ELINA ROUHIAINEN - KESYTÖN (SUSIRAJA #1)

Mistä mulle: kirjasto
Teoksen nimi: Kesytön
Kirjailija: Elina Rouhiainen
Ilmestynyt: 2012
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 426
Takakannesta:

Raisa Oja on 17-vuotias Kallion kasvatti ja kunnianhimoinen taiteilijanalku, jonka elämä sortuu kun hänen äitinsä kuolee yllättäen. Rakas Helsinki jää taakse, kun Raisa lähetetään asumaan keskelle Kainuun korpea. Hukkavaaran erikoisessa kylässä hänen ainoana toiveenaan on selvittää miksi hänen äitinsä on pitänyt menneisyytensä salassa.

Kaiken hämmennyksen keskellä Raisan elämään astuu Mikael Sarri. Mikael on koulun vaikutusvaltaisin poika, jonka merkilliset silmät tuntuvat hakeutuvan yhä useammin Raisan suuntaan. Mutta uskaltaako Raisa edes unelmoida Mikaelista, jota muut kunnioittavat ja pelkäävät ja jonka tyttöystävä on jäätävän kaunis? Kun uskomaton totuus Hukkavaarasta alkaa vähitellen selvitä Raisalle, ei paluuta entiseen enää ole. Ja salaisuudet ovat vasta alkaneet paljastua.

*   *   *

(Taas mä tokaisen sen: en kestä sitä, että miten mä olen vasta nyt reilun puolen vuoden sisällä herännyt siihen ajatukseen, että kyllä suomessakin osataan kirjoittaa.) 

Elina Rouhiaisen Susiraja -sarjalla on mun eräässä kaveriporukassani tietynlainen klassikon maine. Se on nuortenkirja minkä jokainen on lukenut - paitsi minä. Tilanne on nyt korjattu! Lainasin, luin ja tykkäsin. Mission completed.

Päähenkilömme Raisa Oja on 17-vuotias ja kotoisin Helsingistä. Äitinsä kuoleman jälkeen hän joutuu muuttamaan Hukkavaaraan enonsa luokse. Raisa ei tunne isäänsä ja nyt äitikin on poissa. Raisan äidillä oli asioita joista hän ei ollut täysin rehellinen, joten nyt Raisa aikoo selvittää mistä hänen juurensa juontuvat. Pian kuitenkin Raisalle paljastuu, että Hukkavaarassa ihmissudet ovat totta ja Raisa elää näiden ympäröimänä. Ihmissusia ovat jopa lukion komea Mikael ja ystävä Niko. Aivan niin kuin Raisan oma eno Jaskakin.

Alku oli tahmaista lukemista, ainakin mulle. Sai lukea vaikka kuinka kauan ennen kuin alkoi tapahtumaan mitään jännittävää, mutta sitten kun pyörät lähtivät pyörimään, sivut loppuivatkin kesken. Pelkäsin myös tämän muistuttavan liikaa Twilightia ja Maggie Stiefvaterin Väristys -sarjaa, mutta nämä pelot osoittautuivat vääräksi. Vaikka ihmissudet ovat keskeisessä osassa kaikissa näissä kolmessa, on Kesyttömässä sen verran omaa, että en osannut verrata näitä sen enempää.

Toinen osa, Uhanalainen, odottaa jo lukuvuoroaan yöpöydällä. 

"Ihmissudet olivat totta, ja mikä merkillisintä, minä elin heidän kanssaan. Olin olemassa heille ja he minulle." 

s.224

★★★☆☆

UINUVAT JÄTTILÄISET - SYLVAIN NEUVEL

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Uinuvat jättiläiset
Alkuperäinen nimi: Sleeping Giants
Kirjailija: Sylvain Nauvel
Ilmestynyt: 2016
Suomennos ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Like
Sivumäärä: 351
Takakannesta:

Kun Rose-tyttö pyöräillessään putoaa syvään monttuun, maanpinnan alta paljastuu valtavia, metallisia ruumiinosia. Salainen tutkimusryhmä alkaa koota osia selvittääkseen niiden mysteerin, mutta tutkimukset keskeytyvät. Seitsemäntoista vuotta myöhemmin tutkijaksi opiskellut Rose kokoaa uuden tiimin ratkaisemaan muinaisten esineiden alkuperän, ja tutkimukset johtavat maapallon ulkopuolelle.

