KATIE LOWE: JUMALTEN VERTA SUONISSAMME

Mistä mulle: arvostelukappale kustantaja: Gummerus julkaistu: 2019 sivuja: 351 oma arvio:♥

Tää oli mun yks loppu vuoden odotetuimmista uutuuksista, mutta kirjan luettuani jouduin toteamaan sen pettymykseksi. Tässä oli toki potentiaalia johonkin: nuoruus, noitia, murhia, kellotorneja.. Jumalten verta suonissammehan kuulostaisi hyvältä syksyn pimeneviin iltoihin! Ei muuta kuin kynttilät palamaan ja sohvalle lukemaan!

Vuosi 1998 & kuusitoista vuotias tyttö nimeltä Emily on murhattu. Ruumis roikkuu keinussa, kukaan ei vain tiedä kuinka hänet on murhattu.

Päähenkilömme Violet on päässyt tyttökouluun Elm Hollow Academyyn. Koulussa on satoja vuosia sitten pidetty noitavainoja/oikeudenkäyntejä (uuu!). Pian Violet ystävystyy (samanikäisten raivostuttavien tyttöjen kanssa) Gracen, Alexin ja Robinin sekä taideopettaja Annabelin kanssa. Tytöt tutustuttavat Violetin alkoholin ja huumeiden pariin ja okkultismista kiinnostunut opettaja Annabel vetää oppitunteja koulun kellotornissa aika perus. Kuka murhas Emilyn ja miksi? 

MUTTA KUN. Ei niin ei. Tuntu että tässä mätti kaikki, vaikka kuinka yritin pitää tästä. Hahmot olivat julmia ja etäisiä. (mulle on tärkeetä et tykkään tai pystyn samaistumaan hahmoihin!) Ja koska hahmot eivät halunneet oikeen napata niin ei sitten jaksanut enää juonikaan kiinnostaa. Paitsi sen verran, että halusin kuitenkin tietää kuinka kaikkien käy ja se sai mut jatkamaan loppuun asti. Luin tätä vaikka kuinka pitkään, joskus luin sivun tai kaksi, sitten unohdin sen taas viikoksi. Välillä tarina oli todella t y l s ä ja välillä mä ajattelin et mitä helvettiä mä luen. Jossain vaiheessa hukkasin mun ajaukset ja kirja tuntui paljon sekavammalta kuin mitä se oli jo alunperin. 

Ärsyttää :( Tän piti olla hyvä ja mun piti tykätä tästä suunnattomasti.

SARAH J. MAAS: KESKIYÖN KRUUNU

Mistä mulle: arvostelukappale / Nimi: Keskiyön kruunu (Throne of glass #2) / Crown of Midnight / Kirjailija: Sarah J. Maas / Ilmestynyt: 2018 / Kustantaja: Gummerus / Sivumäärä: 453 / Takakannesta: 

Lasipalatsin valtaistuimella istuu mustasieluinen kuningas, joka hallitsee alamaisiaan rautaisella otteella. Celaena Sardothien voitti raa’an kamppailun ja hänet valittiin kuninkaan henkilökohtaiseksi salamurhaajaksi, Kuninkaan Miekaksi. Celaena ei kuitenkaan kumarra kruunua: salassa hän auttaa kuninkaan vihollisia pakenemaan, sillä hän tietää, että hänen palvelemansa mies on paha. Jokainen kuolema, jonka Celaena lavastaa, ja jokainen valhe, jonka hän kertoo, on uhka hänen rakkailleen ja hänelle itselleen.

Julkisivun ylläpitäminen käy entistäkin vaikeammaksi, kun Celaena tajuaa, ettei ole ainoa, joka hakee oikeutta. Juonittelu ja salailu mutkistavat hänen välejään kruununprinssi Dorianiin, kuninkaallisen vartioston kapteeni Chaoliin sekä kapinalliseen prinsessa Nehemiaan. Kohdatessaan vielä kuningastakin pahemman voiman Celaenan on päätettävä, millä puolella hän on ja minkä puolesta hän taistelee: vapautensa, sydämensä vai kuningaskunnan kohtalon...

*   *   *

Celaena Sardothien voitti itselleen Kuninkaan Miekan tittelin ja salamurhaa nyt kuninkaan käskystä. Hänen täytyy kestää uutta 'työtään' neljä vuotta ja hän on täysin vapaa ja hänen maineensa puhdistetaan. Hän ei kuitenkaan tee työtä käskettyä, vaan hän päästää uhrin aina pakoon, koska tietää kuninkaan olevan paha. 

Musta ensimmäinen osa oli hyvä, mutta tämän toisen osan myötä sarja vain paranee. Tässä toisessa osassa päästään luonnollisesti pintaa syvemmälle Erileaan, jossa jokainen Celaenan läheinen kohtaa valtavia haasteita ja hurjia seurauksia: Nehemian suunnitelma paljastuu, Dorian oppii itsestään jotain, mikä hänen on pidettävä salassa, Chaol saa selville ystävänsä oikean identiteetin.
Kirjassa esittäytyy myös muutama uusi hahmo, mm. puhuva ja sarkastinen ovenkolkutin Mort. Musta Mort on loistava ja saisi esiintyä kirjassa vähän useammin :D

Kirja päättyy kohtaan mikä jättää lukijan oitis janoamaan jatkoa sarjalle. Onneksi kolmas osa on ilmestynyt jo suomeksi, niin ei meidän tarvitse jatkoa tälle kirjalle enää odottaa!: )

"Hänen miekkansa liukui ulos huotrastaan lähes ääneti. Hän veti henkeä vapisten ja valmistautui siihen, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Nirallin silmät rävähtivät auki juuri kun Kuninkaan Miekka kohotti aseen hänen ylleen." s.10

ERNEST CLINE : ARMADA

Mistä mulle: arvostelukappale / Nimi: Armada / Kirjailija: Ernest Cline / Ilmestynyt: 2016 / Kustantaja: Gummerus / Sivumäärä: 377 / Takakannesta:

Zack Lightman ei ole koskaan perustanut todellisuudesta, vaan elokuvat ja videopelit ovat aina vetäneet pidemmän korren. Hän toivoo, että tapahtuisi jotain fantastista. Että käynnistyisi suuri avaruusseikkailu.

Kun Zack sitten bongaa avaruusaluksen, hän uskoo menettäneensä järkensä. Näköpiirissä leijuva laite on suosikkivideopeli Armadasta, jossa pelaajien tarkoitus on suojella maapalloa ulkoavaruuden tunkeilijoilta.

Alkaa yllätysten ketju, joka panee Zackin tarkistamaan tietämyksensä maapallon historiasta, sen tulevaisuudesta sekä omasta elämästään. Vaakakupissa painaa ihmiskunnan eloonjääminen, ja Zackin on puettava ylleen sankarin viitta.

