PASSENGER - ALEXANDRA BRACKEN

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: Passenger
Kirjailija: Alexandra Bracken
Ilmestynyt: 2016
Suomennos: ei suomennettu
Kustantaja: Disney-Hyperion
Sivumäärä: 486
Takakannesta:

Passage, n.

i. A brief section of music composed of a series of notes and flourishes.

ii. A journey by water; a voyage.

iii. The transition from one place to another, across space and time.

In one devastating night, violin prodigy Etta Spencer loses everything she knows and loves. Thrust into an unfamiliar world by a stranger with a dangerous agenda, Etta is certain of only one thing: she has traveled not just miles but years from home. And she’s inherited a legacy she knows nothing about from a family whose existence she’s never heard of. Until now.

Nicholas Carter is content with his life at sea, free from the Ironwoods—a powerful family in the colonies—and the servitude he’s known at their hands. But with the arrival of an unusual passenger on his ship comes the insistent pull of the past that he can’t escape and the family that won’t let him go so easily. Now the Ironwoods are searching for a stolen object of untold value, one they believe only Etta, Nicholas’ passenger, can find. In order to protect her, he must ensure she brings it back to them—whether she wants to or not.

Together, Etta and Nicholas embark on a perilous journey across centuries and continents, piecing together clues left behind by the traveler who will do anything to keep the object out of the Ironwoods’ grasp. But as they get closer to the truth of their search, and the deadly game the Ironwoods are playing, treacherous forces threaten to separate Etta not only from Nicholas but from her path home... forever.

*   *   *

Olipa virkistävä lukukokemus! Miksi en vain lue enemmän kirjoja missä matkustetaan ajassa.

Olen aikaisemmin lukenut Alexandra Brackenilta ainoastaan hänen kirjoittamansa Star Wars - Uusi toivo: prinsessa, lurjus ja maalaispoika -kirjan. Passenger aloittaa kaksiosaisen Passenger -sarjan. Tarina jatkuu muutama kuukausi sitten ilmestyneessä Wayfarer -jatko-osassa minkä muuten tilasin ennen kuin olin ehtinyt lukemaan ekat sata sivua ensimmäisestä osasta.

Seitsemäntoista vuotias Etta (oikealta nimeltään Henrietta) löytää tiensä aikamatkustajien maailmaan, menettäen samalla kaiken mistä hän välittää. Tyttö huomaa, että hän on matkannut ajassa reilusti taaksepäin, eikä ainoastaan aikaa vaan myös kilometrejä. Nyt Ettan täytyy yrittää selvitä ja pystyä tasapainottelemaan ystävien ja vihollisten välillä. Samalla hänen täytyy onnistua sieppaamaan eräs voimakas esine takaisin oikealle omistajalleen ja pelastaa äitinsä.

Nicholas Carter elää elämäänsä tyytyväisenä merellä, vapaana ja kaukana voimakkaasta Ironwoods -perheestä. Etta eksyy samalle laivalle Nicholasin kanssa ja heistä tulee matkakumppanit. Pian he kuitenkin saavat peräänsä Ironwoods -suvun. Tästä alkaa Ettan ja Nicholasin yhteinen ja vaarallinen matka ajan ja mantereiden halki.

Musta kirja olisi voinut olla lyhyempi. Jotkut kohdat tuntui turhilta ja/tai liian venytetyiltä, vaikka kuinka kirjasta tykkäsinkin. Ettan ja Nicholasin välillä oli pientä insta-lovea, mutta pääsin siitä aika nopeasti yli, eikä se häirinnyt mua niin paljoa. Pikemminkin elin ja hengitin heidän välistä suhdettaan, mutta olen myös sitä mieltä, että sivuhenkilöt olisivat saaneet olla enemmän esillä. 

Alexandra Brackenin tarinankerronta ja kirjoitustyyli oli ihan mieletöntä luettavaa, teksti vain soljui kauniisti eteenpäin. Nyt Wayfarer odottaa lukuvuoroaan mun kirjahyllyssäni, toivottavasti sen ei tarvitse odottaa vuoroaan niin kauan kuin mitä Passanger joutui odottelemaan.

★★★★☆

IHME - R. J. PALACIO

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Ihme
Alkuperäinen nimi: Wonder
Kirjailija: R. J. Palacio
Ilmestynyt: 2012
Suomennos ilmestynyt: 2017
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 336
Takakannesta:

Hauska ja rohkaiseva romaani ennakkoluulojen kohtaamisesta 

"En aio kuvailla, miltä näytän. Kuvittelitte te mitä hyvänsä, minä näytän todennäköisesti pahemmalta." 

