NICOLA YOON - KAIKKI KAIKESSA

Mistä mulle: arvostelukappale
Teoksen nimi: Kaikki Kaikessa
Alkuperäinen nimi: Everything Everything
Kirjailija: Nicola Yoon
Ilmestynyt: v. 2015
Suomennos: v. 2017
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 316
Takakannesta:

Ehkä kaikkea ei voi ennustaa, mutta jotakin voi.

Kuten esimerkiksi sen, että olen rakastumassa Ollyyn.

Ja siitä tulee lähes varmasti katastrofi.

Maddy on tyttö, joka on allerginen koko maailmalle. Hän sairastuu jo pelkästä henkäyksestä ulkoilmaa. Sairautensa vankina hän pysyy kotonaan, puhtaan ilman kuplassa. Eräänä päivänä naapuriin muuttaa poika. Ikkunasta Maddy näkee Ollyn ja Olly Maddyn. Maddy ymmärtää, että eläminen tarkoittaa muutakin kuin hengissä pysymistä. Joskus rakkaus on kaikki kaisessa; Olly on riski, joka Maddyn on pakko ottaa.

*   *   *

Kaikki kaikessa on ollut ikuisuuden mun tbr-listalla! Ihan parasta, että se suomennettiin vihdoinkin. Oon lukenut pelkkiä ylistäviä arvioita, joten mun omat odotukset oli aika korkealla.

Madeline (taisin ensimmäistä kertaa lukea kirjan, missä on afroaasialainen päähenkilö! Hurraa, lisää tätä!) on vakavasti sairas, sillä hän on allerginen koko maailmalle. Hän ei siis kerta kaikkiaan voi poistua kotoaan, vaan hän on viettänyt koko ikänsä kotonaan neljän seinän sisällä. Maddy on jatkuvan tarkkailun alla lääkäri äitinsä silmien alla. Koulua hän käy etänä kotoa käsin.

Pian alkaa kuitenkin tapahtua, kun naapuriin muuttaa uusi perhe. Maddy näkee ikkunasta Ollyn ja se muuttaa heidän molempien elämänsä. Niin kuin takakannessa todetaan: joskus rakkaus on kaikki kaikessa; Olly on riski, joka Maddyn on pakko ottaa.

Kirjaa oli helppo ja nopea lukea, koska se sisältää mm. hauskoja piirrustuksia ja kaavioita. Just täydellistä kevyttä kesälukemista. Musta tää kirja on kauniisti kirjoitettu ja pidin siitä todella paljon, ainoa asia mistä tähdet tippui täydestä viidestä johtui loppuratkaisusta. Musta se oli sellainen liian helppo 'pakotie' :( Koko kirjan ajan oli koottu jännitystä loppua varten ja sitten tulos oli se, mitä vähän aikaa ehdin jo pelätä keskivaiheilla kirjaa. Not nice. Pidin hirveästi Maddystä, mutta Olly oli jollain tapaa ärsyttävä. Pidin kuitenkin heidän välisestä kemiasta, mm. ikkunoihin kirjoitetut viestit oli ällöihania!

Jos pidit Tähtiin kirjoitetusta virheestä & muutenkin contemporary puhuttelee sua, niin suosittelen ehdottomasti tarttumaan tähän. Tästä on myös ilmestynyt elokuva ja oon aika innoissani siitä! 

> Tässä linkki traileriin <

Kiitos vielä kustantajalle arvostelukappaleesta!

"Olin onnellinen ennen kuin tutustuin Ollyyn. Mutta nyt olen elossa ja se on eri asia." s.189

★★★1/2

ELINA ROUHIAINEN - KESYTÖN (SUSIRAJA #1)

Mistä mulle: kirjasto
Teoksen nimi: Kesytön
Kirjailija: Elina Rouhiainen
Ilmestynyt: 2012
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 426
Takakannesta:

Raisa Oja on 17-vuotias Kallion kasvatti ja kunnianhimoinen taiteilijanalku, jonka elämä sortuu kun hänen äitinsä kuolee yllättäen. Rakas Helsinki jää taakse, kun Raisa lähetetään asumaan keskelle Kainuun korpea. Hukkavaaran erikoisessa kylässä hänen ainoana toiveenaan on selvittää miksi hänen äitinsä on pitänyt menneisyytensä salassa.

