NAOMI ALDERMAN: VOIMA

Mistä mulle: arvostelukappale / ilmestynyt: 2019 / kustantaja: Gummerus / takakannesta:

"Naisen kämmenkupissa kytee salama. Hän käskee sitä iskemään.”

Tytöt ympäri maailmaa huomaavat, että ovat saaneet käsiinsä uuden kuolettavan voiman. He pystyvät antamaan sormenpäillään sähköiskuja ja aiheuttamaan tuskallista kipua, jopa kuoleman. Miehet ympäri maailmaa huomaavat, että valta on karannut heidän käsistään. Maailma on nyt asettumassa radikaalisti uuteen asentoon, jossa voima kuuluu naisille. Tyttöjen päivä on koittanut - mutta mihin se tulee johtamaan?

*   *   *

Olin tosi epäileväinen tätä kohtaan, jotenkin takakansiteksti ei tahtonut iskeä. Sitten luin jostain, että Barack Obama on valinnut tämän yhdeksi lempikirjakseen, joten ei tän nyt ihan kökkö pitäis olla! :D Annetaan tsäänssi.

Voimassa valta siirtyy naisille. Naiset pystyvät halutessaan tappamaan pelkällä sormenpäällään ja miehet huomaavat, että miesten valtakausi on ohitse. Tarinaa seurataan muutaman hahmon kautta: rikollisesta perheestä kotoisin olevan Roxyn, poliitikko Margotin ja kasvattiperheessä kasvaneesta Alliesta. Ainoa mies hahmo Tunde on youtube-toimittaja. Kaikilla erilainen tausta ja tie kuljettavana, mutta silti mä onnistuin sotkemaan aina Roxyn ja Allien. (en tajua:D) 

Mua ärsytti, että heti kun voima oli kaikilla naisilla, kaikki vain unohtivat emmätiä, empatian?? Siitä vaan porukkaa tappamaan, ihan vain koska pystyy. En usko että jokainen nainen pimahtais ihan sormia näpäyttämällä.

Mua suuresti ärsyttää takakansiteksti tässä. Tai siis, mulle tuli fiilis että noniiin tytöt nyt vähän saavat voimaa sormenpäähän tadaa. Mutta tää oli oikeesti todella tummasävyinen, välillä jopa ahdistava ja todella ärsyttävä. Pidin kirjan alusta, se lähti rytinällä liikkeelle! Multa meinas kuitenkin kadota mielenkiinto puolivälissä, mutta onneksi  tarina kuitenkin parani loppua kohden taas. Fiktiivinen kirjeenvaihto alussa, että kirjan lopussa oli hauska lisä, mut jotenkin se ei jaksanut iskeä muhun enää kun olin täysin puutunut kirjan keskivaiheilta. Sen oli vissiin tarkoitus olla semmoinen WOW-elementti mut mussa se sai ainoastaan aikaan aijaan. Oikeesti, mua niin harmittaa, että tää floppas mulle. 

SISKO SAVONLAHTI : EHKÄ TÄNÄ KESÄNÄ KAIKKI MUUTTUU

Mistä mulle: arvostelukappale / Nimi: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu / Kirjailija: Sisko Savonlahti / Ilmestynyt: 2018 / Kustantaja: Gummerus / Sivumäärä: 304 / Takakannesta: 

"Tiedän, että minun on tehtävä tälle kaikelle jotain ja vähän äkkiä. Mutta vielä hetken ajan minä haluan maata parvekkeella ja muistella entistä poikaystävääni." Näin ajattelee nuori nainen asunnossaan, jonne kantautuu ihmisten kiljunta Linnanmäeltä. Kohta on kesä, ja on aika päästä erosta yli. Täytyy nousta murheen alhosta, täytyy löytää työpaikka, täytyy rakastua, täytyy käynnistää positiivisuuden kierre. Mutta pitääkö täyttää ulkopuolisten odotuksia vai toimia sen mukaan, mitä itse haluaa? Mistä tietää, mitä itse haluaa? Niin paljon kysymyksiä, ja usein houkuttelevimmalta tuntuu huonekasvien pintamullan tarkkailu, ystäville tekstaaminen, sipsidipin sekoittaminen ja makuuasento hintavan vuokra-asunnon parvekkeella. Kuinka hänen käy?

Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu yhdistelee oivaltavasti kepeää huumoria ja melankoliaa. Se on suora ja tarkka kuvaus herkästä kaupunkilaisarjesta.

*   *   *

Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu oli yks mun syksyn odotetuimmista kirjauutuuksista. Aivan ensimmäisenä mun huomioni tähän kiinnitti kannen kauniit pionit, jee! Tarina itse oli mulle sitten pettymys :( Se ei vain ollut mulle.

Helsingin Kallio, sipsit & dipit, pätkätyö, sinkkuus, tinder ja yhden yön jutut. Tää kuulostaa vähän suomen Bridget Jones -jutulta, mut muhun se ei jaksanut kolahtaa. Mua ärsytti jatkuvat ja loputtomat kuvaukset mm. sipseistä ja dipeistä. Odotin kevyttä ja hauskaa meininkiä, mutta jotenkin päähenkilön negatiivisuus lamaannutti myös mut. Mua ärsytti päähenkilön huolettomuus: velkaa vanhemmille, velkaa sukulaisille, velkaa kavereille. Muttahei, otetaan opintolainaa ja matkustetaan parhaan kaverin kanssa New Yorkiin! Ehkä sieltä löytyisi myös uusi poikaystävä, koska elämällä on heti taas tarkoitus kun on poikaystävä? En mä tiä, tää vaan raivostutti. 

Täytyy todeta se, että kyllä Savonlahti osaa kirjoittaa, koska se sai mut tuntemaan niin paljon ärsytystä. :-D Kyllä musta tuntuu että aion silti hankkia tän hyllyyn myös kovakantisena sitten joskus. Tää ois ehkä hyvä kesäkirja, jotenki just hyvä aivot narikkaan-teos. Löin tälle vaan liian kovat odotukset omassa päässäni ja petyin. Haluaisin antaa tälle kyllä uuden mahdollisuuden vielä joku päivä.

"Kotini sijaitsee kuudennessa kerroksessa, ja siinä on lasitettu parveke, johon paistaa aurinko iltapäivästä aina iltaan asti. Kun menen parvekkeelle seisomaan, näen Linnanmäen korkeimmat laitteet." s.9

SALLA SIMUKKA: SAMMUTA VALOT! / SYTYTÄ VALOT!

Mistä mulle: arvostelukappale / Nimi: Sammuta valot!/sytytä valot! / Kirjailija: Salla Simukka / Ilmestynyt: 2018 / Kustantaja: Tammi / Sivumäärä: 144 / Takakannesta: 

Mikä on kauheinta tai kauneinta, mitä sinulle on tapahtunut?

Salla Simukan odotettu ja oivaltava kertomuskokoelma Sammuta valot! / Sytytä valot! sisältää pieniä kauheita ja kauniita tarinoita nuorten elämästä.

Miksi kellariin saa mennä vasta 15-vuotiaana? Mitä Koiranpääpuistossa on tapahtunut? Kuka vierailee öisin Klaran eristyshuoneessa? Särkyykö ensirakkauden lumous, jos siitä kertoo rakkauden kohteelle vuosien jälkeen?

Kääntökirja Sammuta valot! / Sytytä valot! on uudenlainen kokoelma, jonka tarinat peilaavat toisiaan hätkähdyttävillä ja riemastuttavilla tavoilla. Simukan tekstit liikkuvat kauhusta romantiikkaan ja scifistä realismiin. Tämä teos on harvinainen herkku nuorille, aikuisille ja nuorille aikuisille.

*   *   *

Tällä viikolla ilmestyi Salla Simukan uutuus Sammuta valot! / sytytä valot! -teos. Kiitos Tammelle, että sain taas olla osallisena blogirinkiä!

Mulla on ollut vaikeuksia Salla Simukan kirjojen kanssa. Lumikki-trilogiaa olen yrittänyt lukea, mutta huonolla menestyksellä. Aloitin myös kerran Kun enkelit katsovat muualle -kirjaa, mutta sekään ei napannut. Hypistelin kerran kirjastossa Minuuttivalssi -kirjaa, mutta jätin sen hyllyyn, koska ajattelin että tuskin lämpenen sillekään. Muistaakseni mulla on jossain kaapin kätköissä Jäljellä ja Toisaalla mainoskirjanmerkki. Simukka on mulle siis vieras ja samalla jollain tavalla tuttu kirjailija!

