Näytetään tekstit, joissa on tunniste nuortenkirjallisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nuortenkirjallisuus. Näytä kaikki tekstit

lauantai 14. toukokuuta 2022

kirjastolainat viikko 19

Manga voittoista lainaa tällä kertaa!
x Astra - avaruuden haaksirikkoiset on menevä sarja (sekä koukuttava!). Mulla on kolmas osa vielä lukematta, mutta varaus tästä nelosesta tuli jo noudettavaksi.
x Ravintola maailmojen välillä vol. 2. Tää sarja ei saanu mulla oikee tuulta alleen, mut annan jatko-osalle mahdollisuuden. Jos se on surkea, enkä syty jne, lähtee ensimmäinen osa sitten multa kiertoon!
x Alice 19th on puhtaasti vain nostalgian nälkään.
x Valssin aika oli vähän kökkö, mut otin nyt kakkosen siitäkin lainaan :-D
x She and her cat puhutteli nimensä perusteella. En oo koskaan ennen tästä kuullut yhtään mitään.
x Reija Kaskiaho: Maantiekiitäjä on yks mikä alkoi kiinnostaa heti kun näin kevään 2022 katalogit!

Takakansi: Maantiekiitäjä on tunteita ravisteleva romaani nuoren naisen vakavasta vammautumisesta. Tekstissä yhdistyy kaunistelematon arjen kuvaus sekä osuva, kannatteleva huumori. "Minä tajusin sen kaikkein selkeimmin. Se pieni viisas koira oli yrittänyt sanoa, että älä hyppää, mutta minä hyppäsin. Minä hyppäsin.” Laura on seitsemäntoistavuotias elämäniloinen juoksijanuori, jolla on selkeät suunnitelmat tulevaisuudelle: muutto omaan kotiin ja opinnot liikunta-alalla. Alkukesän uintiretki veljen kanssa menee kuitenkin kohtalokkaalla tavalla pieleen, ja Lauran elämä muuttuu sekunneissa. Hän neliraajahalvaantuu eikä mitään ole enää tehtävissä. Vai onko sittenkin? Maantiekiitäjä kertoo riipaisevan tarinan nuoren naisen sukelluksesta syvälle pohjaan, hänen taistelustaan pohjan pimeydessä ja hitaista yrityksistä nousta takaisin valoon.

x Heidi Silvan: Tyhmästi tehty
Takakansi: Henkeäsalpaava tarina tyttöjen ystävyydestä, polttavasta rakkaudesta ja keinoja kaihtamattomasta oman edun tavoittelusta. Sen kesän piti olla paras kaikista… Piti tehdä kaikenlaista hullua mutta ei sentään mitään näin tyhmää. 

 Josefiina on kaunis ja itsevarma. 
 Iris on iloinen ja ikuisesti hyvä ystävä. 
 Elsa on älykäs ja fiksuin kaikista. 
 Mutta yhtä heistä ei enää ole. 

 Josefiina, Iris ja Elsa ovat keskenään parhaat ystävät, jotka tekevät kaiken yhdessä. Tytöt ovat kiinnostuneita vain itsestään ja hyvänä kakkosena toisistaan. Pinnan alla on säröjä ja täydellisessä ystävyydessä vinoumia. Yhteistä on epätoivoinen oman onnen etsintä, kun ”minä itse” on etuoikeutettu ja voi tehdä mitä tahansa. Muut ihmiset ovat esteitä, jotka voi työntää syrjään, jos he ovat tiellä.

Tää tuli tutuksi viime kirjamessuilta, jos nyt vain vihdoinkin saisin sen luettua! :D 

tiistai 8. lokakuuta 2019

KATIE LOWE: JUMALTEN VERTA SUONISSAMME


Mistä mulle: arvostelukappale kustantaja: Gummerus julkaistu: 2019 sivuja: 351 oma arvio:♥

Tää oli mun yks loppu vuoden odotetuimmista uutuuksista, mutta kirjan luettuani jouduin toteamaan sen pettymykseksi. Tässä oli toki potentiaalia johonkin: nuoruus, noitia, murhia, kellotorneja.. Jumalten verta suonissammehan kuulostaisi hyvältä syksyn pimeneviin iltoihin! Ei muuta kuin kynttilät palamaan ja sohvalle lukemaan!

Vuosi 1998 & kuusitoista vuotias tyttö nimeltä Emily on murhattu. Ruumis roikkuu keinussa, kukaan ei vain tiedä kuinka hänet on murhattu.
Päähenkilömme Violet on päässyt tyttökouluun Elm Hollow Academyyn. Koulussa on satoja vuosia sitten pidetty noitavainoja/oikeudenkäyntejä (uuu!). Pian Violet ystävystyy (samanikäisten raivostuttavien tyttöjen kanssa) Gracen, Alexin ja Robinin sekä taideopettaja Annabelin kanssa. Tytöt tutustuttavat Violetin alkoholin ja huumeiden pariin ja okkultismista kiinnostunut opettaja Annabel vetää oppitunteja koulun kellotornissa aika perus. Kuka murhas Emilyn ja miksi? 

MUTTA KUN. Ei niin ei. Tuntu että tässä mätti kaikki, vaikka kuinka yritin pitää tästä. Hahmot olivat julmia ja etäisiä. (mulle on tärkeetä et tykkään tai pystyn samaistumaan hahmoihin!) Ja koska hahmot eivät halunneet oikeen napata niin ei sitten jaksanut enää juonikaan kiinnostaa. Paitsi sen verran, että halusin kuitenkin tietää kuinka kaikkien käy ja se sai mut jatkamaan loppuun asti. Luin tätä vaikka kuinka pitkään, joskus luin sivun tai kaksi, sitten unohdin sen taas viikoksi. Välillä tarina oli todella t y l s ä ja välillä mä ajattelin et mitä helvettiä mä luen. Jossain vaiheessa hukkasin mun ajaukset ja kirja tuntui paljon sekavammalta kuin mitä se oli jo alunperin. 
Ärsyttää :( Tän piti olla hyvä ja mun piti tykätä tästä suunnattomasti.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

BECKY ALBERTALLI: LEAH ON THE OFFBEAT


Mistä mulle: oma ostos kustantaja: Penguin julkaistu: 2018 sivuja: 343 oma arvio:♥♥♥/ goodreads

Mulle tää oli pettymys :( Jotenki tosi mitäänsanomaton. Leah vain kävi koulua ja sitten tuli koulun tanssiaiset. Mietin pitkään et annanko kaksi vai kolme tähteä, mut annoin kuitenkin kolme.  En edes tiedä miksi. Harmittaa, kun Simon vs. The Homo Sapiens Agenda oli NIIIIIN hyvä, The Upside of Unrequited taas oli lähinnä vaan ärsyttävä ja nyt tää kolmas oli mitäänsanomaton. Becky Albertallin kirjat ei oo mulle enää mitään pakko-lukee-kirjoja. Harmi :-(

Leah oli ihan kiva, mitä nyt vähän angsti ja sarkastinen kaikkea kohtaan (sarkasmi on jees mut ei nyt välttämättä koko elämäntapana). Leah on Emoji -nimisen bändin rumpali. Leah käy kouluaan Creekwood High koulussa ja elää vain elämäänsä. Hän ei ole kertonut kenellekään olevansa *gasp* biseksuaali, paitsi äidilleen. Se tottakai aiheuttaa vähän ongelmia. Pian on koulun tanssiaiset ja kohta kaikki valmistuvat! Jännää! Ja kuka on Leahin söpö ihastus? Lähempänä kuin uskoimmekaan.

Ennen tätä kannattaa olla luettuna Simon. Teksti on varmaa Albertallia, söpöä, kevyttä & nopeasti luettavaa. Mä jaksoin lukea tän loppuun, koska Simon pilkahteli aina silloin tällöin esiin. Leah on the Offbeatissä, ei kuitenkaan ollut minkäänlaista juonta, mikä teki siitä tylsän. Vaikka silloin tällön "pelkän elämän" kuvaaminenkin on ihan hauskaa, ei se mua kyllä tällä kertaa hetkauttanut.

“You can't just like Harry Potter. You have to be balls-out obsessed with it.”

keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

TAHEREH MAFI: RAKKAUS SUUREMPI KUIN MERI


Mistä mulle: oma ostos kustantaja: Otava julkaistu: 2019 sivuja: 270 oma arvio:♥♥♥♥♥/ goodreads
HERRANPIAKSUT tää oli ihana!♥ Ja tää kansi on meidän käännöksessä paljon kivempi kuin alkuperäisessä, ainakin mun mielestä.
Rakkaus suurempi kuin meri kertoo 16-vuotiaasta Shirin tytöstä. Eletään lukua 2002 ja Shirin asuu perheineen New Yorkissa, WTC-iskut ovat juuri tapahtuneet vuosi sitten. Shirin on koulussaan ainoa joka pitää hijabia. Shirin rakastaa Matlock -nimistä tv-sarjaa ja hänellä on isoveli nimeltä Navid. Shirinillä ei ole helppoa, hänellä ei ole ystäviä ja joka päivä häntä haukutaan mm. terroristiksi huivinsa takia.
Yhtenä päivänä hän tapaa biologian luokassa Oceanin, eikä Ocean välttele häntä laisinkaan, päin vastoin hän haluaisi kovasti jutella Shirinin kanssa. Shirin on kasvattanut itselleen paksun kuoren, eikä hän päästä ketään helposti lähelle. Pian breakdancesta tulee tytön intohimo.