August Pullmanin kasvot ovat pahasti epämuodostuneet. Kotikoulua tähän mennessä käynyt Auggie on nyt aloittamassa viidennen luokan oikeassa koulussa. Se kiehtoo ja pelottaa. Hän on ihan tavallinen nuori epätavallisten kasvojensa takana, mutta saako Auggie uudet koulukaverinsa uskomaan sen? 

R. J. Palacio on kirjoittanut modernin klassikon - Ihme on hauska, rohkaiseva ja koskettava romaani, jota on vaikea päästää käsistään. Sen haluaa jakaa muiden kanssa ja sen tarina tarttuu syvälle lukijan mieleen. Monen kertojan äänellä etenevässä tarinassa on useita haavoittuneita henkilöitä, joiden taakka ei ole niin näkyvä kuin Auggien, mutta yhtä vaikea käsitellä. Heidän rinnallaan Auggiesta tulee helposti samaistuttava henkilö.

*   *   *

Ennen kuin aloitin lukemisen, olin aika varma etten pitäisi tästä. En tiedä mistä se fiilis oli alunperin mieleeni tullut.. että en muka viihtyisi tämän kirjan parissa?? Suurin ongelma ja kysymys mulla ehkä oli se että, pystyisinkö eläytymään viidesluokkalaisen ajatuksiin. Taas voin kuitenkin ilokseni todeta, että ihan turhaan olin huolissani! Sivut kääntyivät nopeasti ja tykkäsin hyvin paljon lukemastani.

Kymmenen vuotias August Pullman, "Auggie", on syntymästään saakka kantanut kasvoissaan vaikeita epämuodustumia. Tämän takia Auggie on ollut alusta lähtien kotiopetuksessa ja nyt hänen tulisi kohdata ihan oikea koulu ja tulla toimeen muiden koululaisten kanssa. Auggien tulisi kohdata mahdolliset haasteet siitä miten ihmiset häntä kohtelevat, sillä hänen vanhempansa eivät ole suojelemassa häntä ikuisesti.

Kirjassa pääsemme näkemään kaiken suurimmaksi osaksi Auggien silmin, mutta ääneen pääsevät myös uudet tuttavat ja Auggien oma sisko. Kaikki saavat omat lukunsa, mutta siitä huolimatta tarinan kulkua oli helppo seurata.

Mua hävettää tunnustaa, että mulla oli ennakkoluuloja tästä kirjasta. Ihme ei ole ainoastaan söpö pikkutarina, vaan siinä on merkityksellinen, syvempi idea. (Plussaa myös Star Wars viittauksista.)
Ihme oli täydellinen kirja ystävänpäivän lukumaratooniin, koska en halunnut irroittaa käsiäni siitä. Olenko tylsä jos kuvailisin Ihmettä ihmeelliseksi? Ehkä olen, mutta sitä se on.

 ★★★★☆

THE PRINCESS DIARIST - CARRIE FISHER

Mistä mulle: Oma ostos
Teoksen nimi: The Princess Diarist
Kirjailija: Carrie Fisher
Ilmestynyt: 2016
Suomennos: Ei suomennettu
Kustantaja: Bantam Press
Sivumäärä: 257
Takakannesta:

The Princess Diarist is Carrie Fisher’s intimate, hilarious and revealing recollection of what happened behind the scenes on one of the most famous film sets of all time, the first Star Wars movie. 

 When Carrie Fisher recently discovered the journals she kept during the filming of the first Star Wars movie, she was astonished to see what they had preserved—plaintive love poems, unbridled musings with youthful naiveté, and a vulnerability that she barely recognized. Today, her fame as an author, actress, and pop-culture icon is indisputable, but in 1977, Carrie Fisher was just a (sort-of) regular teenager. 

With these excerpts from her handwritten notebooks, The Princess Diarist is Fisher’s intimate and revealing recollection of what happened on one of the most famous film sets of all time—and what developed behind the scenes. And today, as she reprises her most iconic role for the latest Star Wars trilogy, Fisher also ponders the joys and insanity of celebrity, and the absurdity of a life spawned by Hollywood royalty, only to be surpassed by her own outer-space royalty. Laugh-out-loud hilarious and endlessly quotable, The Princess Diarist brims with the candour and introspection of a diary while offering shrewd insight into the type of stardom that few will ever experience.

*   *   *

The Princess Diarist on Carrie Fisherin viimeiseksi jäänyt muistelma. Tämä muistelmateos käsittelee Carrien nousun suosioon ja miten hän käsitteli ajatuksen olla Prinsessa Leia Organa ja samalla oma itsensä. Hän kuoli 60-vuotiaana, vähän yli kuukauden kirjan julkaisemisesta.

