TAHEREH MAFI: RAKKAUS SUUREMPI KUIN MERI

Mistä mulle: oma ostos kustantaja: Otava julkaistu: 2019 sivuja: 270 oma arvio:♥♥♥♥♥/ goodreads

HERRANPIAKSUT tää oli ihana!♥ Ja tää kansi on meidän käännöksessä paljon kivempi kuin alkuperäisessä, ainakin mun mielestä.

Rakkaus suurempi kuin meri kertoo 16-vuotiaasta Shirin tytöstä. Eletään lukua 2002 ja Shirin asuu perheineen New Yorkissa, WTC-iskut ovat juuri tapahtuneet vuosi sitten. Shirin on koulussaan ainoa joka pitää hijabia. Shirin rakastaa Matlock -nimistä tv-sarjaa ja hänellä on isoveli nimeltä Navid. Shirinillä ei ole helppoa, hänellä ei ole ystäviä ja joka päivä häntä haukutaan mm. terroristiksi huivinsa takia.

Yhtenä päivänä hän tapaa biologian luokassa Oceanin, eikä Ocean välttele häntä laisinkaan, päin vastoin hän haluaisi kovasti jutella Shirinin kanssa. Shirin on kasvattanut itselleen paksun kuoren, eikä hän päästä ketään helposti lähelle. Pian breakdancesta tulee tytön intohimo.

Kai sekin jotain kertoo kirjasta jos mä saan sen luettua vuorokaudessa. Tää kirja sai mun sydämen sykkimään, se sai mut vihaseks ja itkemään. Rakkaus suurempi kuin meri on raaka, rehellinen ja haikea. Haluan sulatella tätä hetken ja aloittaa alusta. Musta tää oli niin vaikuttava, että tästä tuli yks mun tän vuoden suosikeista. En mä osaa sanoo muuta.

"Nämä säännönmukaisesti toistuvat myrkkynuolet tuiki tuntemattomilta ihmisiltä olivat ikävin puoli huivissani. Sen paras puoli oli se, että sen ansiosta saatoin kuunnella salaa musiikkia ilman, että opettajat huomasivat." s.11

HOLLY BOURNE: KATSOKAA MITEN ONNELLINEN OLEN

Mistä mulle: oma ostos / ilmestynyt: 2019 / kustantaja: Gummerus / takakannesta: 

Tori Bailey on totuuksia laukova menestyskirjailija, joka on innoittanut miljoonia naisia ympäri maailmaa elämään juuri sellaista elämää kuin he itse haluavat. Nyt hän kiertää pitämässä motivointiluentoja ja jakaa somessa inspiroivia viestejä faneilleen. Kaiken lisäksi hänellä on täydellinen, kadehdittava parisuhde.Mutta Tori on elänyt suuressa valheessa.Hän ei ole harrastanut pitkäaikaisen poikaystävänsä kanssa seksiä puoleen vuoteen. Tämä ei halua edes keskustella avioliitosta, kun taas kaikki Torin ympärillä tuntuvat menevän kihloihin ja saavan vauvoja. Kun Torin paras ystävä Dee - hänen luottoihmisensä, ainoa joka ymmärtää tätä hulluutta - sitten rakastuu, Tori pelkää jäävänsä yksin jälkeen.Kun maailma tunkee ennaltamäärättyyn muottiin ja 30-vuotisuuden rajapyykki saa kellon tikittämään kovaa, vaatii kanttia kulkea omaa polkua. Mutta onko Tori tarpeeksi rohkea noudattamaan omia oppejaan?

*   *   *

Katsokaa miten onnellinen olen on Holly Bournen uusi  aikuisille suunnattu romaani. Oli virkistävää lukee tätä. Samalla sama tuttu Bourne ja samalla jotenkin uusi ja freesi. Oli tosi kivaa vaihtelua lukea ei-teini-juttua(välillä kyllä elän teinikirjoille as you may know). Sivut loppu alta aikayksikön ja jäin kaipaamaan päähenkilöä Toria. Tarina tavallaan vasta alkoi, kun kirja loppui, mikä oli silleen vähän tylsä :( Vaikka tämä oli tärkeä matka päähenkilölle, jäin kaipaamaan lisää. Haluan tälle jatkoa!

Tori on päälle kolmenkymmenen, hän on menestyskirjailija, hänellä on koko elämä koossa -ainakin ulkopuolisen silmin. Tosi asiassa kaikki Torin kaverit ovat naimisissa, menossa naimisiin, raskaana tai jo ison perheen äiteinä. Tori itse on kuolleessa parisuhteessa ja miettii mihin hänen elämänsä oikein on menossa. Katsokaa miten onnellinen olen on siis (perus?) kuvaus kolmenkympin kriiseilystä.  Välillä mun teki mieli mennä vain ravistamaan Toria ja huutaa pää punaisena että JÄTÄ NYT HYVÄ NAINEN SE MIES!! mutta ehkä tää oli myös hyvin onnistunut kuvaus siitä, mitenkä toisten on helppo huudella ja arvostella, ei päätöksenteko ole aina helppoa.

