SIMON VS. THE HOMO SAPIENS AGENDA - BECKY ALBERTALLI

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: Simon vs. The Homo Sapiens Agenda
Kirjailija: Becky Albertalli
Ilmestynyt: v. 2015
Suomennos: Minä, Simon, Homo Sapiens / ilmestyy 4/2017 / Otava
Kustantaja: Balzer + Bray
Sivumäärä: 303
Takakannesta:

Sixteen-year-old and not-so-openly gay Simon Spier prefers to save his drama for the school musical. But when an email falls into the wrong hands, his secret is at risk of being thrust into the spotlight. Now Simon is actually being blackmailed: if he doesn’t play wingman for class clown Martin, his sexual identity will become everyone’s business. Worse, the privacy of Blue, the pen name of the boy he’s been emailing, will be compromised.

 With some messy dynamics emerging in his once tight-knit group of friends, and his email correspondence with Blue growing more flirtatious every day, Simon’s junior year has suddenly gotten all kinds of complicated. Now, change-averse Simon has to find a way to step out of his comfort zone before he’s pushed out—without alienating his friends, compromising himself, or fumbling a shot at happiness with the most confusing, adorable guy he’s never met.

*   *   *

Takakansi uhkasi, että lukija rakastuu Simoniin ja niin siinä kävi minunkin osaltani. En olekaan lukenut näin ihanaa kirjaa pitkään aikaan! Mikäköhän tässäkin on ollut, että se sai lähes ilmestymispäivästään saakka odottaa hyllyssäni lukuvuoroaan. Tähän kuuluu tarttua heti! Onneksi suomennos ilmestyy muutaman kuukauden kuluttua niin tämä pääsee kirjakauppojen hyllyihin kaikkien hypisteltäväksi. Nyt vain sormet ja varpaat ristiin, että kirja on yhtä hyvä kuin alkuperäiskielellä.

"It's a weirdly subtle conversation. I almost don't notice I'm being blackmailed."

Simon on lähettänyt sähköposteja samaa koulua käyvän Bluen kanssa jo jonkin aikaa. Kumpikaan, Simon ja Blue(jonka oikeaa identiteettiä en paljasta tässä koska juoni), eivät tiedä toistensa oikeita identiteettejä ja siksi he piiloutuvat nimimerkkiensä taakse: Jacques ja Blue. Simonin varomattomuuden vuoksi kuitenkin luokan pelle, Martin Addison, on lukenut Simonin lähettämiä sähköposteja ja Martin kiristää niillä nyt Simonia. Martin sai tietää sähköposteista, että Simon on homoseksuaali. Tästä ei tiedä kukaan muu kuin he kaksi (ja tietenkin Blue, joka on myös homo). Martinin on nyt helppo uhkailla Simonia. Hän käskee Simonin puhuvan Abbylle, Simonin kaverille, ja esitettävä Martinia paremmassa valossa. Jos Simon ei tee niin kuin Martin käskee, saa koko koulu tietää Simonin salaisuuden. Nyt myös Bluen paljastuminen on lähellä, vaikka kukaan tuskin osaisi nimimerkkiä yhdistää oikeaan henkilöön, mutta seurauksena olisi mahdollisesti se, että Blue ei välttämättä enää ikinä puhuisi Simonille.

Kirjan luvut olivat lyhyitä ja joka toinen luku sisälsi Simonin ja Bluen sähköposteja, jotka olivat kirjan parasta antia (ainakin mun mielestä). Simon VS. The Homo Sapiens Agenda on Becky Albertallin esikoisteos, eikä mun sanat riitä kertomaan kuinka ihana, söpö, hurmaava, valloittava, lumoava (ja lisää muita adjektiiveja) tämä kirja oli. Tästä kuoriutui oikea hyvän mielen kirja.
Oli hauskaa yrittää arvailla kuka Blue oikein oli, vaikka arvaukseni meni kuitenkin lopuksi aivan päin honkia. Martinista en pidä kyllä vieläkään yhtään, olkoon kuinka pahoillaan vain (#teamsimon).