Carrie Fisher kirjoittaa näyttelijän uransa alusta ja siitä kuinka hänet valitaan Leian rooliin. Kirjan kansi ja nimi viittaavat Star Warsiin, mutta se ei ole kuitenkaan aivan keskiössä. Korkeimmalle jalustalle kirjassa nousee hänen salasuhteensa vastanäyttelijäänsä Harrison Fordiin (näyttelee Han Soloa), joka heidän suhteensa aikaan oli naimisissa ja kahden lapsen isä. Fisherin ja Fordin suhde ei ollut romanttinen, vaikka olisi voinut kuvitella. 

Muistelma sisältää päiväkirjamerkintöjä, joita Fisher kirjoitti ylös ensimmäisen Star Wars -elokuvan kuvausten aikana. Hän oli tuolloin 19-vuotias. Ne sisältävät surumielisiä rakkausrunoja, naiveja mietiskelyjä ja asioita jotka hän olisi halunnut sanoa Fordille, muttei pystynyt. Päiväkirjamerkinnät olivat mielestäni kirjan parasta antia. Fisher oli ihan "tavallinen teini" - tai niin tavallinen kuin avaruusoopperan kuvauksissa pystyi olemaan. Runoista näkee myös, että Fisher oli lahjakas kirjoittamaan jo nuorena.

Kirjan loppuosassa Fisher analysoi jo alusta asti tuhoon tuomittua suhdetta Harrison Fordin kanssa näin neljän vuosikymmenen jälkeen: 

"My affair with Harrison was a very long one-night stand. -- If Harrison was unable to see that I had feelings for him then he wasn't as smart as I thought he was - as I knew him was. So I loved him and he allowed it." s.182

Kaiken kaikkiaan kirja oli hauska ja kirjoitettu pilke silmäkulmassa. Se oli myös sydäntäsärkevän rehellinen. Haluan ehdottomasti kokea tämän vielä äänikirjana!

★★★★☆

ODININLAPSI - SIRI PETTERSEN

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: Odininlapsi (Korpinkehät #1)
Alkuperäinen nimi: Odinsbarn (Ravneringene #1)
Kirjailijat: Siri Pettersen
Ilmestynyt: v. 2013
Suomennos: v. 2016
Kustantaja: Jalava
Sivumäärä: 614
Takakannesta:

Hirkalta puuttuu jotain, mikä kaikilla muilla on.

Jotain, mikä todistaisi, että hän kuuluu tähän maailmaan.

Jotain niin tärkeää, että ilman sitä hän on tauti.

Myytti.

Ihminen.

Kun Hirka on viidentoista, hän kuulee olevansa ihminen, odininlapsi – hännätön olento toisesta maailmasta. Mädän kantaja. Halveksittu. Pelätty. Ja nyt myös saalistettu: joku tahtoo tappaa hänet, jotta hänen salaisuutensa säilyisi ikuisesti. Mutta porteista on päässyt sisään myös vaarallisempia olentoja kuin hän…

*   *   *

En ole pitkään aikaan ollut näin innoissani jostakin trilogiasta. Odininlapsi! Nyt tuli kova opus Norjasta. Odininlapsi aloittaa Siri Pettersenin Korpinkehät trilogian ja ihmettelen ainoastaan sitä, että miksi en ole jo lukenut koko trilogiaa.

Tarina alkaa siitä, kun yrttikauppias Thorrald löytää punatuikkaisen päähenkilömme Hirkan vauvana lumihangesta. Thorraldin kauhuksi, vauvalla ei ole häntää, toisin kuin koko muun maailman väestöllä. Koska vauvalla ei ole häntää, hänen on oltava epäsikiö, sokeiden tekoa, ihminen. Thorrald kuitenkin väittää Hirkalle itselleen ja muille, Hirkan menettäneen häntänsä sudelle, kun tämä oli vauva. 

Eräänlaisen riitin (jossa yminmaalaisten taikavoimat, mahti, mitataan.) kautta pidetään yminväki puhtaana sokeista. Näin yminväki pysyy turvassa ja suojassa. Tarinat kuitenkin kertovat, että sokeat liikkuvat kivikehien, korpinkehien, kautta maailmojen välillä. Mutta sehän on vain puhetta, kukaan ei ole nähnyt sokeita satoihin vuosiin. (Jos niitä alunperin oli edes olemassakaan.)

Viisitoista vuotiaana ja oman riittinsä lähestyessä, Hirka kuitenkin kuulee isältään totuuden: Hirka on odininlapsi, ihminen, hännätön toisesta maailmasta. Hän on mädän kantaja ja häntä pelätään, väheksytään ja jopa vihataan. Hännättömyyden lisäksi Hirka ei osaa myöskään syleillä, eli käyttää maasta peräisin olevia voimia. Siksi siis Thorrald ja Hirka olivat aina matkustaneet ja Hirka pidetty erillään muista. Se ei ollutkaan johtunut laittomista yrteistä, joita Thorrald kauppasi.  Se kaikki johtui Hirkasta. Jos Hirka paljastuu kukaan ei tiedä kuinka hänen käy.

