JANNIFER MATHIEU: NÄPIT IRTI!

Mistä mulle: arvostelukappale / ilmestynyt: 2018 / kustantaja: Otava / takakannesta:

Voimaa! Ylpeyttä! Asennetta! Yhden tytön rohkeus sytyttää kaikki koulun tytöt kapinaan ahdistelua ja syrjintää vastaan.

Yhtenä päivänä Viv päättää että nyt riittää. Miksi jalkapallojoukkueen poikien annetaan kouria tyttöjä koulun käytävillä ilman rangaistusta? Miksi heidän ällöttäviin kommentteihinsa ei puututa? Viv on kyllästynyt noudattamaan tyttöjä syrjiviä epäreiluja sääntöjä.

Vivin äiti oli 90-luvun punkkari, Riot Grrrl. Viv lainaa hänen asennettaan ja ryhtyy tekemään omaa lehteä, jota hän jakaa salaa tyttöjen vessassa. Hän kutsuu tyttöjä kapinaan, ja muut tytöt vastaavat.

Nämä tytöt eivät alistu vaan iskevät takaisin!

*   *   *

Kiltti tyttö Vivian asuu Portlandissa , Oregonissa äitinsä kanssa. Hänen isänsä on kuollut kauan sitten moottoripyörällään. Vivian käy koulua missä pojat saavat tehdä mitä vain, koska "pojat ovat poikia" ja tytöt ovat silmätikkuina (heille tehdään mm. 'satunnaisia' vaatetarkastuksia). Päähenkilöllemme tämä riittää ja hän perustaa zinen nimeltä Puhti, mikä ajaa tyttöjen asioita. Siitä alkaa tyttöjen kapina koulua vastaan.

Näpit irti! oli helppo luettava, mutta aihe oli silti painava. Välillä kyllä tuli fiilis, että onpas tämä äärimmäisyyksiin vedetty ja voisiko näin oikeasti tapahtua, mikä sitten taas toisaalta auttoi vähän syömään kirjan uskottavuutta. Se oli ensimmäinen ajatukseni, mutta kai niin varmasti voisi jossain koulussa tapahtuakin. Kun homma oli vedetty äärimmäisyyksiin musta tuntu, että sitä kautta oli helppo aloittaa pieni paasaus. Esim, Holly Bournen Normaali-trilogia on samassa kategoriassa tämän kanssa, mutta onnistuu siinä, ettei se paasaa.

Näpit irti! oli kuitenkin loppujen lopuksi hyvä, koska se nostatti ärsytystä ja turhautumista. Tunteiden herättäminen on aina hyvä juttu :D Suosittelen tätä silti, vaikkei tää noussut samalle tasolle kuin Holly Bournen tuotanto(mistä siis tykkään hirmuisesti).

"Sydämeni hakkaa ja poskiani polttaa, kun kiireesti kerään kokoon tarvikkeet: liimaa, mustia tusseja ja valkoisia paperiarkkeja. Ja kiukun, joka ei suostu haihtumaan. -- Ehkä äiti on oikeassa. Ehkä minä tosiaan pääsen pois East Rockportista. 

Mutta ennen sitä aion sytyttää koko paikan tuleen." s.101

Ps. Tänään on lainan päivä ja #lukukaaos, mennään tyhjentämään kaikkien kirjastojen hyllyt ♥

NELJÄ - VERONICA ROTH

Musta tuntuu että mä tulen jälkijunassa tän kanssa, kaikki muut ovat varmaan jo lukeneet :-D Mun kirjastoni saa kaikki kirjat vähän myöhässä, tämä on tekosyyni.
Vaikka Divergent-trilogia ei yllä aivan mun lemppariksi asti, on sen ensimmäinen osa silti, mielestäni, yksi parhaimmista trilogian avauksista mitä olen lukenut. Tästä syystä halusin antaa tälle lisäosalle mahdollisuuden ja okei, ihan vaan koska Tobias Eaton.

Teoksen nimi: NELJÄ 
Alkuperäinen nimi: FOUR: A Dirvergent Collection

Kirjailija: Veronica Roth

Ilmestynyt: vuonna 2014. 
Suomennos: v. 2016
Kustantaja: Otava
Kääntäjä: Outi Järvinen
Sivumäärä: 202.

"Yhden asian tiedän: jos haluan unohtaa miten järjetön paikka tämä maailma on, hänen seuransa toimii paremmin kuin alkoholi."

Okei, en ollut maailman innokkain lukija, kun tämän käsiini sain kirjastosta. Enkä oikeen tiedä miksi. (Luultavasti siksi, koska en ole vieläkään hyväksynyt sitä miten sarja päättyi.)

Kummasti kuitenkin hihkuin riemusta, kun tarina luonnollisesti toi mieleen Divergentin ensimmäisen osan, josta niin valtavasti pidän.

Kirja koostuu neljästä lyhyestä tarinasta, joista kolme ensimmäistä sijoittuvat aikajanalla aikaan ennen Divergenttiä.
Ensimmäinen on nimeltään "Vaihtaja", jossa käydään läpi aikaa vähän ennen ja jälkeen Tobiaksen valintaseremonian. "Kokelas", teoksen toinen tarina seuraa luonnollisesti Tobiaksen/Neljän kokelasaikaa Uskaliaissa. Kolmannessa tarinassa "Poika", Tobias pääsee johtajakoulutukseen sekä hankkii suuren selkätatuointinsa salassa. Neljännessä ja viimeisessä tarinassa nimeltä "Petturi" (oma suosikki), eletään aikaa jolloin Neljän kokelasajasta on kulunut jo kaksi vuotta & hän on jättänyt johtajanpestin (jota paikkaa täydentää nyt Eric). Tämä tarina limittyykin yhteen Divergentin kanssa.

Kirjan viimeisille sivuille on myös koottu kolme kohtausta Divergentistä, nekin tietenkin Tobiaksen näkövinkkelistä kerrottuna.

+ Pidin hirmuisesti siitä, että tarinat on kirjoitettu juuri Tobiaksen näkökulmasta
+ Kirja oli sopiva yhdellä istumalla luettavaksi.
- Se ei kuitenkaan tuonut mitään uutta ja täydennystä itse Divergent-trilogiaan, mistä vähän petyin. Toisaalta se oli ehkä ihan odotettavissa. 

- En olisi tätä lukenut ellei Neljä olisi ollut lempihahmoni itse trilogiassa.
- / + Ei mikään mielen räjäyttäjä mutta ehdottomasti mielenkiintoinen.

Suosittelen, että Divergent-trilogia on luettu ennen kuin ahmii tämän, sillä siten tästä saa paljon enemmän irti.

★★★☆☆

Takakannesta: Minulla on uusi nimi, joten minusta voi tulla myös aivan uusi ihminen.

Henkilö joka ei siedä näsäviisaita kommentteja. Joka on viimein valmis taistelemaan.

Tobias Eaton, Vaatimattoman johtajan poika, päättää tarttua ainoaan pakomahdollisuuteensa ja aloittaa kaiken alusta. Uskaliaassa hän saa nimen Neljä ja joutuu kohtaamaan pahimmat pelkonsa.

Kaksi vuotta myöhemmin Neljä kouluttaa uusia kokelaita ja kantaa sisällään tuskallisia salaisuuksia, jotka uhkaavat koko osastojärjestelmää. Kun uudet kokelaat hyppäävät verkkoon, hän tuntee löytävänsä suunnan. Trisin avulla on ehkä mahdollista olla jälleen Tobias.

Huippusuosittu Outolintu-trilogia täydentyy Neljän tarinalla.