Tän kirjan parissa viihtyi, mutta jos Holly Bourne on entuudestaan vieras, suosittelen, että aloitat silti Normaali-trilogiasta (tämä ja normaali-trilogia eivät siis liity toisiinsa mitenkään), mutta vain siksi kun Normaali on parasta Bournea tähän asti! :)

SISKO SAVONLAHTI : EHKÄ TÄNÄ KESÄNÄ KAIKKI MUUTTUU

Mistä mulle: arvostelukappale / Nimi: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu / Kirjailija: Sisko Savonlahti / Ilmestynyt: 2018 / Kustantaja: Gummerus / Sivumäärä: 304 / Takakannesta: 

"Tiedän, että minun on tehtävä tälle kaikelle jotain ja vähän äkkiä. Mutta vielä hetken ajan minä haluan maata parvekkeella ja muistella entistä poikaystävääni." Näin ajattelee nuori nainen asunnossaan, jonne kantautuu ihmisten kiljunta Linnanmäeltä. Kohta on kesä, ja on aika päästä erosta yli. Täytyy nousta murheen alhosta, täytyy löytää työpaikka, täytyy rakastua, täytyy käynnistää positiivisuuden kierre. Mutta pitääkö täyttää ulkopuolisten odotuksia vai toimia sen mukaan, mitä itse haluaa? Mistä tietää, mitä itse haluaa? Niin paljon kysymyksiä, ja usein houkuttelevimmalta tuntuu huonekasvien pintamullan tarkkailu, ystäville tekstaaminen, sipsidipin sekoittaminen ja makuuasento hintavan vuokra-asunnon parvekkeella. Kuinka hänen käy?

Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu yhdistelee oivaltavasti kepeää huumoria ja melankoliaa. Se on suora ja tarkka kuvaus herkästä kaupunkilaisarjesta.

*   *   *

Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu oli yks mun syksyn odotetuimmista kirjauutuuksista. Aivan ensimmäisenä mun huomioni tähän kiinnitti kannen kauniit pionit, jee! Tarina itse oli mulle sitten pettymys :( Se ei vain ollut mulle.

Helsingin Kallio, sipsit & dipit, pätkätyö, sinkkuus, tinder ja yhden yön jutut. Tää kuulostaa vähän suomen Bridget Jones -jutulta, mut muhun se ei jaksanut kolahtaa. Mua ärsytti jatkuvat ja loputtomat kuvaukset mm. sipseistä ja dipeistä. Odotin kevyttä ja hauskaa meininkiä, mutta jotenkin päähenkilön negatiivisuus lamaannutti myös mut. Mua ärsytti päähenkilön huolettomuus: velkaa vanhemmille, velkaa sukulaisille, velkaa kavereille. Muttahei, otetaan opintolainaa ja matkustetaan parhaan kaverin kanssa New Yorkiin! Ehkä sieltä löytyisi myös uusi poikaystävä, koska elämällä on heti taas tarkoitus kun on poikaystävä? En mä tiä, tää vaan raivostutti. 

Täytyy todeta se, että kyllä Savonlahti osaa kirjoittaa, koska se sai mut tuntemaan niin paljon ärsytystä. :-D Kyllä musta tuntuu että aion silti hankkia tän hyllyyn myös kovakantisena sitten joskus. Tää ois ehkä hyvä kesäkirja, jotenki just hyvä aivot narikkaan-teos. Löin tälle vaan liian kovat odotukset omassa päässäni ja petyin. Haluaisin antaa tälle kyllä uuden mahdollisuuden vielä joku päivä.

"Kotini sijaitsee kuudennessa kerroksessa, ja siinä on lasitettu parveke, johon paistaa aurinko iltapäivästä aina iltaan asti. Kun menen parvekkeelle seisomaan, näen Linnanmäen korkeimmat laitteet." s.9

ERIKA VIK : SELEESIAN NÄKIJÄ

Mistä mulle: oma ostos / Nimi: Seleesian näkijä / Kirjailija: Erika Vik / Ilmestynyt: 2017 / Kustantaja: Gummerus / Sivumäärä: 613 / Takakannesta:

Corildon ja Aleia ovat saapuneet Seleesiaan selvittääkseen, kuinka Aleiassa olevan lumouksen saisi purettua. Corildonin menneisyys ei jätä miestä rauhaan. Tapahtumia varjostaa Seleesian sisäpoliittinen kuohunta, sillä villit huhut kuiskivat tulilinnuista, jotka karkotettiin puoli vuosisataa sitten.

