KATRI ALATALO - KÄÄRMEIDEN KAUPUNKI

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: Käärmeiden kaupunki
Kirjailija: Katri Alatalo
Ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 686
Takakannesta:

Tunnelista aavikon alta löytyy kolme suurta käärmeenmunaa. Äkkipikainen Arry tuhoaa munat Sulwaenin katsellessa avuttomana vieressä. Käärmeitä hallitseva Ninette ei voi antaa petosta anteeksi. Ystävyyteen syntyy kirvelevä railo.

Kun Kharras-Dimiin hyökätään ja kaupunkilaiset alistetaan uuden hallinnon alle, kolmikko joutuu tekemään kaikkensa selviytyäkseen hengissä. Orjat pakotetaan louhimaan Rashaz-jumalalle arvokasta kiveä. Tarvitaan kekseliäisyyttä ja ainutlaatuisia kykyjä, jotta valloitettu kansa saadaan vapaaksi orjuuden ikeestä.

Katri Alatalo tuo suomalaisille lukijoille tutumman keskiaikafantasian rinnalle Tuhannen ja yhden yön tarinoista inspiroituneen aavikkofantasian. Luvassa on runsaasti juonenkäänteitä, häikäilemättömiä ihmissuhdesotkuja ja ajankohtaisia teemoja magian sävyttäminä. Käärmeiden kaupunki henkii samaan aikaan kuumaa eksotiikkaa ja kylmää juonittelua.

*   *   *

Kharras-Dimin kaupungissa elää orpo Arry, joka pystyy muuttumaan keneksi tahansa, velhon oppipoika Sulwaen sekä prinsessa Ninette, joka pystyy hallitsemaan käärmeitä. Kolmikko löytää kolme suurta käärmeenmunaa, mitkä Arry kuitenkin tuhoaa säpäleiksi. Ninette ei voi antaa tätä anteeksi ja ystävysten tiet erkanevat.

Vuosia myöhemmin Kharras-Dimiin hyökätään ja koko kaupunki alistetaan uuden hallinnon alle. Kansa pakotetaan palvomaan taikakiveä, uuden hallitsijan Azimakin tahdosta. Ninetten perhe tapetaan ja Ninette ja Arry otetaan orjiksi Samitsan kaupunkiin. Sulwaen on tässä vaiheessa vaelluksella ja säästyy. Hän kuitenkin myöhemmin päätyy samaan kaupunkiin missä Arry ja Ninette ovat orjina. Arry, Ninette ja Sulwaen tahtovat vapauttaa kansan julman hallitsijan kynsistä, mutta pystyvätkö he siihen? Entä mitä ovat kauan sitten unohdetut jättiläiskäärmeet?

Heti kun kuulin tästä kirjasta, meni se lukulistan kärkeen. Tuhannen ja yhden yön tarinoista inspiroitunut Käärmeiden kaupunki ei voi olla huono, eikä se ole. Kirja piti jännityksessään aivan alusta viimeiseen lauseeseen saakka. (Ja ajatella, että tää on vielä suomalaista, ihan huippua!)
Tää kirja on kirjaimellisesti maaginen. Mä tykkäsin tästä jo aivan hirveästi ennen kuin olin edes aloittanut kirjan lukemisen mikä on muuten aika hassua. Käärmeiden kaupunki on eheä ja oikein mukava tiiliskivi fantasian ystäville. En kuitenkaan suosittele jos kärsit jonkinnäköistä käärmefobiaa, haha. :D

Tämän myötä kiinnostus heräsi Katri Alatalon muihinkin teoksiin, mm. Mustien ruusujen maa -trilogia kiinnostaa.

Sihinää ei kuulunut, eikä ääntäkään käärmeiden liikkeistä. Niin sulavasti ne lipuivat toistensa päällä. Kaiken yllä kuului vain yksi ääni, joka sanoi: "Tämä ei ole kuninkaiden kaupunki, tämä on käärmeiden kaupunki. Ja sinä olet yksi käärmeistä." s.299 

ELINA ROUHIAINEN - MUISTOJENLUKIJA (VÄKI #1)

Kuva pöllitty @goodreads

Mistä mulle: arvostelukappale
Teoksen nimi: Muistojenlukija (Väki #1)
Kirjailija: Elina Rouhiainen
Ilmestyy: Huomenna! 5.8.2017
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 320
Takakannesta:

16-vuotias Kiuru on enemmän kotonaan romaanien parissa kuin somessa tai edes koulukavereidensa kanssa. Hänen romaniäitinsä on katkaissut välinsä yhteisöönsä, ja Kiurun ainoa linkki romanitaustaansa on hänen dementiaa sairastava isoäitinsä.