Simukan teos Sammuta valot! / sytytä valot! koostuu yhteensä 20 novellista, kymmenen kummallakin puolella. Sammuta valot! -puoli on synkempi ja sisältää pieniä kauhukertomuksia. Sytytä valot! -puoli on vastapainoksi kevytmielisempi ja valoisampi. Kokonaisuutena Sytytä valot! -puoli oli mun mieleen enemmän, vaikka toinen puolikin oli onnistunut. Mun mielestä koko teoksen parhaimmaksi novelliksi  muodostui Sammuta valot! -puolelta novelli nimeltä "Huvipuisto". Siitä mulle tuli etäisesti mieleen Erin Morgensternin Yösirkus. :D 

"- Haistelen sua. Sä tuoksut hyvältä. Metsältä.

- Sä tuoksut sateelta.

- Eli yhdessä me tuoksutaan sateiselta metsältä. Se on aika hyvä tuoksu, vai mitä?

- Paras." s. 8, Sytytä valot!

Molemmat puolet tarjoavat pieniä suuria tarinoita. Ensirakkautta, pelkoa, ikävöintiä, tunteiden kirjoa. Tää oli nopealukuinen ja (sammuta -puoli 66 sivua & sytytä 78 sivua) ja hassua kyllä kuvailla kirjaa en tiedä miksi sanoilla tosi miellyttävä, mutta kun sitä se oli. :D Jos novellit millään tavalla nappaa, niin tartu tähän seuraavaksi :)

NIIN KUIN ME OLISIMME KAUNIITA : GIN PHILLIPS

Mistä mulle: arvostelukappale / Nimi: Niin kuin me olisimme kauniita / Alkuperäinen nimi: Fierce Kingdom / Kirjailija: Gin Phillips / Ilmestynyt: 2017 / suom. 2018 / Kustantaja: S&S / Sivumäärä: 301 / Takakannesta:

Eläintarha on jo melkein tyhjillään, kun Joan ja hänen nelivuotias poikansa lähtevät vihdoin kohti portteja. Heillä on ollut hauska iltapäivä, mutta nyt on aika päästä kotiin. Portilla Joan näkee kuitenkin jotain, mikä saa hänet ryntäämään paniikin vallassa takaisin eläintarhan uumeniin.

Seuraavan kolmen tunnin ajan - koko romaanin ajan - Joan ja hänen poikansa Lincolnin elämä on vaarassa. Kuin eläimet heidät on suljettu tarhaan, jossa he piilottelevat ja lopulta pakenevat henkensä edestä. Koko ajan Joan tuntee poikansa pienen ruumiin ja sydämen sykkeen tiiviisti itseään vasten. 

Niin kuin me olisimme kauniita on mestarillinen trilleri ja väkevä kuvaus siitä eläimellisestä vaistosta, joka yhdistää vanhemman ja lapsen. Se kysyy, mihin saakka olemme valmiita menemään suojellaksemme rakkaitamme.

*   *   *

Joan on nelivuotiaan poikansa, Lincolnin, kanssa eläintarhassa. Porteilla kuitenkin kuuluu aseen laukauksia ja Joan ottaa Lincolnin syliinsä ja tekee mitä muutkin: juoksee takaisin eläintarhaan. Joku metsästää eläintarhassa, mutta ei eläimiä. Tästä kuviosta alkaa koko romaanin mittainen selviytymistrilleri.

Alku oli kiinnostava, mutta kun olin lukenut yli puolivälin, mua alkoi kyllästyttämään. Vaikka jännitys pysyi yllä koko ajan, jatkuva piilossa oleminen ja Joanin ajatukset Lincolnin turvallisuudesta alkoi vain tylsistyttämään. Avoin loppu ärsytti mua myös. Joissakin kirjoissa se toimii, mutta tässä se ärsytti. Haluaisin avata tätä enemmän, mutta sitten se olisi juonipaljastus:D Mutta pidin lukemastani, vaikka jossain kohti vähän kyllästytti ja ärsytti. Phillips on mielestäni onnistunut hyvin kuvailemaan Joanin tuntemaa paniikkia ja huolta Lincolnista. Kyllä tämä teos sai mut kiinnostumaan Gin phillipsin muistakin teoksista. Toivottavasti niitä löytyy kirjastosta!:)

"Aidan tarkoituksena on pitää ihmiset ulkona ja eläimet sisällä", Lincoln sanoo. Joania ei ole koskaan harmittanut yhtä paljon, että Lincoln noudattaa aina sääntöjä.

