TAHEREH MAFI: RAKKAUS SUUREMPI KUIN MERI

Mistä mulle: oma ostos kustantaja: Otava julkaistu: 2019 sivuja: 270 oma arvio:♥♥♥♥♥/ goodreads

HERRANPIAKSUT tää oli ihana!♥ Ja tää kansi on meidän käännöksessä paljon kivempi kuin alkuperäisessä, ainakin mun mielestä.

Rakkaus suurempi kuin meri kertoo 16-vuotiaasta Shirin tytöstä. Eletään lukua 2002 ja Shirin asuu perheineen New Yorkissa, WTC-iskut ovat juuri tapahtuneet vuosi sitten. Shirin on koulussaan ainoa joka pitää hijabia. Shirin rakastaa Matlock -nimistä tv-sarjaa ja hänellä on isoveli nimeltä Navid. Shirinillä ei ole helppoa, hänellä ei ole ystäviä ja joka päivä häntä haukutaan mm. terroristiksi huivinsa takia.

Yhtenä päivänä hän tapaa biologian luokassa Oceanin, eikä Ocean välttele häntä laisinkaan, päin vastoin hän haluaisi kovasti jutella Shirinin kanssa. Shirin on kasvattanut itselleen paksun kuoren, eikä hän päästä ketään helposti lähelle. Pian breakdancesta tulee tytön intohimo.

Kai sekin jotain kertoo kirjasta jos mä saan sen luettua vuorokaudessa. Tää kirja sai mun sydämen sykkimään, se sai mut vihaseks ja itkemään. Rakkaus suurempi kuin meri on raaka, rehellinen ja haikea. Haluan sulatella tätä hetken ja aloittaa alusta. Musta tää oli niin vaikuttava, että tästä tuli yks mun tän vuoden suosikeista. En mä osaa sanoo muuta.

"Nämä säännönmukaisesti toistuvat myrkkynuolet tuiki tuntemattomilta ihmisiltä olivat ikävin puoli huivissani. Sen paras puoli oli se, että sen ansiosta saatoin kuunnella salaa musiikkia ilman, että opettajat huomasivat." s.11

PAPER GIRLS #1-3 : BRIAN K. VAUGHAN

Mistä mulle: oma ostos / Nimi: Paper Girls / Kirjailija: Brian K. Vaughan, Cliff Chiang / Ilmestynyt: nro 1 v.2016 nro 2 v.2016 nro 3 v.2017  / Kustantaja: Image Comics / Sivumäärä: 128-144 / Takakannesta:

In the early hours after Halloween of 1988, four 12-year-old newspaper delivery girls uncover the most important story of all time. Suburban drama and otherworldly mysteries collide in this smash-hit series about nostalgia, first jobs, and the last days of childhood.

*   *   *

Oon ennen jättänyt kirjoittamatta mietteitäni sarjakuvista tänne, mutta nyt ajattelin korjata asian, sillä oon nyt alkanut lukemaan näitäkin enemmän. Saga on pitkään ollut mun ylivoimainen suosikki, mutta eilen illalla Paper Girls -sarjakuvan kolmas osa vei tämän sarjan mun lemppariksi. Tartuin Paper Girlsin ensimmäiseen osaan koska 1) Brian K. Vaughan 2) tätä on verrattu Netflixin Stranger Things -sarjaan mitä rakastan. Musta nää kaksi asiaa lupaa jo varsin hyvää!

Eletään vuotta 1988. Neljä 12-vuotiasta tyttöä (Tiffany, MacKenzie, KJ ja Erin) jakavat työkseen sanomalehtiä aamuöisin. Halloween yönä heidän kimppuunsa hyökkää muutama teini ja yksi heistä varastaa Tiffanyn radiopuhelimen. Tytöt lähtevät jahtaamaan teinipoikia ja päätyvät hylättyyn taloon, mistä löytyy aikakone. Pian tarinaan päätyy mukaan avaruusolioita ja uusia maailmoja! Tarina tarjoaa heti äksöniä eikä tarvitse odotella, että koska tarina potkaistaan käyntiin.