*   *   *

Tämä oli yksi niistä kirjoista, mikä mun oli tarkoitus skipata, mutta tulinkin sitten toisiin aatoksiin. Uinuvat jättiläiset jäi vähän hämmentäväksi lukukokemukseksi, mutta en kadu että se tuli luettua :D Ja tähänkin on tulossa jatkoa (todennäköisesti trilogia)! Jännittävää nähdä mitä tuleva tuo tullessaan.

Aivan alussa löydetään suuri metallinen käden muotoinen esine, mikä hohtaa valoa. Se on uusinta uutta teknologiaa, mutta silti vanha. Kukaan ei tiedä kenen se on, miten se on tänne päätynyt ja mitä se pystyy tekemään, jos se pystyy jotain tekemään. Tästä alkaa tutkiminen ja seikkailu! Suuria metallisia ruumiinosia on ympäri maapalloa. Mitä on tapahtunut?  Päähenkilömme Rose ja hänen tiiminsä alkavat tutkia tapausta.

Pidin paljon juonesta, mutta en siitä miten se on kirjoitettu. Musta tätä oli jotenkin vaikea lukea, kun tarina kulki eteenpäin haastattelujen, päiväkirjojen ja raporttien muodossa. Kirjan keskivaiheilla olin menettämässä mielenkiintoani, mutta se parani kuitenkin loppua kohden. Kun luin viimeiset sivut, mun oli pakko alkaa selata kirjaa alusta. Olisin halunnut lukea sen vielä uudelleen, mutta kirjaston eräpäivä tuli vastaan. Huippua scifiä scifin ystäville! 

Sarjan jatko-osa, Waking Gods, ilmestyi tänään. Toivottavasti se suomennetaan pian :)

★★★☆☆

AFTER YOU - JOJO MOYES

Kannattaa skipata, jos et tiedä mitään Me Before You/Kerro minulle jotain hyvää -kirjasta, sisältää juonipaljastuksia siihen liittyen!

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: After You (Me Before You #2)
Kirjailija: Jojo Moyes
Ilmestynyt: 2015
Suomennos: 2016 / Jos olisit tässä
Kustantaja: Penguin
Sivumäärä: 409
Takakannesta:

Lou Clark has lots of questions.

Like how it is she's ended up working in an airport bar, spending every shift watching other people jet off to new places.

Or why the flat she's owned for a year still doesn't feel like home.

Whether her close-knit family can forgive her for what she did eighteen months ago.

And will she ever get over the love of her life.

What Lou does know for certain is that something has to change.

Then, one night, it does.

But does the stranger on her doorstep hold the answers Lou is searching for - or just more questions?

Close the door and life continues: simple, ordered, safe.

Open it and she risks everything.

But Lou once made a promise to live. And if she's going to keep it, she has to invite them in . . .

*   *   *

Olin innoissani ja peloissani, kun lähdin takaisin Lou Clarkin matkaan. Innoissani, koska rakastan Me Before You:ta & halusin tietää mitä Loulle kuuluu. Peloissani, koska rakastan liikaa Me Before You:ta.

Willin kuolemasta on kulunut puolitoista vuotta ja Lou Clark on keräilemässä itseään. Hänellä on uusi työpaikka ja oma kämppä, mutta kumpikaan ei oikein innosta. Se Lou jonka opin tuntemaan MBY -kirjassa on täysin kadoksissa. Hävinneet ovat värikkäät vanhat vintage-henkiset vaatteet ja hölmöt jutut.
Sitten eräänä yönä tapahtuu hurja onnettomuus(mikä sai mut pyöräyttämään silmiäni), jonka vuoksi Lou joutuu palaamaan takaisin kotiinsa perheensä luo toipumaan. Pian Lou alkaa käydä Moving On Circle'ssä, tukiryhmässä, jossa jokainen on menettänyt jonkun läheisen. Siellä Lou myös tapaa ambulanssi-Samin, josta tuli lempihahmoni (Loun lisäksi) tässä kirjassa. Näihin aikoihin Loun kämpän oven taakse löytää tiensä Lily. Lily on angstiteini. Itsekäs, ärsyttävä ja ylimielinen. Lilystä ei pysty oikein kirjoittamaan ilman, että en paljastaisi juonesta jotain, joten valitukset Lilystä jää tähän.