Kai sekin jotain kertoo kirjasta jos mä saan sen luettua vuorokaudessa. Tää kirja sai mun sydämen sykkimään, se sai mut vihaseks ja itkemään. Rakkaus suurempi kuin meri on raaka, rehellinen ja haikea. Haluan sulatella tätä hetken ja aloittaa alusta. Musta tää oli niin vaikuttava, että tästä tuli yks mun tän vuoden suosikeista. En mä osaa sanoo muuta.

"Nämä säännönmukaisesti toistuvat myrkkynuolet tuiki tuntemattomilta ihmisiltä olivat ikävin puoli huivissani. Sen paras puoli oli se, että sen ansiosta saatoin kuunnella salaa musiikkia ilman, että opettajat huomasivat." s.11

maanantai 1. heinäkuuta 2019

CASSANDRA CLARE: KESKIYÖN VALTIATAR


Mistä mulle: oma ostos kustantaja: Otava julkaistu: 2017 sivuja: 750 oma arvio:♥♥♥/ goodreads
Minähän oon meinannu lukee tän monta kertaa, mut aina se on tyssänny puoleen väliin. Luin tän joskus ekaa kertaa kun tää ilmesty englanniksi, mutta en niistä ajoista mitään enää muista :-D jotenjoten! Tuli inspis aloittaa jotain varjometsästäjät aiheista ja tää nyt oli siihen nälkään passeli.

Keskiyön valtiattaressa elämme siis Los Angelesissa. Päähenkilö on Emma ja hänen parabateensa Julian. Losissa on käynnissä murhien sarja, mitä Emma ja Julian lähtevät selvittämään. Yllätykseksini, mua ei voinut vähempää kiinnostaa murhat tai oikeastaan mikään muukaan. Mua kiinnosti vain Emman ja Julianin suhde.

Aloitan toteamalla, että täähän on aivan liian pitkä ja ennalta-arvattava. Sivumäärän olisi helposti voinut puolittaa. Joissakin kohti kirjaa huomasin miettiväni, että mikä ihme tän kirjan juoni oikein olikaan. Teksti oli sieltä täältä vähän kökköä (ehkä oikee sana ois cringe), semmoista väkinäistä muka diippejä ajatuksia kursivoituna, esim: "Ihmisen on helpompi saada toisen rakkaus loppumaan kuin yrittää tukahduttaa oma rakkautensa häntä kohtaan. Pitää vain osoittaa toiselle osapuolelle, että ei rakasta häntä tai että on sellainen ihminen, jota tuo toinen ei pysty kunnioittamaan." (s.741) no, uuuu. Ehkä huonosti käännetty tai ehkä huono kirjoittaja, en tiedä. Mut ne vaan jäi mieleen kummittelemaan ja haluamaan piiloutumaan vaatekaappiin.
Vaikka mulla ei ole tästä kirjasta oikein mitään hyvää sanottavaa, niin jollain kierolla tavalla mä silti viihdyin tän kirjan parissa. Ehkä mä vain janosin nostalgiaa, kun viihdyin niin hyvin Varjojen kaupungit -sarjan parissa kuusi vuotta sitten. Kyllä mä kuitenkin kaikesta huolimatta aion jossain vaiheessa tähän jatkoa lukea, tai ainakin yrittää.

maanantai 4. helmikuuta 2019

SALLY GREEN: SAVUVARKAAT


Mistä mulle: laina / ilmestynyt: 2019 / kustantaja: Gummerus / takakannesta:
Viisi nuorta, joiden käsissä on maailman kohtalo. Viisi valtakuntaa konfliktin partaalla.

Brigantissa prinsessa Catherine valmistautuu julman, vallanhimoisen isänsä järjestämään avioliittoon. Samaan aikaan hänen tosirakkauttaan Ambrosea odottaa pyövelin pölkky.

Calidorissa halveksittu palvelija March hautoo kostoa ruhtinaalle, joka petti kansansa.

Pitoriassa vastuuntunnoton hurmuri Edyon varastaa halpoja helyjä jännitystä saadakseen, kunnes saa kuulla todellisesta syntyperästään.

Karuilla pohjoisilla seuduilla Tash juoksee henkensä edestä toimiessaan tylyn paholaismetsästäjän houkutuslintuna.

Kun valtakuntien liittoutumat murtuvat, näiden nuorten kohtalot muuttaa ja kietoo erottamattomasti yhteen sodan arvaamaton kulku – ja paholaissavua sisältävä mystinen pullo.

* * *
Olipa kiva saada uutta Sally Greeniä suomeksi! Puoliksi paha -trilogian päättymisestäkin on jo kolme vuotta. Niin se aika vaan kulkee! Hitsi, Puoliksi paha oli niin hyvä. Ainakin silloin pidin, en tiedä pitäisinkö nyt. Muttajoo, Savuvarkaiden pariin. Ensi reaktio kannesta oli, että eiiiihyi. (Nyt oon kyl jo tottunut, kun tätä muutaman tunnin käsissä pyöritteli!) Nää värithän on oikein kivat.

Tarina imaisi mut mukaansa kyllä(luin tän päivässä..), mutta hahmot jäivät kaikki kovin etäisiksi. Mä toivon aina uuden kirjan kohdalla, että ois jotain mihin voisin kiintyä ja ihastua, mut nää hahmot jätti mut kylmäksi. :( Kerronta oli hidasta, mikä ei tosin yllätä, kerran kirjassa on viisi päähenkilöä ja jokaisella omat kappaleet ja näkökulmat. Unohtamatta tietenkään, että siinä sivussa yritetään rakentaa maailman lukijalle. Kesti pitkään, ennen kuin hahmojen tiet alkoivat kulkea päällekkäin, mutta ehkä tää olikin nyt ensimmäisen osan kangistelua. Ehkä toisessa osassa on enemmän äksöniä heti alkuunsa.
Kirjan luettuani, yllätyin, kun tässä ei ollut yhtään mukana instalovea. Mulla on instaloveen viha-rakkaussuhde, mutta tällä kertaa oli virkistävää kun mukana ei ollut mitään pakkorakastumista.

Suomeksi tälle sarjalle saadaan jatkoa alkuvuodesta 2020. En ehkä ole ensimmäisenä ole jatkoa tälle lukemassa, mutta varmasti jossain välissä se pääsee lukuvuoroonsa.

sunnuntai 5. elokuuta 2018

SARAH J. MAAS: KESKIYÖN KRUUNU


Mistä mulle: arvostelukappale / Nimi: Keskiyön kruunu (Throne of glass #2) / Crown of Midnight / Kirjailija: Sarah J. Maas / Ilmestynyt: 2018 / Kustantaja: Gummerus / Sivumäärä: 453 / Takakannesta
Lasipalatsin valtaistuimella istuu mustasieluinen kuningas, joka hallitsee alamaisiaan rautaisella otteella. Celaena Sardothien voitti raa’an kamppailun ja hänet valittiin kuninkaan henkilökohtaiseksi salamurhaajaksi, Kuninkaan Miekaksi. Celaena ei kuitenkaan kumarra kruunua: salassa hän auttaa kuninkaan vihollisia pakenemaan, sillä hän tietää, että hänen palvelemansa mies on paha. Jokainen kuolema, jonka Celaena lavastaa, ja jokainen valhe, jonka hän kertoo, on uhka hänen rakkailleen ja hänelle itselleen.

Julkisivun ylläpitäminen käy entistäkin vaikeammaksi, kun Celaena tajuaa, ettei ole ainoa, joka hakee oikeutta. Juonittelu ja salailu mutkistavat hänen välejään kruununprinssi Dorianiin, kuninkaallisen vartioston kapteeni Chaoliin sekä kapinalliseen prinsessa Nehemiaan. Kohdatessaan vielä kuningastakin pahemman voiman Celaenan on päätettävä, millä puolella hän on ja minkä puolesta hän taistelee: vapautensa, sydämensä vai kuningaskunnan kohtalon...

*   *   *

Celaena Sardothien voitti itselleen Kuninkaan Miekan tittelin ja salamurhaa nyt kuninkaan käskystä. Hänen täytyy kestää uutta 'työtään' neljä vuotta ja hän on täysin vapaa ja hänen maineensa puhdistetaan. Hän ei kuitenkaan tee työtä käskettyä, vaan hän päästää uhrin aina pakoon, koska tietää kuninkaan olevan paha. 