Kaiken hämmennyksen keskellä Raisan elämään astuu Mikael Sarri. Mikael on koulun vaikutusvaltaisin poika, jonka merkilliset silmät tuntuvat hakeutuvan yhä useammin Raisan suuntaan. Mutta uskaltaako Raisa edes unelmoida Mikaelista, jota muut kunnioittavat ja pelkäävät ja jonka tyttöystävä on jäätävän kaunis? Kun uskomaton totuus Hukkavaarasta alkaa vähitellen selvitä Raisalle, ei paluuta entiseen enää ole. Ja salaisuudet ovat vasta alkaneet paljastua.

*   *   *

(Taas mä tokaisen sen: en kestä sitä, että miten mä olen vasta nyt reilun puolen vuoden sisällä herännyt siihen ajatukseen, että kyllä suomessakin osataan kirjoittaa.) 

Elina Rouhiaisen Susiraja -sarjalla on mun eräässä kaveriporukassani tietynlainen klassikon maine. Se on nuortenkirja minkä jokainen on lukenut - paitsi minä. Tilanne on nyt korjattu! Lainasin, luin ja tykkäsin. Mission completed.

Päähenkilömme Raisa Oja on 17-vuotias ja kotoisin Helsingistä. Äitinsä kuoleman jälkeen hän joutuu muuttamaan Hukkavaaraan enonsa luokse. Raisa ei tunne isäänsä ja nyt äitikin on poissa. Raisan äidillä oli asioita joista hän ei ollut täysin rehellinen, joten nyt Raisa aikoo selvittää mistä hänen juurensa juontuvat. Pian kuitenkin Raisalle paljastuu, että Hukkavaarassa ihmissudet ovat totta ja Raisa elää näiden ympäröimänä. Ihmissusia ovat jopa lukion komea Mikael ja ystävä Niko. Aivan niin kuin Raisan oma eno Jaskakin.

Alku oli tahmaista lukemista, ainakin mulle. Sai lukea vaikka kuinka kauan ennen kuin alkoi tapahtumaan mitään jännittävää, mutta sitten kun pyörät lähtivät pyörimään, sivut loppuivatkin kesken. Pelkäsin myös tämän muistuttavan liikaa Twilightia ja Maggie Stiefvaterin Väristys -sarjaa, mutta nämä pelot osoittautuivat vääräksi. Vaikka ihmissudet ovat keskeisessä osassa kaikissa näissä kolmessa, on Kesyttömässä sen verran omaa, että en osannut verrata näitä sen enempää.

Toinen osa, Uhanalainen, odottaa jo lukuvuoroaan yöpöydällä. 

"Ihmissudet olivat totta, ja mikä merkillisintä, minä elin heidän kanssaan. Olin olemassa heille ja he minulle." 

s.224

★★★☆☆

MARESI: PUNAISEN LUOSTARIN KRONIKOITA - MARIA TURTSCHANINOFF

Teoksen nimi: Maresi: Punaisen luostarin kronikoita
Alkuperäinen nimi: Maresi: Krönikor från Röda klostret
Kirjailija: Maria Turtschaninoff
Ilmestynyt: vuonna 2014
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 213
Takakannesta:

Kirjan sankaritar Maresi on tarkkasilmäinen tyttö. Hän asuu pienellä saarella Punaisessa luostarissa, jonne miehillä ei ole pääsyä. Eräänä kevätaamuna luostariin saapuu säikähtäneen oloinen nuori tyttö, Jai. Vähitellen selviää, että Jai pakenee isänsä järjetöntä raivoa. Hurjaakin hurjempi tapahtumasarja käynnistyy, kun horisonttiin ilmestyy suuri purjelaiva - ei kai Jain isä joukkoineen ole tulossa? Maresin ja koko yhteisön neuvokkuus ja rohkeus pannaan äärimmäisen kovalle koetukselle.