Ps. Kiitos vielä Lotalle ja hänen tekemälleen jutulle tästä <3 Ilman sitä tämä kirja makoilisi varmaan vieläkin mun hyllyssä koskemattomana. 

Olen nyt vielä enemmän innoissani Becky Albertallin uudesta kirjasta, mikä julkaistaan huhtikuussa. Löysin tämän Albertallin omilta sivuilta:

"My second book is called The Upside of Unrequited, and it's scheduled to release in the US from Balzer + Bray/HarperCollins on April 11, 2017. It's a loose companion book to SIMON (same universe, different characters). It’s set outside Washington, DC, and it’s about the friends and family Abby left behind when she moved. The main character is a chubby, straight, Jewish girl named Molly."

"Why is straight the default? Everyone should have to declare one way or another, and it shouldn't be this big awkward thing whether you're straight, gay, bi, or whatever. I'm just saying."

★★★★★

SYYSPRINSSI - ANJA KAURANEN SNELLMAN

Teoksen nimi: Syysprinssi
Kirjailija: Anja Kauranen Snellman
Ilmestynyt: v. 1996 / elokuvakansi 2016
Kustantaja: WSOY / Bon-pokkari
Sivumäärä: 159
Takakannesta:

Syysprinssi on kertomus nuoruudesta ja hulluudesta. Se on surullisen sukupolven rakkaustarina, matka narsistien ajasta sitkeään depressioon.

"Minähän päätin katkaista ketjun. Minähän halusin kertoa heille totuuden nuoruudesta ja rakkaudesta, sellaisesta tunteeesta jonka kokee vain kerran, ja joka voi tehdä niin hulluksi että on valmis antamaan pois kaiken, ja josta ikävöi lopun elämäänsä juuri niitä asioita jotka kuvottivat eniten ja tuottivat pahimman kivun."

*   *   *

Niin kuin aikaisemmin olen täällä sanonutkin, että suomenkielinen kirjallisuus on aika vieras käsite mulle. Olenkin nyt ottanut asiakseni lukea ainakin yhden suomalaisen kirjan kuukaudessa:-D Syysprinssin mut innosti lukemaan telkkarissa pyörinyt traileri samannimisestä elokuvasta (sai ensi-iltansa 14.10). Minähän en tiennyt tästä mitään, lähdin lukemaan aivan sokkona ja voisin sanoa, että sekin toimi. Siitä kyllä tulee heti paljon mielenkiintoisempi, kun tietää vähän taustoja. Syysprinssi saikin mut kaivamaan tietoja ihmisistä hahmojen takaa.

Syysprinssi on elokuvakannella varustettu 159-sivuinen läpyskä, mikä on juuri sopivan kokoinen tarinalle: ei liian pitkä eikä liian lyhyt. Se kertoo minäkertojan (itse kirjailijan) nuoruuden suuresta ja hullusta rakkaudesta, syysprinssistä (esikuvana kirjailija Harri Sirola).

Minäkertoja vierailee syysprinssin luona mielisairaalassa, jossa syysprinssi on saanut sähköhoitoa depression hoitoon. Sen seurauksena hänen muistinsa on huonontunut roimasti. Minäkertoja kertoo hänelle heidän rakkaustarinansa.

Huh huh mikä kirja. Syysprinssi on omaelämäkerrallinen teos. Se on tarina kahden kirjailijan hullusta rakkaudesta. Se oli jotain juuri sellaista mitä aina välillä kaipaan ja mihin ihastuin ikihyviksi. Nyt mä haluan lukea myös 'syysprinssin' teoksia.
En tiedä, jotenkin tää veti hiukan sanattomaksi, joten yritin keksiä muutamia sanoja kuvatakseni teosta; Punk-henki ja kapina. 1980-luku. Kirjoittaminen. Ahdistuneisuus. Haikea. Koskettava. Intensiivinen. Nuoruus. Surullisen kaunis ja rakkaus mikä ei koskaan kuole.