"Tänään säännöt ovat muuttuneet", hän sanoo. "Nyt ovatkin voimassa hätätilasäännöt. Niiden mukaan me menemme piiloon niin, että se mies, jolla on ase, ei löydä meitä." s.44

SENSORED REALITY -BETA- : ANDERS VACKLIN & AKI PARHAMAA

Kansi kuva goodreadsistä

Mistä mulle: arvostelukappale
Teoksen nimi: Sensored Reality - Beta
Kirjailija: Anders Vacklin, Aki Parhamaa
Ilmestynyt: 2018
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 350

Takakannesta:

Oletko koskaan lentänyt lohikäärmeen selässä, pomppinut parkouria katolta toiselle tai iskenyt nyrkin samuraihaarniskan läpi?

Tervetuloa vuoteen 2117. Ilmastonmuutos ja merenpinnan kohoaminen ovat todellisuutta. Mereen vajonneesta Helsingistä, Pohjolan Venetsiasta, on tullut peliteollisuuden mekka ja videopelaamisesta elämäntapa.

Kun 16-vuotiaan Bugin isä yllättäen menehtyy, hän joutuu muuttamaan Meri-Tokiosta äitinsä vanhaan kotikaupunkiin Helsingin kaupunkisaareen. Kapinallinen ja itsepäinen tyttö viettäisi päivät mieluummin pelikonsolillaan kuin uudessa koulussa, jossa kaikki menee pieleen ensi hetkestä alkaen. Bugin elämä muuttuu, kun animoitu videopeli-lohikäärme kutsuu hänet betatestaajaksi keskiajan Japaniin sijoittuvaan ninjapeliin. Uhkarohkea Bug ei voi vastustaa kiusausta. Hän vetää ylleen uuden sukupolven pelipuvun ja löytää itsensä maailmasta, jota ei tiennyt olevan olemassakaan. Pelissä Bug kohtaa ninja-sensein, joka opastaa häntä tiellä salamurhaajaksi. Sensorein varustettu puku saa henkeäsalpaavan seikkailun tuntumaan siltä kuin se olisi todellisuutta - kunnes se yllättäen onkin. Bugin suurmestarilta omaksuma kurinalaisuus ja taistelutaidot tulevat kipeästi tarpeeseen, kun arki- ja virtuaalitodellisuus kammottavalla tavalla sekoittuvat...

Beta avaa Anders Vacklinin ja Aki Parhamaan Sensored Reality -trilogian. Tarina yhdistelee pelimaailmaa, scifiä ja historiaa ja luo näkymiä ilmastonmuutoksen runteleman maapallon ja Suomen tulevaisuuteen. Trilogia seuraa Bugia hänen selvitellessään vanhempiensa kohtaloa ja pelikorporaatioiden likaisia salaisuuksia, ja sen jokainen osa vie tarinan uudelle peliteknologiselle tasolle.

*   *   *

Kirjan kansi ei milestäni ole kutsuva, mutta tässä myös yksi uusi osoitus miksi kirjan kannen ei saa antaa hämätä!

"Sensored Reality. New kind of gaming tailored just for you." s.82

16-vuotias Minako Takeda, lempinimeltään Bug, joutui muuttamaan Meri-Tokiosta Helsingin kaupunkisaareen äitinsä kanssa Bugin isän kuoltua. Bug on puoliksi suomalainen äitinsä puolelta ja puoliksi japanilainen hänen isänsä puolelta. Bug ei tunne olevansa lähelläkään suomalaistumista, hän ikävöi japanilaisia ruokia ja ystäväänsä Norikoa. Bug ahkeroi päivät koulussa, vaikka uuteen kouluun sopeutuminen ei olekaan helppoa, illat hän sitten pelaa videopelejä kotonaan.

