LASIPALATSI (THRONE OF GLASS) - SARAH J. MAAS

Mistä mulle: arvostelukappale
Teoksen nimi: Lasipalatsi (Throne Of Glass)
Alkuperäinen nimi: Throne Of Glass
Kirjailija: Sarah J. Maas
Ilmestynyt: 2012 / suom. 2017
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 433
Takakannesta:

Endovierin synkillä, törkyisillä suolakaivoksilla suorittaa elinkautisrangaistustaan 18-vuotias tyttö. Celaena Sardothien on nuoresta iästään ja hämäävän viehättävästä ulkomuodostaan huolimatta pelätty, pahamaineinen salamurhaaja. Celaena teki kuitenkin yhden kohtalokkaan virheen: jäi kiinni. Nuori kapteeni Westfall tarjoaa epätoivoiselle Celaenalle vapautta suuren uhrauksen hinnalla. Celaenan täytyy edustaa kruununprinssi Doriania kilpailussa, jossa hän mittelee taistelutaitojaan maan etevimpiä varkaita, salamurhaajia ja muita ammattitappajia vastaan. Vain voittamalla Celaena voi lunastaa vapautensa ja saada selville kohtalonsa. Mutta sulaako hänen jäinen sydämensä?

*   *   *

Throne of Glass -sarjalla on mun sydämessä erityinen paikka, vaikka mun suhtautumiseni siihen on tässä vuosien varrella muuttunut moneen kertaan. Ensin rakastin hyvin paljon koko maailmaa ja hahmoja, kunnes tunteeni pitkässä juoksussa hiipuivat ok-tasolle. Sillä tasolla ollaan yhä, mutta kirja tuo mulle vaan hirveän nostalgian tunteen niin se saa siitä lisäpisteitä, hehe. Musta on ihanaa, että tätä sarjaa on nyt aloitettu suomentamaan!

Celaena Sardothien on 18-vuotias nuorinainen. Hän on myös maan pelottavin salamurhaaja, kaikki tuntevat hänen nimensä. Hän on jäänyt kiinni ja kärsii tuomiotaan Endovierin suolakaivoksilla. Hänet on tuomittu Endovieriin koko loppuelämäkseen ja hän on selviytynyt karuissa oloissa nyt vuoden päivät. Celaenalle tarjotaan mahdollisuutta voittaa itselleen vapaus, mutta hänen täytyy edustaa kruununprinssi Doriania kilpailussa, vastaan varkaita ja ammattitappajia. Kisan voittaja kruunataan kuninkaan miekaksi, eli periaatteessa kuninkaan orjaksi ja tietyn ajan jälkeen kuninkaan miekalle annetaan vapaus ja hänen nimensä/maineensa puhdistetaan. Kilpailusta syntyy henkiinjäämistaistelu, koska kuninkaan linnan uumenissa on pimeitä voimia, eivätkä kilpailijat pelkää käyttää niitä.

Kirja ei tosiaan tarjoa mitään mielenräjäyttäviä juonikuvioita, mutta se jaksaa pitää lukijan mielenkiinnon yllä loppuun saakka. Kirja on vähän ennalta-arvattava ja siinä on pakotettu kolmiodraama. Lasipalatsi on kuitenkin Throne of Glassin ensimmäinen osa ja tiedän, että sarja paranee jo huimasti toisessa osassa. En malta odottaa päästä lukemaan kakkososaa suomennettuna! :)

JOHN GREEN - TURTLES ALL THE WAY DOWN

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: Turtles All The Way Down
Kirjailija: John Green
Ilmestynyt: 2017 / Suomeksi: Kilpikonnan kuorella / lokakuu 2017
Kustantaja: Dutton Books
Sivumäärä: 304
Takakannesta:

Sixteen-year-old Aza never intended to pursue the mystery of fugitive billionaire Russell Pickett, but there’s a hundred-thousand-dollar reward at stake and her Best and Most Fearless Friend, Daisy, is eager to investigate. So together, they navigate the short distance and broad divides that separate them from Russell Pickett’s son, Davis.