"Useimmiten päädyimme kirjoittamaan lentämisestä, yhteisen huimauksen tunteesta.

'Kirjoitan kanssasi ihanasti' oli meidän rakkaudentunnustuksemme."

★★★★★

MISS PEREGRINE'S HOME FOR PECULIAR CHILDREN - RANSOM RIGGS

Teoksen nimi: Miss Peregrine's Home For Peculiar Children
Kirjailija: Ransom Riggs
Ilmestynyt: vuonna 2011
Kustantaja: Quirk Books
Sivumäärä: 352
Takakannesta:

A mysterious island. 

An abandoned orphanage. 

A strange collection of curious photographs.  

A horrific family tragedy sets sixteen-year-old Jacob journeying to a remote island off the coast of Wales, where he discovers the crumbling ruins of Miss Peregrine’s Home for Peculiar Children. As Jacob explores its abandoned bedrooms and hallways, it becomes clear that the children were more than just peculiar. They may have been dangerous. They may have been quarantined on a deserted island for good reason. And somehow—impossible though it seems—they may still be alive. 

A spine-tingling fantasy illustrated with haunting vintage photography, Miss Peregrine's Home for Peculiar Children will delight adults, teens, and anyone who relishes an adventure in the shadows

*   *   *

Halloween kuukausi ja halusin kokeilla jotain vähän pelottavampaa. Hohtoa en vielä edelleenkään uskalla lukea.

Näin mä ajattelin, kun päätin aloittaa Ransom Riggsin Miss Peregrine's Home For Peculiar Childrenin lukemisen (suom. Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille, suomennettu vuonna 2012, kustantajana toimi Schildts & Söderströms). Niin. Noh, ei sitä nyt kauhuksi voi luokitella, mutta sellaisen kuvan olin jostain saanut:-D Ja musta tuntuu, että rakastuin taas uuteen kirjaan.

Lapsena Jacob Portman kuunteli isoisänsä Abrahamin tarinoita, jotka kertoivat Abrahamin lapsuudesta oudossa lastenkodissa. Lapsena isäisän tarinat olivat täyttä totta, olihan todisteena kasa vanhoja valokuvia: tytöstä joka hallitsi tulta, pojasta joka oli näkymätön, toisesta pojasta jonka sisällä asui mehiläisiä jne. Jacobin kasvaessa hän ymmärtää, että ne olivat pelkkiä isoisän sepittämieä outoja satuja. Vakava perhetragedia tapahtuu, mikä saa Jacobin elämän pois raiteiltaan ja tästä Jacob lähtee mutkien kautta etsimään sitä kummallista lastenkotia, missä isoisä Abraham nuoruusvuosiaan vietti. Siitä alkaa seikkailu, jota Jacob ei hevin unohda.

Kun ostin koko trilogian itselleni (kyllä, fiksua. Mutta niinhän ne laivatkin tuurilla seilaa ja niin edelleen), käväisi mielessä, että mitä jos tämä muistuttaa X-men-elokuvia? Takatekstin perusteella sellaiset fiilikset kävivät mielessä. Onneksi (taas) olin väärässä ajatuksieni kanssa! :D Tai no, mulle ei ainakaan tullut sellainen fiilis.

Kirja piti otteessaan, eikä siihen tylsistynyt lainkaan, vaikka siinä oli hetkittäin tylsiäkin kohtia. Tykästyin vanhoihin valokuviin, mitä oli ripoteltu ympäri kirjan, koska ne toivat aivan uuden fiiliksen tekstiin. Odotukset olivat korkealla ja voin sanoa, että odotukseni täyttyivät. Kakkososa pitää lukea mahdollisimman pian. 

Tämä kirja oli täynnä fantasiaa, seikkailuja, mystisiä asioita sekä aikamatkustelua! Juuri sellainen näppärä ja tiivis lukupaketti mistä pidän.

ps. Oon kahden vaiheilla. Menisinkö katsomaan tän elokuviin?? Tää on aika basic-kysymys lukijoille, mut tämä oli nyt sen verran ajankohtainen!:-D Ehkä joku on jo nähnyt elokuvan? Oliko hyvä? Mä en kyllä hirveästi syttynyt trailerille.