Armada on hilpeä ufotrilleri pahimpaan seikkailu- ja nostalgiannälkään – kasvu- ja seikkailutarina.

*   *   *

No mutta! Tämä oli ihan eri mitä odotin. Oikeastaan se johtuu Clinen edellisestä kirjasta, Ready Player Onesta, mitä en sitten loppujen lopuksi jaksanut lukea loppuun. Pelkäsin, että tämäkin saattaa jäädä lukematta, mut tää olikin ihan eri, luin tämän vuorokauden sisällä. Lähes yhdellä istumalla! :D

Päähenkilömme on Zack Lightman, hänen isänsä on kuollut pojan ollessa vauva (Zackin isä oli nörtti, Zack on perinyt pelaamisen ja nörttikiinnostuskohteensa isältään.). Hän asuu kahdestaan äitinsä kanssa Oregonissa. Hän pelaa paljon videopeliä nimeltä Armada kahden kaverinsa kanssa. Zackin isä on 'hieman' paranoidi, hän esittelee päiväkirjoissaan salaliittoteorioita siitä kuinka valtio käyttää videopelejä treenatakseen ihmisiä avaruusolioiden vastaiseen sotaan. Pian Zack huomaakin, että hänen isänsä oli oikeassa.

Suurinta rakkautta tässä kirjassa on populaarikulttuuri. Kirjassa mainitaan sci-fin suuria nimiä mm. Star Trek(Jos yhtään tuntee mua, tietää et star trek on ♥), Star Wars, Avaruusseikkailu 2001. Muita nimiä mainitaan myös, mm. Clark Kent, Vihreä lyhty ja Thor.

Armada on loistava kirja nostalgianälkään, sillä se  sisältää loputtomia referenssejä 80-luvun populaarikulttuuriin. Vaikka Cline vaikuttaa vähän yhden tempun ponilta 80-luvun populaarikulttuurin kanssa, musta tää oli (loppua laskematta) oikein onnistunut teos.

Pisteitä täydestä viidestä tähdestä laski kirjan loppu. Musta se oli liian nopeasti hutaistu. Enkä myöskään pitänyt yhdestä hahmosta mikä ilmestyi kirjaan keskivaiheilla. tästä aiheesta jatkaminen olisi juonipaljastus

Ärsyttää, että ihan turhaan pelkäsin tähän kirjaan tarttumista, aivan syyttä suotta lykkäsin kirjan lukemista.

"Kun huomasin lentävän lautasen, tuijottelin parhaillaan luokan ikkunasta ulos ja haaveilin seikkailusta." s.9

HOBITTI: J. R. R. TOLKIEN (80-VUOTISLAITOS)

Mistä mulle: arvostelukappale / Nimi: Hobitti eli sinne ja takaisin / Kirjailija: J. R. R. Tolkien / Ilmestynyt: 1973 / 2017 / Kustantaja: WSOY / Sivumäärä: 340 / Takakannesta:

2017 on kulunut J. R. R. Tolkienin syntymästä 125 vuotta ja Hobitin ilmestymisestä 80 vuotta. Tuplajuhlan kunniaksi Hobitti ilmestyy uutena laitoksena Tove Janssonin kuvittamana.

21.9.1937 julkaistiin Englannissa ensipainos Tolkienin fantasiaromaanista Hobitti. 23 vuotta myöhemmin Rabén & Sjögrenin kustannustoimittaja Astrid Lindgren pyysi Muumi-kirjoillaan jo mainetta niittänyttä Tove Janssonia kuvittamaan Hobitin, josta oli tekeillä uusi ruotsinnos.

Hobitin 80-vuotislaitos sisältää Janssonin satumaiset kuvat alkuperäispiirroksista suoraan kuvattuina ja aiemmin vain Hobitin ensimmäisessä suomennoksessa Lohikäärmevuori käytetyn kannen. Brian Sibley kertoo jälkisanoissaan koko huikean tarinan siitä, kuinka Hobitin kuvitus toi yhteen kolme kirjallista jättiläistä – J. R. R. Tolkienin, Astrid Lindgrenin ja Tove Janssonin.

*   *   *

"Kolossa maan sisällä asui hobitti."

Taru sormusten herra oli mulle raamattu vähän yli viisi vuotta sitten. Hobittia en koskaan lukenut samaan tapaan ja intohimolla kuin sormusten herraa, mutta on Hobitillakin erityinen paikka mun sydämessä. Tästä eteenpäin lue omalla vastuulla, sisältää juonipaljastuksia,

Bilbo Reppulin luokse saapu velho nimeltä Gandalf. Pian tämän jälkeen Bilbon kotiovelle alkaa ilmestymään kääpiöitä, yhteensä 13. Kääpiöt värväävät Bilbosta voron ja pian alkaa seikkailu kohti Smaugin, lohikäärmeen, vartioimaa vuorta. Kääpiöt haluavat vuoren itselleen takaisin kaikkine arvoesineineen. Bilbo ja kääpiöt kohtaavat jatkuvasti vaaroja. Seikkailusta ei tapahtumia puutu: peikkoja, hiisiä, hämähäkkejä, lohikäärme ja lopussa hurja viiden armeijan taistelu.

"Rikkaus se epäilemättä toi lohikäärmeen paikalle. Lohikäärmeet rosvoavat kultaa ja hopeaa, kuten tiedätte, ihmisiltä ja haltioilta ja kääpiöiltä, mistä ikinä aarteita löytävät, ja ne vartioivat saalistaan elämänsä (ja ne elävät käytännöllisesti katsoen ikuisesti ellei niitä tapeta)" s.32

Hobitti on ihana, sitä lukiessa on fiilis kuin pääsisi kotiin. Hobitissa mun suosikki lukuni on olenpas originaali viides: Arvoituksia pimeässä. Siinä luvussa Bilbo kohtaa Klonkun (jolla on suurempi osa Taru sormusten herra -trilogiassa). Musta se on vaan hauska. Jos Klonkku voittaa arvoituskisan, se saa syödä Bilbon ja jos Bilbo voittaa Klonkku näyttää Bilbolle tien ulos hiisien luolasta.