Musta ensimmäinen osa oli hyvä, mutta tämän toisen osan myötä sarja vain paranee. Tässä toisessa osassa päästään luonnollisesti pintaa syvemmälle Erileaan, jossa jokainen Celaenan läheinen kohtaa valtavia haasteita ja hurjia seurauksia: Nehemian suunnitelma paljastuu, Dorian oppii itsestään jotain, mikä hänen on pidettävä salassa, Chaol saa selville ystävänsä oikean identiteetin.
Kirjassa esittäytyy myös muutama uusi hahmo, mm. puhuva ja sarkastinen ovenkolkutin Mort. Musta Mort on loistava ja saisi esiintyä kirjassa vähän useammin :D
Kirja päättyy kohtaan mikä jättää lukijan oitis janoamaan jatkoa sarjalle. Onneksi kolmas osa on ilmestynyt jo suomeksi, niin ei meidän tarvitse jatkoa tälle kirjalle enää odottaa!: )

"Hänen miekkansa liukui ulos huotrastaan lähes ääneti. Hän veti henkeä vapisten ja valmistautui siihen, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Nirallin silmät rävähtivät auki juuri kun Kuninkaan Miekka kohotti aseen hänen ylleen." s.10

tiistai 15. toukokuuta 2018

TO KILL A KINGDOM : ALEXANDRA CHRISTO


Mistä mulle: oma ostos /  Nimi: To Kill A Kingdom / Kirjailija: Alexandra Christo / Ilmestynyt: 2018 / ei suomennettu / Kustantaja: Feiwel & Friends / Sivumäärä: 342 / Takakannesta:
Princess Lira is siren royalty and the most lethal of them all. With the hearts of seventeen princes in her collection, she is revered across the sea. Until a twist of fate forces her to kill one of her own. To punish her daughter, the Sea Queen transforms Lira into the one thing they loathe most—a human. Robbed of her song, Lira has until the winter solstice to deliver Prince Elian’s heart to the Sea Queen or remain a human forever.

The ocean is the only place Prince Elian calls home, even though he is heir to the most powerful kingdom in the world. Hunting sirens is more than an unsavory hobby—it’s his calling. When he rescues a drowning woman in the ocean, she’s more than what she appears. She promises to help him find the key to destroying all of sirenkind for good—But can he trust her? And just how many deals will Elian have to barter to eliminate mankind’s greatest enemy?

*   *   *

Saanko huutaa, että kuinka hyvä tää kirja on? TÄÄ OLI NIIN HYVÄ. Pieni merenneito uudelleenkerronta, kyllä kiitos! 

Lira on seireeniprinsessa. Hän on meren kuningattaren tytär ja ihmiset tuntevat hänet nimellä prinsessa Bane. Lira metsästää prinssien sydämiä (kirjaimellisesti) ja hänellä on niitä seitsemäntoista kappaletta, yksi muistona jokaisesta elinvuodestaan.
Lira ei tottele äitiään ja tästä rangaistuksena Liran äiti kiroaa tyttärensä ja tämä saa pyrstön tilalle jalat sekä menettää kaikki seireenivoimansa. Lira pelastuu kun prinssi Elian laiva miehistöineen poimii tytön merestä. Prinssi Elian on seireenin metsästäjä. Hän ei halua periä isänsä kruunua ja tulla kuninkaaksi, koska nauttii elämästään merirosvona merellä paljon enemmän. Mutta mistä tuo tyttö oli päätynyt mereen? Voiko tähän tyttöön luottaa ja mistä hän on kotoisin? 

Tiedättekö, kun on hakenut sellaista kirjaa, mikä vain imaisisi mukaansa? Mun kohdalle ei oo nyt pitkään aikaan (ollenkaan ennen tätä ((tänä vuonna)) itseasiassa! Oon kyllä lukenut hyviä kirjoja, mutta tää oli eri tavalla hyvä kuin edelliset!), osunut sellaista kohdalle ja vitsit oon onnellinen, koska tää vei mut mukaansa.
Tykkäsin kuinka luvut oli jaettu Liran ja Elian kesken. Pidin henkilöiden kemiasta ja maailmasta. Miinusta tulee siitä, kun tässä ei ole karttaa mukana. Kartat on kivoja! Vaikka niitä aika vähän lukiessa tutkinkin, mut jotenkin ne on niin fantasia essential-juttuja, niin tuntuu orvolta, jos kirjassa ei sitä ole. Tää oli kevyt vaikka samalla tummanpuhuva, helppo kirja.

 “You are a little heartless today, aren't you?" 
"Never," I say. "There are seventeen under my bed.”

torstai 3. toukokuuta 2018

WHEN DIMPLE MET RISHI : SANDHYA MENON


Mistä mulle: oma ostos / Alkuperäinen nimi: When Dimple Met Rishi / Kirjailija: Sandhya Menon / Ilmestynyt: 2017 / ei suomennettu / Kustantaja: Hodder & Stoughton / Sivumäärä: 384 / Takakannesta:
The arranged marriage YA romcom you didn't know you wanted or needed...

Meet Dimple.

Her main aim in life is to escape her traditional parents, get to university and begin her plan for tech world domination.

Meet Rishi.

He's rich, good-looking and a hopeless romantic. His parents think Dimple is the perfect match for him, but she's got other plans...

Dimple and Rishi may think they have each other figured out. But when opposites clash, love works even harder to prove itself in the most unexpected ways.

As joyfully refreshing as Rainbow Rowell, Jenny Han and Nicola Yoon, When Dimple Met Rishi is a frothy, funny contemporary romance told from the dual perspectives of two Indian American protagonists. While Dimple is fighting her family traditions, Rishi couldn't be happier to follow in the footsteps of his parents - could sparks fly between this odd couple, or is this matchmaking attempt doomed to fail?

*   *   *

No, kirjan nimi paljastaa kirjain pointin. Kun Dimple tapasi Rishin.

Dimple ei ole sellainen tytär, kuin hänen äitinsä toivoi. Äiti toivoo, että Dimple näkisi vähän vaivaa ulkonäkönsä eteen, menisi naimisiin nuorena ja perustaisi perheen. Dimpleä nämä asiat eivät kiinnosta, vaan hän haluaa itselleen uran missä menestyä.
Rishi taas haluaa miellyttää omaa perhettään. Järjestetty avioliitto kuulostaa järkevältä ja sitä hänen vanhempansakin toivovat. Rishi haluaisi olla sarjakuva-artisti, mutta hän tietää vanhempiensa suhtautumisen taideammatteihin, hän ei siis jahtaa unelmiaan, toisin kuin Dimple.

Dimple on nörtti, hän rakastaa koodaamista ja pääseekin osallistumaan kesäleirille. Leirillä kilpaillaan siitä kuka keksii parhaimman sovelluksen. Rishi osallistuu myös leirille, tosin hän on menossa tapaamaan Dimpleä, eikä Dimplellä ole hajuakaan, että heidän molempien vanhemmat ovat järjestämässä nuoria avioon. Siitähän Dimple riemastuu!

Olin halunnut lukee tän ilmestymisestä asti ja yllätysyllätys, näin kauan siinä kesti saada se yöpöydälle. When Dimple Met Rishi oli söpö ja samalla ennalta-arvattava. Perus-contemporary. Tää kirja kuuluu siihen kuuluisaan kesähömpötystä -lukulistaan!:D
En tiedä miksi mä asetan aina hirveän korkeat odotukset contemporary kirjoille. Ne on aina täynnä kliseitä, eikä poikkeusta tapahdu tämänkään kohdalla. Loppukohtausta oli ärsyttävä lukea, mutta muuten kirja oli oikein menevä ja hauska. Jotkut kohtaukset jätti hymyn huulille pitkäksi aikaa:D Aion ehdottomasti lukea Sandhya Menonin muutakin tuotantoa jatkossa!

“Hello, future wife,” he said, his voice bubbling with glee. “I can’t wait to get started on the rest of our lives!”

perjantai 30. maaliskuuta 2018

WILL GRAYSON, WILL GRAYSON : JOHN GREEN & DAVID LEVITHAN


Mistä mulle: arvostelukappale / Teoksen nimi: Will Grayson, Will Grayson /Alkuperäinen nimi: Will Grayson, Will Grayson / Kirjailija: John Green, David Levithan / Ilmestynyt: 2010 / suom. 2017 / Kustantaja: WSOY / Sivumäärä: 319 / Takakannesta:

Will Grayson - saanko esitellä - Will Grayson

John Greenin ja David Levithanin hauska, röyhkeä ja omaperäinen nuortenromaani.

Eräänä kylmänä yönä Will Grayson kohtaa Will Graysonin chicagolaisessa pornokaupassa. Kahden erilaisen nuoren miehen tiet risteytyvät ja heidän elämänsä lähtevät odottamattomiin suuntiin. Edessä on ihastumista tahoillaan, sydänsuruja sekä eeppinen uusi musikaali, jonka on säveltänyt ja tuottanut toisen Willin paras kaveri ja toisen Willin uusi poikaystävä Tiny Cooper.

