KLASSIKKOHAASTE OSA 5: LEO TOLSTOI - ANNA KARENINA

Tällä kertaa Klassikkohaastetta isännöi Tuomas Tekstiluola -blogista. Tähän haasteeseen lähdin mukaan toista kertaa, viime kerralla luin Margaret Mitchellin Tuulen viemää -teoksen. Nyt halusin haastaa itseni lukemalla toisen suuren klassikon, mikä oli ehtinyt jo melkein pölyttyä kirjahyllyssäni, nimittäin Tolstoin Anna Kareninan.

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: Anna Karenina
Alkuperäinen nimi: Анна Каренина
Kirjailija: Leo Tolstoi
Ilmestynyt: v. 1877
Suomennos: tämä pokkariversio 2012
Kustantaja: WSOY / Bonnier
Sivumäärä: 910
Takakannesta:

Anna Karenina elää ilottomassa avioliitossa ylhäisen pietarilaisen virkamiehen Kareninin kanssa. Kun hän kohtaa elegantin kreivi Vronskin, se merkitsee hänen toimettoman, rauhallisen elämänsä loppua, voittamatonta intohimoa ja huumaavaa onnea, johon kuitenkin kätkeytyy jo tulevan murhenäytelmän siemen. 

Maailmankirjallisuuden suurimpiin kuuluvan rakkaustarinan taustalle Tolstoi on luonut unohtumattoman kuvan 1870-luvun Pietarista ja Moskovasta, maaseudusta aateliskartanoineen ja talonpoikaistiloineen, tsaarinajan kaikista säädyistä sekä ihmiskohtaloista, joita vain hänen kaltaisensa kertojamestari on pystynyt elävöittämään.

*   *   *

Jokainen tietää Anna Kareninan. Se mikä mulle tuli uutisena, oli se, että tämä on julkaistu kahdeksassa osassa vuosina 1875 - 1877. Anna Karenina on ihmissuhdekoukero traagisella ja onnellisella lopulla höystettynä. Kirja kertoo Annan ja kreivi Vronskin kohtalokkaasta, sekä Konstantin Levinin ja Kitty Štšerbatskajan onnellisesta rakkaudesta.

Kertomus alkaa siitä, kun Anna Karenina on saapunut vierailulle veljensä Stivan luokse Moskovaan, koska Stiva ja tämän vaimo, Dolly, ovat riidoissa. Moskovaan samoihin aikoihin ovat saapuneet myös Levin (Stivan ystävä) sekä Aleksei Vronski. Levin on rakastunut Dollyn siskoon Kittyyn ja aikoo kosia tätä, mutta Kitty kieltäytyy sillä tämä uskoo Vronskin olevan kiinnostunut tästä, koska onhan Vronski antanut Kittylle paljon huomiota lähiaikoina. Tanssiaisissa Vronski ei kuitenkaan huomaa Kittyä lainkaan, koska Vronskin silmät ovat fiksautuneena ainoastaan Anna Kareninaan ja tästä Kittyn sydän murtuu palasiksi. Anna, joka on naimisissa ylhäisen pietarilaisen virkamiehen Aleksei Kareninin kanssa, järkyttyy Vronskilta saamastaan huomiosta ja päättää lähteä heti takaisin kotiin Pietariin miehensä ja pienen poikansa luokse.

Annan aviomies, Aleksei Karenin, on saanut kuulla juoruja Annasta ja Vronskista ja on huolissaan siitä ovatko huhut totta.

Levin kosii Kittyä uudelleen ja nämä päätyvät naimisiin ja aloittavat yhteisen elämänsä Levinin maatilalla. Pian Levinin veli sairastuu ja Levinin estelyistä huolimatta Kitty lähtee Levinin mukaan hoitamaan tämän veljeä Nikolaita.

