Näytetään tekstit, joissa on tunniste erika vik. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste erika vik. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 8. elokuuta 2018

ERIKA VIK : SELEESIAN NÄKIJÄ




































Mistä mulle: oma ostos / Nimi: Seleesian näkijä / Kirjailija: Erika Vik / Ilmestynyt: 2017 / Kustantaja: Gummerus / Sivumäärä: 613 / Takakannesta:
Corildon ja Aleia ovat saapuneet Seleesiaan selvittääkseen, kuinka Aleiassa olevan lumouksen saisi purettua. Corildonin menneisyys ei jätä miestä rauhaan. Tapahtumia varjostaa Seleesian sisäpoliittinen kuohunta, sillä villit huhut kuiskivat tulilinnuista, jotka karkotettiin puoli vuosisataa sitten.
Toisaalla Esme koettaa suojella elämänsä suurinta rakkautta ja pitää Mateon hengissä. Ihmisten maailmassa valmistellaan suunnitelmia, jotka asettavat koko Seleesian tulevaisuuden vaakalaudalle. Kaiken tämän keskellä on Aleia, joka pystyy samaan kuin huonot tuulet. Ihminen, joka vaistoaa seleesien toisen pulssin. Mitä tapahtuu, jos lumouksen saakin purettua? Voiko hän olla uhka seleeseille?

Seleesian näkijä on mukaansatempaava fantasiaromaani totuuden etsimisestä, viholliskuvien murtamisesta, vaikutusvaltaisten vastuusta sekä anteeksiannosta. Kiitetyn Kaksosauringot-trilogian toinen osa tarjoaa jälleen seikkailua ja ruudinsavua sekä tappavaa tulta ja syvältä kumpuavaa taikuutta.

*   *   *
Tässähän kävi klassiset! Ostin Seleesian näkijän viime vuoden elokuussa ja sain luettua sen vasta nyt vuoden jälkeen. Mua tää trilogian toinen osa ei koukuttanut niin kuin ensimmäinen teki, minkä kertoo jo sekin, että luin tätä reilun kuukauden. Se ei mun silmissä yltänyt Hän sanoi nimekseen Aleian tasolle. Niinhän toiset osat aina tuppaavat olemaan trilogian 'heikompia' - ilman kunnon alkua ja päätöstä.

Seleesian näkijässä tapahtui ja samalla siinä ei tapahtunut paljoa mitään. Saamme tietää paljon Saleesiasta ja hahmoista, mutta juoni jumitti ja moni asia tuntui vain liian pitkitetyltä. Koin myös kirjan hiukan sekavaksi, mutta se voi johtua yksinomaan siitä, kun luin kirjaa niin kauan ja moni asia ehti ehkä unohtua. :/
Seleesian näkijä jatkuu oitis siitä mihin muistelen ensimmäisen osan päättyneen. Aleia ja Corildon ovat matkalla Seleesiaan, Corildonin äidin luokse. Molemmat toivovat, että Corildonin äiti osaisi näkijän kykyjensä avulla selvittämään ja murtamaan Aleian lumouksen. Toinen osa pyörii siis Seleesiassa, Corildonin perheen ympärillä.
Musta tuntuu, että kolmas osa lähtee heti käyntiin kunnon rummun päristysten saattelemana, koska Seleesian näkijä kyllä petaa kunnon tapahtumia kolmanteen osaan. (lisää tulilintuja kiitos!)

ps. Haluaisin niin Aleiasta ja Corildonista pariskunnan, vaikka luulen että niin tuskin tulee tapahtumaan.  😭

Päätösosa Nefrin tytär ilmestyy lokakuussa! Innolla odottelen :)

kuva lainattu täältä
Kaksosauringot-trilogian fantastinen kertomus kahtia jakautuneesta maailmasta huipentuu kiihkeästi odotettuun, spektaakkelimaiseen päätösosaan.

Tulilinnut ja kartaagit ovat hyökänneet Seleesiaan, ja Klaani on kaapannut Aleian Thelluriaan. Corildon lähtee Seuran varjojen kanssa hänen peräänsä ja värvää mukaansa Mateon, joka osaa avata thellurialaisia lukkoja. Kun Aleia kohtaa viimein Thelluriassa etsijänsä, Klaanin värvänneen tahon, hän törmää toisenlaisiin totuuksiin, jotka pakottavat hänet kyseenalaistamaan kaiken seleesien keskuudessa kokemansa.