Will Grayson, Will Grayson piirtää mestarillisen tarkan kuvan nuorista ihmisistä kaikessa voimassaan ja hauraudessaan, ja se on Yhdysvalloissa moninkertaisesti palkitun David Levithanin tuotannosta ensimmäinen suomennos. John Green on koukuttanut suomalaislukijoitaan jo viidellä kirjalla.

*   *   *

John Green on tuttu, mutta David Levithan ei. Pidin kyllä David Levithanin kirjoituksesta, joten taidan joskus lainata tai jopa hankkia omaksi hänen teoksiaan :)

Chicagossa kaksi Will Graysonia tapaa vahingossa odottomattomassa paikassa, eivätkä he tunne toisiaan entuudestaan.
John Greenin Will Grayson oli perus John Green luoma hahmo (sitä tarvitsee tuskin avata, musta tuntuu että kaikki tietävät tämän tyylisen hahmon), mistä pidin toki lukea. Uuden tuulahduksen kirjaan tarjosin David Levithan, hänen Graysoninsa on nähtävästi masentunut, mutta hänestä tulee hyväntuulisempi(en tiedä onko tämä oikea sana kuvaamaan tätä), kun hän pääsee pian tapaamaan internetihastuksensa Isaacin. Kirja on perusteinihömppä; ihastusta, sydänsuruja ja loppuhuipentumassa Greenin Graysonin parhaan ystävän Tiny Cooperin (koin erittäin ärsyttäväksi hahmoksi, mm. siksi että hän oli koko ajan tekemässä itsestään numeroa) säveltämä ja ohjaama musikaali.
Pidin kirjasta. Loppu oli söpö, mutta samalla se oli liian High School Musical ja epärealistinen. Se laski pisteitä.

Musta Greenin ja Levithanin kirjoitukset blendas hyvin yhteen. Pidin silti enemmän Levithanin Will Graysonista.

"tiny: tiedätkö mikä on suuren rakkauden vertauskuva?
minä: minulla on sellainen tunne, että sinä kerrot sen minulle.

tiny kääntyy ja yrittää saada keinun vauhtiin. teline kirskahtelee niin pahasti, että hän lopettaa ja kääntyy taas minuun päin.

tiny: prinsesssa ruusunen.
minä: prinsessa ruusunen?
tiny: niin, koska hänen luokseen pääsee vain tunkeutumalla kamalan piikkitiheikön läpi, ja kun on perillä, joutuu vielä herättämään hänet.
minä: olenko minä siis se piikkitiheikkö?
tiny: ja prinsessa joka ei ole vielä täysin hereillä." s.250

Ya-lukuhaaste: Kirjassa useampi kertoja

perjantai 23. maaliskuuta 2018

SENSORED REALITY -BETA- : ANDERS VACKLIN & AKI PARHAMAA

Kansi kuva goodreadsistä
Mistä mulle: arvostelukappale
Teoksen nimi: Sensored Reality - Beta
Kirjailija: Anders Vacklin, Aki Parhamaa
Ilmestynyt: 2018
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 350
Takakannesta:
Oletko koskaan lentänyt lohikäärmeen selässä, pomppinut parkouria katolta toiselle tai iskenyt nyrkin samuraihaarniskan läpi?

Tervetuloa vuoteen 2117. Ilmastonmuutos ja merenpinnan kohoaminen ovat todellisuutta. Mereen vajonneesta Helsingistä, Pohjolan Venetsiasta, on tullut peliteollisuuden mekka ja videopelaamisesta elämäntapa.

Kun 16-vuotiaan Bugin isä yllättäen menehtyy, hän joutuu muuttamaan Meri-Tokiosta äitinsä vanhaan kotikaupunkiin Helsingin kaupunkisaareen. Kapinallinen ja itsepäinen tyttö viettäisi päivät mieluummin pelikonsolillaan kuin uudessa koulussa, jossa kaikki menee pieleen ensi hetkestä alkaen. Bugin elämä muuttuu, kun animoitu videopeli-lohikäärme kutsuu hänet betatestaajaksi keskiajan Japaniin sijoittuvaan ninjapeliin. Uhkarohkea Bug ei voi vastustaa kiusausta. Hän vetää ylleen uuden sukupolven pelipuvun ja löytää itsensä maailmasta, jota ei tiennyt olevan olemassakaan. Pelissä Bug kohtaa ninja-sensein, joka opastaa häntä tiellä salamurhaajaksi. Sensorein varustettu puku saa henkeäsalpaavan seikkailun tuntumaan siltä kuin se olisi todellisuutta - kunnes se yllättäen onkin. Bugin suurmestarilta omaksuma kurinalaisuus ja taistelutaidot tulevat kipeästi tarpeeseen, kun arki- ja virtuaalitodellisuus kammottavalla tavalla sekoittuvat...

Beta avaa Anders Vacklinin ja Aki Parhamaan Sensored Reality -trilogian. Tarina yhdistelee pelimaailmaa, scifiä ja historiaa ja luo näkymiä ilmastonmuutoksen runteleman maapallon ja Suomen tulevaisuuteen. Trilogia seuraa Bugia hänen selvitellessään vanhempiensa kohtaloa ja pelikorporaatioiden likaisia salaisuuksia, ja sen jokainen osa vie tarinan uudelle peliteknologiselle tasolle.

*   *   *

Kirjan kansi ei milestäni ole kutsuva, mutta tässä myös yksi uusi osoitus miksi kirjan kannen ei saa antaa hämätä!

"Sensored Reality. New kind of gaming tailored just for you." s.82

16-vuotias Minako Takeda, lempinimeltään Bug, joutui muuttamaan Meri-Tokiosta Helsingin kaupunkisaareen äitinsä kanssa Bugin isän kuoltua. Bug on puoliksi suomalainen äitinsä puolelta ja puoliksi japanilainen hänen isänsä puolelta. Bug ei tunne olevansa lähelläkään suomalaistumista, hän ikävöi japanilaisia ruokia ja ystäväänsä Norikoa. Bug ahkeroi päivät koulussa, vaikka uuteen kouluun sopeutuminen ei olekaan helppoa, illat hän sitten pelaa videopelejä kotonaan.
Bugin äiti, Siiri, on Realdream Interactive Studiosin toimitusjohtaja. Bugin äidin pelifirmalta on ilmestymässä pian kaiken mullistava videopeli: Shadow Warriors II: Out of Shadows ja Bug päätyy tämän pelin beetatestaajaksi vasten tahtoaan. Pelissä pelinappulana on Bug itse. Hän pukee ylleen erikoisen puvun, mikä istuutuu pelaajan mittoihin täydellisesti. Bug oppii pelissä ninjataitoja keskiajan Japanissa.

"Tämä on peliä", sanon ääneen. "Tavallista todellisemman tuntuista peliä, mutta peliä yhtä kaikki." s.89

Kun aloitin kirjan, mun piti lukea vain muutama sivu ja tutustua vähän mistä kirjassa on kyse. Hylkäsin kuitenkin kaikki velvollisuuteni siltä päivältä ja jäinkin lukemaan kirjan ensimmäiset sata sivua, koska uppouduin tarinaan täysin. Puolivälissä kiinnostus haihtui ja tekstin lukeminen tuntui pakkopullalta.  Ehkä siksi kun mua alkoi ärsyttämään pelimaailma, koska en kokenut sitä niin kiinnostavana. Loppua kohden kiinnostus alkoi taas nousta ja teos veikin mukanaan.

Kirjassa eletään vuotta 2117. Ilmastonmuutos ei ole kohdellut Helsinkiä hellästi, sillä koko kaupunki on veden alla. Pidin veden alle vajonneesta Helsingistä ja siitä kuinka sitä kuvailtiin. Bugin oli esim. kuljettava vesibussilla kouluun: "V2-vesibussireitillä tuuli on navakka. Vaikka puristan kaikin voimin istuimesta, huojahdan reippaasti puolelta toiselle joka kerta kun keula osuu vaahtopäähän. Muiden matkustajien ilme pysyy peruslukemilla. He nappaavat tottuneesti kiinni kaiteista säilyttääkseen tasapainonsa." s.21

Kirja päättyi jännittävästi, eikä se vastaa kaikkiin matkan varrella syntyneisiin kysymyksiin, esim. Bugin isästä. Beta jätti janoamaan lisää. Sarjan toinen osa Clitch, ilmestyy ensi keväänä.