Kaikki on varsin sekavaa ensimmäisessä osassa, enkä lukenut toista osaa todellakaan heti ensimmäisen osan loputtua. Olin vähän pettynyt ekaan osaan, koska Saga on niin hyvä, niin tottakai oletin, että tämäkin olisi. Kun annoin uuden mahdollisuuden tälle sarjalle ja jatkoin toisen osan pariin, yllätyin kun aloin vähän syttymään tästä. Kolmas osa oli se, mikä sai mut rakastumaan tähän sarjaan ja se hyppäsi Sagankin yli. Paper Girls on vähän kuin Saga, se paranee jokaisen osan myötä. (vaikka kolmannessakin osassa ollaan vielä vähän ulapalla, että mitä on tapahtunut (niin hahmot kuin ehkä lukijakin. Mutta se on ehkä tarkoituskin..?)
Yksi asia mikä on ollut ihanaa katseltavaa jokaisessa osassa on värimaailma:

😍😍😍

TO KILL A KINGDOM : ALEXANDRA CHRISTO

Mistä mulle: oma ostos /  Nimi: To Kill A Kingdom / Kirjailija: Alexandra Christo / Ilmestynyt: 2018 / ei suomennettu / Kustantaja: Feiwel & Friends / Sivumäärä: 342 / Takakannesta:

Princess Lira is siren royalty and the most lethal of them all. With the hearts of seventeen princes in her collection, she is revered across the sea. Until a twist of fate forces her to kill one of her own. To punish her daughter, the Sea Queen transforms Lira into the one thing they loathe most—a human. Robbed of her song, Lira has until the winter solstice to deliver Prince Elian’s heart to the Sea Queen or remain a human forever.

The ocean is the only place Prince Elian calls home, even though he is heir to the most powerful kingdom in the world. Hunting sirens is more than an unsavory hobby—it’s his calling. When he rescues a drowning woman in the ocean, she’s more than what she appears. She promises to help him find the key to destroying all of sirenkind for good—But can he trust her? And just how many deals will Elian have to barter to eliminate mankind’s greatest enemy?

*   *   *

Saanko huutaa, että kuinka hyvä tää kirja on? TÄÄ OLI NIIN HYVÄ. Pieni merenneito uudelleenkerronta, kyllä kiitos! 

Lira on seireeniprinsessa. Hän on meren kuningattaren tytär ja ihmiset tuntevat hänet nimellä prinsessa Bane. Lira metsästää prinssien sydämiä (kirjaimellisesti) ja hänellä on niitä seitsemäntoista kappaletta, yksi muistona jokaisesta elinvuodestaan.

Lira ei tottele äitiään ja tästä rangaistuksena Liran äiti kiroaa tyttärensä ja tämä saa pyrstön tilalle jalat sekä menettää kaikki seireenivoimansa. Lira pelastuu kun prinssi Elian laiva miehistöineen poimii tytön merestä. Prinssi Elian on seireenin metsästäjä. Hän ei halua periä isänsä kruunua ja tulla kuninkaaksi, koska nauttii elämästään merirosvona merellä paljon enemmän. Mutta mistä tuo tyttö oli päätynyt mereen? Voiko tähän tyttöön luottaa ja mistä hän on kotoisin? 

Tiedättekö, kun on hakenut sellaista kirjaa, mikä vain imaisisi mukaansa? Mun kohdalle ei oo nyt pitkään aikaan (ollenkaan ennen tätä ((tänä vuonna)) itseasiassa! Oon kyllä lukenut hyviä kirjoja, mutta tää oli eri tavalla hyvä kuin edelliset!), osunut sellaista kohdalle ja vitsit oon onnellinen, koska tää vei mut mukaansa.
Tykkäsin kuinka luvut oli jaettu Liran ja Elian kesken. Pidin henkilöiden kemiasta ja maailmasta. Miinusta tulee siitä, kun tässä ei ole karttaa mukana. Kartat on kivoja! Vaikka niitä aika vähän lukiessa tutkinkin, mut jotenkin ne on niin fantasia essential-juttuja, niin tuntuu orvolta, jos kirjassa ei sitä ole. Tää oli kevyt vaikka samalla tummanpuhuva, helppo kirja.

 “You are a little heartless today, aren't you?" 

"Never," I say. "There are seventeen under my bed.”

YKSI : SARAH CROSSAN

Mistä mulle: arvostelukappale
Teoksen nimi: Yksi
Alkuperäinen nimi: One
Kirjailija: Sarah Crossan
Ilmestynyt: 2015 / suom. 2018
Kustantaja: Kustantamo S&S
Sivumäärä: 436
Takakannesta:

Teini-ikäiset Grace ja Tippi eivät siedä, että heitä tuijotetaan, mutta he ovat tottuneet siihen. He ovat siamilaiset kaksoset, yhtä kaikin mahdollisin tavoin. He toivovat enemmän kuin mitään muuta, että heidät nähtäisiin yksitellen, kumpikin vuorollaan, kahtena erillisenä ihmisenä kuten muutkin. He haluavat oikeita, omia ystäviä. Entä rakkaus? Kun vanhemmilla ei ole varaa jatkaa tyttöjen kotikoulutusta, heidän täytyy mennä tavalliseen kouluun muiden nuorten armoille. Vaikka muutos ei ole helppo, samalla avartuu maailma.