Hirkalla on kuitenkin ystävä (lapsuutensa kilpakumppani), ylhäistä ja Neuvoston jäsenten sukua oleva Rime. Hänestä ei kuitenkaan ole apua, sillä hänellä riittää tarpeeksi omissa ongelmissaan Neuvoston kanssa.

Korpinkehät ihastutti mua heti ensimmäiseltä sivulta lähtien, mutta mukaansa se imi vasta noin 300 sivun jälkeen. Musta on ihanaa kuinka se hyödyntää skandinaavista mytologiaa. Enkä muuten enää ihmettele, että miksi tämä on saanut huippusuosion Pohjoismaissa.

Miinusta ainoastaan töksähtelevistä lauseista, mitkä alkoi ärsyttää loppua kohden. Se ei kuitenkaan ole niin suuri miinus, että se estäisi mua sukeltamasta syvemmälle tähän saagaan! Pakko saada tietää, millainen loppurummutus toisesta osasta, Mädästä, alkaa.

★★★★☆

LEMPI - MINNA RYTISALO

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Lempi
Kirjailija: Minna Rytisalo
Ilmestynyt: v. 2016
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 234
Takakannesta:

Kuka on Lempi? Mitä on lempi?

Lapin sota pyöräyttää ihmisten elämät kuin ruletissa. Viljami joutuu jättämään vastavihityn vaimonsa piikatytön kanssa kaksin kotiin ja lähtemään rintamalle. Kaikkien on uskallettava lähteä, tartuttava tilaisuuteen ja elettävä hetkessä tehtyjen päätösten kanssa. Rakkaus kannattelee, tuhoaa ja muuttuu syyllisyydeksi.

*   *   *

Olin odottanut jo jonkin aikaa, että saisin Lempin käsiini. Olin lukenut siitä pelkkää hyvää, enkä minäkään kyllä pettynyt.

Minna Rytisalon esikoisromaani Lempi sijoittuu Lappiin ja vuoteen 1944. Lapin sota on rikkonut jokaisen elämän. Lempi on kaiken keskellä, mutta hän ei itse pääse ääneen. Teos on jaettu kolmeen osaan, joissa kertojiksi pääsevät Lempin aviomies Viljami, piikatyttö Elli ja kolmanneksi Lempin kaksoissisar, Sisko.

Alussa hämmennyin kirjan luomasta salaperäisestä tunnelmasta, mutta kaikki alkoi pian selventyä pala palalta, kun tarinat lopulta nitoutuvat yhteen loppua kohden. Kirjaa ei kuitenkaan ole valmiiksi pureskeltu lukijalle, vaan Rytisalo jättää lukijalle päätettäväksi kuinka asiat haluaa käsittää. Kirja vaatii toisen lukukerran, että saa poimittua mukaansa kaikki vihjeet tulevasta. Hyvin rakennettu, tykästyin kovasti. Teos on erittäin kaunis, melkein jopa vaikea uskoa, että se on Rytisalon esikoisteos. Pidin kirjan luomasta harmaasta sävystä ja kun kirjaan tarttui, vei se mukanaan. Kirja  yllätti ja ihastutti. 

Ehdoton suositus tälle 'aikuisten kirjalle' :-)

★★★★☆

ET KÄVELE YKSIN - JUULI NIEMI

Teoksen nimi: Et kävele yksin
Kirjailija: Juuli Niemi
Ilmestynyt: 2016
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 362
Takakannesta:

Kaksi erilaista maailmaa ja ensimmäinen rakkaus

Egzon ei ole käynyt vieraissa maissa. Hän ei ole käynyt edes siellä mistä hänen sanotaan tulevan.

Ada on 15 ja piirtää vasta omia ääriviivojaan, kun ensimmäinen rakkaus iskee. Adan elämää ovat olleet taiteilijaäidin kanssa jaettu boheemi koti, yhtä kiltti paras kaveri ja lupaava todistus.

Egzonin perhe on Kosovosta ja Egzon on mamu, vaikka on syntynyt Suomessa. Egzonin levottomat jalat pakenevat kodin vaiettuja salaisuuksia ja nopea graffitikäsi maalaa ajatukset kuviksi.

Sinä aamuna rehtorin autoon on peintattu vaalea tyttö ja teksti Run! Ada voisi vielä juosta pakoon, mutta hän ei juokse. Ensimmäinen rakkaus antaa kaiken ja muuttaa kaiken, mutta voi myös repiä palasiksi.