“Stars, too, were time travelers. How many of those ancient points of light were the last echoes of suns now dead? How many had been born but their light not yet come this far? If all the suns but ours collapsed tonight, how many lifetimes would it take us to realize we were alone? I had always known the sky was full of mysteries—but not until now had I realized how full of them the earth was.”

★★★★1/2

YÖSIRKUS - ERIN MORGENSTERN

Älä lue takakansitekstiä, ellet ole lukenut teosta. Siinä ei kerrota suoraan mitä tapahtuu, mutta sen verran, että ainakin mua harmitti, että se tuli luettua ennen itse kirjaa.  Eikö tälläset takakansitekstit olekin asdfghjkl

Teoksen nimi: Yösirkus
Alkuperäinen nimi: The Night Circus
Kirjailija: Erin Morgenstern
Ilmestynyt: vuonna 2011
Suomennos: vuonna 2012
Kustantaja: Basam Books
Kääntäjä: Hanna Toivonen
Sivumäärä: 400
Takakannesta:

Sirkus saapuu varoittamatta. Siitä ei kerrota etukäteen, julisteita ei ilmesty keskustan ilmoitustauluille tai lyhtypylväisiin. Yhtäkkiä se vain on paikassa, joka vielä eilen oli tyhjä. 

Yösirkus kuljettaa lukijan mukanaan outoon, rönsyilevään ja kiehtovaan sirkusmaailmaan 1800- ja 1900-lukujen vaihteeseen. Mustavalkoraidallisten telttojen suojissa kaksi nuorta taikuria, Celia ja Marco, kilpailevat pelissä, johon heitä on valmennettu pienestä pitäen. Heidän täytyy ylittää toinen toisensa kyvyillään, mielikuvituksellaan ja voimillaan. Heidän opettajansa suostuvat paljastamaan pelistä ainoastaan sen, että siitä ei pääse irti. Nuoret kilpakumppanit alkavat nähdä kilvan kiehtovana yhteistyönä, ja pian Celia ja Marco rakastuvat tietämättä sitä, että pelissä häviäjän osa on kuolema. On vain yksi tie ulos. Tarvitaan ennennäkemätön voimanponnistus ja erään viattoman maalaispojan apu. Niillä muutetaan kohtaloa tavalla, joka olisi uskomaton, jos ei uskoisi taikuuteen. 

*   *   *

Luin Erin Morgensternin Yösirkusta pienen ikuisuuden. Aloitin sen kuun alussa, ehdin lukea pari kirjaa siinä välissä ja vasta nyt sain sen päätökseen. Olin jostain saanut ymmärtää, että sirkuksessa olisi Celian ja Marcon välillä kunnon henkiinjäämistaistelu, jokin Nälkäpelin tyylinen. Yllätytkö jos kerron, että sitä ei kirjasta löytynyt. Tätä varten en saisi ennakkoon lukea mitään TBR-kirjoistani (eli tästä saan syyttää vain itseäni :D).

Kirja oli mielenkiintoinen mutta myös tylsä. Se oli vaikea nostaa luettavaksi hyllystä, mutta kun sen sieltä nosti, juoksivat sivut aivan silmissä. Ennen kaikkea Yösirkus oli mystisen lumoava. Jokainen lause oli täynnä taikaa, mikä vei minut mukanaan. Kuvailu oli kaunista, ehkä parasta pitkään aikaan mitä olen lukenut. Tunsin olevani paikan päällä (huivi kaulassani) mustavalkoraidallisessa sirkuksessa syömässä kinuskilla kuorrutettuja omenia. Pidinkin eniten niistä lyhyistä kappaleista, joissa kertoja puhui suoraan lukijalle. Ne olivat niin loistava lisäys itse tarinaan.

