC NESS (& SIOBHAN DOWD)

Mistä mulle: kirjasto
Teoksen nimi: Hirviön kutsu
Alkuperäinen nimi: A Monster Calls
Kirjailija: Patrick Ness & Siobhan Dowd
Ilmestynyt: v. 2011
Suomennos: 2016
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 215
Takakannesta:

Hirviö ilmestyy paikalle keskiyön jälkeen. Siitä tulee Conorin ystävä ja se kertoo Conorille kolme tarinaa - sillä tarinat ovat hurjinta mitä on! Mutta pystyykö hirviö parantamaan Conorin äidin? 

Patrick Ness punoo riipaisevan ja jännittävän tarinan 13-vuotiaasta pojasta, joka saa avukseen hirviön, kun äiti sairastuu syöpään. Jim Kayn hienosti kuvittama teos on yhtä aikaa monikerroksinen satu, hurja seikkailu ja henkeäsalpaava romaani. Se antaa voimia jokaiselle, joka on kokenut läheisen sairastumisen tai menetyksen. Hirviön kutsu on mestariteos, joka puhuttelee monenikäisiä lukijoita ja jota lukee henkeään pidättäen: kuinka tarinassa käy? 

*   *   *

Olin jo tavallaan unohtanut tämän, kunnes huomasin sen kirjaston hyllyllä. Vihdoinkin! Olin jo jossakin kohtaa ostamassa tämän omaksi. (Ostaisin kyllä edelleen.)

Hirviön kutsu oli mun ensimmäinen lukemani kirja Patrick Nessiltä, vaikka muutaman kirjan häneltä omistankin hyllyssäni. Kirjan alkuperäinen idea oli kirjailija Siobhan Dowdin, mutta hän sairastui syöpään, eikä näin onnistunut itse kirjoittamaan Hirviön kutsua ennen kuolemaansa. Patrick Ness sai siis tehtäväkseen kirjoittaa Dowdin idean loppuun saakka.

13-vuotias Connor asuu kahdestaan äitinsä kanssa. Hirviö saapuu Connorin luokse joka yö kello 00:07, aina siitä päivästä lähtien, kun Connorin äiti sai syöpädiagnoosin. Connor luulee hirviön olevan vain mielikuvituksen tuotetta, pelkkä paha uni, mutta silti seuraavana aamuna lattialta löytyy jos jonkin näköistä todistetta siitä, että hirviö oli todella yöllä käynyt hänen luonaan. Hirviö lupaa kertoa pojalle kolme tarinaa ja neljännen ja viimeisen tarinan Connorin on kerrottava itse.

Kirjan luki nopeasti, ihan muutamassa tunnissa. Se piti otteessaan, enkä malttanut laskea kirjaa kädestä ollenkaan. Enkä muuten odottanut kirjan sanoman olevan näin 'syvällinen'. Olin ajatellut kirjan nimestä, että se on kepeä kauhutarina, mihin Jim Kay on saanut loihtia ihania tummanpuhuvia mestariteoksiaan. Vaikka se ei ollut sitä mitä odotin, olen silti tyytyväinen, että tarina ei ole mikään perinteinen hirviötarina, vaan paljon enemmän. Oon niin iloinen, sillä sain tarinasta enemmän kuin mitä odotin. Niin, ja  musta myös kirjan nimi on täydellinen.

"Tarinat ovat tärkeitä, hirviö sanoi. Ne voivat olla tärkeintä mitä on. Jos niissä piilee totuus."

★★★★1/2

MORE HAPPY THAN NOT - ADAM SILVERA

Teoksen nimi: More Happy Than Not
Kirjailijat: Adam Silvera
Ilmestynyt: vuonna 2015
Kustantaja: Soho Teen
Sivumäärä: 293
Takakannesta:

In the months after his father's suicide, it's been tough for 16-year-old Aaron Soto to find happiness again--but he's still gunning for it. With the support of his girlfriend Genevieve and his overworked mom, he's slowly remembering what that might feel like. But grief and the smile-shaped scar on his wrist prevent him from forgetting completely. 

