TÄÄLLÄ POHJANTÄHDEN ALLA 1-3

Mistä mulle: oma ostos kustantaja: WSOY julkaistu: 2017/1962 sivuja: 1188 oma arvio:♥♥♥♥♥
Hui, mä tein sen, mä tein sen! Mä sain luettua Täällä pohjantähden alla osat 1-3!! Pari viikkoa se vei, mutta selätetty on. Kuulostaa siltä kuin olisin juossut maratonin, mutta oikeesti, pidin tätä jotenkin mahdottomana:--D Siis ajattelin, että tää kieli olis jotenkin vanhaa ja tosi vaikeeta, mut ei se ollut. Kun oon tottunut lukemaan jotain 300-400 sivusia kirjoja niin tämmönen yli 1000 sivun mörkäle vaikutti tietenkin jännittävältä. Nyt ainoa kirja mikä mua enää "pelottaa" hyllyssä on Sinuhe egyptiläinen. :D 

Yritän saada tänä vuonna luettua nuo kaikki WSOYn 12 klassikkoa. Se on mun tän vuoden hyllynlämmittäjä haaste :D Kolme kahdestatoista on nyt luettu, jee.

Täällä pohjantähden alla on kuvaus Suomen lähihistoriasta vuosilta 1880-1950. Tarina alkaa suosta, kuokasta ja Jussista ja seuraa Pentinkulman kylän elämää kolmen sukupolven ajan. 70 vuoden aikana "käydään läpi" nationalismi, sosialismi, ensimmäinen maailman sota, itsenäisyys, sisällissota, lapuan liike ja toinen maailmansota, mutta tavallisen tallaajan näkökulmasta. 

Suomen historia on alkanut kiinnostaa mua vasta tässä parin vuoden aikana ja harmittaa kun en ole aikaisemmin siihen herännyt, saati lukenut koulussa historian kirjoja kunnolla. Koska Suomen sisällissota on mun mielestä yksi mielenkiintoisimmista lähihistorian tapahtumista, tuli trilogian kakkososasta mun lemppari. En tiedä, miten kuvaisin lukukokemustani ja Linnan tekstiä. Se oli raakaa ja samalla aitoa. Henkeäsalpaavaa ja entiedä, jotenkin.. tyhjentävää? Järkyttävää ajatella, että tuo kaikki oli täyttä totta 100 vuotta sitten.

Mukaansatempaavaa ja ennen kaikkea ajatuksia herättävää tekstiä. Mulla ei ollut tylsää hetkeä tätä lukiessa. Täällä pohjantähden alla sai mut itkemään ja nauramaan, mitä ei oo tapahtunut pitkään aikaan kirjan kanssa. Mulle koskettavin kohtaus tässä kirjassa oli sisällissodan teloitukset.

Tuun varmasti jossain vaiheessa elämääni tarttumaan tähän uudelleen. Lue säkin, hieno kirja.

HOBITTI: J. R. R. TOLKIEN (80-VUOTISLAITOS)

Mistä mulle: arvostelukappale / Nimi: Hobitti eli sinne ja takaisin / Kirjailija: J. R. R. Tolkien / Ilmestynyt: 1973 / 2017 / Kustantaja: WSOY / Sivumäärä: 340 / Takakannesta:

2017 on kulunut J. R. R. Tolkienin syntymästä 125 vuotta ja Hobitin ilmestymisestä 80 vuotta. Tuplajuhlan kunniaksi Hobitti ilmestyy uutena laitoksena Tove Janssonin kuvittamana.

21.9.1937 julkaistiin Englannissa ensipainos Tolkienin fantasiaromaanista Hobitti. 23 vuotta myöhemmin Rabén & Sjögrenin kustannustoimittaja Astrid Lindgren pyysi Muumi-kirjoillaan jo mainetta niittänyttä Tove Janssonia kuvittamaan Hobitin, josta oli tekeillä uusi ruotsinnos.

Hobitin 80-vuotislaitos sisältää Janssonin satumaiset kuvat alkuperäispiirroksista suoraan kuvattuina ja aiemmin vain Hobitin ensimmäisessä suomennoksessa Lohikäärmevuori käytetyn kannen. Brian Sibley kertoo jälkisanoissaan koko huikean tarinan siitä, kuinka Hobitin kuvitus toi yhteen kolme kirjallista jättiläistä – J. R. R. Tolkienin, Astrid Lindgrenin ja Tove Janssonin.

*   *   *

"Kolossa maan sisällä asui hobitti."

Taru sormusten herra oli mulle raamattu vähän yli viisi vuotta sitten. Hobittia en koskaan lukenut samaan tapaan ja intohimolla kuin sormusten herraa, mutta on Hobitillakin erityinen paikka mun sydämessä. Tästä eteenpäin lue omalla vastuulla, sisältää juonipaljastuksia,

Bilbo Reppulin luokse saapu velho nimeltä Gandalf. Pian tämän jälkeen Bilbon kotiovelle alkaa ilmestymään kääpiöitä, yhteensä 13. Kääpiöt värväävät Bilbosta voron ja pian alkaa seikkailu kohti Smaugin, lohikäärmeen, vartioimaa vuorta. Kääpiöt haluavat vuoren itselleen takaisin kaikkine arvoesineineen. Bilbo ja kääpiöt kohtaavat jatkuvasti vaaroja. Seikkailusta ei tapahtumia puutu: peikkoja, hiisiä, hämähäkkejä, lohikäärme ja lopussa hurja viiden armeijan taistelu.