*   *   *

Huh huh, terveiset täältä sängynpohjalta. Toivottavasti kuume lähtee pian. Positiivista tässä on se, että ehdin käydä postissa hakemassa blackfriday pakettini ennen kuin siirryin sängyn omaksi. :)

En ole koskaan ollut näin kiinnostunut Finlandia-voittajista ja ehdokkaista. En tiedä mistä tämä vimma on peräisin, mutta tykkään siitä! Mulla on yöpöydällä vielä Emma Puikkosen Eurooppalaiset unet ja oon kolmantena varausjonossa kaunokirjallisuuden Finlandia-voittaja Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista -teokseen. Anyway, tämän vuoden lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian voitti Juuli Niemi teoksellaan Et kävele yksin. Musta tuntuu, että voitto saattoi mennä oikealle. En ole kuitenkaan vielä lukenut kaikkia ehdokkaita, joten tää on tämmöistä miettimistä vielä:D

Voiettä. Ada ja Egzon. Egzon ja Ada.

15-vuotias Ada on kiltti ja huomaamaton tyttö ja hän asuu kahdestaan boheemin taiteilija äitinsä kanssa. Adan status nousee koulun hierarkiassa ja hän saa uusia kavereita, kun hän aloittaa liikkumisen Egzonin seurassa. Egzon on syntynyt Suomessa, vaikkakin hänen perheensä on kotoisin Kosovosta. Hän ei silti itse ole ikinä käynyt siellä, mistä hänen sanotaan tulevan. Egzon on orastava taiteilija ja Adan äiti, Elena, rohkaisee tätä hakemaan opiskelemaan kuvataidelukioon. 

Kaksi ihmistä täysin eri taustoista ihastuvat, rakastuvat ja ottavat riskin: ehkä suhde toimii, ehkä ei.

Kirja soljuu luontevasti eteenpäin Adan ja Egzonin kappaleiden kautta, pääsemme siis molempien hahmojen pään sisälle. Teos on kirjoitettu erittäin kauniisti, eikä sitä ole lukijalle valmiiksi pureskeltu lautaselle. Voisin sanoa, että lauseet olivat kuin runoutta. Pidin hyvin paljon kirjan luomasta tunnelmasta ja täten sitä oli erittäin miellyttävä lukea. Iso miinus kuitenkin kirjan kannesta. Voisi luulla, että kirja sisältäisi paljon kliseitä ja siirappia. Sen perusteella ei uskoisi, että millaisen tarinan se sisälleen kätkee. Tähän jos johonkin toimii se sanonta, että kirjaa ei saa arvostella pelkän kannen perusteella.

Et kävele yksin on herkkä ja ehkä hauraskin tarina ensirakkaudesta, mutta se ei silti kerro pelkästään Adan ja Egzonin rakkaustarinaa. Se on pikemminkin nuorten kasvukertomus kaikkine niine kipuineen mitä nuoruuteen mahtuu.

Musta tuntuu, että mikään lause ei tee mitään järkeä, mutta halusin kuitenkin päivittää!

Tätä kirjoittaessani päätin, että nostankin arvioni neljään tähteen entisen kolmen ja puolen sijaan.

★★★★☆

LUMI - SEITA VUORELA

Teoksen nimi: Lumi
Kirjailija: Seita Vuorela
Ilmestynyt: 2016
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 240
Takakannesta:
En siis lupaa teille rakkaustarinaa. Pikemminkin tämä on kertomus petoksesta, ja tytöstä joka pelastaa pojan.

Teheran on ensimmäinen luku 15-vuotiaan Siamakin elämässä, Pohjoisen maan itäinen lähiö toinen. Molemmissa paikoissa vaikeudet tuntuvat seuraavan poikaa, vaikka hän ei niitä etsi. Siamak on nimetty Iranissa sankarina kuolleen setänsä mukaan: haaste josta on mahdoton selvitä. Pohjoinen on nyt koti - Siamak rakastaa lunta ja on kaukalon jäällä kaikkia muita nopeampi.

Heidän perheeseensä muuttaa Atisha, naapurintyttö Iranista, joka on paennut maasta kielletyn bloginsa vuoksi. Atisha ei ole nähnyt lunta, mutta hän tuntee sadun Lumikuningattaresta, jonka suudelma totuttaa uhrinsa kylmään ja saa tämän unohtamaan mistä on tullut. Atisha haluaa Siamakin muistavan jälleen juurensa.