Tykkäsin kovasti kirjan alusta, mutta heti kun Lily hyppäsi juoneen mukaan, innostukseni laski puoleen ja tuntuikin, että luin kirjaa pienen ikuisuuden.  Jojo Moyes kirjoittaa kuitenkin aivan ihanan viehättävästi ja se tuntuu nyt uppoavan muhun. Niin kuin aiemmin sanoin, rakastan Me Before You -kirjaa ja tiesin, ettei After You pääse edeltäjänsä kanssa samoihin mittoihin. Se oli oikeastaan vain odotettavissa, sillä MBY:ta on vaikea lähteä laittamaan paremmaksi eli tavallaan en edes pettynyt.
Kirjan loppu oli arvattavissa, mikä oli tylsää. Se myös päättyi niin, että siitä olisi mahdollista kirjoittaa vielä kolmaskin osa. Ajatus siitä enää kyllä vain pelottaa, eikä laisinkaan enää innosta.
Musta tätä kirjaa ei olisi edes tarvittu (vaikka kuinka paljon Clarkista pidänkin), olisi riittänyt että tarina olisi jäänyt ensimmäiseen osaan.

★★★☆☆

AKVARELLEJA ENGELIN KAUPUNGISTA - JUKKA VIIKILÄ

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Akvarelleja Engelin kaupungista
Kirjailija: Jukka Viikilä
Ilmestynyt: v. 2016
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 215
Takakannesta:

Arkkitehti haistaa laudankappaletta, haistaa syvään, sillä siitä alkaa hänen kuvitelmansa purkaminen.

Syksy 1816. Helsingin uudelleenrakennuskomitea on valinnut saksalaisen Johan Carl Ludvig Engelin arkkitehdikseen, ja hän on muuttanut perheineen kaupunkiin, joka on ”harvaan asuttu ulkosaariston kallioniemi, itämeren löytämätön helmi, enimmäkseen vaikeakulkuista vuorta”.

Vain kuusi vuotta, sanon Charlottelle. Onko arkkitehtia, joka kieltäytyisi kokonaisen kaupungin rakentamisesta, vaikka se nousisikin näin pimeään, kylmään ja syrjäiseen paikkaan?

Helsingistä ei koskaan tullut oikeaa kotia, mutta siitä tuli elämäntyö, jonka inhimillistä hintaa Engel puntaroi hiljaisissa mietteissään kuolemaansa saakka. Akvarelleja Engelin kaupungista on hänen fiktiivinen ”yöpäiväkirjansa” vuosilta 1816–1840.

Jukka Viikilä kirjoittaa kirkasta, runollista proosaa ja herättää eloon ajan, jolloin arkkitehdin näky kasvoi pienen pohjoisen maan pääkaupungiksi.

*   *   *

Aloitin lukemaan Jukka Viikilän esikoisromaania Akvarelleja Engelin kaupungista eräänä yönä ja lukaisin sen loppuun seuraavana aamuna. Nopeasti luettava, niin mikä ihme siinä kesti vain tarttua siihen? Jollain tavalla Finlandia-voittajat on aina vähän pelottavia.

Akvarelleja Engelin kaupungista on täynnä kuvitteellisia Johan Carl Ludvig Engelin yöpäiväkirjamerkintöjä. Keisarin palkkaama Engel sai tehtäväkseen suunnitella koko Helsingin. Tarkoitus oli jäädä Suomeen vain kuudeksi vuodeksi, mutta Engel jäikin loppuiäkseen.

Päiväkirjamainen, kaunis, runollinen ja hiukan tylsä. Niin kuin ehkä muutamalle muulle, jäi vuoden 2016 Finlandia-voittaja etäiseksi minullekin. Tarina aukesi hitaasti ja lopulta lukeminen tahtoi olla aikamoista tuskaa, mutta pakko oli lukea, kun kirjaston eräpäivä läheni liian nopeasti ja uudelleen lainaamisen mahdollisuutta ei ollut. (:D) Teos oli täynnä tarkkaan hiottuja lauseita ja mieleeni maalautui kuvia 1800-luvun Helsingistä. Kirja sai mut googlaamaan lisää juttuja Engelistä.
Kaunis teos, mutta ehkä se ei vain ole mulle. Annan kuitenkin neutraalin arvion:

★★★☆☆

"Ystävällisintä, mitä voit ihmiselle tehdä, on rakentaa hänelle kaupunki."