Mutta Tippin ja Gracen edessä on raastava valinta. Heidän on tehtävä päätös, joka voi muuttaa heidän elämänsä peruuttamattomasti… Koskettava ja poikkeukselliseen proosarunon muotoon kirjoitettu romaani kertoo identiteetistä, sisaruudesta ja rakkaudesta ja kysyy tärkeän kysymyksen: mitä sielunsisaruus todella merkitsee?

Irlantilaisen SARAH CROSSANIN Yksi voitti ilmestyttyään lukuisia nuortenkirjapalkintoja, muun muassa arvostetun CILIP Carnegie -mitalin vuonna 2016.

*   *   *
"Tässä
me olemme.

Ja olemme elossa.

Eikö se ole ihmeellistä?

Että onnistuimme
ylipäätään
olemaan. " s.9

Tää oli jotenkin tosi freesi! Tykkäsin hirveästi, ihan ehdoton lemppari tämän vuoden luetuista  nuortenkirjoista.

Grace ja Tippi ovat siamilaiset kaksoset. He ovat toisissaan kiinni vyötäröstä alaspäin. Ennen kaikkea he toivovat, että heidät nähtäisiin erillisinä ihmisinä, aivan kuten muutkin. Grace ja Tippi kävivät kotikoulua siihen asti kunnes heidän hyväntekijöiltä loppui lahjoitukset. Tyttöjen on siis aika siirtyä kotikoulusta tavalliseen kouluun, sellaiseen mitä muutkin 16-vuotiaat käyvät. Grace ja Tippi aloittavat lukion toisen luokan. Luonnollisesti tytöt pelkäävät tuijotuksia ja kiusatuksi tulemista. Kirja myös kysyy, että voiko siamilainen kaksonen rakastua. Ja mitä tapahtuu, kun toinen tytöistä rakastuu uuteen ystävään?

Tarinan kertojana toimii ainoastaan Grace, mistä vähän miinusta, koska myös Tippin päähän olisi ollut mukava päästä. Kirja on todella nopea lukuinen, koska se on kirjoitettu runon muotoon. Sen ei kannata kuitenkaan antaa pelästyttää, sillä teksti ei ole vaikea tajuista :-D Kirjan loppu tuntui vähän kiirehdityltä voipi johtua runomuodosta?.
Teos on sydäntäsärkevä ja ennen kaikkea tarina sisaruudesta. Tää kirja oli niin erilainen mitä muut! Oikein iloinen yllätys, en odottanut pitäväni tästä näin paljon. Edes se, että pystyin arvaamaan kuinka kirja päättyy ei haitannut mua.

Ya-lukuhaaste: kirja omalta TBR-listalta

KATRI ALATALO - KÄÄRMEIDEN KAUPUNKI

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: Käärmeiden kaupunki
Kirjailija: Katri Alatalo
Ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 686
Takakannesta:

Tunnelista aavikon alta löytyy kolme suurta käärmeenmunaa. Äkkipikainen Arry tuhoaa munat Sulwaenin katsellessa avuttomana vieressä. Käärmeitä hallitseva Ninette ei voi antaa petosta anteeksi. Ystävyyteen syntyy kirvelevä railo.

Kun Kharras-Dimiin hyökätään ja kaupunkilaiset alistetaan uuden hallinnon alle, kolmikko joutuu tekemään kaikkensa selviytyäkseen hengissä. Orjat pakotetaan louhimaan Rashaz-jumalalle arvokasta kiveä. Tarvitaan kekseliäisyyttä ja ainutlaatuisia kykyjä, jotta valloitettu kansa saadaan vapaaksi orjuuden ikeestä.

Katri Alatalo tuo suomalaisille lukijoille tutumman keskiaikafantasian rinnalle Tuhannen ja yhden yön tarinoista inspiroituneen aavikkofantasian. Luvassa on runsaasti juonenkäänteitä, häikäilemättömiä ihmissuhdesotkuja ja ajankohtaisia teemoja magian sävyttäminä. Käärmeiden kaupunki henkii samaan aikaan kuumaa eksotiikkaa ja kylmää juonittelua.

*   *   *

Kharras-Dimin kaupungissa elää orpo Arry, joka pystyy muuttumaan keneksi tahansa, velhon oppipoika Sulwaen sekä prinsessa Ninette, joka pystyy hallitsemaan käärmeitä. Kolmikko löytää kolme suurta käärmeenmunaa, mitkä Arry kuitenkin tuhoaa säpäleiksi. Ninette ei voi antaa tätä anteeksi ja ystävysten tiet erkanevat.