"Rikkaus se epäilemättä toi lohikäärmeen paikalle. Lohikäärmeet rosvoavat kultaa ja hopeaa, kuten tiedätte, ihmisiltä ja haltioilta ja kääpiöiltä, mistä ikinä aarteita löytävät, ja ne vartioivat saalistaan elämänsä (ja ne elävät käytännöllisesti katsoen ikuisesti ellei niitä tapeta)" s.32

Hobitti on ihana, sitä lukiessa on fiilis kuin pääsisi kotiin. Hobitissa mun suosikki lukuni on olenpas originaali viides: Arvoituksia pimeässä. Siinä luvussa Bilbo kohtaa Klonkun (jolla on suurempi osa Taru sormusten herra -trilogiassa). Musta se on vaan hauska. Jos Klonkku voittaa arvoituskisan, se saa syödä Bilbon ja jos Bilbo voittaa Klonkku näyttää Bilbolle tien ulos hiisien luolasta.

Hobitti on hengästyttävä fantasiaseikkailu. Bilbo ja kumppanit joutuvat jatkuvasti ojasta allikkoon. Tässä 80-vuotislaitoksessa on mukana vielä Tove Janssonin ihanat kuvitukset! Olen vähän pettynyt niiden määrään, niitä kun on liian vähän. Mutta katsokaa nyt niitä ja ihastukaa tekin ♥

WILL GRAYSON, WILL GRAYSON : JOHN GREEN & DAVID LEVITHAN

Mistä mulle: arvostelukappale / Teoksen nimi: Will Grayson, Will Grayson /Alkuperäinen nimi: Will Grayson, Will Grayson / Kirjailija: John Green, David Levithan / Ilmestynyt: 2010 / suom. 2017 / Kustantaja: WSOY / Sivumäärä: 319 / Takakannesta:

Will Grayson - saanko esitellä - Will Grayson

John Greenin ja David Levithanin hauska, röyhkeä ja omaperäinen nuortenromaani.

Eräänä kylmänä yönä Will Grayson kohtaa Will Graysonin chicagolaisessa pornokaupassa. Kahden erilaisen nuoren miehen tiet risteytyvät ja heidän elämänsä lähtevät odottamattomiin suuntiin. Edessä on ihastumista tahoillaan, sydänsuruja sekä eeppinen uusi musikaali, jonka on säveltänyt ja tuottanut toisen Willin paras kaveri ja toisen Willin uusi poikaystävä Tiny Cooper.

Will Grayson, Will Grayson piirtää mestarillisen tarkan kuvan nuorista ihmisistä kaikessa voimassaan ja hauraudessaan, ja se on Yhdysvalloissa moninkertaisesti palkitun David Levithanin tuotannosta ensimmäinen suomennos. John Green on koukuttanut suomalaislukijoitaan jo viidellä kirjalla.

*   *   *

John Green on tuttu, mutta David Levithan ei. Pidin kyllä David Levithanin kirjoituksesta, joten taidan joskus lainata tai jopa hankkia omaksi hänen teoksiaan :)

Chicagossa kaksi Will Graysonia tapaa vahingossa odottomattomassa paikassa, eivätkä he tunne toisiaan entuudestaan.

John Greenin Will Grayson oli perus John Green luoma hahmo (sitä tarvitsee tuskin avata, musta tuntuu että kaikki tietävät tämän tyylisen hahmon), mistä pidin toki lukea. Uuden tuulahduksen kirjaan tarjosin David Levithan, hänen Graysoninsa on nähtävästi masentunut, mutta hänestä tulee hyväntuulisempi(en tiedä onko tämä oikea sana kuvaamaan tätä), kun hän pääsee pian tapaamaan internetihastuksensa Isaacin. Kirja on perusteinihömppä; ihastusta, sydänsuruja ja loppuhuipentumassa Greenin Graysonin parhaan ystävän Tiny Cooperin (koin erittäin ärsyttäväksi hahmoksi, mm. siksi että hän oli koko ajan tekemässä itsestään numeroa) säveltämä ja ohjaama musikaali.

Pidin kirjasta. Loppu oli söpö, mutta samalla se oli liian High School Musical ja epärealistinen. Se laski pisteitä.

Musta Greenin ja Levithanin kirjoitukset blendas hyvin yhteen. Pidin silti enemmän Levithanin Will Graysonista.

"tiny: tiedätkö mikä on suuren rakkauden vertauskuva?

minä: minulla on sellainen tunne, että sinä kerrot sen minulle.

tiny kääntyy ja yrittää saada keinun vauhtiin. teline kirskahtelee niin pahasti, että hän lopettaa ja kääntyy taas minuun päin.

tiny: prinsesssa ruusunen.

minä: prinsessa ruusunen?

tiny: niin, koska hänen luokseen pääsee vain tunkeutumalla kamalan piikkitiheikön läpi, ja kun on perillä, joutuu vielä herättämään hänet.

minä: olenko minä siis se piikkitiheikkö?

tiny: ja prinsessa joka ei ole vielä täysin hereillä." s.250

Ya-lukuhaaste: Kirjassa useampi kertoja

GIRL ONLINE - ZOE SUGG

Mistä mulle: kirjastosta
Teoksen nimi: Girl Online
Alkuperäinen nimi: Girl Online
Kirjailija: Zoe Sugg
Ilmestynyt: 2014 / suom. 2016
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 430
Takakannesta:

Romanttinen komedia Notting Hillin hengessä!

Vloggaajien supertähden Zoe Suggin sankarittarella Pennyllä on salaisuus: hän kirjottaa blogia nimimerkillä GirlOnline.

Muuten Penny on tavallinen teinityttö, jolla on kaverihuolia, erikoinen paras ystävä ja outo perhe. Blogissaan hän voi purkaa sydäntään ja kertoa jopa paniikkihäiriökohtauksistaan, joista on kärsinyt auto-onnettomuuden jälkeen.

Vanhempiensa työkeikan siivellä Penny matkustaa New Yorkiin, missä hän kohtaa Noahin, suloisen rokkaripojan. Pian Penny tajuaa olevansa rakastunut korviaan myöten - ja jokainen hurmaantumisen askel kirjautuu hänen blogiinsa.