YA-lukuhaaste: Suomalainen kirjailija

torstai 15. maaliskuuta 2018

YKSI : SARAH CROSSAN

Mistä mulle: arvostelukappale
Teoksen nimi: Yksi
Alkuperäinen nimi: One
Kirjailija: Sarah Crossan
Ilmestynyt: 2015 / suom. 2018
Kustantaja: Kustantamo S&S
Sivumäärä: 436
Takakannesta:
Teini-ikäiset Grace ja Tippi eivät siedä, että heitä tuijotetaan, mutta he ovat tottuneet siihen. He ovat siamilaiset kaksoset, yhtä kaikin mahdollisin tavoin. He toivovat enemmän kuin mitään muuta, että heidät nähtäisiin yksitellen, kumpikin vuorollaan, kahtena erillisenä ihmisenä kuten muutkin. He haluavat oikeita, omia ystäviä. Entä rakkaus? Kun vanhemmilla ei ole varaa jatkaa tyttöjen kotikoulutusta, heidän täytyy mennä tavalliseen kouluun muiden nuorten armoille. Vaikka muutos ei ole helppo, samalla avartuu maailma.

Mutta Tippin ja Gracen edessä on raastava valinta. Heidän on tehtävä päätös, joka voi muuttaa heidän elämänsä peruuttamattomasti… Koskettava ja poikkeukselliseen proosarunon muotoon kirjoitettu romaani kertoo identiteetistä, sisaruudesta ja rakkaudesta ja kysyy tärkeän kysymyksen: mitä sielunsisaruus todella merkitsee?

Irlantilaisen SARAH CROSSANIN Yksi voitti ilmestyttyään lukuisia nuortenkirjapalkintoja, muun muassa arvostetun CILIP Carnegie -mitalin vuonna 2016.
*   *   *
"Tässä
me olemme.

Ja olemme elossa.

Eikö se ole ihmeellistä?

Että onnistuimme
ylipäätään
olemaan. " s.9

Tää oli jotenkin tosi freesi! Tykkäsin hirveästi, ihan ehdoton lemppari tämän vuoden luetuista  nuortenkirjoista.

Grace ja Tippi ovat siamilaiset kaksoset. He ovat toisissaan kiinni vyötäröstä alaspäin. Ennen kaikkea he toivovat, että heidät nähtäisiin erillisinä ihmisinä, aivan kuten muutkin. Grace ja Tippi kävivät kotikoulua siihen asti kunnes heidän hyväntekijöiltä loppui lahjoitukset. Tyttöjen on siis aika siirtyä kotikoulusta tavalliseen kouluun, sellaiseen mitä muutkin 16-vuotiaat käyvät. Grace ja Tippi aloittavat lukion toisen luokan. Luonnollisesti tytöt pelkäävät tuijotuksia ja kiusatuksi tulemista. Kirja myös kysyy, että voiko siamilainen kaksonen rakastua. Ja mitä tapahtuu, kun toinen tytöistä rakastuu uuteen ystävään?

Tarinan kertojana toimii ainoastaan Grace, mistä vähän miinusta, koska myös Tippin päähän olisi ollut mukava päästä. Kirja on todella nopea lukuinen, koska se on kirjoitettu runon muotoon. Sen ei kannata kuitenkaan antaa pelästyttää, sillä teksti ei ole vaikea tajuista :-D Kirjan loppu tuntui vähän kiirehdityltä voipi johtua runomuodosta?.
Teos on sydäntäsärkevä ja ennen kaikkea tarina sisaruudesta. Tää kirja oli niin erilainen mitä muut! Oikein iloinen yllätys, en odottanut pitäväni tästä näin paljon. Edes se, että pystyin arvaamaan kuinka kirja päättyy ei haitannut mua.

Ya-lukuhaaste: kirja omalta TBR-listalta

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

GIRL ONLINE - ZOE SUGG

Mistä mulle: kirjastosta
Teoksen nimi: Girl Online
Alkuperäinen nimi: Girl Online
Kirjailija: Zoe Sugg
Ilmestynyt: 2014 / suom. 2016
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 430
Takakannesta:
Romanttinen komedia Notting Hillin hengessä!

Vloggaajien supertähden Zoe Suggin sankarittarella Pennyllä on salaisuus: hän kirjottaa blogia nimimerkillä GirlOnline.

Muuten Penny on tavallinen teinityttö, jolla on kaverihuolia, erikoinen paras ystävä ja outo perhe. Blogissaan hän voi purkaa sydäntään ja kertoa jopa paniikkihäiriökohtauksistaan, joista on kärsinyt auto-onnettomuuden jälkeen.

Vanhempiensa työkeikan siivellä Penny matkustaa New Yorkiin, missä hän kohtaa Noahin, suloisen rokkaripojan. Pian Penny tajuaa olevansa rakastunut korviaan myöten - ja jokainen hurmaantumisen askel kirjautuu hänen blogiinsa.

Mutta myös Noahilla on salaisuus. Kun Pennyn ja Noahin salaisuudet paljastuvat, katastrofi saa verkossa globaalit mittasuhteet...
*   *   *
Tän kimppuun lähdin vähän epäillen, mutta samalla jollain tavalla innoissani. Halusin lukea jotain höttöä ja sitä mä sain.  Tavallaan jäin myös kaipaamaan jatkoa, joten ehkä haen jatko-osat kirjastosta jossain vaiheessa! Seuraan nykyisin todella vähän tubettajia, mutta Zoella on yksi ainut mikä on ja pysyy. Joten oli mielenkiintoista päästä kirjan kimppuun, vaikka Zoe taisi käyttää haamukirjoittajaa tätä tehdessä? Muistan lukeneeni otsikon jos toisenkin tästä, mutta voi olla että olen väärässä. liian laiska googlettamaan tätä nyt

Päähenkilömme on Penny. Hän on teini ja hänellä on blogi minne purkaa elämäänsä ja mietteitään. Kukaan muu ei tiedä blogista, kuin Pennyn paras ystävä Elliot. Blogia seuraa ja kommentoi kuitenkin tuhannet ihmiset. (En ymmärrä kuinka sitä blogia seuraa niin monet, koska Pennyn blogi on tylsä.)
Pennyn vanhemmat saavat työkeikan New Yorkista ja Penny lähtee heidän mukaansa. New Yorkissa Penny tapaa söpön pojan, Noahian, ja pian he rakastuvat. Täydellisenä idioottina Penny kirjoittaa jokaisesta askeleestaan blogiinsa ja seuraamukset tästä ovat suuret.

Tää oli ihan söpö ja samalla tosi jäykkä. Teksti ei vain ollut luontevaa. Nuorempi minä olisi varmasti syttynyt tälle jopa enemmän. Annoin tälle silti Goodreadsissa jopa kolme tähteä, koska tää oli kuitenkin viihdyttävä, vaikka olikin ennalta-arvattava ja hupsu.

Ya-lukuhaaste: Kevyt romanssi

tiistai 24. lokakuuta 2017

JOHN GREEN - TURTLES ALL THE WAY DOWN

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: Turtles All The Way Down
Kirjailija: John Green
Ilmestynyt: 2017 / Suomeksi: Kilpikonnan kuorella / lokakuu 2017
Kustantaja: Dutton Books
Sivumäärä: 304
Takakannesta:
Sixteen-year-old Aza never intended to pursue the mystery of fugitive billionaire Russell Pickett, but there’s a hundred-thousand-dollar reward at stake and her Best and Most Fearless Friend, Daisy, is eager to investigate. So together, they navigate the short distance and broad divides that separate them from Russell Pickett’s son, Davis.

Aza is trying. She is trying to be a good daughter, a good friend, a good student, and maybe even a good detective, while also living within the ever-tightening spiral of her own thoughts.

In his long-awaited return, John Green, the acclaimed, award-winning author of Looking for Alaska and The Fault in Our Stars, shares Aza’s story with shattering, unflinching clarity in this brilliant novel of love, resilience, and the power of lifelong friendship.

*   *   *
Mun lemppari John Green kirja on Looking For Alaska/Kaikki viimeiset sanat, mutta nyt musta tuntuu, että  Turtles All The Way Down taisi viedä sen paikan. Oli siis kannattavaa odottaa uutta John Greeniä se viisi vuotta. TATWD on ihana. Ja mahtavaa, että suomennoskin saadaan pian kauppoihin! :)

Kuusitoista vuotiaalla Azalla on mielenterveysongelmia. Azan ainoana ajatuksena on bakteerit ja niiden määrä maailmassa. Kuinka paljon infektioita ne voivat aiheuttaa ja kuinka usein sormessa oleva laastari on vaihdettava, ettei haava infektoidu. Aza tietää, että kaikki pelko bakteereista on naurettavaa, mutta minkä teet kun oma mielesi on kääntänyt sinut itseäsi vastaan?  Toisena sivujuonena kirjassa on rikkaan miljonäärin katoamismysteeri, mutta suuremmaksi osaksi juonessa nousee kuitenkin Azan taistelu terveytensä kanssa.
Azan paras ystävä Daisy oli piristävä sivuhenkilö. Hän on hieman kummallinen, ekstrovertti ja hän kirjoittaa Star Wars fanifiktiota. Azan ja Daisyn ystävyyssuhdetta kuvattiin ihanasti. He olivat aina toistensa tukena, ylä ja alamäessä.
Green tietää mistä kirjoittaa ja siksi se onkin niin aitoa. Ahdistuin kirjan mukana Azan mietteistä, ja halusin itkeä tämän hahmon kanssa. Turhauduin ja hurrasin, elin aivan mukana joka käänteessä. :D Eikä tää ois John Green kirja ilman filosofisia teinejä, mutta musta sitä ei ollut kuitenkaan liikaa vaan just sopivasti.