Vuosia myöhemmin Kharras-Dimiin hyökätään ja koko kaupunki alistetaan uuden hallinnon alle. Kansa pakotetaan palvomaan taikakiveä, uuden hallitsijan Azimakin tahdosta. Ninetten perhe tapetaan ja Ninette ja Arry otetaan orjiksi Samitsan kaupunkiin. Sulwaen on tässä vaiheessa vaelluksella ja säästyy. Hän kuitenkin myöhemmin päätyy samaan kaupunkiin missä Arry ja Ninette ovat orjina. Arry, Ninette ja Sulwaen tahtovat vapauttaa kansan julman hallitsijan kynsistä, mutta pystyvätkö he siihen? Entä mitä ovat kauan sitten unohdetut jättiläiskäärmeet?

Heti kun kuulin tästä kirjasta, meni se lukulistan kärkeen. Tuhannen ja yhden yön tarinoista inspiroitunut Käärmeiden kaupunki ei voi olla huono, eikä se ole. Kirja piti jännityksessään aivan alusta viimeiseen lauseeseen saakka. (Ja ajatella, että tää on vielä suomalaista, ihan huippua!)
Tää kirja on kirjaimellisesti maaginen. Mä tykkäsin tästä jo aivan hirveästi ennen kuin olin edes aloittanut kirjan lukemisen mikä on muuten aika hassua. Käärmeiden kaupunki on eheä ja oikein mukava tiiliskivi fantasian ystäville. En kuitenkaan suosittele jos kärsit jonkinnäköistä käärmefobiaa, haha. :D

Tämän myötä kiinnostus heräsi Katri Alatalon muihinkin teoksiin, mm. Mustien ruusujen maa -trilogia kiinnostaa.

Sihinää ei kuulunut, eikä ääntäkään käärmeiden liikkeistä. Niin sulavasti ne lipuivat toistensa päällä. Kaiken yllä kuului vain yksi ääni, joka sanoi: "Tämä ei ole kuninkaiden kaupunki, tämä on käärmeiden kaupunki. Ja sinä olet yksi käärmeistä." s.299 

ELINA ROUHIAINEN - MUISTOJENLUKIJA (VÄKI #1)

Kuva pöllitty @goodreads

Mistä mulle: arvostelukappale
Teoksen nimi: Muistojenlukija (Väki #1)
Kirjailija: Elina Rouhiainen
Ilmestyy: Huomenna! 5.8.2017
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 320
Takakannesta:

16-vuotias Kiuru on enemmän kotonaan romaanien parissa kuin somessa tai edes koulukavereidensa kanssa. Hänen romaniäitinsä on katkaissut välinsä yhteisöönsä, ja Kiurun ainoa linkki romanitaustaansa on hänen dementiaa sairastava isoäitinsä.

Kiurulla on salaisuus: hän pystyy napsimaan toisten ihmisten muistoja kuin lintuja haaviin. Kun hän sattumalta törmää samankaltaisia kykyjä omaaviin romaniveljeksiin ja intialaistaustaiseen queergenderiin, Kiurulle avautuu aivan uusi todellisuus. Pian vallatussa talossa hengailevaan porukkaan liittyy myös Kiurun lapsuudenystävä Samuel, johon Kiuru on ollut jo pitkään ihastunut. Mitä paremmin Kiuru oppii tuntemaan uudet ystävänsä, sitä ristiriitaisemmaksi hänen suhtautumisensa käy. 

Mutta kun railo syntyy, se syntyykin yllättävään kohtaan. Vähitellen Väen salaisuudet alkavat paljastua, ja pian Kiuru tajuaa joutuvansa pakenemaan henkensä edestä. 

Muistojenlukija avaa Elina Rouhiaisen uuden urbaanin fantasiatrilogian. Sarjan ensimmäinen osa sijoittuu Itä-Helsinkiin ja avaa näkymän Suomessa oleskelevien paperittomien siirtolaisten elämään. Neliosaisella Susiraja-sarjallaan debytoinut Rouhiainen vakuuttaa uudella tarinamaailmallaan, joka nivoo yhteen realismia, fantasiaa ja nykyeurooppalaista kiertolaisuutta.

*   *   *

Olen aiemmin lukenut Elina Rouhiaiselta vain Susiraja -sarjan ensimmäisen osan (lue fiilikset täältä jos kiinnostaa). Pidin siitä, mutta en ole vielä saanut jatkettua kyseistä sarjaa, sillä muut kirjat ovat kiilanneet niiden ohi ja kirjastolainoja ei pysty ikuisesti pitämään itsellä. Oon yrittänyt metsästää Susirajaa kirpputoreilta ja nettikaupoista/torista/huutonetistä mutta huonolla menestyksellä. Ehkä mä vielä joskus tulevaisuudessa saan koko sarjan koristamaan hyllyäni.