Mutta myös Noahilla on salaisuus. Kun Pennyn ja Noahin salaisuudet paljastuvat, katastrofi saa verkossa globaalit mittasuhteet...

*   *   *

Tän kimppuun lähdin vähän epäillen, mutta samalla jollain tavalla innoissani. Halusin lukea jotain höttöä ja sitä mä sain.  Tavallaan jäin myös kaipaamaan jatkoa, joten ehkä haen jatko-osat kirjastosta jossain vaiheessa! Seuraan nykyisin todella vähän tubettajia, mutta Zoella on yksi ainut mikä on ja pysyy. Joten oli mielenkiintoista päästä kirjan kimppuun, vaikka Zoe taisi käyttää haamukirjoittajaa tätä tehdessä? Muistan lukeneeni otsikon jos toisenkin tästä, mutta voi olla että olen väärässä. liian laiska googlettamaan tätä nyt

Päähenkilömme on Penny. Hän on teini ja hänellä on blogi minne purkaa elämäänsä ja mietteitään. Kukaan muu ei tiedä blogista, kuin Pennyn paras ystävä Elliot. Blogia seuraa ja kommentoi kuitenkin tuhannet ihmiset. (En ymmärrä kuinka sitä blogia seuraa niin monet, koska Pennyn blogi on tylsä.)

Pennyn vanhemmat saavat työkeikan New Yorkista ja Penny lähtee heidän mukaansa. New Yorkissa Penny tapaa söpön pojan, Noahian, ja pian he rakastuvat. Täydellisenä idioottina Penny kirjoittaa jokaisesta askeleestaan blogiinsa ja seuraamukset tästä ovat suuret.

Tää oli ihan söpö ja samalla tosi jäykkä. Teksti ei vain ollut luontevaa. Nuorempi minä olisi varmasti syttynyt tälle jopa enemmän. Annoin tälle silti Goodreadsissa jopa kolme tähteä, koska tää oli kuitenkin viihdyttävä, vaikka olikin ennalta-arvattava ja hupsu.

Ya-lukuhaaste: Kevyt romanssi

CARAVAL - STEPHANIE GARBER

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Caraval
Alkuperäinen nimi: Caraval
Kirjailija: Holly Bourne
Ilmestynyt: 2017
Suomennos ilmestynyt: 2017
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 355
Takakannesta:

"TERVETULOA, TERVETULOA CARAVALIIN! Maiden ja merten mahtavimpaan esitykseen. Sisällä koette enemmän ihmeitä kuin useimmat ihmiset koko elinaikanaan. Saatte juoda taikuutta pikarista ja ostaa unia pullossa. Mutta ennen kuin astutte maailmaamme, painakaa mieleenne, että kaikki on vain peliä."

YKSI SISÄÄNPÄÄSY CARAVALIIN

Myöhästyneet eivät voi osallistua peliin eivätkä täten voittaa tämänvuotista palkintoa, joka on yksi toivomus.

*   *   *

Caraval kuulosti pelottavan paljon Nälkäpelin ja Yösirkuksen sekoitukselta, mutta ilokseni voin todeta, että kyllä Caraval on aivan omaa luokkaansa! Toki siitä löytää samanlaisuuksia, mutta mua ne ei haitannut (ihme kyllä).

Scarlett asuu pienellä kotisaarellaan siskonsa ja väkivaltaisen isänsä kanssa. Scarlettin isä on järjestänyt tyttärelleen avioliiton. Tämä tarkoittaa sitä, että Scarlett ei tulisi näkemään ja kokemaan Caravalia. Caraval on jokavuotinen sirkus, peli sekä esitys, johon katsojat osallistuvat.

Yllättäen, juuri ennen häitään Scarlett saakin kutsun Caravaliin, mistä alkaa hänen elämänsä suurin peli. Nimittäin nyt viisi yötä kestävän pelin juonena on Scarlettin siskon, Tellan, etsintä. Se joka löytää hänet, voittaa koko pelin.

En täysin ymmärrä mistä hype johtuu tämän kirjan kohdalla, mutta tykkäsin kyllä lukea tätä. 

Olisin kaivannut enemmän tietoa Caravalin maailman taustoista. Lukija vain pudotetaan tähän uuteen maailmaan, minkä pitäisi ehkä tuoda tarinaan jotain taian tuntua, mutta musta se oli tökeröä. Ehkä se korjataan jatkossa, kuka tietää. Loppu oli yllätyksetön, eikä cliffhanger ollut mikään cliffhanger sanan koko merkityksessä.

Ideana Caraval on mielenkiintoinen, mutta toteutus vähän ontui. Vaikka Caraval ei täysin varastanut paikkaa sydämessäni, jäi siitä jotain sellaista hampaankoloon, että haluan kyllä lukea seuraavan osan jossain vaiheessa kun se ilmestyy. 

"Scarlettin mummi oli aina sanonut, että Caravalin maailma oli mestari Legendin suuri leikkikenttä. Jokainen sana kiiri hänen tietoonsa. Jokainen kuiskaus kulkeutui hänen korviinsa, jokainen varjo osui hänen silmiinsä. Kukaan ei koskaan nähnyt Legendiä - tai jos näki, niin vain tietämättään - mutta Caravalin aikana Legend näki kaiken." s.103

 ★★★1/2

IHME - R. J. PALACIO

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Ihme
Alkuperäinen nimi: Wonder
Kirjailija: R. J. Palacio
Ilmestynyt: 2012
Suomennos ilmestynyt: 2017
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 336
Takakannesta:

Hauska ja rohkaiseva romaani ennakkoluulojen kohtaamisesta 

"En aio kuvailla, miltä näytän. Kuvittelitte te mitä hyvänsä, minä näytän todennäköisesti pahemmalta." 