Lumi on koskettava tarina maahanmuuttajien lapsista, jotka kantavat perheissään vastuuta uuden kotimaansa tulkkeina ja kasvavat eri kansallisuuteen kuin vanhempansa. Pienoisromaani Lumi oli viimeistelyä vaille valmis, kun kirjailija Seita Vuorela menehtyi äkillisesti huhtikuussa 2015. Käsikirjoituksen viimeistelyssä kirjaksi on auttanut Vuorelan ystävä ja kirjailijakollega Vilja-Tuulia Huotarinen.

*   *   *

Yksi tämän vuoden lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaista oli Lumi Seita Vuorelalta. Teos jäi Vuorelan viimeiseksi, tämän menehdyttyä äkillisesti viime vuonna. Kirjan on viimeistellyt Vuorelan ystävä ja kirjailija Vilja-Tuulia Huotarinen.

Mä en ollut aiemmin lukenut mitään Seita Vuorelan kirjoja, vaikka aina silloin tällöin olen esim. Karikkoa selaillut kirjastossa. Mulla on nyt menossa Finlandia-palkinnon voittajat ja ehdokkaat -maratooni, joten Karikko sai jäädä sivuun Lumen tieltä.

Lumi kertoo 15-vuotiaasta pojasta, Siamakista. Hän on halunnut tukahduttaa muistonsa synnyinkaupungistaan Teheranista, koska hän on asunut Suomessa jo niin kauan. Hän haluaa vain pyrkiä sopeutumaan Suomeen ja on siinä onnistunutkin. Siamak pelaa jääkiekkoa ja hän on osa jengiä. Siamakin pasmat tulee kuitenkin sekoittamaan Atisha, naapurin tyttö Iranista. Atishan tuomien muistojen on aika sulattaa poika jäästä.

Kirjassa kulkee mukana Atishan muokkaama satu Jääkuningattaresta (H.C. Andersen), mikä oli oiva lisä koko teokseen. Lumi on ajankohtainen ja kauniisti kirjoitettu. Loistava ehdokas Finlandia Junioriksi. Musta tämä ei kuitenkaan ole pelkästään nuortenkirja. Tää vois olla jokaisen kirja.

"Atisha kuuntelee toisella korvalla farsinsorinaa, katsoo samalla lumipyryyn, sen ytimeen kuin viholliseen, jolta ei pääse pakoon, tiiviisti niin että maiseman päälle ilmestyy verho. Lumi on valkoista paperia odottamassa sanoja ja niiden välistä hiljaisuutta, se on valkoinen muuri, johon veli spreijaa vastalauseensa, munan kuori, johon nowruz-juhlan aikaan maalataan pienellä siveltimellä hentoja kuvioita, se on aavemainen ja outo siksi, että mitä vain voi tapahtua, mikä vain on mahdollista, hyvä ja paha. Sellainen on maisema täällä, antaa kaiken eikä mitään. Sellaista on lumi. " (s.38)

Taistelen edelleenkin 3,5 ja 4 tähden välillä.

KUURA - ELINA PITKÄKANGAS

Teoksen nimi: Kuura
Kirjailija: Elina Pitkäkangas
Ilmestynyt: vuonna 2016
Kustantaja: Myllylahti
Sivumäärä: 335
Takakannesta:
Urbaania fantasiaa ja romantiikkaa sekoittava Kuura ammentaa tiivistunnelmaisen tarinansa klassisista ihmissusimyyteistä. Nykypäivän Suomeen sijoittuvassa kertomuksessa pedon ja ihmisen kahtiajako on pelkkä veteen piirretty viiva. 

 Lukiolaiset ystävykset Inka ja Aaron elävät suojattua elämää Turun kupeessa sijaitsevassa, muurin ympäröimässä Kuurankeron pikkukaupungissa, jossa ihmissusiin törmää enää vain uutisissa tai historiankirjoissa. Tasainen arki saa kuitenkin säröjä, kun Inkan pikkuveli joutuu vakavaan onnettomuuteen. Pelko rakkaan menettämisestä pakottaa Inkan etsimään apua muurin varjoisalta puolelta, kylmästä susien yöstä. Teko repii auki salaisuuden, jonka seuraamuksilta edes Aaron ei voi välttyä – etenkään sen jälkeen, kun mukaan vedetään suloinen, pedontuoksuinen Matleena. 

Onko parempi varjella suurempaa hyvää vai rikkoa asetettuja rajoja rakkaimpiensa vuoksi? 

"Olin tehnyt anteeksiantamattoman rikoksen. Olin nyt virallisesti vastuussa, mikäli Kuurankerossa ikinä tapahtuisi ihmissusien aiheuttamia surmia. Olin pelastanut ihmishengen."