Kirjan alku vei mut mukanaan. Alkuinnostuksen kuitenkin kadotessa kahlasin läpi ehkä noin 500 sivua aikamoisena pakkopullana. En tiedä minne mun kiinnostukseni katosi, mutta meinasin jättää kirjan jo keskenkin.
Viimeisten parinsadan sivun aikana kuitenkin innostuin taas (ehkä enemmän kuitenkin siitä, että kirja olisi pian luettu, kuin itse tarinasta innostuneena?) Sitten kun käänsin viimeiselle sivulle, aivoissani ainoana ajatuksena oli, että nytkö tämä loppui vai häh. Lukuintoa kuitenkin niitti aivan taatusti kirjan vaikeatajuisuus. Mm. mua sekoitti venäläisten nimeämiskäytännöt, koska en ole millään lailla perehtynyt venäläiseen kulttuuriin jne. 

Vaikka koin kirjan suuremmaksi osaksi pakkopullana, mun on pakko myöntää, että jollain tasolla ihastuin tähän kirjaan, koska kun kaikki sivut oli käännetty, jäin kaipaamaan hahmoja. Erityisesti Konstantin Leviniä, mistä tuli mun lempparini koko kirjassa (vaikka koin Levinin luvut paljon tylsemmiksi kuin Annan :D).
En voi kuin kuvitella, että kuinka haastavaa Anna Kareninan kirjoittaminen on aikoinaan ollut. Mun kohdallani tämä ei saa sitä 'maailman paras kirja' -titteliä, enkä todennäköisesti tule lukemaan tätä uudelleen, mutta en myöskään kadu, että se tuli luettua.

"Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan." s.7

SYYSPRINSSI - ANJA KAURANEN SNELLMAN

Teoksen nimi: Syysprinssi
Kirjailija: Anja Kauranen Snellman
Ilmestynyt: v. 1996 / elokuvakansi 2016
Kustantaja: WSOY / Bon-pokkari
Sivumäärä: 159
Takakannesta:

Syysprinssi on kertomus nuoruudesta ja hulluudesta. Se on surullisen sukupolven rakkaustarina, matka narsistien ajasta sitkeään depressioon.

"Minähän päätin katkaista ketjun. Minähän halusin kertoa heille totuuden nuoruudesta ja rakkaudesta, sellaisesta tunteeesta jonka kokee vain kerran, ja joka voi tehdä niin hulluksi että on valmis antamaan pois kaiken, ja josta ikävöi lopun elämäänsä juuri niitä asioita jotka kuvottivat eniten ja tuottivat pahimman kivun."

*   *   *

Niin kuin aikaisemmin olen täällä sanonutkin, että suomenkielinen kirjallisuus on aika vieras käsite mulle. Olenkin nyt ottanut asiakseni lukea ainakin yhden suomalaisen kirjan kuukaudessa:-D Syysprinssin mut innosti lukemaan telkkarissa pyörinyt traileri samannimisestä elokuvasta (sai ensi-iltansa 14.10). Minähän en tiennyt tästä mitään, lähdin lukemaan aivan sokkona ja voisin sanoa, että sekin toimi. Siitä kyllä tulee heti paljon mielenkiintoisempi, kun tietää vähän taustoja. Syysprinssi saikin mut kaivamaan tietoja ihmisistä hahmojen takaa.

Syysprinssi on elokuvakannella varustettu 159-sivuinen läpyskä, mikä on juuri sopivan kokoinen tarinalle: ei liian pitkä eikä liian lyhyt. Se kertoo minäkertojan (itse kirjailijan) nuoruuden suuresta ja hullusta rakkaudesta, syysprinssistä (esikuvana kirjailija Harri Sirola).

Minäkertoja vierailee syysprinssin luona mielisairaalassa, jossa syysprinssi on saanut sähköhoitoa depression hoitoon. Sen seurauksena hänen muistinsa on huonontunut roimasti. Minäkertoja kertoo hänelle heidän rakkaustarinansa.

Huh huh mikä kirja. Syysprinssi on omaelämäkerrallinen teos. Se on tarina kahden kirjailijan hullusta rakkaudesta. Se oli jotain juuri sellaista mitä aina välillä kaipaan ja mihin ihastuin ikihyviksi. Nyt mä haluan lukea myös 'syysprinssin' teoksia.
En tiedä, jotenkin tää veti hiukan sanattomaksi, joten yritin keksiä muutamia sanoja kuvatakseni teosta; Punk-henki ja kapina. 1980-luku. Kirjoittaminen. Ahdistuneisuus. Haikea. Koskettava. Intensiivinen. Nuoruus. Surullisen kaunis ja rakkaus mikä ei koskaan kuole.