Rouhiaisen uusin tulokas Muistojenlukija aloittaa Väki -nimisen sarjan ja myönnän, että pidän jo nyt enemmän Väestä kuin Susirajasta. (okei, oon tosiaan lukenut nyt vain molempien sarjojen aloitusosat. Mut you know, vahva mututuntuma.)

Päähenkilö on 16-vuotias Kiuru Salovaara, jolla on mielenkiintoinen ominaisuus: hän pystyy poimimaan toisten ihmisten muistoja, mitkä hän näkee lintujen muodossa. Tarina alkaa, kun Kiuru joutuu hyvästelemään altzeimerin taudin riuduttaman romani isoäitinsä. Hautajaisissa Kiuru ei tunne kuuluvansa romaniyhteisöön, mistä hänen äitinsä pakeni, mutta samalla hän ei voi vastustaa vahvaa tunnetta, että hän kuitenkin kuuluu sinne.

Kiuru tapaa sattumalta romaniveljekset Dain ja Nelun. Dai pystyy luomaan unia ja Nelu kykenee hallitsemaan ihmisten tunteita. Veljekset etsivät kaltaisiaan, ihmisiä joilla on samanlaisia kykyjä kuin heillä itsellään. He ovat onnistuneet löytämään intialaisen Harpreetin, hän kulkee nimellä Bollywood. Bollywood hallitsee aisteja ja on omien sanojensa mukaan queer as fuck. Pian Kiurun ystävä ja pitkäaikainen ihastus Samuel liittyy mukaan joukkoon. Samuelin avustuksella Kiuru ja kumppanit löytävät Väki -nimisen järjestön sivut, eikä aikaakaan kun järjestökin kiinnostuu näistä mielen erityiskykyjä omaavista nuorista.

Vaikka mystinen Dai sai sydämeni sykkimään (samoin viisas Nelu!) muodostui kirjan räväkästä rääväsuusta Bollywoodista mun aivan lempparini. Samuelista taas en oikeastaan välittänyt missään vaiheessa. :/ Kiuru oli samaistuttava, varsinkin hänen rakkautensa kirjoja kohtaan :D

Musta oli tosi jees, että tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin, vaikken pääkaupunkia niin hyvin vielä tunnekaan. Kirja on monikulttuurinen ja tässä ajassa kiinni. Tekstiä oli erittäin helppo ja mukava lukea, Rouhiainen on kehittynyt kirjoittajana huimasti. All in all ja pähkinänkuoressa: musta tämä oli parasta lukemaani Rouhiaista. Muistojenlukija valvotti mua yön pikkutunneille asti, koska en vain kyennyt lopettamaan lukemista. En todellakaan malta odottaa, että kuinka Kiurun ja kumppaneiden tarina jatkuu. 

Tässä jos jossain on suomalainen nuortenkirja mihin kannattaa tarttua. 

Kiitos Tammi arvostelukappaleesta!

 ”Elämä on livelähetys, mutta mä olen parhaimmillani vasta monen oton jälkeen.” s.154

”En tiedä. Rakastan kirjoja, koska ne saa mut tuntemaan asioita. sellaisia asioita, joista aina puhutaan. Mutta oikeassa elämässä mikään ei koskaan tunnu siltä.” s.283

ANGIE THOMAS - THE HATE U GIVE / VIHA JONKA KYLVÄT

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: The Hate U Give
Kirjailija: Angie Thomas
Ilmestynyt: 2017
Suomennos: Viha jonka kylvät / Otava / Syyskuu 2017 
Kustantaja: Walker Books
Sivumäärä: 438
Takakannesta:

"What's the point of having a voice if you're gonna be silent in those moments you shouldn't be?" 

Sixteen-year-old Starr lives in two worlds: the poor neighbourhood where she was born and raised and her posh high school in the suburbs. The uneasy balance between them is shattered when Starr is the only witness to the fatal shooting of her unarmed best friend, Khalil, by a police officer. Now what Starr says could destroy her community. It could also get her killed.

*   *   *

Tiesin jo ennen kirjan puoliväliä, että tästä nousisi yksi ylitse muiden tältä vuodelta. Ja mutu-tuntumani ei ollut väärässä. Tää ansaitsee kaikki ylistykset ja mä olen jo menossa Turun kirjamessuille syksyllä  (Angie Thomas on siellä!!). Noniin, fanityttöilyt sikseen.