*   *   *

Kuuran kansi on ehkä yksi kauniimpia mitä olen vähään aikaan nähnyt. Pelkäsin kuitenkin tarttua tähän teokseen, koska en ole koskaan kokenut ihmissusijuttuja omaksi. Sivuhuomio: en muuten välitä hirveästi vampyyreistakaan, mutta niitähän tässä tarinassa ei ollut. Ostin kirjan kuitenkin omaksi, ihan vain koska kansi. Onneksi ostin. Ja luin.

Tarina kulkee eteenpäin kahden kertojan, Inkan ja Aaronin, kappaleiden kautta. Tekstiä oli miellyttävä lukea, koska esim. nuorten dialogi tuntui hyvin todelliselta.

Aluksi pidin Inkasta, mutta muutamien sivujen jälkeen Inkasta tuli inhokki(niin kuin varmasti monelle muullekin kirjan lukeneelle!). Inka oli täydellinen ämmä: itsekäs, mustasukkainen ja ärsyttävä. Tavallaan mä halusin ymmärtää kaikkia Inkan tekoja. Aloin myös väkisin miettimään, että mitä itse samassa tilanteessa olisin tehnyt. Muista hahmoista sen verran, että pidin Aaronista, mutta suureksi suosikiksi nousi kuitenkin Leo, vartija muurilta.

Kirjan loppu sitoo kaikki kirjan tapahtumat hyvään nippuun, mutta jättää silti janoamaan lisää. Kuura on vahva trilogian avausosa, eikä kirjasta halunnut päästää irti ollenkaan - nautin sen lukemisesta jokaisella solullani. Toinen osa on ehdottomasti yksi odotetuimmista ensi vuoden julkaisuista. Onneksi sitä ei tarvitse odottaa kovin kauaa. 

★★★★☆

YÖSIRKUS - ERIN MORGENSTERN

Älä lue takakansitekstiä, ellet ole lukenut teosta. Siinä ei kerrota suoraan mitä tapahtuu, mutta sen verran, että ainakin mua harmitti, että se tuli luettua ennen itse kirjaa.  Eikö tälläset takakansitekstit olekin asdfghjkl

Teoksen nimi: Yösirkus
Alkuperäinen nimi: The Night Circus
Kirjailija: Erin Morgenstern
Ilmestynyt: vuonna 2011
Suomennos: vuonna 2012
Kustantaja: Basam Books
Kääntäjä: Hanna Toivonen
Sivumäärä: 400
Takakannesta:

Sirkus saapuu varoittamatta. Siitä ei kerrota etukäteen, julisteita ei ilmesty keskustan ilmoitustauluille tai lyhtypylväisiin. Yhtäkkiä se vain on paikassa, joka vielä eilen oli tyhjä. 

Yösirkus kuljettaa lukijan mukanaan outoon, rönsyilevään ja kiehtovaan sirkusmaailmaan 1800- ja 1900-lukujen vaihteeseen. Mustavalkoraidallisten telttojen suojissa kaksi nuorta taikuria, Celia ja Marco, kilpailevat pelissä, johon heitä on valmennettu pienestä pitäen. Heidän täytyy ylittää toinen toisensa kyvyillään, mielikuvituksellaan ja voimillaan. Heidän opettajansa suostuvat paljastamaan pelistä ainoastaan sen, että siitä ei pääse irti. Nuoret kilpakumppanit alkavat nähdä kilvan kiehtovana yhteistyönä, ja pian Celia ja Marco rakastuvat tietämättä sitä, että pelissä häviäjän osa on kuolema. On vain yksi tie ulos. Tarvitaan ennennäkemätön voimanponnistus ja erään viattoman maalaispojan apu. Niillä muutetaan kohtaloa tavalla, joka olisi uskomaton, jos ei uskoisi taikuuteen. 

*   *   *

Luin Erin Morgensternin Yösirkusta pienen ikuisuuden. Aloitin sen kuun alussa, ehdin lukea pari kirjaa siinä välissä ja vasta nyt sain sen päätökseen. Olin jostain saanut ymmärtää, että sirkuksessa olisi Celian ja Marcon välillä kunnon henkiinjäämistaistelu, jokin Nälkäpelin tyylinen. Yllätytkö jos kerron, että sitä ei kirjasta löytynyt. Tätä varten en saisi ennakkoon lukea mitään TBR-kirjoistani (eli tästä saan syyttää vain itseäni :D).