Aza is trying. She is trying to be a good daughter, a good friend, a good student, and maybe even a good detective, while also living within the ever-tightening spiral of her own thoughts.

In his long-awaited return, John Green, the acclaimed, award-winning author of Looking for Alaska and The Fault in Our Stars, shares Aza’s story with shattering, unflinching clarity in this brilliant novel of love, resilience, and the power of lifelong friendship.

*   *   *

Mun lemppari John Green kirja on Looking For Alaska/Kaikki viimeiset sanat, mutta nyt musta tuntuu, että  Turtles All The Way Down taisi viedä sen paikan. Oli siis kannattavaa odottaa uutta John Greeniä se viisi vuotta. TATWD on ihana. Ja mahtavaa, että suomennoskin saadaan pian kauppoihin! :)

Kuusitoista vuotiaalla Azalla on mielenterveysongelmia. Azan ainoana ajatuksena on bakteerit ja niiden määrä maailmassa. Kuinka paljon infektioita ne voivat aiheuttaa ja kuinka usein sormessa oleva laastari on vaihdettava, ettei haava infektoidu. Aza tietää, että kaikki pelko bakteereista on naurettavaa, mutta minkä teet kun oma mielesi on kääntänyt sinut itseäsi vastaan?  Toisena sivujuonena kirjassa on rikkaan miljonäärin katoamismysteeri, mutta suuremmaksi osaksi juonessa nousee kuitenkin Azan taistelu terveytensä kanssa.
Azan paras ystävä Daisy oli piristävä sivuhenkilö. Hän on hieman kummallinen, ekstrovertti ja hän kirjoittaa Star Wars fanifiktiota. Azan ja Daisyn ystävyyssuhdetta kuvattiin ihanasti. He olivat aina toistensa tukena, ylä ja alamäessä.

Green tietää mistä kirjoittaa ja siksi se onkin niin aitoa. Ahdistuin kirjan mukana Azan mietteistä, ja halusin itkeä tämän hahmon kanssa. Turhauduin ja hurrasin, elin aivan mukana joka käänteessä. :D Eikä tää ois John Green kirja ilman filosofisia teinejä, mutta musta sitä ei ollut kuitenkaan liikaa vaan just sopivasti.

F. Scott Fitzgerald mainittu moneen otteeseen, Star Wars fanifiktiot, filosofiset teinit. John Greeniä ehti olla jo ikävä. Nyt haluan lukea tämän uudelleen.

“Of course, you pretend to be the author. You have to. You think, I now choose to go to lunch, when that monotone beep rings from on high at 12:37. But really, the bell decides. You think you’re the painter, but you’re the canvas.”

LEMPI - MINNA RYTISALO

Mistä mulle: Kirjasto
Teoksen nimi: Lempi
Kirjailija: Minna Rytisalo
Ilmestynyt: v. 2016
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 234
Takakannesta:

Kuka on Lempi? Mitä on lempi?

Lapin sota pyöräyttää ihmisten elämät kuin ruletissa. Viljami joutuu jättämään vastavihityn vaimonsa piikatytön kanssa kaksin kotiin ja lähtemään rintamalle. Kaikkien on uskallettava lähteä, tartuttava tilaisuuteen ja elettävä hetkessä tehtyjen päätösten kanssa. Rakkaus kannattelee, tuhoaa ja muuttuu syyllisyydeksi.

*   *   *

Olin odottanut jo jonkin aikaa, että saisin Lempin käsiini. Olin lukenut siitä pelkkää hyvää, enkä minäkään kyllä pettynyt.