Toisaalla Esme koettaa suojella elämänsä suurinta rakkautta ja pitää Mateon hengissä. Ihmisten maailmassa valmistellaan suunnitelmia, jotka asettavat koko Seleesian tulevaisuuden vaakalaudalle. Kaiken tämän keskellä on Aleia, joka pystyy samaan kuin huonot tuulet. Ihminen, joka vaistoaa seleesien toisen pulssin. Mitä tapahtuu, jos lumouksen saakin purettua? Voiko hän olla uhka seleeseille?

Seleesian näkijä on mukaansatempaava fantasiaromaani totuuden etsimisestä, viholliskuvien murtamisesta, vaikutusvaltaisten vastuusta sekä anteeksiannosta. Kiitetyn Kaksosauringot-trilogian toinen osa tarjoaa jälleen seikkailua ja ruudinsavua sekä tappavaa tulta ja syvältä kumpuavaa taikuutta.

*   *   *

Tässähän kävi klassiset! Ostin Seleesian näkijän viime vuoden elokuussa ja sain luettua sen vasta nyt vuoden jälkeen. Mua tää trilogian toinen osa ei koukuttanut niin kuin ensimmäinen teki, minkä kertoo jo sekin, että luin tätä reilun kuukauden. Se ei mun silmissä yltänyt Hän sanoi nimekseen Aleian tasolle. Niinhän toiset osat aina tuppaavat olemaan trilogian 'heikompia' - ilman kunnon alkua ja päätöstä.

Seleesian näkijässä tapahtui ja samalla siinä ei tapahtunut paljoa mitään. Saamme tietää paljon Saleesiasta ja hahmoista, mutta juoni jumitti ja moni asia tuntui vain liian pitkitetyltä. Koin myös kirjan hiukan sekavaksi, mutta se voi johtua yksinomaan siitä, kun luin kirjaa niin kauan ja moni asia ehti ehkä unohtua. :/

Seleesian näkijä jatkuu oitis siitä mihin muistelen ensimmäisen osan päättyneen. Aleia ja Corildon ovat matkalla Seleesiaan, Corildonin äidin luokse. Molemmat toivovat, että Corildonin äiti osaisi näkijän kykyjensä avulla selvittämään ja murtamaan Aleian lumouksen. Toinen osa pyörii siis Seleesiassa, Corildonin perheen ympärillä.

Musta tuntuu, että kolmas osa lähtee heti käyntiin kunnon rummun päristysten saattelemana, koska Seleesian näkijä kyllä petaa kunnon tapahtumia kolmanteen osaan. (lisää tulilintuja kiitos!)

ps. Haluaisin niin Aleiasta ja Corildonista pariskunnan, vaikka luulen että niin tuskin tulee tapahtumaan.  😭

Päätösosa Nefrin tytär ilmestyy lokakuussa! Innolla odottelen :)

kuva lainattu täältä

Kaksosauringot-trilogian fantastinen kertomus kahtia jakautuneesta maailmasta huipentuu kiihkeästi odotettuun, spektaakkelimaiseen päätösosaan.

Tulilinnut ja kartaagit ovat hyökänneet Seleesiaan, ja Klaani on kaapannut Aleian Thelluriaan. Corildon lähtee Seuran varjojen kanssa hänen peräänsä ja värvää mukaansa Mateon, joka osaa avata thellurialaisia lukkoja. Kun Aleia kohtaa viimein Thelluriassa etsijänsä, Klaanin värvänneen tahon, hän törmää toisenlaisiin totuuksiin, jotka pakottavat hänet kyseenalaistamaan kaiken seleesien keskuudessa kokemansa.

Kenen puoleen Aleian lojaliteetti kallistuu? Voiko hän hallita lumousta sisällään vai onko sillä oma tahtonsa? Entä miten käy Corildonin ja vainottujen seleesien?

ELINA PITKÄKANGAS - KAJO

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: Kajo
Kirjailija: Elina Pitkäkangas
Ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Myllylahti
Sivumäärä: 314
Sarjassa ilmestynyt:
Kuura
Takakannesta:

Ihmissusimyyttejä omaleimaisesti käsittelevä Kajo jatkaa synkän romanttista tarinaa, jossa suurimpia petoja eivät ole vain hukat vaan ihmiset itse. Tapahtumien kärjistyessä turvallinen koulumaailma jää taakse ja urheilukentän valot korvautuvat korpimetsän hämärällä.