Starr Carter on vasta 16-vuotias ja hän on joutunut todistamaan jo kahta murhaa. Uusimmassa tapauksessa Starrin lapsuudenystävä, Khalil, haavoittuu kohtalokkaasti poliisin luodeista. Khalil oli aseeton ja hän ei tehnyt mitään väärää ansaitakseen kohtalonsa. Khalil ammuttiin koska hän oli musta. Starrille taas on opetettu olemaan fiksu poliisin seurassa - kädet näkyvillä, puhu ainoastaan jos sinulle puhutaan, ei äkkinäisiä liikkeitä. Khalil ei koskaan saanut tätä opetusta.
Starrin elämää seurataan Khalilin kuoleman jälkeen, uskaltaako Starr avata suunsa ja kertoa mitä tuona Khalilin elämän vaatineena iltana tapahtui? Uskotaanko häntä? Khalilia on jo mediassa leimattu huumemyyjäksi, joten hänen kuolemansa on pyritty sen turvin oikeuttamaan. Mutta kun kaikki ei edelleenkään ole sitä miltä näyttää.

Suomalaiselle tämä kuulostaa ihan dystopialta, koska Suomessa poliisia arvostetaan ja näihin luotetaan. Kirja avaa silmiä uuteen maailmaan, mistä olin tietoinen ainoastaan uutisotsikoiden kautta. Sanomattakin selvää, että Black Lives Matter -liike on vaikuttanut kirjan syntyyn. 

Voimakas kirja, mikä jää kaivamaan mieltäsi vielä muutamaksi päiväksi kirjan lukemisen jälkeen. Vahva suositus, lue tämä. <3

“That's the problem. We let people say stuff, and they say it so much that it becomes okay to them and normal for us. What's the point of having a voice if you're gonna be silent in those moment you shouldn't be.”
*
“…people like us in situations like this become hashtags, but they rarely get justice.”

RAINBOW ROWELL - CARRY ON

Mistä mulle: kirppis/oma ostos
Teoksen nimi: Carry On
Kirjailija: Rainbow Rowell
Ilmestynyt: v. 2015
Suomennos: ei suomennettu
Kustantaja: St. Martin's Griffin
Sivumäärä: 528
Takakannesta:

Simon Snow is the worst Chosen One who's ever been chosen.

That's what his roommate, Baz, says. And Baz might be evil and a vampire and a complete git, but he's probably right.

Half the time, Simon can't even make his wand work, and the other half, he starts something on fire. His mentor's avoiding him, his girlfriend broke up with him, and there's a magic-eating monster running around, wearing Simon's face. Baz would be having a field day with all this, if he were here — it's their last year at the Watford School of Magicks, and Simon's infuriating nemesis didn't even bother to show up.

Carry On - The Rise and Fall of Simon Snow is a ghost story, a love story and a mystery. It has just as much kissing and talking as you'd expect from a Rainbow Rowell story - but far, far more monsters.

*   *   *

Niina (Yöpöydän kirjat -blogista) järjestää Prideviikon lukutempauksen, mikä siis alkaa tänään.

En ole hirveän montaa teosta lukenut Rainbow Rowellilta (Fangirl, Eleanor & Park, Kindred Spirits ja nyt Carry On), mutta lasken hänet nykyisin silti yhdeksi lempikirjailijakseni. Tai noh, onhan tuossa jo aika paljon.. :D

Carry Onissa Simon ja Baz käyvät viimeistä vuottaan Watfordissa. Mua harmittaa, kun tämä ei ole mikään sarja. Olisin niin mielelläni lukenut enemmän Bazin ja Simonin aiemmista vuosista Watfordin koulussa. Simon on "valittu/the chosen one", jonka on ennustettu päihittävänsä pahan voiman Hundrumin, joka on jo kauan yrittänyt tuhota taikamaailman. Tämän 'tehtävän' rinnalla, Simon on luvannut auttaa Bazia selvittämään, kuka tai mikä tappoi tämän äidin.

Simon ja Baz ovat jo tuttuja Rowellin edelllisestä teoksesta nimeltä Fangirl, missä Simon & Baz seikkailivat Cathin fanifiktiossa. Carry On ei kuitenkaan ole mitenkään muuten yhteyksissä Fangirl -kirjaan, vaan on aivan omansa.