Minna Rytisalon esikoisromaani Lempi sijoittuu Lappiin ja vuoteen 1944. Lapin sota on rikkonut jokaisen elämän. Lempi on kaiken keskellä, mutta hän ei itse pääse ääneen. Teos on jaettu kolmeen osaan, joissa kertojiksi pääsevät Lempin aviomies Viljami, piikatyttö Elli ja kolmanneksi Lempin kaksoissisar, Sisko.

Alussa hämmennyin kirjan luomasta salaperäisestä tunnelmasta, mutta kaikki alkoi pian selventyä pala palalta, kun tarinat lopulta nitoutuvat yhteen loppua kohden. Kirjaa ei kuitenkaan ole valmiiksi pureskeltu lukijalle, vaan Rytisalo jättää lukijalle päätettäväksi kuinka asiat haluaa käsittää. Kirja vaatii toisen lukukerran, että saa poimittua mukaansa kaikki vihjeet tulevasta. Hyvin rakennettu, tykästyin kovasti. Teos on erittäin kaunis, melkein jopa vaikea uskoa, että se on Rytisalon esikoisteos. Pidin kirjan luomasta harmaasta sävystä ja kun kirjaan tarttui, vei se mukanaan. Kirja  yllätti ja ihastutti. 

Ehdoton suositus tälle 'aikuisten kirjalle' :-)

★★★★☆

MARESI: PUNAISEN LUOSTARIN KRONIKOITA - MARIA TURTSCHANINOFF

Teoksen nimi: Maresi: Punaisen luostarin kronikoita
Alkuperäinen nimi: Maresi: Krönikor från Röda klostret
Kirjailija: Maria Turtschaninoff
Ilmestynyt: vuonna 2014
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 213
Takakannesta:

Kirjan sankaritar Maresi on tarkkasilmäinen tyttö. Hän asuu pienellä saarella Punaisessa luostarissa, jonne miehillä ei ole pääsyä. Eräänä kevätaamuna luostariin saapuu säikähtäneen oloinen nuori tyttö, Jai. Vähitellen selviää, että Jai pakenee isänsä järjetöntä raivoa. Hurjaakin hurjempi tapahtumasarja käynnistyy, kun horisonttiin ilmestyy suuri purjelaiva - ei kai Jain isä joukkoineen ole tulossa? Maresin ja koko yhteisön neuvokkuus ja rohkeus pannaan äärimmäisen kovalle koetukselle.

Maresin vahva tarinan suurena teemana on itsensä löytäminen - ja itsensä ylittäminen. Runollisen kaunis mutta henkeäsalpaavan jännittävä kerronta on lajissaan täysin kansainvälistä tasoa.

*   *   *

Odotin ehkä liikaa. Tai sitten luin Maresin vähän huonoon aikaan, vai mistä lie johtuu, että tämä ei nyt oikeen tuntunut kolahtavan. Kielihän oli kaunista kuin mikä, mutta tarina ei kohdallani lähtenyt lentoon ollenkaan.

Kirjan alku otti minut mukaansa, mutta puolessa välissä se alkoi menettää otettaan ja tästä taas mielenkiinnon ylläpito alkoi käydä liian raskaaksi. En myöskään kokenut mitään yhteyttä hahmoihin, vaikka heitä oli monta ja heillä kovin hyvä yhteisö luostarissa olikin. Mua ärsytti myös kirjan antama negatiivinen mieskuva; kun ongelmat alkavat, ne tulevat miesten muodossa. Maresin isästä kyllä annettiin hyvin lämmin kuva, mutta siihen se sitten jäikin.

Nopea luettava, päälle parisataa sivua. Onneksi(?), muuten olisin varmaan jättänyt kesken.

Joissain paikoin mielenkiintoinen ja kieli oli kaunista, mutta en luultavammin ota urakaksi lukea toista osaa. Jotain muuta haluan kyllä lukea Turtschaninoffilta! Osaako joku suositella mulle jotain? ((Esim. Helsingin alla kutkuttaisi hirveästi.))

★★☆☆☆