18-vuotias Inka Lavaste on onnistunut suojelemaan perhettään, mutta joutunut maksamaan valinnoistaan hirvittävän hinnan. Toukokuun hukkaterrorin tuhoisat tapahtumat varjostavat Kuurankeron pikkukaupunkia, eivätkä uudet täydenkuun yöt yhdessä kokemattoman teinihukan kanssa suju kivuttomasti. Pahinta kaikessa on epätietoisuus parhaan ystävän, Aaron Matsonin, kohtalosta. Voiko poika olla yhä hengissä? Kun lykantropian torjumiseen erikoistunut Jahti kiristää turvallisuussäännöksiään, ei Inka kykene enää pakenemaan tekojensa seurauksia. Alkaa taistelu ylivoimaa, petoksia ja täydenkuun kutsua vastaan. Kuinka voi valita puolensa sodassa, jossa osapuolet ovat toinen toistaan pahempia?

*   *   *

Teksti ei sisällä juonipaljastuksia Kuurasta eikä Kajosta.

Hitto mikä meno! Nyt kuulkaa jos Kuura on vielä lukematta, niin tämä on nyt se merkki, että siihen on aika tarttua. Kajo ei nimittäin jätä kylmäksi, päinvastoin, se nostaa kierroksia ja naulaa tallan pohjaan. Luulin, että Kuura oli mun suosikki, mutta kyllä Kajo veti pidemmän korren. Ehkä mä jopa salaa ajattelin näin Kuuraa lukiessa, sillä annoin sille neljä tähteä ja Kajo veti sitten kaikki tähdet kotiinsa.

Kajo on edeltäjäänsä paljon synkempi ja myöskin jännittävämpi. Pidin siitä kuinka jokainen luku jätti janoamaan lisää. Kirja on siis tavallaan pakko lukea kerralla. Kajo sukeltaa Kuurassa luotuun maailmaan pää edellä. Tarinan maailma laajenee ja syvenee, mutta se ei silti kärsinyt mistään kasvukivuista, niin kuin voisi olettaa tarinan kehittyessä eteenpäin.

Kajossa seuraamme kirjan tapahtumia edelleen Aaronin ja Inkan näkökulmista heidän omissa luvuissaan. Ennen kuin tartuin kirjaan, toivoin vähän että Aaronin tyttöystävä Matleena ja Inkan pikkuveli Duke olisivat myös saaneet omat lukunsa, mutta näin jälkikäteen ajateltuna se ei olisi varmasti toiminut hyvin.

Kajo tutustuttaa meidät uusiin hahmoihin, joista mulle yhdeksi lemppariksi muodostui Peter. Aaron jatkaa edelleen symppiksenä. Yllätyksekseni Inkasta muodostui lemppari myös, vaikka ensimmäisessä osassa Inkaa inhosinkin. Tästä johtuikin, että nautin enemmän Inkan luvuista.

Ja kyllä, kolmas ja viimeinen osa on yksi ensi vuoden odotetuimmista. Jännittävää nähdä, että kuinka Pitkäkangas paketoi kaikki tapahtumat.  

"Pimeys on parasta aikaa täällä. Älä hukkaa sitä painajaisille." 

s.111

★★★★★

PASSENGER - ALEXANDRA BRACKEN

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: Passenger
Kirjailija: Alexandra Bracken
Ilmestynyt: 2016
Suomennos: ei suomennettu
Kustantaja: Disney-Hyperion
Sivumäärä: 486
Takakannesta:

Passage, n.

i. A brief section of music composed of a series of notes and flourishes.

ii. A journey by water; a voyage.

iii. The transition from one place to another, across space and time.

In one devastating night, violin prodigy Etta Spencer loses everything she knows and loves. Thrust into an unfamiliar world by a stranger with a dangerous agenda, Etta is certain of only one thing: she has traveled not just miles but years from home. And she’s inherited a legacy she knows nothing about from a family whose existence she’s never heard of. Until now.

Nicholas Carter is content with his life at sea, free from the Ironwoods—a powerful family in the colonies—and the servitude he’s known at their hands. But with the arrival of an unusual passenger on his ship comes the insistent pull of the past that he can’t escape and the family that won’t let him go so easily. Now the Ironwoods are searching for a stolen object of untold value, one they believe only Etta, Nicholas’ passenger, can find. In order to protect her, he must ensure she brings it back to them—whether she wants to or not.

Together, Etta and Nicholas embark on a perilous journey across centuries and continents, piecing together clues left behind by the traveler who will do anything to keep the object out of the Ironwoods’ grasp. But as they get closer to the truth of their search, and the deadly game the Ironwoods are playing, treacherous forces threaten to separate Etta not only from Nicholas but from her path home... forever.