Hobitti on hengästyttävä fantasiaseikkailu. Bilbo ja kumppanit joutuvat jatkuvasti ojasta allikkoon. Tässä 80-vuotislaitoksessa on mukana vielä Tove Janssonin ihanat kuvitukset! Olen vähän pettynyt niiden määrään, niitä kun on liian vähän. Mutta katsokaa nyt niitä ja ihastukaa tekin ♥

HE HUKKUVAT ÄITIENSÄ KYYNELIIN : JOHANNES ANYURU

Mistä mulle: arvostelukappale / Teoksen nimi: He hukkuvat äitiensä kyyneliin /Alkuperäinen nimi: De kommer att drunkna i sina mödrars tårar / Kirjailija: Johannes Anyuru / Ilmestynyt: 2017 / suom. 2017 / Kustantaja: S&S / Sivumäärä: 303 / Takakannesta:

Eräänä talvi-iltana kolme Isisin kannattajaa hyökkää kirjakauppaan. Kiistellyn taiteilijan esiintyminen katkeaa laukauksiin, paniikki pääsee valloilleen. Osa yleisöstä jää panttivangeiksi. Mutta kesken hyökkäyksen nuori nainen, jonka tehtävänä on videoida tapahtumat, kääntyy kumppaninsa puoleen ja kuiskaa: Tämä on väärin. Meidän ei pitäisi olla täällä. Meidän pitäisi häipyä.

Kaksi vuotta myöhemmin kirjailija vierailee naisen luona oikeuspsykiatrian klinikalla. Hän ojentaa kirjailijalle nipun paperia, tarinansa.

Nainen sanoo tulevansa tulevaisuudesta.

He hukkuivat äitiensä kyyneliin on dystopia apartheid-yhteiskunnasta, jossa europpalaisista arvoista on tullut totalitäärisiä totuuksia, mutta myös tarina rohkeasta yrityksestä luoda vaihtoehtoisia versioita hirvittävälle tulevaisuudelle.

*   *   *

Tarina alkaa siitä kun Ruotsissa Christian Hondon sarjakuvaliikkeeseen tehdään terrori-isku. Paniikkia, panttivankeja. Nainen, joka videoi terrori-iskua muistaa eläneen saman tilanteen joskus aikaisemmin. Paria vuotta myöhemmin, sama nainen, istuu oikeuspsykiatrian klinikalla ja kirjailija vierailee. Nainen on kirjoittanut tarinansa paperille ja ojentaa sen vierailijalle.

Mulle tästä ei jäänyt käteen oikein mitään, koska tää ei vain avautunut mulle. Päällimmäisenä fiiliksenä on hämmennys (ulisin tästä jo instagramissa). Mitä mä luin? Teki mieli jättää kesken, mutta uskoin vakaasti, että lopussa kaikki selviää. No ei selvennyt, enemmänkin loppu vain lisäsi hämmennystä. Oliko kirja vain niin korkeatasoista kirjallisuutta, että minä en vain kyennyt sitä suomea ymmärtämään? En tiedä. Vaatii ehdottomasti toisen lukukerran. Mua niin harmittaa, koska takakannen perusteella kirja vaikutti niin mielenkiintoiselta, mutta todellisuudessa se jäi hyvin kaukaiseksi lukukokemukseksi.

"Al-salam alaikum." Rauhaa. Sillä sanalla hän tervehti minua. Kolmesta terroristista ainoa, joka oli selvinnyt hengissä helmikuun seitsemännentoista päivän iskusta - ensimmäinen sana, jonka hän sanoi minulle, oli: "Rauhaa." s. 51

WILL GRAYSON, WILL GRAYSON : JOHN GREEN & DAVID LEVITHAN

Mistä mulle: arvostelukappale / Teoksen nimi: Will Grayson, Will Grayson /Alkuperäinen nimi: Will Grayson, Will Grayson / Kirjailija: John Green, David Levithan / Ilmestynyt: 2010 / suom. 2017 / Kustantaja: WSOY / Sivumäärä: 319 / Takakannesta:

Will Grayson - saanko esitellä - Will Grayson

John Greenin ja David Levithanin hauska, röyhkeä ja omaperäinen nuortenromaani.

Eräänä kylmänä yönä Will Grayson kohtaa Will Graysonin chicagolaisessa pornokaupassa. Kahden erilaisen nuoren miehen tiet risteytyvät ja heidän elämänsä lähtevät odottamattomiin suuntiin. Edessä on ihastumista tahoillaan, sydänsuruja sekä eeppinen uusi musikaali, jonka on säveltänyt ja tuottanut toisen Willin paras kaveri ja toisen Willin uusi poikaystävä Tiny Cooper.

Will Grayson, Will Grayson piirtää mestarillisen tarkan kuvan nuorista ihmisistä kaikessa voimassaan ja hauraudessaan, ja se on Yhdysvalloissa moninkertaisesti palkitun David Levithanin tuotannosta ensimmäinen suomennos. John Green on koukuttanut suomalaislukijoitaan jo viidellä kirjalla.

*   *   *

John Green on tuttu, mutta David Levithan ei. Pidin kyllä David Levithanin kirjoituksesta, joten taidan joskus lainata tai jopa hankkia omaksi hänen teoksiaan :)

Chicagossa kaksi Will Graysonia tapaa vahingossa odottomattomassa paikassa, eivätkä he tunne toisiaan entuudestaan.

John Greenin Will Grayson oli perus John Green luoma hahmo (sitä tarvitsee tuskin avata, musta tuntuu että kaikki tietävät tämän tyylisen hahmon), mistä pidin toki lukea. Uuden tuulahduksen kirjaan tarjosin David Levithan, hänen Graysoninsa on nähtävästi masentunut, mutta hänestä tulee hyväntuulisempi(en tiedä onko tämä oikea sana kuvaamaan tätä), kun hän pääsee pian tapaamaan internetihastuksensa Isaacin. Kirja on perusteinihömppä; ihastusta, sydänsuruja ja loppuhuipentumassa Greenin Graysonin parhaan ystävän Tiny Cooperin (koin erittäin ärsyttäväksi hahmoksi, mm. siksi että hän oli koko ajan tekemässä itsestään numeroa) säveltämä ja ohjaama musikaali.

Pidin kirjasta. Loppu oli söpö, mutta samalla se oli liian High School Musical ja epärealistinen. Se laski pisteitä.

Musta Greenin ja Levithanin kirjoitukset blendas hyvin yhteen. Pidin silti enemmän Levithanin Will Graysonista.

"tiny: tiedätkö mikä on suuren rakkauden vertauskuva?

minä: minulla on sellainen tunne, että sinä kerrot sen minulle.

tiny kääntyy ja yrittää saada keinun vauhtiin. teline kirskahtelee niin pahasti, että hän lopettaa ja kääntyy taas minuun päin.

tiny: prinsesssa ruusunen.

minä: prinsessa ruusunen?

tiny: niin, koska hänen luokseen pääsee vain tunkeutumalla kamalan piikkitiheikön läpi, ja kun on perillä, joutuu vielä herättämään hänet.

minä: olenko minä siis se piikkitiheikkö?

tiny: ja prinsessa joka ei ole vielä täysin hereillä." s.250

Ya-lukuhaaste: Kirjassa useampi kertoja

SENSORED REALITY -BETA- : ANDERS VACKLIN & AKI PARHAMAA

Kansi kuva goodreadsistä

Mistä mulle: arvostelukappale
Teoksen nimi: Sensored Reality - Beta
Kirjailija: Anders Vacklin, Aki Parhamaa
Ilmestynyt: 2018
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 350

Takakannesta:

Oletko koskaan lentänyt lohikäärmeen selässä, pomppinut parkouria katolta toiselle tai iskenyt nyrkin samuraihaarniskan läpi?