August Pullmanin kasvot ovat pahasti epämuodostuneet. Kotikoulua tähän mennessä käynyt Auggie on nyt aloittamassa viidennen luokan oikeassa koulussa. Se kiehtoo ja pelottaa. Hän on ihan tavallinen nuori epätavallisten kasvojensa takana, mutta saako Auggie uudet koulukaverinsa uskomaan sen? 

R. J. Palacio on kirjoittanut modernin klassikon - Ihme on hauska, rohkaiseva ja koskettava romaani, jota on vaikea päästää käsistään. Sen haluaa jakaa muiden kanssa ja sen tarina tarttuu syvälle lukijan mieleen. Monen kertojan äänellä etenevässä tarinassa on useita haavoittuneita henkilöitä, joiden taakka ei ole niin näkyvä kuin Auggien, mutta yhtä vaikea käsitellä. Heidän rinnallaan Auggiesta tulee helposti samaistuttava henkilö.

*   *   *

Ennen kuin aloitin lukemisen, olin aika varma etten pitäisi tästä. En tiedä mistä se fiilis oli alunperin mieleeni tullut.. että en muka viihtyisi tämän kirjan parissa?? Suurin ongelma ja kysymys mulla ehkä oli se että, pystyisinkö eläytymään viidesluokkalaisen ajatuksiin. Taas voin kuitenkin ilokseni todeta, että ihan turhaan olin huolissani! Sivut kääntyivät nopeasti ja tykkäsin hyvin paljon lukemastani.

Kymmenen vuotias August Pullman, "Auggie", on syntymästään saakka kantanut kasvoissaan vaikeita epämuodustumia. Tämän takia Auggie on ollut alusta lähtien kotiopetuksessa ja nyt hänen tulisi kohdata ihan oikea koulu ja tulla toimeen muiden koululaisten kanssa. Auggien tulisi kohdata mahdolliset haasteet siitä miten ihmiset häntä kohtelevat, sillä hänen vanhempansa eivät ole suojelemassa häntä ikuisesti.

Kirjassa pääsemme näkemään kaiken suurimmaksi osaksi Auggien silmin, mutta ääneen pääsevät myös uudet tuttavat ja Auggien oma sisko. Kaikki saavat omat lukunsa, mutta siitä huolimatta tarinan kulkua oli helppo seurata.

Mua hävettää tunnustaa, että mulla oli ennakkoluuloja tästä kirjasta. Ihme ei ole ainoastaan söpö pikkutarina, vaan siinä on merkityksellinen, syvempi idea. (Plussaa myös Star Wars viittauksista.)
Ihme oli täydellinen kirja ystävänpäivän lukumaratooniin, koska en halunnut irroittaa käsiäni siitä. Olenko tylsä jos kuvailisin Ihmettä ihmeelliseksi? Ehkä olen, mutta sitä se on.

 ★★★★☆

EIKÄ YKSIKÄÄN PELASTUNUT (#PAPERILTARUUTUUN)

Vihdoinkin lukujumi alkaa olla takanapäin, jee! *voitontanssi, confettisadetta ja mitä kaikkea*

Kuva täältä

Joulun välipäivinä maikkari esitti Agatha Christien kirjan pohjalta tehdyn minisarjan Eikä yksikään pelastunut / And Then There Were None. (Kesto: 210min, julkaistu: joulukuussa 2015)

Herra ja rouva Owen ovat kutsuneet kahdeksan henkilöä (Vera Claythorne, tuomari Wargrave, Philip Lombard, Emily Brent, kenraali Macarthur, tohtori Armstrong, Anthony Marston ja rikoskomisario Blore) lomailemaan Sotilassaarelle. Saarella sijaitsevassa loistohuvilassa heille tulevat tutuksi palvelusväki herra ja rouva Rogers. Hassua kyllä, herra tai rouva Owen eivät ole kumpikaan paikalla.

Ruokailuhuoneen pöydällä on kymmenen posliininukkea, jotka katoavat aina omituisesti yksi kerrallaan, aina silloin kun joku vieraista sotilaslorun mukaisesti kuolee. Eloonjääneiden kesken alkaa syntyä paniikki.

Olen lukenut Agatha Christien kyseisen teoksen vuonna 2004(2005?) seiskaluokalla. Mulla meni siihen silloin aikoinaan maku, kun luokkakaveri kertoi kuinka kirja päättyisi. En myöskään ollut kovin ahkera lukija silloin mikä saattoi myös vaikuttaa asiaan. Kuitenkin, oli aika virkistää muistia ja katsoa tätä kehuttua sarjaa!

Mukana oli jos mistäkin tuttuja näyttelijöitä. Itselleni kuitenkin ainoat tutut naamat olivat Aidan Turner (Poldark ja Hobitti -trilogia) ja Charles Dance (Game of Thrones).

Sarjassa on alunperin kolme jaksoa, mutta jostain syystä Suomessa se esitettiin neljässä erässä tunnin pituisilla jaksoilla(mainoskatkot mukaan laskettuna.) Ensimmäinen jakso oli vähän hidastempoinen, eikä oikein tahtonut sytyttää mua. Seuraavat kolme jaksoa sisälsi jo meininkiä.

*   *   *

Inspiroiduin myöskin hakemaan Eikä yksikään pelastunut teoksen kirjastosta.

Teoksen nimi: Eikä yksikään pelastunut

Alkuperäinen nimi: And Then There Were None / Ten Little Niggers

Kirjailija: Agatha Christie

Ilmestynyt: vuonna 1939

Suomennos: Tämä pokkariversio v. 2012

Kustantaja: WSOY

Sivumäärä: 299

Takakannesta:

KAIKKIEN AIKOJEN RIKOSROMAANI

Kymmenen toisileen tuntematonta ihmistä on saanut salaperäisen kutsun illanviettoon. Syrjäisellä saarella on vain yksi talo, amerikkalaisen miljonäärin rakennuttama loistohuvila. Kutsut lähettänyt isäntä ei ilmestykään paikalle. Ruokaluhuoneen pöydälle asetellut kymmenen posliininukkea katoavat omituisesti yksi kerrallaan - aina silloin kun joku vieraista kuolee. Jäljelle jääneet pälyilevät toisiaan kauhuissaan.