*   *   *

Olipa virkistävä lukukokemus! Miksi en vain lue enemmän kirjoja missä matkustetaan ajassa.

Olen aikaisemmin lukenut Alexandra Brackenilta ainoastaan hänen kirjoittamansa Star Wars - Uusi toivo: prinsessa, lurjus ja maalaispoika -kirjan. Passenger aloittaa kaksiosaisen Passenger -sarjan. Tarina jatkuu muutama kuukausi sitten ilmestyneessä Wayfarer -jatko-osassa minkä muuten tilasin ennen kuin olin ehtinyt lukemaan ekat sata sivua ensimmäisestä osasta.

Seitsemäntoista vuotias Etta (oikealta nimeltään Henrietta) löytää tiensä aikamatkustajien maailmaan, menettäen samalla kaiken mistä hän välittää. Tyttö huomaa, että hän on matkannut ajassa reilusti taaksepäin, eikä ainoastaan aikaa vaan myös kilometrejä. Nyt Ettan täytyy yrittää selvitä ja pystyä tasapainottelemaan ystävien ja vihollisten välillä. Samalla hänen täytyy onnistua sieppaamaan eräs voimakas esine takaisin oikealle omistajalleen ja pelastaa äitinsä.

Nicholas Carter elää elämäänsä tyytyväisenä merellä, vapaana ja kaukana voimakkaasta Ironwoods -perheestä. Etta eksyy samalle laivalle Nicholasin kanssa ja heistä tulee matkakumppanit. Pian he kuitenkin saavat peräänsä Ironwoods -suvun. Tästä alkaa Ettan ja Nicholasin yhteinen ja vaarallinen matka ajan ja mantereiden halki.

Musta kirja olisi voinut olla lyhyempi. Jotkut kohdat tuntui turhilta ja/tai liian venytetyiltä, vaikka kuinka kirjasta tykkäsinkin. Ettan ja Nicholasin välillä oli pientä insta-lovea, mutta pääsin siitä aika nopeasti yli, eikä se häirinnyt mua niin paljoa. Pikemminkin elin ja hengitin heidän välistä suhdettaan, mutta olen myös sitä mieltä, että sivuhenkilöt olisivat saaneet olla enemmän esillä. 

Alexandra Brackenin tarinankerronta ja kirjoitustyyli oli ihan mieletöntä luettavaa, teksti vain soljui kauniisti eteenpäin. Nyt Wayfarer odottaa lukuvuoroaan mun kirjahyllyssäni, toivottavasti sen ei tarvitse odottaa vuoroaan niin kauan kuin mitä Passanger joutui odottelemaan.

★★★★☆

UINUVAT JÄTTILÄISET - SYLVAIN NEUVEL

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Uinuvat jättiläiset
Alkuperäinen nimi: Sleeping Giants
Kirjailija: Sylvain Nauvel
Ilmestynyt: 2016
Suomennos ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Like
Sivumäärä: 351
Takakannesta:

Kun Rose-tyttö pyöräillessään putoaa syvään monttuun, maanpinnan alta paljastuu valtavia, metallisia ruumiinosia. Salainen tutkimusryhmä alkaa koota osia selvittääkseen niiden mysteerin, mutta tutkimukset keskeytyvät. Seitsemäntoista vuotta myöhemmin tutkijaksi opiskellut Rose kokoaa uuden tiimin ratkaisemaan muinaisten esineiden alkuperän, ja tutkimukset johtavat maapallon ulkopuolelle.

*   *   *

Tämä oli yksi niistä kirjoista, mikä mun oli tarkoitus skipata, mutta tulinkin sitten toisiin aatoksiin. Uinuvat jättiläiset jäi vähän hämmentäväksi lukukokemukseksi, mutta en kadu että se tuli luettua :D Ja tähänkin on tulossa jatkoa (todennäköisesti trilogia)! Jännittävää nähdä mitä tuleva tuo tullessaan.

Aivan alussa löydetään suuri metallinen käden muotoinen esine, mikä hohtaa valoa. Se on uusinta uutta teknologiaa, mutta silti vanha. Kukaan ei tiedä kenen se on, miten se on tänne päätynyt ja mitä se pystyy tekemään, jos se pystyy jotain tekemään. Tästä alkaa tutkiminen ja seikkailu! Suuria metallisia ruumiinosia on ympäri maapalloa. Mitä on tapahtunut?  Päähenkilömme Rose ja hänen tiiminsä alkavat tutkia tapausta.