Kirja oli mielenkiintoinen mutta myös tylsä. Se oli vaikea nostaa luettavaksi hyllystä, mutta kun sen sieltä nosti, juoksivat sivut aivan silmissä. Ennen kaikkea Yösirkus oli mystisen lumoava. Jokainen lause oli täynnä taikaa, mikä vei minut mukanaan. Kuvailu oli kaunista, ehkä parasta pitkään aikaan mitä olen lukenut. Tunsin olevani paikan päällä (huivi kaulassani) mustavalkoraidallisessa sirkuksessa syömässä kinuskilla kuorrutettuja omenia. Pidinkin eniten niistä lyhyistä kappaleista, joissa kertoja puhui suoraan lukijalle. Ne olivat niin loistava lisäys itse tarinaan.

Olin loppusuoralla itku kurkussa, mutta ei sitten tarvinnutkaan vuodattaa kyyneleitä ollenkaan. Kirja saa multa neljä tähteä, koska en pitänyt lopusta. Se tuntui liian kiirehdityltä ja itse olisin vaatinut dramaattisempaa loppua. 

Nyt haluan syödä kinuskilla kuorrutettuja omenia. Astu sinä Le Cirque des Rêvesin porteista sisään ja lähde matkaan, jos se on vielä jostain syystä jäänyt lukematta.

★★★★☆

5. AALTO -TRILOGIA ⎥ OSA 1

Teoksen nimi: 5. Aalto
Alkuperäinen nimi: The 5th Wave
Kirjailija: Rick Yancey
Ilmestynyt: vuonna 2013
Suomennos: vuonna 2013
Kustantaja: WSOY
Kääntäjä: Ulla Selkälä
Sivumäärä: 431

Takakannesta: Cassie on tyttö jollla on M16-rynnäkkökivääri, kadonnut pikkuveli ja adrenaliinin terävöittämät aistit. Seitsemän miljardia ihmistä on kuollut, infrastuktuuri tuhottu ja planeetta kasvottomien muukalaisten miehittämä. Epätoivoinen Cassie pakenee ja varoo luottamasta keneenkään. Toisaalla vihan ajama Zombie on valmis tuhoamaan vihollisen hinnalla millä hyvänsä. Kun salaperäinen Evan tarjoaa Cassielle apuaan, on päätös vaikea. Kaoottinen Maa vilisee ihmishahmoisia soluttautujia ja väärän valinnan hinta on kuolema.

Alienit, toiset,  ovat vallanneet Maan. 7 miljardia ihmistä on kuollut. Ensimmäisenä aaltona sähköt katkeavat: puhelimet eivät toimi, lentokoneet tippuvat taivaalta, autot ei toimi. Toisena aaltona tsunami pyyhkii kaupungit puhtaaksi. Kolmantena, vielä elossa olevat saavat seurakseen ruton, mikä pyyhkii 97% elossa olevista. Jos oli onnekas ja selvisi kolmesta ensimmäisestä aallosta, koetellaan onnea taas, sillä neljäntenä aaltona tulivat vaimentajat. Vaimentajat ovat avaruusolioita, jotka ovat ottaneet ihmisen muodon -tehtävänään tappaa loput jäljelle jääneistä ihmisistä. Kukaan ei voi luottaa kehenkään, ainoa mahdollisuus selvitä on olla yksin. Ja nyt alkaa Viides aalto.

Ensimmäisen sivun luettuani, huomasin olevani jo puolessa välissä koko kirjaa. 5. aalto oli jännittävä ja se todellakin jätti janoamaan lisää. Mun on pakko saada tietää kuinka trilogia päättyy. Onneksi sainkin kaikki kolme kirjaa samaan aikaan lainaan kirjastosta:-D
5. aalto toi väkisinkin mieleen Stephenie Meyerin Vieras -kirjan. En koskaan jaksanut Vierasta loppuun asti lukea, joten en sitten loppujen lopuksi osaa sanoa, että kuinka paljon nämä teokset toisiaan muistuttavat.
Musta oli mahtavaa lukea Cassien selviytymisestä sekä Zombien ja ryhmä 53:n touhuista Camp Havenissa. Sammy, Cassien pikkuveli on söpöin ja Haka on asennemuija.

Muutama asia jäi kuitenkin ärsyttämään ja siksi teos ei saakkaan multa täyttä viittä tähteä. Ensinnäkin, mun mielestä tarina ampuu itseään jalkaan, kun Rick Yancey esitteli Evan Walkerin pikarakastumisen Cassieen ja samoin Cassien ihastumisen Evaniin. Oikeasti, tapasitte kaksi aukeamaa sitten, ei rakkautta voi olla vielä ilmassa, argh. Olin myös jossain kohtaa jo heittämässä kirjan ulos ikkunasta, jos vielä kerran joutuisin lukemaan Evanin suklaan värisistä silmistä. Myöskin mahdollinen kolmiodraama Cassien, Evanin ja Zombin välillä tuntuu liian nopealta ja pakotetulta ratkaisulta.

★★★★☆