Kenen puoleen Aleian lojaliteetti kallistuu? Voiko hän hallita lumousta sisällään vai onko sillä oma tahtonsa? Entä miten käy Corildonin ja vainottujen seleesien?

lauantai 15. heinäkuuta 2017

ERIKA VIK - HÄN SANOI NIMEKSEEN ALEIA

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: Hän sanoi nimekseen Aleia
Kirjailija: Erika Vik
Ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 532
Takakannesta:
Corildon on seleesi, aisteiltaan ylivertaisen lajin edustaja, joka kykenee käskemään tuulia. Hän on eristäytynyt, viskiä suruunsa pahoina päivinä kiskova herrasmies, joka ennen rakasti naisilta saamaansa huomiota. Hän on myös seleesien Seuran kartografi, joka on havainnut tuulten muuttuneen ja aavistaa, että maailman voimasuhteet ovat horjahtamaisillaan.

Eräänä talvi-iltana Seuran pihalle tuupertuu ihmistyttö. Asenteet seleesejä kohtaan ovat koventuneet, ja Corildon pelkää tytön menehtyvän Seuran tiloihin; se lietsoisi vihaa entisestään. Herättyään tyttö ei kykene kertomaan itsestään muuta kuin nimen, Aleia. Corildonin pahat aavistukset vahvistuvat, kun myös Aleia aistii huonot tuulet, vaikka sen pitäisi olla ihmiselle mahdotonta. Mitä luonnottomiksi muuttuneille tuulille on tapahtumassa? Kuka Aleia on ja miksi hän on täällä juuri nyt?

Hän sanoi nimekseen Aleia on omaääninen, raikas fantasiaromaani, joka käsittelee ajankohtaisia teemoja, muukalaisuutta ja toiseuden pelkoa, sekä surua ja siitä selviämistä. Romaanin maailma on kiehtova yhdistelmä villiä länttä, steampunkia ja luonnonläheistä magiaa. Teos aloittaa Kaksosauringot-trilogian, joka edustaa kansainvälisen tason spekulatiivista fiktiota.

*   *   *
Hän sanoi nimekseen Aleia on Kaksoisauringot-trilogian avausosa. Alunperin kiinnoistuin tästä, koska mun mielestä mielenkiintoinen kirjan nimi yhdistettynä upeaan kanteen on vaan voittamaton kombo.

Menneisyytensä unohtanut ihmistyttö löytää tiensä Seleesian tieteellisen toiminnan edistämisen seuran pohjoisimmalle toimipisteelle. Tyttö ei muista mitään muuta, kuin sen, että hänen nimensä on Aleia. Kartografina työskentelevä Seleesi (tarkemmat ja nopeammat aistit kuin ihmisellä) Corildon Ma'Bathae ottaa tytön vastentahtoisesti huomaansa. Aleia ja Corildon saavat tietää, että Aleia on etsintäkuulutettu ja Aleia tietää, että hän ei halua tulla löydetyksi. Corildonin kiinnostuessa Aleian kohtalosta, alkaa heidän matkansa kohti Seleesiaa, saarivaltiota mistä Corildon on kotoisin. Matkalla tutustutaan uusiin hahmoihin ja toimintaakaan ei puutu.

Kirja herättää paljon kysymyksiä, mihin ei trilogian ensimmäisessä osassa luonnollisesti saada vastauksia. Kun olin ostamassa tätä kirjaa, myyjä sanoi, että tällä teoksella on mahdollisuus kansainväliseen menestykseen. Nyt Hän sanoi nimekseen Aleian luettuani, voin yhtyä hänen mielipiteeseensä.
Kieli oli helppo lukuista ja kirjan maailma oli upea - kaikkine höyrylaivoineen, hahmoineen ja olentoineen(ps. fennekit on parhaita.) 
Onneksi en lukenut tämän kuin vasta nyt, sillä nyt en joudu odottamaan jatkoa miljoonaa kuukautta! Mä niin nautin tän kirjan lukemisesta, ei tarvinnut ollenkaan tuskastella, kuin vasta aivan lopussa, koska sivut loppuivat kesken :( Elokuu ja Seleesian näkijä mulle tänne nyt heti!:-D
Takaisin ylös