Tervetuloa vuoteen 2117. Ilmastonmuutos ja merenpinnan kohoaminen ovat todellisuutta. Mereen vajonneesta Helsingistä, Pohjolan Venetsiasta, on tullut peliteollisuuden mekka ja videopelaamisesta elämäntapa.

Kun 16-vuotiaan Bugin isä yllättäen menehtyy, hän joutuu muuttamaan Meri-Tokiosta äitinsä vanhaan kotikaupunkiin Helsingin kaupunkisaareen. Kapinallinen ja itsepäinen tyttö viettäisi päivät mieluummin pelikonsolillaan kuin uudessa koulussa, jossa kaikki menee pieleen ensi hetkestä alkaen. Bugin elämä muuttuu, kun animoitu videopeli-lohikäärme kutsuu hänet betatestaajaksi keskiajan Japaniin sijoittuvaan ninjapeliin. Uhkarohkea Bug ei voi vastustaa kiusausta. Hän vetää ylleen uuden sukupolven pelipuvun ja löytää itsensä maailmasta, jota ei tiennyt olevan olemassakaan. Pelissä Bug kohtaa ninja-sensein, joka opastaa häntä tiellä salamurhaajaksi. Sensorein varustettu puku saa henkeäsalpaavan seikkailun tuntumaan siltä kuin se olisi todellisuutta - kunnes se yllättäen onkin. Bugin suurmestarilta omaksuma kurinalaisuus ja taistelutaidot tulevat kipeästi tarpeeseen, kun arki- ja virtuaalitodellisuus kammottavalla tavalla sekoittuvat...

Beta avaa Anders Vacklinin ja Aki Parhamaan Sensored Reality -trilogian. Tarina yhdistelee pelimaailmaa, scifiä ja historiaa ja luo näkymiä ilmastonmuutoksen runteleman maapallon ja Suomen tulevaisuuteen. Trilogia seuraa Bugia hänen selvitellessään vanhempiensa kohtaloa ja pelikorporaatioiden likaisia salaisuuksia, ja sen jokainen osa vie tarinan uudelle peliteknologiselle tasolle.

*   *   *

Kirjan kansi ei milestäni ole kutsuva, mutta tässä myös yksi uusi osoitus miksi kirjan kannen ei saa antaa hämätä!

"Sensored Reality. New kind of gaming tailored just for you." s.82

16-vuotias Minako Takeda, lempinimeltään Bug, joutui muuttamaan Meri-Tokiosta Helsingin kaupunkisaareen äitinsä kanssa Bugin isän kuoltua. Bug on puoliksi suomalainen äitinsä puolelta ja puoliksi japanilainen hänen isänsä puolelta. Bug ei tunne olevansa lähelläkään suomalaistumista, hän ikävöi japanilaisia ruokia ja ystäväänsä Norikoa. Bug ahkeroi päivät koulussa, vaikka uuteen kouluun sopeutuminen ei olekaan helppoa, illat hän sitten pelaa videopelejä kotonaan.

Bugin äiti, Siiri, on Realdream Interactive Studiosin toimitusjohtaja. Bugin äidin pelifirmalta on ilmestymässä pian kaiken mullistava videopeli: Shadow Warriors II: Out of Shadows ja Bug päätyy tämän pelin beetatestaajaksi vasten tahtoaan. Pelissä pelinappulana on Bug itse. Hän pukee ylleen erikoisen puvun, mikä istuutuu pelaajan mittoihin täydellisesti. Bug oppii pelissä ninjataitoja keskiajan Japanissa.

"Tämä on peliä", sanon ääneen. "Tavallista todellisemman tuntuista peliä, mutta peliä yhtä kaikki." s.89

Kun aloitin kirjan, mun piti lukea vain muutama sivu ja tutustua vähän mistä kirjassa on kyse. Hylkäsin kuitenkin kaikki velvollisuuteni siltä päivältä ja jäinkin lukemaan kirjan ensimmäiset sata sivua, koska uppouduin tarinaan täysin. Puolivälissä kiinnostus haihtui ja tekstin lukeminen tuntui pakkopullalta.  Ehkä siksi kun mua alkoi ärsyttämään pelimaailma, koska en kokenut sitä niin kiinnostavana. Loppua kohden kiinnostus alkoi taas nousta ja teos veikin mukanaan.

Kirjassa eletään vuotta 2117. Ilmastonmuutos ei ole kohdellut Helsinkiä hellästi, sillä koko kaupunki on veden alla. Pidin veden alle vajonneesta Helsingistä ja siitä kuinka sitä kuvailtiin. Bugin oli esim. kuljettava vesibussilla kouluun: "V2-vesibussireitillä tuuli on navakka. Vaikka puristan kaikin voimin istuimesta, huojahdan reippaasti puolelta toiselle joka kerta kun keula osuu vaahtopäähän. Muiden matkustajien ilme pysyy peruslukemilla. He nappaavat tottuneesti kiinni kaiteista säilyttääkseen tasapainonsa." s.21

Kirja päättyi jännittävästi, eikä se vastaa kaikkiin matkan varrella syntyneisiin kysymyksiin, esim. Bugin isästä. Beta jätti janoamaan lisää. Sarjan toinen osa Clitch, ilmestyy ensi keväänä.

YA-lukuhaaste: Suomalainen kirjailija

YKSI : SARAH CROSSAN

Mistä mulle: arvostelukappale
Teoksen nimi: Yksi
Alkuperäinen nimi: One
Kirjailija: Sarah Crossan
Ilmestynyt: 2015 / suom. 2018
Kustantaja: Kustantamo S&S
Sivumäärä: 436
Takakannesta:

Teini-ikäiset Grace ja Tippi eivät siedä, että heitä tuijotetaan, mutta he ovat tottuneet siihen. He ovat siamilaiset kaksoset, yhtä kaikin mahdollisin tavoin. He toivovat enemmän kuin mitään muuta, että heidät nähtäisiin yksitellen, kumpikin vuorollaan, kahtena erillisenä ihmisenä kuten muutkin. He haluavat oikeita, omia ystäviä. Entä rakkaus? Kun vanhemmilla ei ole varaa jatkaa tyttöjen kotikoulutusta, heidän täytyy mennä tavalliseen kouluun muiden nuorten armoille. Vaikka muutos ei ole helppo, samalla avartuu maailma.