Maailmanlaajuisesti yli 100 miljoonaa kappaletta myynyt Eikä yksikään pelastunut edustaa Agatha Christien kultakauden loisteliainta tuotantoa. Legendaarisen maineen saavuttaneessa kirjassaan Christie käsittelee suljetun paikan teemaa mestarillisesti ja tyrmää täysin lukijansa arvailut.

*   *   *

Ensimmäisestä lukukerrasta on tosiaan vierähtänyt se kevyet (yli) kymmenen vuotta, joten en todellakaan muistanut mitään itse kirjasta. Oli vähän tylsää, kun olin nähnyt sen minisarjan ennen ja vasta sitten luin itse kirjan. Noh, oma moka! Kirjaa kyllä luki ihan erilaisella fiiliksellä, kun tiesi mitä tulevan piti ja osasi tarkkailla tapahtumia ihan eri lailla :) Oli myös mukava huomata kaikki eroavaisuudet sarjaan verrattuna, kun kaikki sarjan tapahtumat oli vielä tuoreessa muistissa.

Tämä oli siis ensimmäinen Christien kirja minkä olen lukenut. Lukupinossa odottaa myös yksi toinenkin Christie, nimittäin Idän pikajunan arvoitus. Mulla on selvästi menossa nyt tämmöinen rikos/mysteeri -vaihe.

★★★★★

ET KÄVELE YKSIN - JUULI NIEMI

Teoksen nimi: Et kävele yksin
Kirjailija: Juuli Niemi
Ilmestynyt: 2016
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 362
Takakannesta:

Kaksi erilaista maailmaa ja ensimmäinen rakkaus

Egzon ei ole käynyt vieraissa maissa. Hän ei ole käynyt edes siellä mistä hänen sanotaan tulevan.

Ada on 15 ja piirtää vasta omia ääriviivojaan, kun ensimmäinen rakkaus iskee. Adan elämää ovat olleet taiteilijaäidin kanssa jaettu boheemi koti, yhtä kiltti paras kaveri ja lupaava todistus.

Egzonin perhe on Kosovosta ja Egzon on mamu, vaikka on syntynyt Suomessa. Egzonin levottomat jalat pakenevat kodin vaiettuja salaisuuksia ja nopea graffitikäsi maalaa ajatukset kuviksi.

Sinä aamuna rehtorin autoon on peintattu vaalea tyttö ja teksti Run! Ada voisi vielä juosta pakoon, mutta hän ei juokse. Ensimmäinen rakkaus antaa kaiken ja muuttaa kaiken, mutta voi myös repiä palasiksi.

*   *   *

Huh huh, terveiset täältä sängynpohjalta. Toivottavasti kuume lähtee pian. Positiivista tässä on se, että ehdin käydä postissa hakemassa blackfriday pakettini ennen kuin siirryin sängyn omaksi. :)

En ole koskaan ollut näin kiinnostunut Finlandia-voittajista ja ehdokkaista. En tiedä mistä tämä vimma on peräisin, mutta tykkään siitä! Mulla on yöpöydällä vielä Emma Puikkosen Eurooppalaiset unet ja oon kolmantena varausjonossa kaunokirjallisuuden Finlandia-voittaja Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista -teokseen. Anyway, tämän vuoden lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian voitti Juuli Niemi teoksellaan Et kävele yksin. Musta tuntuu, että voitto saattoi mennä oikealle. En ole kuitenkaan vielä lukenut kaikkia ehdokkaita, joten tää on tämmöistä miettimistä vielä:D

Voiettä. Ada ja Egzon. Egzon ja Ada.

15-vuotias Ada on kiltti ja huomaamaton tyttö ja hän asuu kahdestaan boheemin taiteilija äitinsä kanssa. Adan status nousee koulun hierarkiassa ja hän saa uusia kavereita, kun hän aloittaa liikkumisen Egzonin seurassa. Egzon on syntynyt Suomessa, vaikkakin hänen perheensä on kotoisin Kosovosta. Hän ei silti itse ole ikinä käynyt siellä, mistä hänen sanotaan tulevan. Egzon on orastava taiteilija ja Adan äiti, Elena, rohkaisee tätä hakemaan opiskelemaan kuvataidelukioon. 

Kaksi ihmistä täysin eri taustoista ihastuvat, rakastuvat ja ottavat riskin: ehkä suhde toimii, ehkä ei.

Kirja soljuu luontevasti eteenpäin Adan ja Egzonin kappaleiden kautta, pääsemme siis molempien hahmojen pään sisälle. Teos on kirjoitettu erittäin kauniisti, eikä sitä ole lukijalle valmiiksi pureskeltu lautaselle. Voisin sanoa, että lauseet olivat kuin runoutta. Pidin hyvin paljon kirjan luomasta tunnelmasta ja täten sitä oli erittäin miellyttävä lukea. Iso miinus kuitenkin kirjan kannesta. Voisi luulla, että kirja sisältäisi paljon kliseitä ja siirappia. Sen perusteella ei uskoisi, että millaisen tarinan se sisälleen kätkee. Tähän jos johonkin toimii se sanonta, että kirjaa ei saa arvostella pelkän kannen perusteella.

Et kävele yksin on herkkä ja ehkä hauraskin tarina ensirakkaudesta, mutta se ei silti kerro pelkästään Adan ja Egzonin rakkaustarinaa. Se on pikemminkin nuorten kasvukertomus kaikkine niine kipuineen mitä nuoruuteen mahtuu.