Pidin paljon juonesta, mutta en siitä miten se on kirjoitettu. Musta tätä oli jotenkin vaikea lukea, kun tarina kulki eteenpäin haastattelujen, päiväkirjojen ja raporttien muodossa. Kirjan keskivaiheilla olin menettämässä mielenkiintoani, mutta se parani kuitenkin loppua kohden. Kun luin viimeiset sivut, mun oli pakko alkaa selata kirjaa alusta. Olisin halunnut lukea sen vielä uudelleen, mutta kirjaston eräpäivä tuli vastaan. Huippua scifiä scifin ystäville! 

Sarjan jatko-osa, Waking Gods, ilmestyi tänään. Toivottavasti se suomennetaan pian :)

★★★☆☆

ELIITTI - KIERA CASS

Teoksen nimi: Eliitti
Alkuperäinen nimi: The Elite
Kirjailija: Kiera Cass
Ilmestynyt: vuonna 2012
Suomennos: vuonna 2016
Kustantaja: Pen & Paper
Kääntäjä: Laura Haavisto
Sivumäärä: 317
Sarjassa ilmestynyt:
Valinta
Takakannesta:

Valintaan osallistui alun perin kolmekymmentäviisi tyttöä. Nyt kun joukko on rajattu kuuden tytön Eliittiin, kilpailu prinssi Maxonin sydämestä muuttuu yhä raivokkaammaksi – ja America yrittää vieläkin selvittää todelliset tunteensa. Rakastaako hän Maxonia, joka voisi tehdä hänen elämästään tarumaista? Vai kuuluuko sydän ensirakkaudelle, Aspenille? 

America tarvitsee päätöksentekoon epätoivoisesti lisää aikaa. Muut Eliittiin kuuluvat tytöt kuitenkin tietävät täsmälleen, mitä haluavat – ja American mahdollisuudet päättää tulevaisuudestaan ovat lipeämässä hänen ulottumattomiinsa.

*   *   *

Hoi, mä luin Valinnan toisen osan, Eliitin. Ja kyllä, pidin siitä yhtä paljon kuin ensimmäisestä osasta. Kohta multa kysytään, että miksi mä sitten kidutan itseäni ja jatkan tämän sarjan parissa. Sitten mä vastaan, että siinä kun on sitä jotakin x-factoria, mikä saa mut haluamaan lukemaan lisää. vaikka se saakin mut välillä nauramaan sen typeryydelle ja heittämään kirjan seinään (tai ehkä se xfactor on just se). Valinta -sarja on mun guilty pleasure. Ja eikö kaikilla ole tämmöisiä sarjoja? No, mulla on nyt. 

JA musta ei oo mitään vikaa siinä, jos tästä sarjasta tykkää, se on todellakin okei. Se ei vaan iske muhun.

Tästä eteenpäin on luvassa lieviä juonipaljastuksia, lue omalla vastuulla.

Eli siis, Valintaan, Illéan omaan ja ah-niin-ihanaan-Unelmien poikamies -ohjelmaan, osallistui alunperin 35 tyttöä, joista tässä kakkos osassa on kyydissä mukana enää kuusi. Yksi heistä on päähenkilömme America Singer (kyllä, ammatiltaan laulaja) ja muut viisi, joista edes kirjailija itse ei tunnu välittävän, joten en minäkään.

Tässä toisessa osassa ei ole minkään näköistä juonta, toisin kuin ensimmäisessä osassa oli jokin punainen lanka. Eliitissä America haikailee vuoroin ensirakkautensa, samoilta kotikonnuilta peräisin olevan, Aspen Legerin (toimii nykyisin vartijana linnassa, missä Valintaan osallistuvat tytöt elävät kuningasperheen kanssa) perään ja toisessa hetkessä tulevan hallitsijan, prinssi Maxon Schreaven perään. American soutaessa ja huopaessa molempien miehen alkujen perään, kapinalliset hyökkäävät linnaan muutamiin otteisiin. Mitään hahmokehitystä ei tapahdu.

Nyt Valintaan osallistuneet pääsevät viettämään halloweenia, American ehdotuksesta. Maxon on tavalliseen tapaansa aivan kujalla kaikesta ja joutuu ottamaan selvää, että mikä ihme se halloween oikein on. Hetken päästä hän päättää, että koko linna juhlisi sitä. Valintaan osallistuvien tyttöjen perheetkin pääsevät mukaan rientoihin, jolloin America näkee pitkästä aikaa perhettään.

American ainoana ystävänä linnassa ollut Marleen(myös Valinnassa mukana) joutuu ruoskittavaksi, koska hänellä oli silmäpeliä erään linnan vartijan kanssa, eikä näin ollen ollut "uskollinen" prinssi Maxonille. Menikö multa tosiaan sitten kokonaan ohi se vartijan ruoskinta, vai ruoskittiinko siinä vain Marleen? Eikös vispilänkauppaan tarvitaan aina kaksi?