Mutta Tippin ja Gracen edessä on raastava valinta. Heidän on tehtävä päätös, joka voi muuttaa heidän elämänsä peruuttamattomasti… Koskettava ja poikkeukselliseen proosarunon muotoon kirjoitettu romaani kertoo identiteetistä, sisaruudesta ja rakkaudesta ja kysyy tärkeän kysymyksen: mitä sielunsisaruus todella merkitsee?

Irlantilaisen SARAH CROSSANIN Yksi voitti ilmestyttyään lukuisia nuortenkirjapalkintoja, muun muassa arvostetun CILIP Carnegie -mitalin vuonna 2016.

*   *   *
"Tässä
me olemme.

Ja olemme elossa.

Eikö se ole ihmeellistä?

Että onnistuimme
ylipäätään
olemaan. " s.9

Tää oli jotenkin tosi freesi! Tykkäsin hirveästi, ihan ehdoton lemppari tämän vuoden luetuista  nuortenkirjoista.

Grace ja Tippi ovat siamilaiset kaksoset. He ovat toisissaan kiinni vyötäröstä alaspäin. Ennen kaikkea he toivovat, että heidät nähtäisiin erillisinä ihmisinä, aivan kuten muutkin. Grace ja Tippi kävivät kotikoulua siihen asti kunnes heidän hyväntekijöiltä loppui lahjoitukset. Tyttöjen on siis aika siirtyä kotikoulusta tavalliseen kouluun, sellaiseen mitä muutkin 16-vuotiaat käyvät. Grace ja Tippi aloittavat lukion toisen luokan. Luonnollisesti tytöt pelkäävät tuijotuksia ja kiusatuksi tulemista. Kirja myös kysyy, että voiko siamilainen kaksonen rakastua. Ja mitä tapahtuu, kun toinen tytöistä rakastuu uuteen ystävään?

Tarinan kertojana toimii ainoastaan Grace, mistä vähän miinusta, koska myös Tippin päähän olisi ollut mukava päästä. Kirja on todella nopea lukuinen, koska se on kirjoitettu runon muotoon. Sen ei kannata kuitenkaan antaa pelästyttää, sillä teksti ei ole vaikea tajuista :-D Kirjan loppu tuntui vähän kiirehdityltä voipi johtua runomuodosta?.
Teos on sydäntäsärkevä ja ennen kaikkea tarina sisaruudesta. Tää kirja oli niin erilainen mitä muut! Oikein iloinen yllätys, en odottanut pitäväni tästä näin paljon. Edes se, että pystyin arvaamaan kuinka kirja päättyy ei haitannut mua.

Ya-lukuhaaste: kirja omalta TBR-listalta

PRINSSI CHARLESIN TUNTEET JA NOUSU J& TUHO - LIV STRÖMQUIST

Mistä mulle: arvostelukappale
Teoksen nimi: Prinssi Charlesin tunne
Alkuperäinen nimi: Prins Charles känsla
Kirjailija: Liv Strömquist
Ilmestynyt: 2010 / suom. 2017
Kustantaja: Sammakko
Sivumäärä: 132
Takakannesta:

”What is love?” kysyi saksalainen eurodance-artisti Haddaway jo vuonna 1993. Prinssi Charlesin tunne on kymmenen sarjakuvan mittainen odysseia, jossa Liv Strömquist etsii vastausta tähän kysymykseen. Hän ehtii kysyä myös joukon muita kysymyksiä, kuten: Miksi miesten on mahdoton puhua tunteista? Oliko Ronald Reaganin vaimo kommunisti? Mitä mustasukkaisuus on? Miksi kaikki rakastavat Raymondia, vaikka Raymond vihaa kaikkia naisia? Länsimaisen kulttuurin totuuksia riemukkaasti kyseenalaistava Strömquist tutkii Prinssi Charlesin tunteessa parisuhdetta, romanttista rakkautta ja avioliittoa – sekä niihin kuuluvia valta-asetelmia ja hullunkurisia ehtoja, joita olemme tottuneet pitämään normaaleina ja jopa ”romanttisuuden” määritelmänä. Strömquist kuljettaa kirpeän humoristista analyysiaan läpi historian ja kulttuurien ja tarjoaa lukijalle virkistäviä, vapauttavia oivalluksia.

*   *   *

Mistä mulle: arvostelukappale
Teoksen nimi: Nousu & Tuho
Alkuperäinen nimi: Uppgång & fall
Kirjailija: Liv Strömquist
Ilmestynyt: 2016 / suom. 2017
Kustantaja: Sammakko
Sivumäärä: 133
Takakannesta:

Miksei kukaan puutu maailmanlaajuiseen ongelmaan nimeltä äärimmäinen rikkaus? Miksi etsimme mindfulnessia itämaisista opeista, vaikka oma länsimainen, kapitalistinen järjestelmämme on historiallisesti täysin ylivoimainen mitä tulee hetkessä elämiseen? Miksi Chris O’Neill tunsi heti jotain aivan erityistä prinsessa Madeleinea kohtaan? Entä miksi vasemmistolla menee niin surkeasti? Nousu ja tuho käsittelee kapitalismia, yhteiskuntaluokkia ja varallisuuden jakamista.

Nousu ja tuho on tuttuun tapaan pullollaan tietoa, nerokkaita oivalluksia ja hillitöntä huumoria. Liv Strömquist on terävän yhteiskuntakritiikin ja koomisen ajoituksen mestari.

*  *  *

Ensimmäiset sarjakuva-albumit sarjakuva haasteeseen! Wohoo👏🏻

Liv Strömquistin sarjakuvat ovat mainioita. Hauskoja ja kantaaottavia. Luin ensimmäiseksi Prinssi Charlesin tunne -sarjakuva-albumin, mikä näistä kahdesta oli mun mielestä parempi. Se sisältää kymmenen sarjakuvaa, mitkä ovat muutaman sivun mittaisia. Strömquist pureutuu Prinssi Charlesin tunne -albumissaan rakkauteen ja parisuhteeseen. Hän tuo esiin mm. ajatuksen siitä, että miksi TV-sarjoissa (Miehen puolikkaat, Kaikki rakastavat Raymondia..) huumori on usein sitä, että miehet valittavat avioliitosta ja parisuhteesta, naisista. Sarjakuva-albumi avasi silmiä, mutta paikka paikoin ääretön kärjistys alkoi ottamaan hermoon.

Nousu ja tuho sen sijaan tarjosi kuusi sarjakuvaa höystettynä ajatuksilla mm. miksi vasemmistolla menee huonosti, miksi ja miten Chris O'Neill (Prinsessa Madeleinen mies) on menestynyt.