Musta tuntuu, että mikään lause ei tee mitään järkeä, mutta halusin kuitenkin päivittää!

Tätä kirjoittaessani päätin, että nostankin arvioni neljään tähteen entisen kolmen ja puolen sijaan.

★★★★☆

SYYSPRINSSI - ANJA KAURANEN SNELLMAN

Teoksen nimi: Syysprinssi
Kirjailija: Anja Kauranen Snellman
Ilmestynyt: v. 1996 / elokuvakansi 2016
Kustantaja: WSOY / Bon-pokkari
Sivumäärä: 159
Takakannesta:

Syysprinssi on kertomus nuoruudesta ja hulluudesta. Se on surullisen sukupolven rakkaustarina, matka narsistien ajasta sitkeään depressioon.

"Minähän päätin katkaista ketjun. Minähän halusin kertoa heille totuuden nuoruudesta ja rakkaudesta, sellaisesta tunteeesta jonka kokee vain kerran, ja joka voi tehdä niin hulluksi että on valmis antamaan pois kaiken, ja josta ikävöi lopun elämäänsä juuri niitä asioita jotka kuvottivat eniten ja tuottivat pahimman kivun."

*   *   *

Niin kuin aikaisemmin olen täällä sanonutkin, että suomenkielinen kirjallisuus on aika vieras käsite mulle. Olenkin nyt ottanut asiakseni lukea ainakin yhden suomalaisen kirjan kuukaudessa:-D Syysprinssin mut innosti lukemaan telkkarissa pyörinyt traileri samannimisestä elokuvasta (sai ensi-iltansa 14.10). Minähän en tiennyt tästä mitään, lähdin lukemaan aivan sokkona ja voisin sanoa, että sekin toimi. Siitä kyllä tulee heti paljon mielenkiintoisempi, kun tietää vähän taustoja. Syysprinssi saikin mut kaivamaan tietoja ihmisistä hahmojen takaa.

Syysprinssi on elokuvakannella varustettu 159-sivuinen läpyskä, mikä on juuri sopivan kokoinen tarinalle: ei liian pitkä eikä liian lyhyt. Se kertoo minäkertojan (itse kirjailijan) nuoruuden suuresta ja hullusta rakkaudesta, syysprinssistä (esikuvana kirjailija Harri Sirola).

Minäkertoja vierailee syysprinssin luona mielisairaalassa, jossa syysprinssi on saanut sähköhoitoa depression hoitoon. Sen seurauksena hänen muistinsa on huonontunut roimasti. Minäkertoja kertoo hänelle heidän rakkaustarinansa.

Huh huh mikä kirja. Syysprinssi on omaelämäkerrallinen teos. Se on tarina kahden kirjailijan hullusta rakkaudesta. Se oli jotain juuri sellaista mitä aina välillä kaipaan ja mihin ihastuin ikihyviksi. Nyt mä haluan lukea myös 'syysprinssin' teoksia.
En tiedä, jotenkin tää veti hiukan sanattomaksi, joten yritin keksiä muutamia sanoja kuvatakseni teosta; Punk-henki ja kapina. 1980-luku. Kirjoittaminen. Ahdistuneisuus. Haikea. Koskettava. Intensiivinen. Nuoruus. Surullisen kaunis ja rakkaus mikä ei koskaan kuole.

"Useimmiten päädyimme kirjoittamaan lentämisestä, yhteisen huimauksen tunteesta.

'Kirjoitan kanssasi ihanasti' oli meidän rakkaudentunnustuksemme."

★★★★★

5- AALTO -TRILOGIA ⎥ OSA 3

Teoksen nimi: Viimeinen tähti
Alkuperäinen nimi: The Last Star
Kirjailija: Rick Yancey
Ilmestynyt: vuonna 2016
Suomennos: vuonna 2016
Kustantaja: WSOY
Kääntäjä: Ulla Selkälä
Sivumäärä: 316
Sarjassa ilmestynyt:
5. Aalto (5th Wave)
Ääretön meri (The Infinite Sea)

Takakannesta: Ne ovat Maan päällä, ne ovat avaruudessa, ne eivät ole missään. Ne haluavat anastaa maapallon, ne haluavat antaa sen meille. Ne tulivat tuhoamaan meidät, ne tulivat pelastamaan meidät. 

Näiden arvoitusten takana piilee kuitenkin yksi totuus: Cassie Sullivania on petetty. Niin on myös Hakaa, Zombia, Nugettia ja kaikkia planeettamme yli seitsemää miljardia entistä asukasta: Ensin heidät pettivät Toiset ja nyt me itse.

Kun Maan kohtalon hetki koittaa, ihmiskunnan viimeisten selviytyjien on tehtävä päätös: onko tärkeämpää pelastaa itsensä - vai se, mikä tekee meistä ihmisiä?

(Juonipaljastuksia vasta lopussa!)

Viimeiset osat kirjasarjoissa ovat kaikista pelottavampia, koska niihin kohdistuu niin paljon odotuksia. Riittävätkö sivut sille kaikelle mitä täytyy tapahtua? Onko loppu riittävän hyvä? Ja vaikka kaikki nämä onnistuisivat, lähes aina jään vain kaipaamaan lisää.

Kun luin viimeisen sivun ja suljin kirjan, eka ajatukseni oli, että näin päätetään trilogia.

Kun luin Ääretöntä merta, mä jossain kohtaa olin jo luovuttaa, koska mulla oli fiilis, että ei tää tästä voi muuttua paremmaksi. Kolmatta osaa lähdinkin lukemaan ihan vain siksi, että saisin tietää kuinka kaikki päättyy, mitään sen suurempia tunteita tuntematta hahmoja kohtaan. Mutta onneksi luin loppuun, enkä lopettanut kesken! Pitäisi ehkä vähän aikaa odottaa ja setviä ajatuksia, mutta niinhän minä en tee.