Maresin vahva tarinan suurena teemana on itsensä löytäminen - ja itsensä ylittäminen. Runollisen kaunis mutta henkeäsalpaavan jännittävä kerronta on lajissaan täysin kansainvälistä tasoa.

*   *   *

Odotin ehkä liikaa. Tai sitten luin Maresin vähän huonoon aikaan, vai mistä lie johtuu, että tämä ei nyt oikeen tuntunut kolahtavan. Kielihän oli kaunista kuin mikä, mutta tarina ei kohdallani lähtenyt lentoon ollenkaan.

Kirjan alku otti minut mukaansa, mutta puolessa välissä se alkoi menettää otettaan ja tästä taas mielenkiinnon ylläpito alkoi käydä liian raskaaksi. En myöskään kokenut mitään yhteyttä hahmoihin, vaikka heitä oli monta ja heillä kovin hyvä yhteisö luostarissa olikin. Mua ärsytti myös kirjan antama negatiivinen mieskuva; kun ongelmat alkavat, ne tulevat miesten muodossa. Maresin isästä kyllä annettiin hyvin lämmin kuva, mutta siihen se sitten jäikin.

Nopea luettava, päälle parisataa sivua. Onneksi(?), muuten olisin varmaan jättänyt kesken.

Joissain paikoin mielenkiintoinen ja kieli oli kaunista, mutta en luultavammin ota urakaksi lukea toista osaa. Jotain muuta haluan kyllä lukea Turtschaninoffilta! Osaako joku suositella mulle jotain? ((Esim. Helsingin alla kutkuttaisi hirveästi.))

★★☆☆☆

HARUKI MURAKAMI - 1Q84 OSA 1&2

"Q niin kuin question mark, kysymysmerkki. Maailma, johon sisältyy epäilys"

Teoksen nimi: 1Q84
Alkuperäinen nimi: 1Q84
Kirjailija: Haruki Murakami
Ilmestynyt: vuonna 2009
Suomennos: vuonna 2013
Kustantaja: Tammi
Kääntäjä: Aleksi Milonoff
Sivumäärä: 783

Haruki Murakami ei ole mulle uusi tuttu, aikaisemmin olen häneltä lukenut Sputnik rakastettuni sekä Norwegian Wood.
1Q84 on roikkunut mun TBR-listalla jo vuosia, mutta vasta tänä kesänä sain sen työn alle. Luonnollisesti, mitä kauemmin jokin kirja roikkuu lukulistalla siihen kohdistuu hirveät odotukset. Vai käykö niin vain mulla?

On vuosi 1984, paikkana Tokio. Kirja seuraa kahden päähenkilön, Aomamen ja Tengon, elämää ja heidän matkaa löytää toisensa, muistona toisistaan vain hetket yhteisistä ala-aste ajoista. Aomame toimii kunto-ohjaajana, joka sivubisneksenä murhaa väkivaltaisia miehiä. Tengo taas on preppauskoulun opettaja, joka haamukirjoitti 17-vuotiaan Fuka-Erin esikoisteoksesta oikean myyntimenestysopuksen. Pian Aomame ja Tengo huomaavat siirtyneen vuoteen 1Q84, vuoden 1984 rinnakkaistodellisuuteen. Tästä todisteena taivaalla möllöttää esimerkiksi kaksi kuuta.

Mulla ei ollut mitään vaikeuksia lukea tätä opusta, oikeastaan nämäkin sivut lensivät hyvin nopeasti loppuun. Pidän Murakamin kirjoitustyylistä. Jotkut kuvailut kyllä herättivät hämmennystä, kuten esimerkiksi se, että jokaisen naisen kohdalla ensimmäisenä kuvailtiin rintojen muotoa ja koostumusta. Ehkä tää on joku japanilainen juttu? :-D
1Q84 sisältää tajuttoman juonen ja mielenkiintoiset henkilöt. Se mikä ärsytti, oli se, että kirja herättää paljon kysymyksiä, mutta antaa vähän vastauksia. Toivottavasti kolmannessa osassa asiat selviävät enemmän.

★★★☆☆