Sarjakuvat eivät olleet kovin pitkiä, mutta tuntui, että tätä lukiessa tuli pienoinen ähky. Nousu & tuho -sarjakuva-albumia joutui siis jakamaan muutamalle illalle, kun taas Prinssi Charlesin tunne meni illassa.

Piirrosjälki on melko yksinkertaista molemmissa, mutta se on juuri toimiva. Aiheet ovat vakavia, mutta molemmissa sarjakuvissa oli juuri oikeaan kohtaan tuotu komiikkaa. Tai ainakin mut molemmat sarjakuvat sai nauramaan välillä jopa ääneen :D 

Prinssi Charlesin tunne on täysin mustavalkoinen, mutta Nousu ja tuho tarjosi vähän väriä, mikä oli kiva yllätys.

Liv Strömquistin sarjakuvat olivat todella mieluisia. Nyt mun täytyy etsiä käsiini ensimmäinen suomennettu Strömquist sarjakuva nimeltä Kielletty hedelmä! :)

LASIPALATSI (THRONE OF GLASS) - SARAH J. MAAS

Mistä mulle: arvostelukappale
Teoksen nimi: Lasipalatsi (Throne Of Glass)
Alkuperäinen nimi: Throne Of Glass
Kirjailija: Sarah J. Maas
Ilmestynyt: 2012 / suom. 2017
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 433
Takakannesta:

Endovierin synkillä, törkyisillä suolakaivoksilla suorittaa elinkautisrangaistustaan 18-vuotias tyttö. Celaena Sardothien on nuoresta iästään ja hämäävän viehättävästä ulkomuodostaan huolimatta pelätty, pahamaineinen salamurhaaja. Celaena teki kuitenkin yhden kohtalokkaan virheen: jäi kiinni. Nuori kapteeni Westfall tarjoaa epätoivoiselle Celaenalle vapautta suuren uhrauksen hinnalla. Celaenan täytyy edustaa kruununprinssi Doriania kilpailussa, jossa hän mittelee taistelutaitojaan maan etevimpiä varkaita, salamurhaajia ja muita ammattitappajia vastaan. Vain voittamalla Celaena voi lunastaa vapautensa ja saada selville kohtalonsa. Mutta sulaako hänen jäinen sydämensä?

*   *   *

Throne of Glass -sarjalla on mun sydämessä erityinen paikka, vaikka mun suhtautumiseni siihen on tässä vuosien varrella muuttunut moneen kertaan. Ensin rakastin hyvin paljon koko maailmaa ja hahmoja, kunnes tunteeni pitkässä juoksussa hiipuivat ok-tasolle. Sillä tasolla ollaan yhä, mutta kirja tuo mulle vaan hirveän nostalgian tunteen niin se saa siitä lisäpisteitä, hehe. Musta on ihanaa, että tätä sarjaa on nyt aloitettu suomentamaan!

Celaena Sardothien on 18-vuotias nuorinainen. Hän on myös maan pelottavin salamurhaaja, kaikki tuntevat hänen nimensä. Hän on jäänyt kiinni ja kärsii tuomiotaan Endovierin suolakaivoksilla. Hänet on tuomittu Endovieriin koko loppuelämäkseen ja hän on selviytynyt karuissa oloissa nyt vuoden päivät. Celaenalle tarjotaan mahdollisuutta voittaa itselleen vapaus, mutta hänen täytyy edustaa kruununprinssi Doriania kilpailussa, vastaan varkaita ja ammattitappajia. Kisan voittaja kruunataan kuninkaan miekaksi, eli periaatteessa kuninkaan orjaksi ja tietyn ajan jälkeen kuninkaan miekalle annetaan vapaus ja hänen nimensä/maineensa puhdistetaan. Kilpailusta syntyy henkiinjäämistaistelu, koska kuninkaan linnan uumenissa on pimeitä voimia, eivätkä kilpailijat pelkää käyttää niitä.

Kirja ei tosiaan tarjoa mitään mielenräjäyttäviä juonikuvioita, mutta se jaksaa pitää lukijan mielenkiinnon yllä loppuun saakka. Kirja on vähän ennalta-arvattava ja siinä on pakotettu kolmiodraama. Lasipalatsi on kuitenkin Throne of Glassin ensimmäinen osa ja tiedän, että sarja paranee jo huimasti toisessa osassa. En malta odottaa päästä lukemaan kakkososaa suomennettuna! :)

ILTASATUJA KAPINALLISILLE TYTÖILLE - ELENA FAVILLI & FRANCESCA CAVALLO

Mistä mulle: arvostelukappale

Teoksen nimi: Iltasatuja kapinallisille tytöille

Alkuperäinen nimi: Good Night Stories for Rebel Girls

Kirjailija: Elena Favilli ja Francesca Cavallo

Ilmestynyt: 2016 / suom. 2017

Kustantaja: Kustantamo SS

Sivumäärä: 212

Takakannesta: 

Tätä kirjaa meiltä on kyselty! Maailmalla ilmiöksi noussut kirja Good Night Stories for Rebel Girls saadaan suomeksi. Upeasti kuvitettu kirja kertoo sadan erinomaisen ja itsenäisen naisen tarinan iltasadun muodossa. Jokaista tarinaa kuvittaa eri naistaiteilijan tekemä muotokuva. Kokonaisuutena kirja on komea kunnianosoitus naisille, kuvataiteelle ja jokaiselle tytölle, joka saa kyseisen kirjan yöpöydälleen. Se on taatusti vapauttavaa luettavaa myös vanhemmille, jotka kaipaavat lapsilleen monipuolisempia roolimalleja.

*   *   *

Olipa kerran kirja, mikä sisälsi sata tarinaa ihmeellisistä, itsenäisistä naisista iltasadun muodossa. Jokainen aukeama on omistettu yhdelle naiselle, missä on tästä sivun pituinen elämäkerta ja toisella sivulla on tästä muotokuva (mitkä ovat muuten toinen toistaan upeampia!♥). Naisia kirjassa on laidasta laitaan. Kleopatrasta Astrid Lindgreniin, Elisabet ensimmäisestä Simone Bilesiin ja Michelle Obamaan.

Iltasatuja kapinallisille tytöille on musta hyvä, vaikka yhden sivun mittaiset elämäkerrat jäivät vähän tyngiksi ja todella pintaraapaisuiksi. Ymmärrän, että tämä on tarkoitettu lapsille, joten pelkistetyt tarinat eivät tulleet edes yllätyksenä. Wikipedia oli monen sivun jälkeen kaveri :D Musta tää kirja oli myös mukavan monipuolinen. Mukana oli mm. japanilainen keisarinna (syntynyt n. 169-269) transtyttö Coy Mathis (syntynyt v. 2007). Oli kiva huomata kuinka sun ei tarvitse olla 50-vuotias ollaksesi saavuttanut jotakin ja että kirja ei ollut pelkkää historian havinaa 1600-luvulta.
Saisiko tälle mahdollisesti jatko-osan?