Eli siis MITÄ. LUIN. JUURI. ÄSKEN.

Selviävätkö kaikki viidennestä aallosta? 

Lähtölaskenta on alkanut. Kirja on jaettu neljään osaan, jokainen osa omistettu yhdelle päivälle, ennen kuin viidennen aallon sotilaat päästetään vapaaksi tuhoamaan koko maailma, tuhoamaan jokainen ihminen. 

SPOILEREITA, koska näistä on pakko avautua. Älä siis lue pidemmälle jos et halua lukea juonipaljastuksia!

*   *   *

5. Aalto -trilogia on ollut haastava arvioitava. Jatkuvaa miettimistä tähtien välillä!
En osaa järjestää mun ajatuksia tämän enempää, joten mennään taas listaamisella. #sorisiitä

Kolme tähteä seuraavista;

- Kertoja vaihtui jatkuvasti, mikä teki kirjasta sekavan tuntuisen. 

- Ehkä mulla meni sit vaan kaikki ihan ohi tai sitten se selitettiin niin, että olisi pitänyt lukea rivien välistä, mutta mikä oli se perimmäinen tarkoitus kaikelle tälle must-kill-all-the-humans -hommalle??

Nyt  näin jälkikäteen pohdittuna, miksi alieneiden piti tehdä se niin pitkän kaavan kautta? Miksi kaikki aallot? Miksei vaan suorilta posauta kaikkia pois? Nohjoo, siitä ei oltaisi saatu trilogiaa aikaiseksi. Trilogia loppui ja mulle jäi silti noinkin oleellinen asia roikkumaan ilmaan. Jossain  luettavassa tekstissä tai lukijassa on jotain vikaa.

- Haka oli raskaana. Siis mitä?? Mitenkä se oli tärkeää juonen kannalta? Nojoo, tavallaan. Maailmanloppu mutta ~ life finds a way ~ ja sillee mut.. ei.

- Mua ärsytti kaikki hahmot ja niiden teot jossain kohtaa, mutta eniten ehkä Evanin sankari-kompleksi.

- Evan oli special koska pystyi rakastamaan & muut alienit ei siihen pystynyt. Jee mikä storyline. Tää on jo nähty!

- Mun piti oikeen Googlen avulla tarkistaa minkä ikäinen Sammyn sanottiin olevan ensimmäisessä kirjassa ja vastaus oli, että 5-vuotias. Tekojen ja puheiden perusteella en kyllä väittäisi viisivuotiaaksi. Se söpö Nugetti joka esiteltiin ensimmäisessä kirjassa oli kadonnut ja tilalle oli tullut nuori aikuinen. Mietin sitten, että Sammy, väkisin lapsisotilaaksi värvätty, näkee kyllä maailman eri tavalla kuin muut ikäisensä. Mutta kysymys kuuluukin; pystyykö Sammyn aivot toimimaan niin kuin tässä? Mielestäni ei.

- Cassien ja Sammyn välit. Mua jäi niin harmittamaan se kuinka Sammy käyttäytyi Cassieta kohtaan. Ottaen huomioon kaikki se mitä Cassie teki Sammyn vuoksi.

- Myös epilogi jäi hämmentämään. Benin ja Marikan happy big family -hetki. Evanin muistot yms. palautettiin? Sams oli ihan ok sen kanssa että Cassie kuoli? Mitä ihmettä? Ja se Cassie-vauva?

- Olisin halunnut, että Haka uhraisi itsensä eikä Cassie.

Viisi tähteä seuraavista;

+ Alun flahback Cassien ja Sammyn isän nuoruuteen. Se oli ♥.

+ Mun viha-rakkaussuhde Evanin kanssa. Tämän teoksen syytä.

+ No se Evanin sankari-kompleksi oli (oikeesti) hauskaa luettavaa.

+ Rick Yancey teki Veronica Rothit (mutta onnistui siinä paremmin kuin Roth). Tavallaan aavistelin tämänlaisen lopun ja tavallaan en. En mä ollut silti valmistautunut tähän! 
Cassien viimeinen kappale oli kirjoitettu niin kauniisti, että mä en edes vihannut Cassieta siinä hetkessä.

+ Se ettei loppu ollut (ainakaan mulle) odotettavissa. Olin ihan varma, että esim. Evan ja Haka kuolisivat.

Kaiken kaikkiaan trilogian aloitusosa 5. Aalto oli tästä kolmikosta paras. Olen ihan sinut kaiken sen kanssa mitä tässä kolmannessa osassa tapahtui, muutamaa pikku miinusta lukuunottamatta. Ei kaduta, että tuli luettua. Tiedänpähän sitten ainakin mistä porukka mahdollisesti puhuu, kun on tästä trilogiasta kyse :-) 

 ★★★1/2☆

5. AALTO -TRILOGIA ⎥ OSA 2

Teoksen nimi: Ääretön meri

Alkuperäinen nimi: The Infinite Sea

Kirjailija: Rick Yancey

Ilmestynyt: vuonna 2014

Suomennos: vuonna 2015

Kustantaja: WSOY

Kääntäjä: Ulla Selkälä

Sivumäärä: 290

Sarjassa ilmestynyt:
5. aalto (5th Wave)

Takakannesta: Viides aalto -sarjan toisessa kirjassa jatkuu selviytymistaistelu kaukaisesta aurinkokunnasta tulleita Toisia vastaan, joiden päämääränä on ihmiskunnan tuho. Selviytyminen neljästä ensimmäisestä aallosta oli lähes mahdottomuus. Nyt Cassie Sullivan elää maailmassa, jossa ihmisten välinen luottamus on mennyttä. Viidennen aallon hyökyessä Cassie tovereineen saa todistaa Toisten lopullista tavoitetta. Edessä on viimeinen taistelu elämän ja kuoleman, toivon ja toivottomuuden, rakkauden ja vihan välillä.