Tiesin alustavasti, että kirjassa seikkailee Simon ja Baz ja että heidän välilleen muodostuu suhde. Mutta tässä kirjassa on myös oikeasti juoni! En tiedä, miksi se tuli mulle niin suurena yllätyksenä.. :--D

Tosiaan, tätä vertaa luonnollisesti Harry Potteriin ja se on ihan ok, koska niin sen on tarkoituskin. Alussa mä vertailin ja hain yhtäläisyyksiä Carry Onin ja Harry Potterin välillä(Simon = Harry, Baz= Draco, Watford=Hogwarts/Tylypahka jne.), mutta jossain, ehkä noin puolessa välissä, vertailu vain loppui kuin seinään ja Simon oli vain Simon ja Baz vain Baz.

Musta tää oli aidosti hauska(niinkuin RR:n kirjat yleensäkin) nauroin ääneen joillekin lauseille ja varsinkin loitsujen nimille. Kaiken kaikkiaan, musta tää oli aivan sairaan söpö! En tiedä mikä siinä on, mutta Rainbow Rowellin kirjoissa on vain sitä jotain mille mä sytyn alta aikayksikön. :D

“He's still looking in my eyes. Staring me down like he did that dragon, chin tilted and locked. "I'm not the Chosen One," he says. I meet his gaze and sneer. My arm is a steel band around his waist. "I choose you," I say. "Simon Snow, I choose you.”

SIMON VS. THE HOMO SAPIENS AGENDA - BECKY ALBERTALLI

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: Simon vs. The Homo Sapiens Agenda
Kirjailija: Becky Albertalli
Ilmestynyt: v. 2015
Suomennos: Minä, Simon, Homo Sapiens / ilmestyy 4/2017 / Otava
Kustantaja: Balzer + Bray
Sivumäärä: 303
Takakannesta:

Sixteen-year-old and not-so-openly gay Simon Spier prefers to save his drama for the school musical. But when an email falls into the wrong hands, his secret is at risk of being thrust into the spotlight. Now Simon is actually being blackmailed: if he doesn’t play wingman for class clown Martin, his sexual identity will become everyone’s business. Worse, the privacy of Blue, the pen name of the boy he’s been emailing, will be compromised.

 With some messy dynamics emerging in his once tight-knit group of friends, and his email correspondence with Blue growing more flirtatious every day, Simon’s junior year has suddenly gotten all kinds of complicated. Now, change-averse Simon has to find a way to step out of his comfort zone before he’s pushed out—without alienating his friends, compromising himself, or fumbling a shot at happiness with the most confusing, adorable guy he’s never met.

*   *   *

Takakansi uhkasi, että lukija rakastuu Simoniin ja niin siinä kävi minunkin osaltani. En olekaan lukenut näin ihanaa kirjaa pitkään aikaan! Mikäköhän tässäkin on ollut, että se sai lähes ilmestymispäivästään saakka odottaa hyllyssäni lukuvuoroaan. Tähän kuuluu tarttua heti! Onneksi suomennos ilmestyy muutaman kuukauden kuluttua niin tämä pääsee kirjakauppojen hyllyihin kaikkien hypisteltäväksi. Nyt vain sormet ja varpaat ristiin, että kirja on yhtä hyvä kuin alkuperäiskielellä.

"It's a weirdly subtle conversation. I almost don't notice I'm being blackmailed."

Simon on lähettänyt sähköposteja samaa koulua käyvän Bluen kanssa jo jonkin aikaa. Kumpikaan, Simon ja Blue(jonka oikeaa identiteettiä en paljasta tässä koska juoni), eivät tiedä toistensa oikeita identiteettejä ja siksi he piiloutuvat nimimerkkiensä taakse: Jacques ja Blue. Simonin varomattomuuden vuoksi kuitenkin luokan pelle, Martin Addison, on lukenut Simonin lähettämiä sähköposteja ja Martin kiristää niillä nyt Simonia. Martin sai tietää sähköposteista, että Simon on homoseksuaali. Tästä ei tiedä kukaan muu kuin he kaksi (ja tietenkin Blue, joka on myös homo). Martinin on nyt helppo uhkailla Simonia. Hän käskee Simonin puhuvan Abbylle, Simonin kaverille, ja esitettävä Martinia paremmassa valossa. Jos Simon ei tee niin kuin Martin käskee, saa koko koulu tietää Simonin salaisuuden. Nyt myös Bluen paljastuminen on lähellä, vaikka kukaan tuskin osaisi nimimerkkiä yhdistää oikeaan henkilöön, mutta seurauksena olisi mahdollisesti se, että Blue ei välttämättä enää ikinä puhuisi Simonille.