When Genevieve leaves for a couple of weeks, Aaron spends all his time hanging out with this new guy, Thomas. Aaron's crew notices, and they're not exactly thrilled. But Aaron can't deny the happiness Thomas brings or how Thomas makes him feel safe from himself, despite the tensions their friendship is stirring with his girlfriend and friends. Since Aaron can't stay away from Thomas or turn off his newfound feelings for him, he considers turning to the Leteo Institute's revolutionary memory-alteration procedure to straighten himself out, even if it means forgetting who he truly is. 

Why does happiness have to be so hard?

*   *   *

Ensinnäkin, tämä kansi on ihana. Toiseksi, tämä on Adam Silveran debyytti novelli. Kolmanneksi, mä ihastuin ja haluan lukea lisää Silveran teoksia. Mä joudun kuitenkin pettymään, koska vasta ensi vuonna ilmestyy hänen toinen novellinsa(tammikuussa, ehkä mä kestän).

More Happy Than Not kertoo 16-vuotiaasta Aaron Sotosta, joka yrittää kerätä itseään kokoon maailman menolta. Hänen isänsä on tehnyt itsemurhan muutamia kuukausia sitten ja Aaron itse vastikään yritti viedä oman henkensä. Samalla Leteo-mainoksia on kaikkialla. Leteo on toimenpide, jolla voidaan muokata ja unohtaa huonoja muistoja yksilön elämästä.

Aaronilla on ainoana tukenaan tyttöystävänsä Genevieve.  Aaron törmää kuitenkin aivan sattumalta, samoilta asuinseudulta kotoisin olevaan Thomasiin, kenen kanssa hänellä synkkaa enemmän kuin kenenkään muun. Mutta kun asiat eivät mene niin kuin strömsössä, Aaron tuntee Leteo-hoidon olevan ainoa ratkaisu hänen ongelmiinsa. Kaikki tuntuisi olevan helpompaa, kun ikävät asiat voisi vain yksinkertaisesti unohtaa ja aloittaa niin sanotusti aivan puhtaalta pöydältä.

BWROTJASKHOSLN.. Mä niin tykkäsin tästä! Mut teos vei melkein heti mukanaan alusta lähtien, mutta puolessa välissä olin jo täysin mennyttä. Kaikki tapahtumat tuli täysin puskista(!!), enkä voinut kuin lukea kirjan nopeasti loppuun.

Teos on rankka. Se käsittelee oman seksuaalisen suuntautumisensa löytämistä, homofobiaa, itsemurhaa ja masennusta. More Happy Than Not särkee sydämen. Se on surullinen ja masentava, mutta silti kirjasta paistoi toivon pilkahdus. Se jätti mut miettimään pariksi päiväksi sen tapahtumia, enkä pystynyt sinä aikana lukemaan mitään muuta kirjaa.

“I've become this happiness scavenger who picks away at the ugliness of the world, because if there's happiness tucked away in my tragedies, I'll find it no matter what. If the blind can find joy in music, and the deaf can discover it with colors, I will do my best to always find the sun in the darkness because my life isn't one sad ending—it's a series of endless happy beginnings.”

★★★★1/2

*   *   *

Nyt mun ensi vuoden odotetuimpiin kirjoihin kuuluu, Adam Silveran toinen teos History Is All You Left Me. Takannesta:

"OCD-afflicted Griffin has just lost his first love, Theo, in a drowning accident. In an attempt to hold onto every piece of the past, he forges a friendship with Theo's last boyfriend, Jackson. When Jackson begins to exhibit signs of guilt, Griffin suspects he's hiding something, and will stop at nothing to get to the truth about Theo's death. But as the grieving pair grows closer, readers will question Griffin's own version of the truth both in terms of what he's willing to hide and what true love means."

MISS PEREGRINE'S HOME FOR PECULIAR CHILDREN - RANSOM RIGGS

Teoksen nimi: Miss Peregrine's Home For Peculiar Children
Kirjailija: Ransom Riggs
Ilmestynyt: vuonna 2011
Kustantaja: Quirk Books
Sivumäärä: 352
Takakannesta:

A mysterious island. 