POST-ALFA - PAPERI T

Teoksen nimi: post-alfa
Kirjailija: Paperi T
Mistä mulle: kirjasto
Ilmestynyt: 2016
Kustantaja: Kosmos
Sivumäärä: 96
Takakannesta:

post-alfa on Paperi T:n kirjallinen debyytti, runoteos, jonka teemoina ovat rakkaus ja tyhjyys, miehisyys, sisqo, woody allen, kuristuminen, julkinen liikenne, black metal -teepaidat, intiaanien hautausmaat, kauhu ja porno, fomo, afrikan tähti, kuolleet idolit ja artistin pyrkimys päästä ironiasta vilpittömyyteen. Paperi T eli Henri Pulkkinen (s. 1986) on helsinkiläinen rap-artisti, radiotoimittaja ja runoilija. Paperi T:n esikoisalbumi Malarian pelko toi tekijälleen kaksi Emma-palkintoa, Teosto-palkinnon ja kultalevyn.

*   *   *

/kun hyväksyt ettet tule koskaan kirjoittamaan mitään/yhtä kaunista kuin daven pieni ja hento ote/voit lakata stressaamasta ja jatkaa namedroppailua/

post-alfa on Suomen puhutuin ja myydyin runoteos. Ensimmäinen painos on myyty loppuun ja kolmas painos on jo otettu. Ja vihdoinkin mä sain tämän läpyskän kirjastosta! Vaikka epätoivoisesti yritänkin lukea runoutta, tämän ennen kaikkea halusin lukea siksi, että tiedän mistä porukka kohisee. Kuten tiedätte, en osaa arvioida runoja mitenkään, joten keskityn enemmän fiiliksien kuvailuun.

Olin lukenut monia arvioita kyseisestä läpyskästä ja tunnustan, että mulla oli tiettyjä ennakkoluuloja tätä kohtaan. Päällimmäisenä olin vain huvittunut ja ensimmäisen sivun jälkeen olin jo pyöräyttänyt silmäni aivan uuteen ulottuvuuteen. Mietin, että kuka tahansa voisi kirjoittaa näitä runoja, mikä on aika hirveä ajatus. Jotkut runoista oli oikeasti fiksuja ja jotkut taas oli aivan liian itsestäänselviä. Jos tuntisin ja tietäisin paremmin Paperi T:n musiikkia/artistikuvaa jne, voisi olla että näkisin teoksen aivan eri tavalla.

Loppujen lopuksi mulle kuitenkin jäi ihan positiivinen kuva. Uskallan jopa tunnustaa, että voisin omaksi hankkia kasvavaan runokokoelmaani!

★★★☆☆

5. AALTO -TRILOGIA ⎥ OSA 2

Teoksen nimi: Ääretön meri

Alkuperäinen nimi: The Infinite Sea

Kirjailija: Rick Yancey

Ilmestynyt: vuonna 2014

Suomennos: vuonna 2015

Kustantaja: WSOY

Kääntäjä: Ulla Selkälä

Sivumäärä: 290

Sarjassa ilmestynyt:
5. aalto (5th Wave)

Takakannesta: Viides aalto -sarjan toisessa kirjassa jatkuu selviytymistaistelu kaukaisesta aurinkokunnasta tulleita Toisia vastaan, joiden päämääränä on ihmiskunnan tuho. Selviytyminen neljästä ensimmäisestä aallosta oli lähes mahdottomuus. Nyt Cassie Sullivan elää maailmassa, jossa ihmisten välinen luottamus on mennyttä. Viidennen aallon hyökyessä Cassie tovereineen saa todistaa Toisten lopullista tavoitetta. Edessä on viimeinen taistelu elämän ja kuoleman, toivon ja toivottomuuden, rakkauden ja vihan välillä.

Ensimmäisessä osassa avaruusoliot ovat pyyhkineet melkein kaikki ihmiset maanpäältä. Cassie Sullivan onnistui pelastamaan pikkuveljensä ja nyt hänen tehtävänään on säilyä hengissä.