F. Scott Fitzgerald mainittu moneen otteeseen, Star Wars fanifiktiot, filosofiset teinit. John Greeniä ehti olla jo ikävä. Nyt haluan lukea tämän uudelleen.

“Of course, you pretend to be the author. You have to. You think, I now choose to go to lunch, when that monotone beep rings from on high at 12:37. But really, the bell decides. You think you’re the painter, but you’re the canvas.”

tiistai 3. lokakuuta 2017

MAGGIE STIEFVATER - THE RAVEN BOYS (THE RAVEN CYCLE #1)

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: The Raven Boys (The Raven Cycle #1)
Kirjailija: Maggie Stiefvater
Ilmestynyt: 2012 / ei suomenettu
Kustantaja: Scholastic Press
Sivumäärä: 448
Takakannesta
“There are only two reasons a non-seer would see a spirit on St. Mark’s Eve,” Neeve said. “Either you’re his true love . . . or you killed him.”

It is freezing in the churchyard, even before the dead arrive.

Every year, Blue Sargent stands next to her clairvoyant mother as the soon-to-be dead walk past. Blue herself never sees them—not until this year, when a boy emerges from the dark and speaks directly to her.

His name is Gansey, and Blue soon discovers that he is a rich student at Aglionby, the local private school. Blue has a policy of staying away from Aglionby boys. Known as Raven Boys, they can only mean trouble.

But Blue is drawn to Gansey, in a way she can’t entirely explain. He has it all—family money, good looks, devoted friends—but he’s looking for much more than that. He is on a quest that has encompassed three other Raven Boys: Adam, the scholarship student who resents all the privilege around him; Ronan, the fierce soul who ranges from anger to despair; and Noah, the taciturn watcher of the four, who notices many things but says very little.

For as long as she can remember, Blue has been warned that she will cause her true love to die. She never thought this would be a problem. But now, as her life becomes caught up in the strange and sinister world of the Raven Boys, she’s not so sure anymore.

*   *   *
Tässä vasta toinen kirja minkä sain luettua uudelleen luettua -haasteeseen :D Mulla on yrityksenä saada luettua koko sarja vielä tämän vuoden puolella. En ole koskaan lukenut sarjan neljättä ja viimeistä osaa. Tykkäsin (ja yhä edelleen tykkään) tästä sarjasta niin paljon, että en vain ole ollut valmis lukemaan viimeistä osaa, haha. ((Mutta ehkä mä olen nyt jo valmis lukemaan sen.))

The Raven Boys -kirjassa seurataan Blue Sargent nimistä 16-vuotiasta tyttöä. Blue asuu 300 Fox way -tiellä äitinsä ja tätiensä kanssa. Bluen äiti on meedio ja tämä on ennustanut, että Blue tulee surmaamaan elämänsä suurimman rakkauden suutelemalla.
Kirjan alussa Blue ja yksi tämän tädeistä, Neeve, ovat kirkomaalla odottamassa, että seuraavan 12 kuukauden aikana kuolevien henget kulkevat ohitse. Blue ei ole koskaan nähnyt henkiä kirkkomaalla, kunnes tällä kertaa hän näkee pojan, joka sanoo nimekseen Gansey. Neeve kertoo Bluelle, että Blue näkee Ganseyn hengen siksi, että Blue joko tappoi Ganseyn, tai että Gansey on Bluen elämän suuri rakkaus.
Pian Blue saa tietää, että Gansey on rikas opiskelija Aglionby -poikien yksityiskoulusta. Ganseyn kavereita ovat Adam, Ronan ja Noah, jotka kaikki käyvät siis tätä samaa yksityiskoulua. Bluen ja poikien välille muodostuu ystävyys, vaikka Blue piti poikia snobeina. 
Pian viisikko alkaa etsiä ley-linjoja ja haudattua/kadonnutta Welsh kuningasta Glendoweria. Gansey on yrittänyt löytää tätä siitä asti kun oli aivan pieni, mutta tuloksetta. Blue ja pojat eivät ole kuitenkaan ainoat, jotka etsivät ley-linjoja ja Welsh kuningasta.

Tää on yksi niistä sarjoista mikä saa mut hirveään nostalgian valtaan :-D Eikä tästä oo edes kauan aikaa milloin luin tämän ensimmäisen kerran (2015).
Tähän osaan on ympätty paljon - murha, haamuja ja henkiä, taikametsä, kadonnut kuningas.. ja musta se kaikki silti toimii, vaikka muistan kuinka sekaisin olin kaikesta ensimmäisellä lukukerralla. Ehkä kirja vaatii sen toisen lukukerran. Kirja on paikoitellen vähän hidastempoinen, mutta en valita silti, koska musta on ilo lukea Stiefvaterin tekstiä. Se on elävää ja tuntuu samalla kuin unelta. Rakastan kuinka hahmot tuntuvat kuin oikeilta ihmisiltä. Mä haluan samanlaisen kaveriporukan kuin Blue ja pojat! Musta kaikki tässä kirjassa esiintyvät hahmot ovat i-h-a-n-i-a. tuliko tämä selväksi haha

Oon lukenut Maggie Stiefvaterilta suomennetun Väristys -sarjan ensimmäisen osan ja musta on hassua, että ne molemmat on Stiefvateria. Mielestäni tämä sarja on paljon Väristystä parempi. :D Olis mahtavaa jos The Raven Cycle suomennettaisiin!

"Blue didn't reply. She wasn't interested in telling other people's futures. She was interested in going out and finding her own." s.9

ps. blogin ulkoasu sai kokea muutoksen. Oranssihtava väri lähti ja vaihtui tummaan:D Se edellinen leiska oli täällä yli puoli vuotta ja mulle se on henk. koht. ennätys, koska mä kyllästyn aina todella nopeasti blogin ulkoasuun. Katsotaan kauanko tämä täällä keikkuu:-D

torstai 24. elokuuta 2017

KATRI ALATALO - KÄÄRMEIDEN KAUPUNKI

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: Käärmeiden kaupunki
Kirjailija: Katri Alatalo
Ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 686
Takakannesta:
Tunnelista aavikon alta löytyy kolme suurta käärmeenmunaa. Äkkipikainen Arry tuhoaa munat Sulwaenin katsellessa avuttomana vieressä. Käärmeitä hallitseva Ninette ei voi antaa petosta anteeksi. Ystävyyteen syntyy kirvelevä railo.

Kun Kharras-Dimiin hyökätään ja kaupunkilaiset alistetaan uuden hallinnon alle, kolmikko joutuu tekemään kaikkensa selviytyäkseen hengissä. Orjat pakotetaan louhimaan Rashaz-jumalalle arvokasta kiveä. Tarvitaan kekseliäisyyttä ja ainutlaatuisia kykyjä, jotta valloitettu kansa saadaan vapaaksi orjuuden ikeestä.

Katri Alatalo tuo suomalaisille lukijoille tutumman keskiaikafantasian rinnalle Tuhannen ja yhden yön tarinoista inspiroituneen aavikkofantasian. Luvassa on runsaasti juonenkäänteitä, häikäilemättömiä ihmissuhdesotkuja ja ajankohtaisia teemoja magian sävyttäminä. Käärmeiden kaupunki henkii samaan aikaan kuumaa eksotiikkaa ja kylmää juonittelua.

*   *   *
Kharras-Dimin kaupungissa elää orpo Arry, joka pystyy muuttumaan keneksi tahansa, velhon oppipoika Sulwaen sekä prinsessa Ninette, joka pystyy hallitsemaan käärmeitä. Kolmikko löytää kolme suurta käärmeenmunaa, mitkä Arry kuitenkin tuhoaa säpäleiksi. Ninette ei voi antaa tätä anteeksi ja ystävysten tiet erkanevat.
Vuosia myöhemmin Kharras-Dimiin hyökätään ja koko kaupunki alistetaan uuden hallinnon alle. Kansa pakotetaan palvomaan taikakiveä, uuden hallitsijan Azimakin tahdosta. Ninetten perhe tapetaan ja Ninette ja Arry otetaan orjiksi Samitsan kaupunkiin. Sulwaen on tässä vaiheessa vaelluksella ja säästyy. Hän kuitenkin myöhemmin päätyy samaan kaupunkiin missä Arry ja Ninette ovat orjina. Arry, Ninette ja Sulwaen tahtovat vapauttaa kansan julman hallitsijan kynsistä, mutta pystyvätkö he siihen? Entä mitä ovat kauan sitten unohdetut jättiläiskäärmeet?