Kiurulla on salaisuus: hän pystyy napsimaan toisten ihmisten muistoja kuin lintuja haaviin. Kun hän sattumalta törmää samankaltaisia kykyjä omaaviin romaniveljeksiin ja intialaistaustaiseen queergenderiin, Kiurulle avautuu aivan uusi todellisuus. Pian vallatussa talossa hengailevaan porukkaan liittyy myös Kiurun lapsuudenystävä Samuel, johon Kiuru on ollut jo pitkään ihastunut. Mitä paremmin Kiuru oppii tuntemaan uudet ystävänsä, sitä ristiriitaisemmaksi hänen suhtautumisensa käy. 

Mutta kun railo syntyy, se syntyykin yllättävään kohtaan. Vähitellen Väen salaisuudet alkavat paljastua, ja pian Kiuru tajuaa joutuvansa pakenemaan henkensä edestä. 

Muistojenlukija avaa Elina Rouhiaisen uuden urbaanin fantasiatrilogian. Sarjan ensimmäinen osa sijoittuu Itä-Helsinkiin ja avaa näkymän Suomessa oleskelevien paperittomien siirtolaisten elämään. Neliosaisella Susiraja-sarjallaan debytoinut Rouhiainen vakuuttaa uudella tarinamaailmallaan, joka nivoo yhteen realismia, fantasiaa ja nykyeurooppalaista kiertolaisuutta.

*   *   *

Olen aiemmin lukenut Elina Rouhiaiselta vain Susiraja -sarjan ensimmäisen osan (lue fiilikset täältä jos kiinnostaa). Pidin siitä, mutta en ole vielä saanut jatkettua kyseistä sarjaa, sillä muut kirjat ovat kiilanneet niiden ohi ja kirjastolainoja ei pysty ikuisesti pitämään itsellä. Oon yrittänyt metsästää Susirajaa kirpputoreilta ja nettikaupoista/torista/huutonetistä mutta huonolla menestyksellä. Ehkä mä vielä joskus tulevaisuudessa saan koko sarjan koristamaan hyllyäni.

Rouhiaisen uusin tulokas Muistojenlukija aloittaa Väki -nimisen sarjan ja myönnän, että pidän jo nyt enemmän Väestä kuin Susirajasta. (okei, oon tosiaan lukenut nyt vain molempien sarjojen aloitusosat. Mut you know, vahva mututuntuma.)

Päähenkilö on 16-vuotias Kiuru Salovaara, jolla on mielenkiintoinen ominaisuus: hän pystyy poimimaan toisten ihmisten muistoja, mitkä hän näkee lintujen muodossa. Tarina alkaa, kun Kiuru joutuu hyvästelemään altzeimerin taudin riuduttaman romani isoäitinsä. Hautajaisissa Kiuru ei tunne kuuluvansa romaniyhteisöön, mistä hänen äitinsä pakeni, mutta samalla hän ei voi vastustaa vahvaa tunnetta, että hän kuitenkin kuuluu sinne.

Kiuru tapaa sattumalta romaniveljekset Dain ja Nelun. Dai pystyy luomaan unia ja Nelu kykenee hallitsemaan ihmisten tunteita. Veljekset etsivät kaltaisiaan, ihmisiä joilla on samanlaisia kykyjä kuin heillä itsellään. He ovat onnistuneet löytämään intialaisen Harpreetin, hän kulkee nimellä Bollywood. Bollywood hallitsee aisteja ja on omien sanojensa mukaan queer as fuck. Pian Kiurun ystävä ja pitkäaikainen ihastus Samuel liittyy mukaan joukkoon. Samuelin avustuksella Kiuru ja kumppanit löytävät Väki -nimisen järjestön sivut, eikä aikaakaan kun järjestökin kiinnostuu näistä mielen erityiskykyjä omaavista nuorista.

Vaikka mystinen Dai sai sydämeni sykkimään (samoin viisas Nelu!) muodostui kirjan räväkästä rääväsuusta Bollywoodista mun aivan lempparini. Samuelista taas en oikeastaan välittänyt missään vaiheessa. :/ Kiuru oli samaistuttava, varsinkin hänen rakkautensa kirjoja kohtaan :D

Musta oli tosi jees, että tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin, vaikken pääkaupunkia niin hyvin vielä tunnekaan. Kirja on monikulttuurinen ja tässä ajassa kiinni. Tekstiä oli erittäin helppo ja mukava lukea, Rouhiainen on kehittynyt kirjoittajana huimasti. All in all ja pähkinänkuoressa: musta tämä oli parasta lukemaani Rouhiaista. Muistojenlukija valvotti mua yön pikkutunneille asti, koska en vain kyennyt lopettamaan lukemista. En todellakaan malta odottaa, että kuinka Kiurun ja kumppaneiden tarina jatkuu. 

Tässä jos jossain on suomalainen nuortenkirja mihin kannattaa tarttua. 

Kiitos Tammi arvostelukappaleesta!

 ”Elämä on livelähetys, mutta mä olen parhaimmillani vasta monen oton jälkeen.” s.154

”En tiedä. Rakastan kirjoja, koska ne saa mut tuntemaan asioita. sellaisia asioita, joista aina puhutaan. Mutta oikeassa elämässä mikään ei koskaan tunnu siltä.” s.283