Toinen kirja jatkaa juuri siitä mihin ensimmäinen jäi. Se jatkaa Cassien ja kumppaneiden tarinaa moniäänistä kertojatekniikkaa käyttäen. Nyt pääsemme näkemään maailmaa enimmäkseen Hakan silmien kautta, kun taas ensimmäisessä osassa tarina kulki eteen päin Cassien kautta. Kirja ei esittele tapahtumia ja hahmoja uudelleen, joten onkin hyvä, että maratoonaan tässä koko trilogiaa. Muuten olisin joutunut selailemaan ensimmäistä osaa uudelleen.

+ Pidin siitä, että Evan ei ole mikään yli-ihminen/alien vaan, että selvästi taistelut ottavat häneltäkin veronsa.
+ Oli myöskin hauska nähdä vilaus Evanin historiaa Gracen muodossa.

+ Plussaa oli myös, että Haka ja Cassie olivat 'päähenkilöinä' ja että Cassien ja Evanin säätö oli suosiolla jätetty pois, sivummalle.
+ Ja asia mille hurrasin; EI KOLMIODRAAMAA, niin kuin ensimmäistä osaa lukiessa pelkäsin tapahtuvan.

Kun löysin tämän kirjaston hyllystä, niin ensimmäinen ajatukseni olikin, että onpa se lyhyt. Nyt kirjan luettuani se tuntuukin pelkältä täytekirjalta/täytesivuilta, että saataisiin tästä trilogia aikaiseksi.
Ensimmäisen osan jälkeen Ääretön meri oli pettymys. Se oli ok, mutta siihen se jäi. Pohdin pitkään antaisinko kaksi vai kolme tähteä, mutta päädyin kolmeen. Vaikka juoni olikin vähän tylsähkö, sisälsi se silti jännittävän paljastuksen alieneista.

Nyt odotukset ovat korkealla kolmatta ja viimeistä kirjaa kohden.

★★★☆☆

HARUKI MURAKAMI - 1Q84 OSA 1&2

"Q niin kuin question mark, kysymysmerkki. Maailma, johon sisältyy epäilys"

Teoksen nimi: 1Q84
Alkuperäinen nimi: 1Q84
Kirjailija: Haruki Murakami
Ilmestynyt: vuonna 2009
Suomennos: vuonna 2013
Kustantaja: Tammi
Kääntäjä: Aleksi Milonoff
Sivumäärä: 783

Haruki Murakami ei ole mulle uusi tuttu, aikaisemmin olen häneltä lukenut Sputnik rakastettuni sekä Norwegian Wood.
1Q84 on roikkunut mun TBR-listalla jo vuosia, mutta vasta tänä kesänä sain sen työn alle. Luonnollisesti, mitä kauemmin jokin kirja roikkuu lukulistalla siihen kohdistuu hirveät odotukset. Vai käykö niin vain mulla?

On vuosi 1984, paikkana Tokio. Kirja seuraa kahden päähenkilön, Aomamen ja Tengon, elämää ja heidän matkaa löytää toisensa, muistona toisistaan vain hetket yhteisistä ala-aste ajoista. Aomame toimii kunto-ohjaajana, joka sivubisneksenä murhaa väkivaltaisia miehiä. Tengo taas on preppauskoulun opettaja, joka haamukirjoitti 17-vuotiaan Fuka-Erin esikoisteoksesta oikean myyntimenestysopuksen. Pian Aomame ja Tengo huomaavat siirtyneen vuoteen 1Q84, vuoden 1984 rinnakkaistodellisuuteen. Tästä todisteena taivaalla möllöttää esimerkiksi kaksi kuuta.

Mulla ei ollut mitään vaikeuksia lukea tätä opusta, oikeastaan nämäkin sivut lensivät hyvin nopeasti loppuun. Pidän Murakamin kirjoitustyylistä. Jotkut kuvailut kyllä herättivät hämmennystä, kuten esimerkiksi se, että jokaisen naisen kohdalla ensimmäisenä kuvailtiin rintojen muotoa ja koostumusta. Ehkä tää on joku japanilainen juttu? :-D
1Q84 sisältää tajuttoman juonen ja mielenkiintoiset henkilöt. Se mikä ärsytti, oli se, että kirja herättää paljon kysymyksiä, mutta antaa vähän vastauksia. Toivottavasti kolmannessa osassa asiat selviävät enemmän.