"Useimmiten päädyimme kirjoittamaan lentämisestä, yhteisen huimauksen tunteesta.

'Kirjoitan kanssasi ihanasti' oli meidän rakkaudentunnustuksemme."

★★★★★

HEINÄKUUN KOOSTE

Heinäkuu meni yhdessä hujauksessa. Sitä melkeen pelästyi, kun kalenteriin tänään kurkkasin, haha. :-D 

Mutta niin kuin otsikko sanoo, on heinäkuun koosteen aika. Eli siis,

mitä luin heinäkuun aikana?

Kun selasin Goodreadsin luettuja kirjoja heinäkuun ajalta, yllätyin, koska olin lukenut jopa kaksi e-kirjaa! E-kirjat kun sattuu olemaan melko vieraita mulle vieläkin, eikä niitä tule luettua todellakaan joka kuukausi.

when
he left,
he
packed up
all my
poetry
&
took it
with
him.

- first my heart, then my words.

Heinäkuu alkoi runoteoksella The Princess Saves Herself in This One, runoilijana Amanda Lovelace.
Luen runoja todella harvoin joten en pysty mitään syvällistä arviota tästä antamaan. Mutta sen sanon, että ihastuin tähän. Jo pelkästään kansi on kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunis. The Princess Saves Herself in This One on kasattu yhteen neljästä osasta; the princess, the damsel, the queen ja you. Se oli hyvin henkilökohtainen ja koskettava, sillä se on täynnä runoja runoilijan elämän varrelta. Sanat oli koottu kauniisti ja se todella sai haluamaan lukemaan lisää tämän kaltaisia runoja.

★★★★★

Heinäkuun toisena kirjana luin uudelleen Crown of Midnight'in Sarah J. Maas'ilta. Tähtäimessä mulla on lukea kaikki Throne of Glass -sarjaan ilmestyneet kirjat uudelleen, koska syyskuussa ilmestyy sarjan viides osa!

Ja miksi, miksi vasta nyt luin Ylpeyden ja ennakkoluulon? Miksi en ole lukenut tätä jo paljon aikaisemmin, vaikka se on hyllyssä ollut jo monta vuotta? Rakastuin siihen. Rakastuin Elizabeth Bennetin nokkeliin vastauksiin, herra Darcyn tönkköyteen, herra Bingleyn selkärangattomuuteen, Janen ja Elizabethin läheiseen sisarussuhteeseen ja oikeastaan koko Bennetin perheeseen. Tämä lensi heti suosikkikirjojen joukkoon. hui kylläpä mä olen nyt jaellu viittä tähteä

★★★★★

♥ Ehdin myös lukea, kirjastosta lainatun, Veronica Roth'in lisäosan Divergent -sarjaan.
Neljän kirja-arvostelu löytyy > tämän linkin kautta <

Seuraavaksi löysin taas tieni e-kirjojen maailmaan ja luin Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuuden perusasioita.

(Tästä ehkä mahdollisesti ajattelin kirjoittaa pidemmän arvion, joten pidän tämän lyhyenä.)

Hauska. Se on ehkä oikea sana kuvailemaan tätä. Ronskia sanastoa ja helppo yhdellä istumalla luettavaksi. Ei sovellu kaikille, mutta mä tykkäsin:-D

On kuulemma vähän itsensä toistoa, jos Henriikan blogi on entuudestaan tuttu.  En tiedä siitä, koska en ole koskaan Rönkkösen blogia seurannut:-D

★★★★☆

♥ Ja viimeisinä mutta ei vähäisimpinä, Harry Potter -maratoonin aikana luetut > Viisasten kivi (kuvitettu versio) ja Ihmeotukset ja niiden olinpaikat <


Kaiken kaikkiaan, luettu sivumäärä tälle kuukaudelle on 1627 ja kirjoina se tekee seitsemän(7) kirjaa. :-)

*   *   *

Elokuussa olisi tarkoitus saada luettua 5. Aalto -trilogia sekä Throne of Glass -sarjan kolmas kirja, mahdolliset muut kirjat ovat plussaa :-D