Olin loppusuoralla itku kurkussa, mutta ei sitten tarvinnutkaan vuodattaa kyyneleitä ollenkaan. Kirja saa multa neljä tähteä, koska en pitänyt lopusta. Se tuntui liian kiirehdityltä ja itse olisin vaatinut dramaattisempaa loppua. 

Nyt haluan syödä kinuskilla kuorrutettuja omenia. Astu sinä Le Cirque des Rêvesin porteista sisään ja lähde matkaan, jos se on vielä jostain syystä jäänyt lukematta.

★★★★☆

5. AALTO -TRILOGIA ⎥ OSA 1

Teoksen nimi: 5. Aalto
Alkuperäinen nimi: The 5th Wave
Kirjailija: Rick Yancey
Ilmestynyt: vuonna 2013
Suomennos: vuonna 2013
Kustantaja: WSOY
Kääntäjä: Ulla Selkälä
Sivumäärä: 431

Takakannesta: Cassie on tyttö jollla on M16-rynnäkkökivääri, kadonnut pikkuveli ja adrenaliinin terävöittämät aistit. Seitsemän miljardia ihmistä on kuollut, infrastuktuuri tuhottu ja planeetta kasvottomien muukalaisten miehittämä. Epätoivoinen Cassie pakenee ja varoo luottamasta keneenkään. Toisaalla vihan ajama Zombie on valmis tuhoamaan vihollisen hinnalla millä hyvänsä. Kun salaperäinen Evan tarjoaa Cassielle apuaan, on päätös vaikea. Kaoottinen Maa vilisee ihmishahmoisia soluttautujia ja väärän valinnan hinta on kuolema.

Alienit, toiset,  ovat vallanneet Maan. 7 miljardia ihmistä on kuollut. Ensimmäisenä aaltona sähköt katkeavat: puhelimet eivät toimi, lentokoneet tippuvat taivaalta, autot ei toimi. Toisena aaltona tsunami pyyhkii kaupungit puhtaaksi. Kolmantena, vielä elossa olevat saavat seurakseen ruton, mikä pyyhkii 97% elossa olevista. Jos oli onnekas ja selvisi kolmesta ensimmäisestä aallosta, koetellaan onnea taas, sillä neljäntenä aaltona tulivat vaimentajat. Vaimentajat ovat avaruusolioita, jotka ovat ottaneet ihmisen muodon -tehtävänään tappaa loput jäljelle jääneistä ihmisistä. Kukaan ei voi luottaa kehenkään, ainoa mahdollisuus selvitä on olla yksin. Ja nyt alkaa Viides aalto.

Ensimmäisen sivun luettuani, huomasin olevani jo puolessa välissä koko kirjaa. 5. aalto oli jännittävä ja se todellakin jätti janoamaan lisää. Mun on pakko saada tietää kuinka trilogia päättyy. Onneksi sainkin kaikki kolme kirjaa samaan aikaan lainaan kirjastosta:-D
5. aalto toi väkisinkin mieleen Stephenie Meyerin Vieras -kirjan. En koskaan jaksanut Vierasta loppuun asti lukea, joten en sitten loppujen lopuksi osaa sanoa, että kuinka paljon nämä teokset toisiaan muistuttavat.
Musta oli mahtavaa lukea Cassien selviytymisestä sekä Zombien ja ryhmä 53:n touhuista Camp Havenissa. Sammy, Cassien pikkuveli on söpöin ja Haka on asennemuija.

Muutama asia jäi kuitenkin ärsyttämään ja siksi teos ei saakkaan multa täyttä viittä tähteä. Ensinnäkin, mun mielestä tarina ampuu itseään jalkaan, kun Rick Yancey esitteli Evan Walkerin pikarakastumisen Cassieen ja samoin Cassien ihastumisen Evaniin. Oikeasti, tapasitte kaksi aukeamaa sitten, ei rakkautta voi olla vielä ilmassa, argh. Olin myös jossain kohtaa jo heittämässä kirjan ulos ikkunasta, jos vielä kerran joutuisin lukemaan Evanin suklaan värisistä silmistä. Myöskin mahdollinen kolmiodraama Cassien, Evanin ja Zombin välillä tuntuu liian nopealta ja pakotetulta ratkaisulta.