Heti kun kuulin tästä kirjasta, meni se lukulistan kärkeen. Tuhannen ja yhden yön tarinoista inspiroitunut Käärmeiden kaupunki ei voi olla huono, eikä se ole. Kirja piti jännityksessään aivan alusta viimeiseen lauseeseen saakka. (Ja ajatella, että tää on vielä suomalaista, ihan huippua!)
Tää kirja on kirjaimellisesti maaginen. Mä tykkäsin tästä jo aivan hirveästi ennen kuin olin edes aloittanut kirjan lukemisen mikä on muuten aika hassua. Käärmeiden kaupunki on eheä ja oikein mukava tiiliskivi fantasian ystäville. En kuitenkaan suosittele jos kärsit jonkinnäköistä käärmefobiaa, haha. :D
Tämän myötä kiinnostus heräsi Katri Alatalon muihinkin teoksiin, mm. Mustien ruusujen maa -trilogia kiinnostaa.

Sihinää ei kuulunut, eikä ääntäkään käärmeiden liikkeistä. Niin sulavasti ne lipuivat toistensa päällä. Kaiken yllä kuului vain yksi ääni, joka sanoi: "Tämä ei ole kuninkaiden kaupunki, tämä on käärmeiden kaupunki. Ja sinä olet yksi käärmeistä." s.299 

perjantai 11. elokuuta 2017

JENNY HAN - TO THE ALL THE BOYS I'VE LOVED BEFORE

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: To The All The Boys I've Loved Before
Kirjailija: Jenny Han
Ilmestynyt: 2015
Suomennos: Ei suomennettu
Kustantaja: Simon & Schuster
Sivumäärä: 320
Takakannesta:
What if all the crushes you ever had found out how you felt about them… all at once?

Sixteen-year-old Lara Jean Song keeps her love letters in a hatbox her mother gave her. They aren’t love letters that anyone else wrote for her; these are ones she’s written. One for every boy she’s ever loved—five in all. When she writes, she pours out her heart and soul and says all the things she would never say in real life, because her letters are for her eyes only. Until the day her secret letters are mailed, and suddenly, Lara Jean’s love life goes from imaginary to out of control

*   *   *
16-vuotias Lara Jeanillä on kaksi siskoa. Isosisko Margot ja pikkusisko Kitty. He asuvat yhdessä isänsä kanssa siskosten äidin kuoleman jälkeen. Lara Jean on ollut ihastunut siskonsa, Margotin, poikaystävään siitä asti kun Margot ja Josh ovat olleet yhdessä. Kuitenkin aivan kirjan alussa Margot muuttaa Skotlantiin koulun perässä ja Joshin ja Margotin suhde päättyy. Josh on ollut osa Lara Jeanin perhettä jo vaikka kuinka kauan, joten kaikkien maailma muuttuu, kun Josh ei enää käy LJ:n perheen luona. 
Lara Jean on ollut ihastunut viisi kertaa ja hän on jokaiselle näistä kirjoittanut rakkauskirjeen, vuodattanut kyyneleensä ja tunteensa paperille, pyrkimyksenä päästä yli näistä ihastuksista. Hän ei tietenkään ole lähettänyt koskaan näitä kirjeitä vaan säilyttää niitä vanhassa hattulaatikossa.
Joku on kuitenkin nyt lähettänyt Lara Jeanin kirjoittamat rakkauskirjeet ja ne ovat saapuneet vastaanottajilleen, myös Joshille. LJ päätyy feikkisuhteeseen samalla luokalla olevan Peterin kanssa. Heillä molemmilla on syynsä ja hyötynsä tästä tekaistusta suhteesta: LJ pyrkii häpeissään esittämään onnellista Peterin kanssa, että ne viisi rakkauskirjeen saanutta tajuavat, että LJ ei ole enää ihastunut näihin. Peter taas haluaa tehdä ex-tyttöystävänsä mustasukkaiseksi. Mitä tapahtuu kaiken tämän jälkeen? Päätyvätkö Josh ja Lara Jean yhteen? Entä Lara Jeanin suhde feikkipoikaystävä Peteriin?

To All The Boys I've Loved Before jos mikä oli täydellistä kesälukemista. Helppo, nopea ja kevyt lukuinen, just ehkä semmonen aivot narikkaan -kirja. Pidin hyvin paljon siskosten lämpimästä suhteesta. Eniten mua kirjassa kuitenkin risoi itse päähenkilö. Musta hän oli hyvin lapsekas kuusitoista vuotiaaksi. Juoni oli myös ennalta-arvattava.. heti alussa arvasin kuka oli kirjeet lähettänyt, joten se ei ollut mikään mielenräjäyttäjä paljastus kirjan lopussa. Mutta tää ei ollut edes mikään suuri miinus loppujen lopuksi - sain mitä halusin, eli kevyttä höpsöä kesälukemista vaikka kesä nyt on ollut mitä on. Aion lukea jatko-osan jossain vaiheessa :-)

“If love is like a possession, maybe my letter are like my exorcisms”

perjantai 4. elokuuta 2017

ELINA ROUHIAINEN - MUISTOJENLUKIJA (VÄKI #1)

Kuva pöllitty @goodreads
Mistä mulle: arvostelukappale
Teoksen nimi: Muistojenlukija (Väki #1)
Kirjailija: Elina Rouhiainen
Ilmestyy: Huomenna! 5.8.2017
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 320
Takakannesta:
16-vuotias Kiuru on enemmän kotonaan romaanien parissa kuin somessa tai edes koulukavereidensa kanssa. Hänen romaniäitinsä on katkaissut välinsä yhteisöönsä, ja Kiurun ainoa linkki romanitaustaansa on hänen dementiaa sairastava isoäitinsä.

Kiurulla on salaisuus: hän pystyy napsimaan toisten ihmisten muistoja kuin lintuja haaviin. Kun hän sattumalta törmää samankaltaisia kykyjä omaaviin romaniveljeksiin ja intialaistaustaiseen queergenderiin, Kiurulle avautuu aivan uusi todellisuus. Pian vallatussa talossa hengailevaan porukkaan liittyy myös Kiurun lapsuudenystävä Samuel, johon Kiuru on ollut jo pitkään ihastunut. Mitä paremmin Kiuru oppii tuntemaan uudet ystävänsä, sitä ristiriitaisemmaksi hänen suhtautumisensa käy. 
Mutta kun railo syntyy, se syntyykin yllättävään kohtaan. Vähitellen Väen salaisuudet alkavat paljastua, ja pian Kiuru tajuaa joutuvansa pakenemaan henkensä edestä. 

Muistojenlukija avaa Elina Rouhiaisen uuden urbaanin fantasiatrilogian. Sarjan ensimmäinen osa sijoittuu Itä-Helsinkiin ja avaa näkymän Suomessa oleskelevien paperittomien siirtolaisten elämään. Neliosaisella Susiraja-sarjallaan debytoinut Rouhiainen vakuuttaa uudella tarinamaailmallaan, joka nivoo yhteen realismia, fantasiaa ja nykyeurooppalaista kiertolaisuutta.

*   *   *
Olen aiemmin lukenut Elina Rouhiaiselta vain Susiraja -sarjan ensimmäisen osan (lue fiilikset täältä jos kiinnostaa). Pidin siitä, mutta en ole vielä saanut jatkettua kyseistä sarjaa, sillä muut kirjat ovat kiilanneet niiden ohi ja kirjastolainoja ei pysty ikuisesti pitämään itsellä. Oon yrittänyt metsästää Susirajaa kirpputoreilta ja nettikaupoista/torista/huutonetistä mutta huonolla menestyksellä. Ehkä mä vielä joskus tulevaisuudessa saan koko sarjan koristamaan hyllyäni.

Rouhiaisen uusin tulokas Muistojenlukija aloittaa Väki -nimisen sarjan ja myönnän, että pidän jo nyt enemmän Väestä kuin Susirajasta. (okei, oon tosiaan lukenut nyt vain molempien sarjojen aloitusosat. Mut you know, vahva mututuntuma.)

Päähenkilö on 16-vuotias Kiuru Salovaara, jolla on mielenkiintoinen ominaisuus: hän pystyy poimimaan toisten ihmisten muistoja, mitkä hän näkee lintujen muodossa. Tarina alkaa, kun Kiuru joutuu hyvästelemään altzeimerin taudin riuduttaman romani isoäitinsä. Hautajaisissa Kiuru ei tunne kuuluvansa romaniyhteisöön, mistä hänen äitinsä pakeni, mutta samalla hän ei voi vastustaa vahvaa tunnetta, että hän kuitenkin kuuluu sinne.
Kiuru tapaa sattumalta romaniveljekset Dain ja Nelun. Dai pystyy luomaan unia ja Nelu kykenee hallitsemaan ihmisten tunteita. Veljekset etsivät kaltaisiaan, ihmisiä joilla on samanlaisia kykyjä kuin heillä itsellään. He ovat onnistuneet löytämään intialaisen Harpreetin, hän kulkee nimellä Bollywood. Bollywood hallitsee aisteja ja on omien sanojensa mukaan queer as fuck. Pian Kiurun ystävä ja pitkäaikainen ihastus Samuel liittyy mukaan joukkoon. Samuelin avustuksella Kiuru ja kumppanit löytävät Väki -nimisen järjestön sivut, eikä aikaakaan kun järjestökin kiinnostuu näistä mielen erityiskykyjä omaavista nuorista.