Ensimmäisessä osassa avaruusoliot ovat pyyhkineet melkein kaikki ihmiset maanpäältä. Cassie Sullivan onnistui pelastamaan pikkuveljensä ja nyt hänen tehtävänään on säilyä hengissä.

Toinen kirja jatkaa juuri siitä mihin ensimmäinen jäi. Se jatkaa Cassien ja kumppaneiden tarinaa moniäänistä kertojatekniikkaa käyttäen. Nyt pääsemme näkemään maailmaa enimmäkseen Hakan silmien kautta, kun taas ensimmäisessä osassa tarina kulki eteen päin Cassien kautta. Kirja ei esittele tapahtumia ja hahmoja uudelleen, joten onkin hyvä, että maratoonaan tässä koko trilogiaa. Muuten olisin joutunut selailemaan ensimmäistä osaa uudelleen.

+ Pidin siitä, että Evan ei ole mikään yli-ihminen/alien vaan, että selvästi taistelut ottavat häneltäkin veronsa.
+ Oli myöskin hauska nähdä vilaus Evanin historiaa Gracen muodossa.

+ Plussaa oli myös, että Haka ja Cassie olivat 'päähenkilöinä' ja että Cassien ja Evanin säätö oli suosiolla jätetty pois, sivummalle.
+ Ja asia mille hurrasin; EI KOLMIODRAAMAA, niin kuin ensimmäistä osaa lukiessa pelkäsin tapahtuvan.

Kun löysin tämän kirjaston hyllystä, niin ensimmäinen ajatukseni olikin, että onpa se lyhyt. Nyt kirjan luettuani se tuntuukin pelkältä täytekirjalta/täytesivuilta, että saataisiin tästä trilogia aikaiseksi.
Ensimmäisen osan jälkeen Ääretön meri oli pettymys. Se oli ok, mutta siihen se jäi. Pohdin pitkään antaisinko kaksi vai kolme tähteä, mutta päädyin kolmeen. Vaikka juoni olikin vähän tylsähkö, sisälsi se silti jännittävän paljastuksen alieneista.

Nyt odotukset ovat korkealla kolmatta ja viimeistä kirjaa kohden.

★★★☆☆

5. AALTO -TRILOGIA ⎥ OSA 1

Teoksen nimi: 5. Aalto
Alkuperäinen nimi: The 5th Wave
Kirjailija: Rick Yancey
Ilmestynyt: vuonna 2013
Suomennos: vuonna 2013
Kustantaja: WSOY
Kääntäjä: Ulla Selkälä
Sivumäärä: 431

Takakannesta: Cassie on tyttö jollla on M16-rynnäkkökivääri, kadonnut pikkuveli ja adrenaliinin terävöittämät aistit. Seitsemän miljardia ihmistä on kuollut, infrastuktuuri tuhottu ja planeetta kasvottomien muukalaisten miehittämä. Epätoivoinen Cassie pakenee ja varoo luottamasta keneenkään. Toisaalla vihan ajama Zombie on valmis tuhoamaan vihollisen hinnalla millä hyvänsä. Kun salaperäinen Evan tarjoaa Cassielle apuaan, on päätös vaikea. Kaoottinen Maa vilisee ihmishahmoisia soluttautujia ja väärän valinnan hinta on kuolema.

Alienit, toiset,  ovat vallanneet Maan. 7 miljardia ihmistä on kuollut. Ensimmäisenä aaltona sähköt katkeavat: puhelimet eivät toimi, lentokoneet tippuvat taivaalta, autot ei toimi. Toisena aaltona tsunami pyyhkii kaupungit puhtaaksi. Kolmantena, vielä elossa olevat saavat seurakseen ruton, mikä pyyhkii 97% elossa olevista. Jos oli onnekas ja selvisi kolmesta ensimmäisestä aallosta, koetellaan onnea taas, sillä neljäntenä aaltona tulivat vaimentajat. Vaimentajat ovat avaruusolioita, jotka ovat ottaneet ihmisen muodon -tehtävänään tappaa loput jäljelle jääneistä ihmisistä. Kukaan ei voi luottaa kehenkään, ainoa mahdollisuus selvitä on olla yksin. Ja nyt alkaa Viides aalto.

Ensimmäisen sivun luettuani, huomasin olevani jo puolessa välissä koko kirjaa. 5. aalto oli jännittävä ja se todellakin jätti janoamaan lisää. Mun on pakko saada tietää kuinka trilogia päättyy. Onneksi sainkin kaikki kolme kirjaa samaan aikaan lainaan kirjastosta:-D
5. aalto toi väkisinkin mieleen Stephenie Meyerin Vieras -kirjan. En koskaan jaksanut Vierasta loppuun asti lukea, joten en sitten loppujen lopuksi osaa sanoa, että kuinka paljon nämä teokset toisiaan muistuttavat.
Musta oli mahtavaa lukea Cassien selviytymisestä sekä Zombien ja ryhmä 53:n touhuista Camp Havenissa. Sammy, Cassien pikkuveli on söpöin ja Haka on asennemuija.

Muutama asia jäi kuitenkin ärsyttämään ja siksi teos ei saakkaan multa täyttä viittä tähteä. Ensinnäkin, mun mielestä tarina ampuu itseään jalkaan, kun Rick Yancey esitteli Evan Walkerin pikarakastumisen Cassieen ja samoin Cassien ihastumisen Evaniin. Oikeasti, tapasitte kaksi aukeamaa sitten, ei rakkautta voi olla vielä ilmassa, argh. Olin myös jossain kohtaa jo heittämässä kirjan ulos ikkunasta, jos vielä kerran joutuisin lukemaan Evanin suklaan värisistä silmistä. Myöskin mahdollinen kolmiodraama Cassien, Evanin ja Zombin välillä tuntuu liian nopealta ja pakotetulta ratkaisulta.

★★★★☆