★★★★☆

HEINÄKUUN KOOSTE

Heinäkuu meni yhdessä hujauksessa. Sitä melkeen pelästyi, kun kalenteriin tänään kurkkasin, haha. :-D 

Mutta niin kuin otsikko sanoo, on heinäkuun koosteen aika. Eli siis,

mitä luin heinäkuun aikana?

Kun selasin Goodreadsin luettuja kirjoja heinäkuun ajalta, yllätyin, koska olin lukenut jopa kaksi e-kirjaa! E-kirjat kun sattuu olemaan melko vieraita mulle vieläkin, eikä niitä tule luettua todellakaan joka kuukausi.

when
he left,
he
packed up
all my
poetry
&
took it
with
him.

- first my heart, then my words.

Heinäkuu alkoi runoteoksella The Princess Saves Herself in This One, runoilijana Amanda Lovelace.
Luen runoja todella harvoin joten en pysty mitään syvällistä arviota tästä antamaan. Mutta sen sanon, että ihastuin tähän. Jo pelkästään kansi on kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunis. The Princess Saves Herself in This One on kasattu yhteen neljästä osasta; the princess, the damsel, the queen ja you. Se oli hyvin henkilökohtainen ja koskettava, sillä se on täynnä runoja runoilijan elämän varrelta. Sanat oli koottu kauniisti ja se todella sai haluamaan lukemaan lisää tämän kaltaisia runoja.

★★★★★

Heinäkuun toisena kirjana luin uudelleen Crown of Midnight'in Sarah J. Maas'ilta. Tähtäimessä mulla on lukea kaikki Throne of Glass -sarjaan ilmestyneet kirjat uudelleen, koska syyskuussa ilmestyy sarjan viides osa!

Ja miksi, miksi vasta nyt luin Ylpeyden ja ennakkoluulon? Miksi en ole lukenut tätä jo paljon aikaisemmin, vaikka se on hyllyssä ollut jo monta vuotta? Rakastuin siihen. Rakastuin Elizabeth Bennetin nokkeliin vastauksiin, herra Darcyn tönkköyteen, herra Bingleyn selkärangattomuuteen, Janen ja Elizabethin läheiseen sisarussuhteeseen ja oikeastaan koko Bennetin perheeseen. Tämä lensi heti suosikkikirjojen joukkoon. hui kylläpä mä olen nyt jaellu viittä tähteä

★★★★★

♥ Ehdin myös lukea, kirjastosta lainatun, Veronica Roth'in lisäosan Divergent -sarjaan.
Neljän kirja-arvostelu löytyy > tämän linkin kautta <

Seuraavaksi löysin taas tieni e-kirjojen maailmaan ja luin Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuuden perusasioita.

(Tästä ehkä mahdollisesti ajattelin kirjoittaa pidemmän arvion, joten pidän tämän lyhyenä.)

Hauska. Se on ehkä oikea sana kuvailemaan tätä. Ronskia sanastoa ja helppo yhdellä istumalla luettavaksi. Ei sovellu kaikille, mutta mä tykkäsin:-D

On kuulemma vähän itsensä toistoa, jos Henriikan blogi on entuudestaan tuttu.  En tiedä siitä, koska en ole koskaan Rönkkösen blogia seurannut:-D

★★★★☆

♥ Ja viimeisinä mutta ei vähäisimpinä, Harry Potter -maratoonin aikana luetut > Viisasten kivi (kuvitettu versio) ja Ihmeotukset ja niiden olinpaikat <


Kaiken kaikkiaan, luettu sivumäärä tälle kuukaudelle on 1627 ja kirjoina se tekee seitsemän(7) kirjaa. :-)

*   *   *

Elokuussa olisi tarkoitus saada luettua 5. Aalto -trilogia sekä Throne of Glass -sarjan kolmas kirja, mahdolliset muut kirjat ovat plussaa :-D