Bugin äiti, Siiri, on Realdream Interactive Studiosin toimitusjohtaja. Bugin äidin pelifirmalta on ilmestymässä pian kaiken mullistava videopeli: Shadow Warriors II: Out of Shadows ja Bug päätyy tämän pelin beetatestaajaksi vasten tahtoaan. Pelissä pelinappulana on Bug itse. Hän pukee ylleen erikoisen puvun, mikä istuutuu pelaajan mittoihin täydellisesti. Bug oppii pelissä ninjataitoja keskiajan Japanissa.

"Tämä on peliä", sanon ääneen. "Tavallista todellisemman tuntuista peliä, mutta peliä yhtä kaikki." s.89

Kun aloitin kirjan, mun piti lukea vain muutama sivu ja tutustua vähän mistä kirjassa on kyse. Hylkäsin kuitenkin kaikki velvollisuuteni siltä päivältä ja jäinkin lukemaan kirjan ensimmäiset sata sivua, koska uppouduin tarinaan täysin. Puolivälissä kiinnostus haihtui ja tekstin lukeminen tuntui pakkopullalta.  Ehkä siksi kun mua alkoi ärsyttämään pelimaailma, koska en kokenut sitä niin kiinnostavana. Loppua kohden kiinnostus alkoi taas nousta ja teos veikin mukanaan.

Kirjassa eletään vuotta 2117. Ilmastonmuutos ei ole kohdellut Helsinkiä hellästi, sillä koko kaupunki on veden alla. Pidin veden alle vajonneesta Helsingistä ja siitä kuinka sitä kuvailtiin. Bugin oli esim. kuljettava vesibussilla kouluun: "V2-vesibussireitillä tuuli on navakka. Vaikka puristan kaikin voimin istuimesta, huojahdan reippaasti puolelta toiselle joka kerta kun keula osuu vaahtopäähän. Muiden matkustajien ilme pysyy peruslukemilla. He nappaavat tottuneesti kiinni kaiteista säilyttääkseen tasapainonsa." s.21

Kirja päättyi jännittävästi, eikä se vastaa kaikkiin matkan varrella syntyneisiin kysymyksiin, esim. Bugin isästä. Beta jätti janoamaan lisää. Sarjan toinen osa Clitch, ilmestyy ensi keväänä.

YA-lukuhaaste: Suomalainen kirjailija

ELINA ROUHIAINEN - MUISTOJENLUKIJA (VÄKI #1)

Kuva pöllitty @goodreads

Mistä mulle: arvostelukappale
Teoksen nimi: Muistojenlukija (Väki #1)
Kirjailija: Elina Rouhiainen
Ilmestyy: Huomenna! 5.8.2017
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 320
Takakannesta:

16-vuotias Kiuru on enemmän kotonaan romaanien parissa kuin somessa tai edes koulukavereidensa kanssa. Hänen romaniäitinsä on katkaissut välinsä yhteisöönsä, ja Kiurun ainoa linkki romanitaustaansa on hänen dementiaa sairastava isoäitinsä.

Kiurulla on salaisuus: hän pystyy napsimaan toisten ihmisten muistoja kuin lintuja haaviin. Kun hän sattumalta törmää samankaltaisia kykyjä omaaviin romaniveljeksiin ja intialaistaustaiseen queergenderiin, Kiurulle avautuu aivan uusi todellisuus. Pian vallatussa talossa hengailevaan porukkaan liittyy myös Kiurun lapsuudenystävä Samuel, johon Kiuru on ollut jo pitkään ihastunut. Mitä paremmin Kiuru oppii tuntemaan uudet ystävänsä, sitä ristiriitaisemmaksi hänen suhtautumisensa käy. 

Mutta kun railo syntyy, se syntyykin yllättävään kohtaan. Vähitellen Väen salaisuudet alkavat paljastua, ja pian Kiuru tajuaa joutuvansa pakenemaan henkensä edestä. 