★★★☆☆

NELJÄ - VERONICA ROTH

Musta tuntuu että mä tulen jälkijunassa tän kanssa, kaikki muut ovat varmaan jo lukeneet :-D Mun kirjastoni saa kaikki kirjat vähän myöhässä, tämä on tekosyyni.
Vaikka Divergent-trilogia ei yllä aivan mun lemppariksi asti, on sen ensimmäinen osa silti, mielestäni, yksi parhaimmista trilogian avauksista mitä olen lukenut. Tästä syystä halusin antaa tälle lisäosalle mahdollisuuden ja okei, ihan vaan koska Tobias Eaton.

Teoksen nimi: NELJÄ 
Alkuperäinen nimi: FOUR: A Dirvergent Collection

Kirjailija: Veronica Roth

Ilmestynyt: vuonna 2014. 
Suomennos: v. 2016
Kustantaja: Otava
Kääntäjä: Outi Järvinen
Sivumäärä: 202.

"Yhden asian tiedän: jos haluan unohtaa miten järjetön paikka tämä maailma on, hänen seuransa toimii paremmin kuin alkoholi."

Okei, en ollut maailman innokkain lukija, kun tämän käsiini sain kirjastosta. Enkä oikeen tiedä miksi. (Luultavasti siksi, koska en ole vieläkään hyväksynyt sitä miten sarja päättyi.)

Kummasti kuitenkin hihkuin riemusta, kun tarina luonnollisesti toi mieleen Divergentin ensimmäisen osan, josta niin valtavasti pidän.

Kirja koostuu neljästä lyhyestä tarinasta, joista kolme ensimmäistä sijoittuvat aikajanalla aikaan ennen Divergenttiä.
Ensimmäinen on nimeltään "Vaihtaja", jossa käydään läpi aikaa vähän ennen ja jälkeen Tobiaksen valintaseremonian. "Kokelas", teoksen toinen tarina seuraa luonnollisesti Tobiaksen/Neljän kokelasaikaa Uskaliaissa. Kolmannessa tarinassa "Poika", Tobias pääsee johtajakoulutukseen sekä hankkii suuren selkätatuointinsa salassa. Neljännessä ja viimeisessä tarinassa nimeltä "Petturi" (oma suosikki), eletään aikaa jolloin Neljän kokelasajasta on kulunut jo kaksi vuotta & hän on jättänyt johtajanpestin (jota paikkaa täydentää nyt Eric). Tämä tarina limittyykin yhteen Divergentin kanssa.

Kirjan viimeisille sivuille on myös koottu kolme kohtausta Divergentistä, nekin tietenkin Tobiaksen näkövinkkelistä kerrottuna.

+ Pidin hirmuisesti siitä, että tarinat on kirjoitettu juuri Tobiaksen näkökulmasta
+ Kirja oli sopiva yhdellä istumalla luettavaksi.
- Se ei kuitenkaan tuonut mitään uutta ja täydennystä itse Divergent-trilogiaan, mistä vähän petyin. Toisaalta se oli ehkä ihan odotettavissa. 

- En olisi tätä lukenut ellei Neljä olisi ollut lempihahmoni itse trilogiassa.
- / + Ei mikään mielen räjäyttäjä mutta ehdottomasti mielenkiintoinen.

Suosittelen, että Divergent-trilogia on luettu ennen kuin ahmii tämän, sillä siten tästä saa paljon enemmän irti.

★★★☆☆

Takakannesta: Minulla on uusi nimi, joten minusta voi tulla myös aivan uusi ihminen.

Henkilö joka ei siedä näsäviisaita kommentteja. Joka on viimein valmis taistelemaan.

Tobias Eaton, Vaatimattoman johtajan poika, päättää tarttua ainoaan pakomahdollisuuteensa ja aloittaa kaiken alusta. Uskaliaassa hän saa nimen Neljä ja joutuu kohtaamaan pahimmat pelkonsa.

Kaksi vuotta myöhemmin Neljä kouluttaa uusia kokelaita ja kantaa sisällään tuskallisia salaisuuksia, jotka uhkaavat koko osastojärjestelmää. Kun uudet kokelaat hyppäävät verkkoon, hän tuntee löytävänsä suunnan. Trisin avulla on ehkä mahdollista olla jälleen Tobias.

Huippusuosittu Outolintu-trilogia täydentyy Neljän tarinalla.