Vaikka mystinen Dai sai sydämeni sykkimään (samoin viisas Nelu!) muodostui kirjan räväkästä rääväsuusta Bollywoodista mun aivan lempparini. Samuelista taas en oikeastaan välittänyt missään vaiheessa. :/ Kiuru oli samaistuttava, varsinkin hänen rakkautensa kirjoja kohtaan :D
Musta oli tosi jees, että tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin, vaikken pääkaupunkia niin hyvin vielä tunnekaan. Kirja on monikulttuurinen ja tässä ajassa kiinni. Tekstiä oli erittäin helppo ja mukava lukea, Rouhiainen on kehittynyt kirjoittajana huimasti. All in all ja pähkinänkuoressa: musta tämä oli parasta lukemaani Rouhiaista. Muistojenlukija valvotti mua yön pikkutunneille asti, koska en vain kyennyt lopettamaan lukemista. En todellakaan malta odottaa, että kuinka Kiurun ja kumppaneiden tarina jatkuu. 

Tässä jos jossain on suomalainen nuortenkirja mihin kannattaa tarttua. 

Kiitos Tammi arvostelukappaleesta!

 ”Elämä on livelähetys, mutta mä olen parhaimmillani vasta monen oton jälkeen.” s.154

”En tiedä. Rakastan kirjoja, koska ne saa mut tuntemaan asioita. sellaisia asioita, joista aina puhutaan. Mutta oikeassa elämässä mikään ei koskaan tunnu siltä.” s.283

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

ANGIE THOMAS - THE HATE U GIVE / VIHA JONKA KYLVÄT

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: The Hate U Give
Kirjailija: Angie Thomas
Ilmestynyt: 2017
Suomennos: Viha jonka kylvät / Otava / Syyskuu 2017 
Kustantaja: Walker Books
Sivumäärä: 438
Takakannesta:
"What's the point of having a voice if you're gonna be silent in those moments you shouldn't be?" 

Sixteen-year-old Starr lives in two worlds: the poor neighbourhood where she was born and raised and her posh high school in the suburbs. The uneasy balance between them is shattered when Starr is the only witness to the fatal shooting of her unarmed best friend, Khalil, by a police officer. Now what Starr says could destroy her community. It could also get her killed.


*   *   *
Tiesin jo ennen kirjan puoliväliä, että tästä nousisi yksi ylitse muiden tältä vuodelta. Ja mutu-tuntumani ei ollut väärässä. Tää ansaitsee kaikki ylistykset ja mä olen jo menossa Turun kirjamessuille syksyllä  (Angie Thomas on siellä!!). Noniin, fanityttöilyt sikseen.

Starr Carter on vasta 16-vuotias ja hän on joutunut todistamaan jo kahta murhaa. Uusimmassa tapauksessa Starrin lapsuudenystävä, Khalil, haavoittuu kohtalokkaasti poliisin luodeista. Khalil oli aseeton ja hän ei tehnyt mitään väärää ansaitakseen kohtalonsa. Khalil ammuttiin koska hän oli musta. Starrille taas on opetettu olemaan fiksu poliisin seurassa - kädet näkyvillä, puhu ainoastaan jos sinulle puhutaan, ei äkkinäisiä liikkeitä. Khalil ei koskaan saanut tätä opetusta.
Starrin elämää seurataan Khalilin kuoleman jälkeen, uskaltaako Starr avata suunsa ja kertoa mitä tuona Khalilin elämän vaatineena iltana tapahtui? Uskotaanko häntä? Khalilia on jo mediassa leimattu huumemyyjäksi, joten hänen kuolemansa on pyritty sen turvin oikeuttamaan. Mutta kun kaikki ei edelleenkään ole sitä miltä näyttää.

Suomalaiselle tämä kuulostaa ihan dystopialta, koska Suomessa poliisia arvostetaan ja näihin luotetaan. Kirja avaa silmiä uuteen maailmaan, mistä olin tietoinen ainoastaan uutisotsikoiden kautta. Sanomattakin selvää, että Black Lives Matter -liike on vaikuttanut kirjan syntyyn. 
Voimakas kirja, mikä jää kaivamaan mieltäsi vielä muutamaksi päiväksi kirjan lukemisen jälkeen. Vahva suositus, lue tämä. <3

“That's the problem. We let people say stuff, and they say it so much that it becomes okay to them and normal for us. What's the point of having a voice if you're gonna be silent in those moment you shouldn't be.”
*
“…people like us in situations like this become hashtags, but they rarely get justice.”

lauantai 15. heinäkuuta 2017

ERIKA VIK - HÄN SANOI NIMEKSEEN ALEIA

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: Hän sanoi nimekseen Aleia
Kirjailija: Erika Vik
Ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 532
Takakannesta:
Corildon on seleesi, aisteiltaan ylivertaisen lajin edustaja, joka kykenee käskemään tuulia. Hän on eristäytynyt, viskiä suruunsa pahoina päivinä kiskova herrasmies, joka ennen rakasti naisilta saamaansa huomiota. Hän on myös seleesien Seuran kartografi, joka on havainnut tuulten muuttuneen ja aavistaa, että maailman voimasuhteet ovat horjahtamaisillaan.

Eräänä talvi-iltana Seuran pihalle tuupertuu ihmistyttö. Asenteet seleesejä kohtaan ovat koventuneet, ja Corildon pelkää tytön menehtyvän Seuran tiloihin; se lietsoisi vihaa entisestään. Herättyään tyttö ei kykene kertomaan itsestään muuta kuin nimen, Aleia. Corildonin pahat aavistukset vahvistuvat, kun myös Aleia aistii huonot tuulet, vaikka sen pitäisi olla ihmiselle mahdotonta. Mitä luonnottomiksi muuttuneille tuulille on tapahtumassa? Kuka Aleia on ja miksi hän on täällä juuri nyt?

Hän sanoi nimekseen Aleia on omaääninen, raikas fantasiaromaani, joka käsittelee ajankohtaisia teemoja, muukalaisuutta ja toiseuden pelkoa, sekä surua ja siitä selviämistä. Romaanin maailma on kiehtova yhdistelmä villiä länttä, steampunkia ja luonnonläheistä magiaa. Teos aloittaa Kaksosauringot-trilogian, joka edustaa kansainvälisen tason spekulatiivista fiktiota.

*   *   *
Hän sanoi nimekseen Aleia on Kaksoisauringot-trilogian avausosa. Alunperin kiinnoistuin tästä, koska mun mielestä mielenkiintoinen kirjan nimi yhdistettynä upeaan kanteen on vaan voittamaton kombo.

Menneisyytensä unohtanut ihmistyttö löytää tiensä Seleesian tieteellisen toiminnan edistämisen seuran pohjoisimmalle toimipisteelle. Tyttö ei muista mitään muuta, kuin sen, että hänen nimensä on Aleia. Kartografina työskentelevä Seleesi (tarkemmat ja nopeammat aistit kuin ihmisellä) Corildon Ma'Bathae ottaa tytön vastentahtoisesti huomaansa. Aleia ja Corildon saavat tietää, että Aleia on etsintäkuulutettu ja Aleia tietää, että hän ei halua tulla löydetyksi. Corildonin kiinnostuessa Aleian kohtalosta, alkaa heidän matkansa kohti Seleesiaa, saarivaltiota mistä Corildon on kotoisin. Matkalla tutustutaan uusiin hahmoihin ja toimintaakaan ei puutu.

Kirja herättää paljon kysymyksiä, mihin ei trilogian ensimmäisessä osassa luonnollisesti saada vastauksia. Kun olin ostamassa tätä kirjaa, myyjä sanoi, että tällä teoksella on mahdollisuus kansainväliseen menestykseen. Nyt Hän sanoi nimekseen Aleian luettuani, voin yhtyä hänen mielipiteeseensä.
Kieli oli helppo lukuista ja kirjan maailma oli upea - kaikkine höyrylaivoineen, hahmoineen ja olentoineen(ps. fennekit on parhaita.) 
Onneksi en lukenut tämän kuin vasta nyt, sillä nyt en joudu odottamaan jatkoa miljoonaa kuukautta! Mä niin nautin tän kirjan lukemisesta, ei tarvinnut ollenkaan tuskastella, kuin vasta aivan lopussa, koska sivut loppuivat kesken :( Elokuu ja Seleesian näkijä mulle tänne nyt heti!:-D
Takaisin ylös