Kirjan luvut olivat lyhyitä ja joka toinen luku sisälsi Simonin ja Bluen sähköposteja, jotka olivat kirjan parasta antia (ainakin mun mielestä). Simon VS. The Homo Sapiens Agenda on Becky Albertallin esikoisteos, eikä mun sanat riitä kertomaan kuinka ihana, söpö, hurmaava, valloittava, lumoava (ja lisää muita adjektiiveja) tämä kirja oli. Tästä kuoriutui oikea hyvän mielen kirja.
Oli hauskaa yrittää arvailla kuka Blue oikein oli, vaikka arvaukseni meni kuitenkin lopuksi aivan päin honkia. Martinista en pidä kyllä vieläkään yhtään, olkoon kuinka pahoillaan vain (#teamsimon).

Ps. Kiitos vielä Lotalle ja hänen tekemälleen jutulle tästä <3 Ilman sitä tämä kirja makoilisi varmaan vieläkin mun hyllyssä koskemattomana. 

Olen nyt vielä enemmän innoissani Becky Albertallin uudesta kirjasta, mikä julkaistaan huhtikuussa. Löysin tämän Albertallin omilta sivuilta:

"My second book is called The Upside of Unrequited, and it's scheduled to release in the US from Balzer + Bray/HarperCollins on April 11, 2017. It's a loose companion book to SIMON (same universe, different characters). It’s set outside Washington, DC, and it’s about the friends and family Abby left behind when she moved. The main character is a chubby, straight, Jewish girl named Molly."

"Why is straight the default? Everyone should have to declare one way or another, and it shouldn't be this big awkward thing whether you're straight, gay, bi, or whatever. I'm just saying."

★★★★★

SYYSPRINSSI - ANJA KAURANEN SNELLMAN

Teoksen nimi: Syysprinssi
Kirjailija: Anja Kauranen Snellman
Ilmestynyt: v. 1996 / elokuvakansi 2016
Kustantaja: WSOY / Bon-pokkari
Sivumäärä: 159
Takakannesta:

Syysprinssi on kertomus nuoruudesta ja hulluudesta. Se on surullisen sukupolven rakkaustarina, matka narsistien ajasta sitkeään depressioon.

"Minähän päätin katkaista ketjun. Minähän halusin kertoa heille totuuden nuoruudesta ja rakkaudesta, sellaisesta tunteeesta jonka kokee vain kerran, ja joka voi tehdä niin hulluksi että on valmis antamaan pois kaiken, ja josta ikävöi lopun elämäänsä juuri niitä asioita jotka kuvottivat eniten ja tuottivat pahimman kivun."

*   *   *

Niin kuin aikaisemmin olen täällä sanonutkin, että suomenkielinen kirjallisuus on aika vieras käsite mulle. Olenkin nyt ottanut asiakseni lukea ainakin yhden suomalaisen kirjan kuukaudessa:-D Syysprinssin mut innosti lukemaan telkkarissa pyörinyt traileri samannimisestä elokuvasta (sai ensi-iltansa 14.10). Minähän en tiennyt tästä mitään, lähdin lukemaan aivan sokkona ja voisin sanoa, että sekin toimi. Siitä kyllä tulee heti paljon mielenkiintoisempi, kun tietää vähän taustoja. Syysprinssi saikin mut kaivamaan tietoja ihmisistä hahmojen takaa.

Syysprinssi on elokuvakannella varustettu 159-sivuinen läpyskä, mikä on juuri sopivan kokoinen tarinalle: ei liian pitkä eikä liian lyhyt. Se kertoo minäkertojan (itse kirjailijan) nuoruuden suuresta ja hullusta rakkaudesta, syysprinssistä (esikuvana kirjailija Harri Sirola).

Minäkertoja vierailee syysprinssin luona mielisairaalassa, jossa syysprinssi on saanut sähköhoitoa depression hoitoon. Sen seurauksena hänen muistinsa on huonontunut roimasti. Minäkertoja kertoo hänelle heidän rakkaustarinansa.

Huh huh mikä kirja. Syysprinssi on omaelämäkerrallinen teos. Se on tarina kahden kirjailijan hullusta rakkaudesta. Se oli jotain juuri sellaista mitä aina välillä kaipaan ja mihin ihastuin ikihyviksi. Nyt mä haluan lukea myös 'syysprinssin' teoksia.
En tiedä, jotenkin tää veti hiukan sanattomaksi, joten yritin keksiä muutamia sanoja kuvatakseni teosta; Punk-henki ja kapina. 1980-luku. Kirjoittaminen. Ahdistuneisuus. Haikea. Koskettava. Intensiivinen. Nuoruus. Surullisen kaunis ja rakkaus mikä ei koskaan kuole.

"Useimmiten päädyimme kirjoittamaan lentämisestä, yhteisen huimauksen tunteesta.

'Kirjoitan kanssasi ihanasti' oli meidän rakkaudentunnustuksemme."

★★★★★