America on täydellinen Mary Sue -hahmo ja kaikki hänen tekemänsä ratkaisut osottautuvat viimeistään seuraavalla aukeamalla oikeiksi. Esim. kun yksi Valinta-tytöistä, Celeste, laukoi mielipiteitään Marleenista ja tämän suhteesta vartijaan = America suuttui ja kävi Celesten kimppuun.

Sairaalasiivessä hoitaja tulee kehumaan American riehumista "hyväksi tominnaksi" mitä "lähes kaikki ovat odottaneet." Näitä tapahtumia oli monia, missä America törttöilee ja toisella aukeamalla se kuitataan oikeaksi toiminnaksi. oikeesti mitä mä luen:DDD????

Kolmas osa "Ainoa" ilmestyy keväällä 2017.

ps. Tässä osassa paljastettiin Maxonin toinen nimi. Pidän erikoisista nimistä, mutta tässä ne on jostain toisesta sfääristä. Persoonalliset nimet kun on kuitenkin eri asia kuin typerät nimet. Maxonin koko nimi on Maxon Calix Schreave. miten se lausutaan

pps. Oon vähän pettynyt kun tässäkään osassa ei ollut ruususeremoniaa

KUURA - ELINA PITKÄKANGAS

Teoksen nimi: Kuura
Kirjailija: Elina Pitkäkangas
Ilmestynyt: vuonna 2016
Kustantaja: Myllylahti
Sivumäärä: 335
Takakannesta:
Urbaania fantasiaa ja romantiikkaa sekoittava Kuura ammentaa tiivistunnelmaisen tarinansa klassisista ihmissusimyyteistä. Nykypäivän Suomeen sijoittuvassa kertomuksessa pedon ja ihmisen kahtiajako on pelkkä veteen piirretty viiva. 

 Lukiolaiset ystävykset Inka ja Aaron elävät suojattua elämää Turun kupeessa sijaitsevassa, muurin ympäröimässä Kuurankeron pikkukaupungissa, jossa ihmissusiin törmää enää vain uutisissa tai historiankirjoissa. Tasainen arki saa kuitenkin säröjä, kun Inkan pikkuveli joutuu vakavaan onnettomuuteen. Pelko rakkaan menettämisestä pakottaa Inkan etsimään apua muurin varjoisalta puolelta, kylmästä susien yöstä. Teko repii auki salaisuuden, jonka seuraamuksilta edes Aaron ei voi välttyä – etenkään sen jälkeen, kun mukaan vedetään suloinen, pedontuoksuinen Matleena. 

Onko parempi varjella suurempaa hyvää vai rikkoa asetettuja rajoja rakkaimpiensa vuoksi? 

"Olin tehnyt anteeksiantamattoman rikoksen. Olin nyt virallisesti vastuussa, mikäli Kuurankerossa ikinä tapahtuisi ihmissusien aiheuttamia surmia. Olin pelastanut ihmishengen."

*   *   *

Kuuran kansi on ehkä yksi kauniimpia mitä olen vähään aikaan nähnyt. Pelkäsin kuitenkin tarttua tähän teokseen, koska en ole koskaan kokenut ihmissusijuttuja omaksi. Sivuhuomio: en muuten välitä hirveästi vampyyreistakaan, mutta niitähän tässä tarinassa ei ollut. Ostin kirjan kuitenkin omaksi, ihan vain koska kansi. Onneksi ostin. Ja luin.

Tarina kulkee eteenpäin kahden kertojan, Inkan ja Aaronin, kappaleiden kautta. Tekstiä oli miellyttävä lukea, koska esim. nuorten dialogi tuntui hyvin todelliselta.

Aluksi pidin Inkasta, mutta muutamien sivujen jälkeen Inkasta tuli inhokki(niin kuin varmasti monelle muullekin kirjan lukeneelle!). Inka oli täydellinen ämmä: itsekäs, mustasukkainen ja ärsyttävä. Tavallaan mä halusin ymmärtää kaikkia Inkan tekoja. Aloin myös väkisin miettimään, että mitä itse samassa tilanteessa olisin tehnyt. Muista hahmoista sen verran, että pidin Aaronista, mutta suureksi suosikiksi nousi kuitenkin Leo, vartija muurilta.

Kirjan loppu sitoo kaikki kirjan tapahtumat hyvään nippuun, mutta jättää silti janoamaan lisää. Kuura on vahva trilogian avausosa, eikä kirjasta halunnut päästää irti ollenkaan - nautin sen lukemisesta jokaisella solullani. Toinen osa on ehdottomasti yksi odotetuimmista ensi vuoden julkaisuista. Onneksi sitä ei tarvitse odottaa kovin kauaa. 