HOLLY BOURNE - MIKÄ KAIKKI VOI MENNÄ PIELEEN?

Mistä mulle: arvostelukappale
Teoksen nimi: Mikä kaikki voi mennä pieleen?
Alkuperäinen nimi: How Hard Can Love Be?
Kirjailija: Holly Bourne
Ilmestynyt: 2016 / suomennos 2017
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 448
Sarjassa ilmestyneet:
Oonko ihan normaali?
Takakannesta:

Amber kaipaa edes ripausta rakkautta. Hänen äitinsä on muuttanut Kaliforniaan, mennyt uusiin naimisiin ja muuttunut ihan vieraaksi ihmiseksi. Amber toivoo kuitenkin, että pesti kesäleirin apuohjaajana äidin luona muuttaisi kaiken. Hänen pitää vain saada äitinsä irti perseleuka-Kevinin otteesta.

Ja sitten on koulun suosituin poika Kyle. Hän on fiksu, hauska, PIDEMPI KUIN AMBER ja häiritsevän kiva. Voisiko hän olla muka oikeasti kiinnostunut sarkastisesta Amberista, joka on varsinainen cheerleaderin vastakohta? Ja voiko Amber uskoa olevansa rakastamisen arvoinen, kun tärkeät ihmiset hänen elämässään ovat aiheuttaneet vain pettymyksiä? Ihastuksesta nyt ei voi ainakaan seurata mitään hyvää, kun kaikki muukin menee aina pieleen.

*   *   *

Mikä kaikki voi mennä pieleen? on itsenäinen osa Holly Bournen Normaali -trilogiaan. Ensimmäistä osaa Oonko ihan normaali? -kirjaa ei siis tarvitse lukea pystyäkseen nauttimaan tästä.

Amberiin tutustuttiin jo Holly Bournen edellisessä Oonko ihan normaali? -kirjassa.

Mikä kaikki voi mennä pieleen? alkaa lentokentältä. Amber on nousemassa lentokoneeseen mikä suuntaa Amerikkaan. Amber on menossa tapaamaan äitiään, joka muutti Atlantin toiselle puolelle perseleuka-Kevinin perässä pari vuotta sitten. Nyt onneksi Amber pääsee viettämään aikaa äitinsä kanssa pitkästä aikaa, eikä hänen tarvitse enää katsella isän uutta naista, eikä raivostuttavaa velipuolta koko kesänä! Nyt hän joutuu kestämään ainoastaan perseleuka-Keviniä.

Amber on palkattu leiriohjaajaksi äitinsä ja Kevinin perustamalle kesäleirille ja hänen odottamansa äiti-tytär -aika on kortilla. Kesäleirillä on toki muitakin ohjaajia, mm. prom king Kyle, joka on kaikkien mielestä hyvännäköinen.

Amber kuuluu Vanhojenpiikojen kerhoon Evien ja Lottien kanssa, minkä tytöt ovat yhdessä perustaneet Normaali -trilogian ensimmäisessä osassa. Musta hauskimpia kohtauksia olikin Skype keskustelut Evien, Lottien ja Amberin välillä. (Vanhatpiiat, unite!) Nautin paljon siitä, kuinka feminismi on tuotu tähän kirjasarjaan: se ei ole paasausta eikä kirja sisällä mitään puuduttavaa luentoa aiheesta.

Jos multa kysyttäisiin miten kuvailisin tätä kirjaa, valitsisin adjektiivin älykäs. Mikä kaikki voi mennä pieleen? on ajankohtainen, rehellinen ja napakka nuortenkirja. Vaikka tuntuu, että Amberin elämässä kaikki tuntuu menevän puskiin, niin ehkä aivan kaikkea ei kuitenkaan ole tarkoitettu menevän pieleen. Musta tämä osa oli lähes yhtä hyvä kuin edeltäjänsä. Ainoaa miinusta kirja saa sen kiirehditystä lopusta. Kirja ei taivu kliseisiin vaan on taattua Holly Bournea. 

ELINA ROUHIAINEN - MUISTOJENLUKIJA (VÄKI #1)

Kuva pöllitty @goodreads

Mistä mulle: arvostelukappale
Teoksen nimi: Muistojenlukija (Väki #1)
Kirjailija: Elina Rouhiainen
Ilmestyy: Huomenna! 5.8.2017
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 320
Takakannesta:

16-vuotias Kiuru on enemmän kotonaan romaanien parissa kuin somessa tai edes koulukavereidensa kanssa. Hänen romaniäitinsä on katkaissut välinsä yhteisöönsä, ja Kiurun ainoa linkki romanitaustaansa on hänen dementiaa sairastava isoäitinsä.

Kiurulla on salaisuus: hän pystyy napsimaan toisten ihmisten muistoja kuin lintuja haaviin. Kun hän sattumalta törmää samankaltaisia kykyjä omaaviin romaniveljeksiin ja intialaistaustaiseen queergenderiin, Kiurulle avautuu aivan uusi todellisuus. Pian vallatussa talossa hengailevaan porukkaan liittyy myös Kiurun lapsuudenystävä Samuel, johon Kiuru on ollut jo pitkään ihastunut. Mitä paremmin Kiuru oppii tuntemaan uudet ystävänsä, sitä ristiriitaisemmaksi hänen suhtautumisensa käy. 

Mutta kun railo syntyy, se syntyykin yllättävään kohtaan. Vähitellen Väen salaisuudet alkavat paljastua, ja pian Kiuru tajuaa joutuvansa pakenemaan henkensä edestä. 

Muistojenlukija avaa Elina Rouhiaisen uuden urbaanin fantasiatrilogian. Sarjan ensimmäinen osa sijoittuu Itä-Helsinkiin ja avaa näkymän Suomessa oleskelevien paperittomien siirtolaisten elämään. Neliosaisella Susiraja-sarjallaan debytoinut Rouhiainen vakuuttaa uudella tarinamaailmallaan, joka nivoo yhteen realismia, fantasiaa ja nykyeurooppalaista kiertolaisuutta.

*   *   *

Olen aiemmin lukenut Elina Rouhiaiselta vain Susiraja -sarjan ensimmäisen osan (lue fiilikset täältä jos kiinnostaa). Pidin siitä, mutta en ole vielä saanut jatkettua kyseistä sarjaa, sillä muut kirjat ovat kiilanneet niiden ohi ja kirjastolainoja ei pysty ikuisesti pitämään itsellä. Oon yrittänyt metsästää Susirajaa kirpputoreilta ja nettikaupoista/torista/huutonetistä mutta huonolla menestyksellä. Ehkä mä vielä joskus tulevaisuudessa saan koko sarjan koristamaan hyllyäni.