An abandoned orphanage. 

A strange collection of curious photographs.  

A horrific family tragedy sets sixteen-year-old Jacob journeying to a remote island off the coast of Wales, where he discovers the crumbling ruins of Miss Peregrine’s Home for Peculiar Children. As Jacob explores its abandoned bedrooms and hallways, it becomes clear that the children were more than just peculiar. They may have been dangerous. They may have been quarantined on a deserted island for good reason. And somehow—impossible though it seems—they may still be alive. 

A spine-tingling fantasy illustrated with haunting vintage photography, Miss Peregrine's Home for Peculiar Children will delight adults, teens, and anyone who relishes an adventure in the shadows

*   *   *

Halloween kuukausi ja halusin kokeilla jotain vähän pelottavampaa. Hohtoa en vielä edelleenkään uskalla lukea.

Näin mä ajattelin, kun päätin aloittaa Ransom Riggsin Miss Peregrine's Home For Peculiar Childrenin lukemisen (suom. Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille, suomennettu vuonna 2012, kustantajana toimi Schildts & Söderströms). Niin. Noh, ei sitä nyt kauhuksi voi luokitella, mutta sellaisen kuvan olin jostain saanut:-D Ja musta tuntuu, että rakastuin taas uuteen kirjaan.

Lapsena Jacob Portman kuunteli isoisänsä Abrahamin tarinoita, jotka kertoivat Abrahamin lapsuudesta oudossa lastenkodissa. Lapsena isäisän tarinat olivat täyttä totta, olihan todisteena kasa vanhoja valokuvia: tytöstä joka hallitsi tulta, pojasta joka oli näkymätön, toisesta pojasta jonka sisällä asui mehiläisiä jne. Jacobin kasvaessa hän ymmärtää, että ne olivat pelkkiä isoisän sepittämieä outoja satuja. Vakava perhetragedia tapahtuu, mikä saa Jacobin elämän pois raiteiltaan ja tästä Jacob lähtee mutkien kautta etsimään sitä kummallista lastenkotia, missä isoisä Abraham nuoruusvuosiaan vietti. Siitä alkaa seikkailu, jota Jacob ei hevin unohda.

Kun ostin koko trilogian itselleni (kyllä, fiksua. Mutta niinhän ne laivatkin tuurilla seilaa ja niin edelleen), käväisi mielessä, että mitä jos tämä muistuttaa X-men-elokuvia? Takatekstin perusteella sellaiset fiilikset kävivät mielessä. Onneksi (taas) olin väärässä ajatuksieni kanssa! :D Tai no, mulle ei ainakaan tullut sellainen fiilis.

Kirja piti otteessaan, eikä siihen tylsistynyt lainkaan, vaikka siinä oli hetkittäin tylsiäkin kohtia. Tykästyin vanhoihin valokuviin, mitä oli ripoteltu ympäri kirjan, koska ne toivat aivan uuden fiiliksen tekstiin. Odotukset olivat korkealla ja voin sanoa, että odotukseni täyttyivät. Kakkososa pitää lukea mahdollisimman pian. 

Tämä kirja oli täynnä fantasiaa, seikkailuja, mystisiä asioita sekä aikamatkustelua! Juuri sellainen näppärä ja tiivis lukupaketti mistä pidän.

ps. Oon kahden vaiheilla. Menisinkö katsomaan tän elokuviin?? Tää on aika basic-kysymys lukijoille, mut tämä oli nyt sen verran ajankohtainen!:-D Ehkä joku on jo nähnyt elokuvan? Oliko hyvä? Mä en kyllä hirveästi syttynyt trailerille.

“Stars, too, were time travelers. How many of those ancient points of light were the last echoes of suns now dead? How many had been born but their light not yet come this far? If all the suns but ours collapsed tonight, how many lifetimes would it take us to realize we were alone? I had always known the sky was full of mysteries—but not until now had I realized how full of them the earth was.”

★★★★1/2