★★★★☆

KUURASTA

Torstai-iltana hyppäsin bussiin ja matkustin Helsinkiin. Perjantaiaamuna otin junan Joensuuhun, missä vietinkin sitten viikonloppuni. Matkaluettavaksi omasta hyllystäni tarttui Kuura.
Mä olen todella, todella huono lukemaan suomalaista kirjallisuutta, koska olen aina pitänyt sitä jotenkin tylsänä. Syytä siihen miksi olen pitänyt sitä tylsänä, en tiedä itsekään. Kuura on ensimmäinen kirja, mikä sai mut innostumaan suomalaisesta, erityisesti  nuortenkirjallisuudesta.
Arvio tulossa pian, mun oli vain pakko tehdä tämmöinen pikapikaylistyspostaus!:-)

VALINTA - KIERA CASS

Teoksen nimi: Valinta
Alkuperäinen nimi: The Selection
Kirjailija: Kiera Cass
Ilmestynyt: vuonna 2012
Suomennos: vuonna 2016
Kustantaja: Pen & Paper
Kääntäjä: Laura Haavisto
Sivumäärä: 334 (pokkariversio)
Takakannesta:

Kolmellekymmenelleviidelle tytölle Valinta on elämän mullistava mahdollisuus. Se on tilaisuus paeta jo syntymässä valmiiksi määrättyä elämää. Tilaisuus tempautua kimaltavien iltapukujen ja mittaamattoman arvokkaiden korujen maailmaan. Tilaisuus elää palatsissa ja kilpailla komean prinssi Maxonin sydämestä. 

America Singerille Valintaan joutuminen on kuitenkin painajainen. Sen myötä hän joutuu hylkäämään salaisen rakkaussuhteensa kastiltaan häntä alempiarvoiseen Aspeniin. Se tarkoittaa myös kotoa lähtemistä ja osallistumista ankaraan kilpailuun kruunusta, jota hän ei halua. Lisäksi se merkitsee elämää palatsissa, jossa jatkuvana uhkana ovat kapinallisten väkivaltaiset hyökkäykset.

Sitten America tapaa prinssi Maxonin. Vähitellen hän alkaa kyseenalaistaa itselleen tekemiä suunnitelmia - ja ymmärtää, että hänen haaveidensa elämä ei ehkä vedä vertoja yllättävälle tulevaisuudelle.

*   *   *

Yritin kaikkeni, että sukeltaisin Valinnan maailmaan avoimin mielin, mutta . . . kuinka avoimin mielin voit lähteä lukemaan kirjaa, jota on kuvailtu sanoin: "Nälkäpeli tapaa Unelmien poikamies -ohjelman" ?

Anyway, olin kuullut ensimmäisestä osasta aika lailla pelkkää hyvää ja Goodreads-arvioiden mukaan kirja on melko täydellinen sen 4,16 / 5 arvosteluilla.

Mun mielestä kuitenkin juoni oli tylsähkö, koska kaikki kirjan käänteet oli ennustettavissa. Tarinaan oli väkisin yritetty ängetä dystopian aineksia ja sen kyllä huomaa, koska kirjasta puuttui uskottavuus.
Mua jäi vaivaamaan se, kun Valinnassa oli hyvin vähän kuvausta ympärillä olevasta maailmasta. Olisin halunnut tietää ja nähdä enemmän Illéasta. Ehkä jatko-osissa asia on korjattu? 

Kaiken tämän lisäksi Valinta on höystetty vielä täysin hajuttomilla ja mauttomilla hahmoilla (prinssi Maxon oli yhtä seksikäs kuin lauantaimakkara). Kaikki hahmot olivat pinnallisia ja tuntuivat niin typeriltä. Esim. prinssi Maxonin maailma järkkyy, kun kuulee Americalta, että kansa näkee nälkää. Kerran kaikki valitut laitettiin opiskelemaan Illéan historiaa, niin suosittelisin tulevalle hallitsijalle myös oppituntia kansan nykytilanteesta.

Päällimmäisenä Valinnasta jäi mieleen sen hirveä misogynistinen maailma sekä heikko ja niin-jo-nähty juoni & hahmojen nimistä puhumattakaan (prinssi Maxon Schreave, Aspen Leger, America Singer...).
Valinnassa on yritetty jos jonkin näköistä, mutta loppujen lopuksi se jää vain yritykseksi. Se on kuitenkin ihan viihdyttävä aivot narikkaan-lukukokemus.

Vaikka mua jäi ärsyttämään niin moni asia, mä haluan silti tietää mitä nämä tomppelit tekevät jatkossa. Jään myöskin ihmettelemään, miten ihmeessä tästä on saatu viisiosainen sarja.

★★☆☆☆