Rouhiaisen uusin tulokas Muistojenlukija aloittaa Väki -nimisen sarjan ja myönnän, että pidän jo nyt enemmän Väestä kuin Susirajasta. (okei, oon tosiaan lukenut nyt vain molempien sarjojen aloitusosat. Mut you know, vahva mututuntuma.)

Päähenkilö on 16-vuotias Kiuru Salovaara, jolla on mielenkiintoinen ominaisuus: hän pystyy poimimaan toisten ihmisten muistoja, mitkä hän näkee lintujen muodossa. Tarina alkaa, kun Kiuru joutuu hyvästelemään altzeimerin taudin riuduttaman romani isoäitinsä. Hautajaisissa Kiuru ei tunne kuuluvansa romaniyhteisöön, mistä hänen äitinsä pakeni, mutta samalla hän ei voi vastustaa vahvaa tunnetta, että hän kuitenkin kuuluu sinne.

Kiuru tapaa sattumalta romaniveljekset Dain ja Nelun. Dai pystyy luomaan unia ja Nelu kykenee hallitsemaan ihmisten tunteita. Veljekset etsivät kaltaisiaan, ihmisiä joilla on samanlaisia kykyjä kuin heillä itsellään. He ovat onnistuneet löytämään intialaisen Harpreetin, hän kulkee nimellä Bollywood. Bollywood hallitsee aisteja ja on omien sanojensa mukaan queer as fuck. Pian Kiurun ystävä ja pitkäaikainen ihastus Samuel liittyy mukaan joukkoon. Samuelin avustuksella Kiuru ja kumppanit löytävät Väki -nimisen järjestön sivut, eikä aikaakaan kun järjestökin kiinnostuu näistä mielen erityiskykyjä omaavista nuorista.

Vaikka mystinen Dai sai sydämeni sykkimään (samoin viisas Nelu!) muodostui kirjan räväkästä rääväsuusta Bollywoodista mun aivan lempparini. Samuelista taas en oikeastaan välittänyt missään vaiheessa. :/ Kiuru oli samaistuttava, varsinkin hänen rakkautensa kirjoja kohtaan :D

Musta oli tosi jees, että tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin, vaikken pääkaupunkia niin hyvin vielä tunnekaan. Kirja on monikulttuurinen ja tässä ajassa kiinni. Tekstiä oli erittäin helppo ja mukava lukea, Rouhiainen on kehittynyt kirjoittajana huimasti. All in all ja pähkinänkuoressa: musta tämä oli parasta lukemaani Rouhiaista. Muistojenlukija valvotti mua yön pikkutunneille asti, koska en vain kyennyt lopettamaan lukemista. En todellakaan malta odottaa, että kuinka Kiurun ja kumppaneiden tarina jatkuu. 

Tässä jos jossain on suomalainen nuortenkirja mihin kannattaa tarttua. 

Kiitos Tammi arvostelukappaleesta!

 ”Elämä on livelähetys, mutta mä olen parhaimmillani vasta monen oton jälkeen.” s.154

”En tiedä. Rakastan kirjoja, koska ne saa mut tuntemaan asioita. sellaisia asioita, joista aina puhutaan. Mutta oikeassa elämässä mikään ei koskaan tunnu siltä.” s.283

NICOLA YOON - KAIKKI KAIKESSA

Mistä mulle: arvostelukappale
Teoksen nimi: Kaikki Kaikessa
Alkuperäinen nimi: Everything Everything
Kirjailija: Nicola Yoon
Ilmestynyt: v. 2015
Suomennos: v. 2017
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 316
Takakannesta:

Ehkä kaikkea ei voi ennustaa, mutta jotakin voi.

Kuten esimerkiksi sen, että olen rakastumassa Ollyyn.

Ja siitä tulee lähes varmasti katastrofi.

Maddy on tyttö, joka on allerginen koko maailmalle. Hän sairastuu jo pelkästä henkäyksestä ulkoilmaa. Sairautensa vankina hän pysyy kotonaan, puhtaan ilman kuplassa. Eräänä päivänä naapuriin muuttaa poika. Ikkunasta Maddy näkee Ollyn ja Olly Maddyn. Maddy ymmärtää, että eläminen tarkoittaa muutakin kuin hengissä pysymistä. Joskus rakkaus on kaikki kaisessa; Olly on riski, joka Maddyn on pakko ottaa.

*   *   *

Kaikki kaikessa on ollut ikuisuuden mun tbr-listalla! Ihan parasta, että se suomennettiin vihdoinkin. Oon lukenut pelkkiä ylistäviä arvioita, joten mun omat odotukset oli aika korkealla.

Madeline (taisin ensimmäistä kertaa lukea kirjan, missä on afroaasialainen päähenkilö! Hurraa, lisää tätä!) on vakavasti sairas, sillä hän on allerginen koko maailmalle. Hän ei siis kerta kaikkiaan voi poistua kotoaan, vaan hän on viettänyt koko ikänsä kotonaan neljän seinän sisällä. Maddy on jatkuvan tarkkailun alla lääkäri äitinsä silmien alla. Koulua hän käy etänä kotoa käsin.

Pian alkaa kuitenkin tapahtua, kun naapuriin muuttaa uusi perhe. Maddy näkee ikkunasta Ollyn ja se muuttaa heidän molempien elämänsä. Niin kuin takakannessa todetaan: joskus rakkaus on kaikki kaikessa; Olly on riski, joka Maddyn on pakko ottaa.

Kirjaa oli helppo ja nopea lukea, koska se sisältää mm. hauskoja piirrustuksia ja kaavioita. Just täydellistä kevyttä kesälukemista. Musta tää kirja on kauniisti kirjoitettu ja pidin siitä todella paljon, ainoa asia mistä tähdet tippui täydestä viidestä johtui loppuratkaisusta. Musta se oli sellainen liian helppo 'pakotie' :( Koko kirjan ajan oli koottu jännitystä loppua varten ja sitten tulos oli se, mitä vähän aikaa ehdin jo pelätä keskivaiheilla kirjaa. Not nice. Pidin hirveästi Maddystä, mutta Olly oli jollain tapaa ärsyttävä. Pidin kuitenkin heidän välisestä kemiasta, mm. ikkunoihin kirjoitetut viestit oli ällöihania!

Jos pidit Tähtiin kirjoitetusta virheestä & muutenkin contemporary puhuttelee sua, niin suosittelen ehdottomasti tarttumaan tähän. Tästä on myös ilmestynyt elokuva ja oon aika innoissani siitä! 

> Tässä linkki traileriin <

Kiitos vielä kustantajalle arvostelukappaleesta!

"Olin onnellinen ennen kuin tutustuin Ollyyn. Mutta nyt olen elossa ja se on eri asia." s.189

★★★1/2