Muistojenlukija avaa Elina Rouhiaisen uuden urbaanin fantasiatrilogian. Sarjan ensimmäinen osa sijoittuu Itä-Helsinkiin ja avaa näkymän Suomessa oleskelevien paperittomien siirtolaisten elämään. Neliosaisella Susiraja-sarjallaan debytoinut Rouhiainen vakuuttaa uudella tarinamaailmallaan, joka nivoo yhteen realismia, fantasiaa ja nykyeurooppalaista kiertolaisuutta.

*   *   *

Olen aiemmin lukenut Elina Rouhiaiselta vain Susiraja -sarjan ensimmäisen osan (lue fiilikset täältä jos kiinnostaa). Pidin siitä, mutta en ole vielä saanut jatkettua kyseistä sarjaa, sillä muut kirjat ovat kiilanneet niiden ohi ja kirjastolainoja ei pysty ikuisesti pitämään itsellä. Oon yrittänyt metsästää Susirajaa kirpputoreilta ja nettikaupoista/torista/huutonetistä mutta huonolla menestyksellä. Ehkä mä vielä joskus tulevaisuudessa saan koko sarjan koristamaan hyllyäni.

Rouhiaisen uusin tulokas Muistojenlukija aloittaa Väki -nimisen sarjan ja myönnän, että pidän jo nyt enemmän Väestä kuin Susirajasta. (okei, oon tosiaan lukenut nyt vain molempien sarjojen aloitusosat. Mut you know, vahva mututuntuma.)

Päähenkilö on 16-vuotias Kiuru Salovaara, jolla on mielenkiintoinen ominaisuus: hän pystyy poimimaan toisten ihmisten muistoja, mitkä hän näkee lintujen muodossa. Tarina alkaa, kun Kiuru joutuu hyvästelemään altzeimerin taudin riuduttaman romani isoäitinsä. Hautajaisissa Kiuru ei tunne kuuluvansa romaniyhteisöön, mistä hänen äitinsä pakeni, mutta samalla hän ei voi vastustaa vahvaa tunnetta, että hän kuitenkin kuuluu sinne.

Kiuru tapaa sattumalta romaniveljekset Dain ja Nelun. Dai pystyy luomaan unia ja Nelu kykenee hallitsemaan ihmisten tunteita. Veljekset etsivät kaltaisiaan, ihmisiä joilla on samanlaisia kykyjä kuin heillä itsellään. He ovat onnistuneet löytämään intialaisen Harpreetin, hän kulkee nimellä Bollywood. Bollywood hallitsee aisteja ja on omien sanojensa mukaan queer as fuck. Pian Kiurun ystävä ja pitkäaikainen ihastus Samuel liittyy mukaan joukkoon. Samuelin avustuksella Kiuru ja kumppanit löytävät Väki -nimisen järjestön sivut, eikä aikaakaan kun järjestökin kiinnostuu näistä mielen erityiskykyjä omaavista nuorista.

Vaikka mystinen Dai sai sydämeni sykkimään (samoin viisas Nelu!) muodostui kirjan räväkästä rääväsuusta Bollywoodista mun aivan lempparini. Samuelista taas en oikeastaan välittänyt missään vaiheessa. :/ Kiuru oli samaistuttava, varsinkin hänen rakkautensa kirjoja kohtaan :D

Musta oli tosi jees, että tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin, vaikken pääkaupunkia niin hyvin vielä tunnekaan. Kirja on monikulttuurinen ja tässä ajassa kiinni. Tekstiä oli erittäin helppo ja mukava lukea, Rouhiainen on kehittynyt kirjoittajana huimasti. All in all ja pähkinänkuoressa: musta tämä oli parasta lukemaani Rouhiaista. Muistojenlukija valvotti mua yön pikkutunneille asti, koska en vain kyennyt lopettamaan lukemista. En todellakaan malta odottaa, että kuinka Kiurun ja kumppaneiden tarina jatkuu. 

Tässä jos jossain on suomalainen nuortenkirja mihin kannattaa tarttua. 

Kiitos Tammi arvostelukappaleesta!

 ”Elämä on livelähetys, mutta mä olen parhaimmillani vasta monen oton jälkeen.” s.154

”En tiedä. Rakastan kirjoja, koska ne saa mut tuntemaan asioita. sellaisia asioita, joista aina puhutaan. Mutta oikeassa elämässä mikään ei koskaan tunnu siltä.” s.283