SARAH J. MAAS: KESKIYÖN KRUUNU

Mistä mulle: arvostelukappale / Nimi: Keskiyön kruunu (Throne of glass #2) / Crown of Midnight / Kirjailija: Sarah J. Maas / Ilmestynyt: 2018 / Kustantaja: Gummerus / Sivumäärä: 453 / Takakannesta: 

Lasipalatsin valtaistuimella istuu mustasieluinen kuningas, joka hallitsee alamaisiaan rautaisella otteella. Celaena Sardothien voitti raa’an kamppailun ja hänet valittiin kuninkaan henkilökohtaiseksi salamurhaajaksi, Kuninkaan Miekaksi. Celaena ei kuitenkaan kumarra kruunua: salassa hän auttaa kuninkaan vihollisia pakenemaan, sillä hän tietää, että hänen palvelemansa mies on paha. Jokainen kuolema, jonka Celaena lavastaa, ja jokainen valhe, jonka hän kertoo, on uhka hänen rakkailleen ja hänelle itselleen.

Julkisivun ylläpitäminen käy entistäkin vaikeammaksi, kun Celaena tajuaa, ettei ole ainoa, joka hakee oikeutta. Juonittelu ja salailu mutkistavat hänen välejään kruununprinssi Dorianiin, kuninkaallisen vartioston kapteeni Chaoliin sekä kapinalliseen prinsessa Nehemiaan. Kohdatessaan vielä kuningastakin pahemman voiman Celaenan on päätettävä, millä puolella hän on ja minkä puolesta hän taistelee: vapautensa, sydämensä vai kuningaskunnan kohtalon...

*   *   *

Celaena Sardothien voitti itselleen Kuninkaan Miekan tittelin ja salamurhaa nyt kuninkaan käskystä. Hänen täytyy kestää uutta 'työtään' neljä vuotta ja hän on täysin vapaa ja hänen maineensa puhdistetaan. Hän ei kuitenkaan tee työtä käskettyä, vaan hän päästää uhrin aina pakoon, koska tietää kuninkaan olevan paha. 

Musta ensimmäinen osa oli hyvä, mutta tämän toisen osan myötä sarja vain paranee. Tässä toisessa osassa päästään luonnollisesti pintaa syvemmälle Erileaan, jossa jokainen Celaenan läheinen kohtaa valtavia haasteita ja hurjia seurauksia: Nehemian suunnitelma paljastuu, Dorian oppii itsestään jotain, mikä hänen on pidettävä salassa, Chaol saa selville ystävänsä oikean identiteetin.
Kirjassa esittäytyy myös muutama uusi hahmo, mm. puhuva ja sarkastinen ovenkolkutin Mort. Musta Mort on loistava ja saisi esiintyä kirjassa vähän useammin :D

Kirja päättyy kohtaan mikä jättää lukijan oitis janoamaan jatkoa sarjalle. Onneksi kolmas osa on ilmestynyt jo suomeksi, niin ei meidän tarvitse jatkoa tälle kirjalle enää odottaa!: )

"Hänen miekkansa liukui ulos huotrastaan lähes ääneti. Hän veti henkeä vapisten ja valmistautui siihen, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Nirallin silmät rävähtivät auki juuri kun Kuninkaan Miekka kohotti aseen hänen ylleen." s.10

MAGGIE STIEFVATER - THE RAVEN BOYS (THE RAVEN CYCLE #1)

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: The Raven Boys (The Raven Cycle #1)
Kirjailija: Maggie Stiefvater
Ilmestynyt: 2012 / ei suomenettu
Kustantaja: Scholastic Press
Sivumäärä: 448

Takakannesta: 

“There are only two reasons a non-seer would see a spirit on St. Mark’s Eve,” Neeve said. “Either you’re his true love . . . or you killed him.”

It is freezing in the churchyard, even before the dead arrive.

Every year, Blue Sargent stands next to her clairvoyant mother as the soon-to-be dead walk past. Blue herself never sees them—not until this year, when a boy emerges from the dark and speaks directly to her.

His name is Gansey, and Blue soon discovers that he is a rich student at Aglionby, the local private school. Blue has a policy of staying away from Aglionby boys. Known as Raven Boys, they can only mean trouble.

But Blue is drawn to Gansey, in a way she can’t entirely explain. He has it all—family money, good looks, devoted friends—but he’s looking for much more than that. He is on a quest that has encompassed three other Raven Boys: Adam, the scholarship student who resents all the privilege around him; Ronan, the fierce soul who ranges from anger to despair; and Noah, the taciturn watcher of the four, who notices many things but says very little.

For as long as she can remember, Blue has been warned that she will cause her true love to die. She never thought this would be a problem. But now, as her life becomes caught up in the strange and sinister world of the Raven Boys, she’s not so sure anymore.

*   *   *

Tässä vasta toinen kirja minkä sain luettua uudelleen luettua -haasteeseen :D Mulla on yrityksenä saada luettua koko sarja vielä tämän vuoden puolella. En ole koskaan lukenut sarjan neljättä ja viimeistä osaa. Tykkäsin (ja yhä edelleen tykkään) tästä sarjasta niin paljon, että en vain ole ollut valmis lukemaan viimeistä osaa, haha. ((Mutta ehkä mä olen nyt jo valmis lukemaan sen.))

The Raven Boys -kirjassa seurataan Blue Sargent nimistä 16-vuotiasta tyttöä. Blue asuu 300 Fox way -tiellä äitinsä ja tätiensä kanssa. Bluen äiti on meedio ja tämä on ennustanut, että Blue tulee surmaamaan elämänsä suurimman rakkauden suutelemalla.

Kirjan alussa Blue ja yksi tämän tädeistä, Neeve, ovat kirkomaalla odottamassa, että seuraavan 12 kuukauden aikana kuolevien henget kulkevat ohitse. Blue ei ole koskaan nähnyt henkiä kirkkomaalla, kunnes tällä kertaa hän näkee pojan, joka sanoo nimekseen Gansey. Neeve kertoo Bluelle, että Blue näkee Ganseyn hengen siksi, että Blue joko tappoi Ganseyn, tai että Gansey on Bluen elämän suuri rakkaus.

Pian Blue saa tietää, että Gansey on rikas opiskelija Aglionby -poikien yksityiskoulusta. Ganseyn kavereita ovat Adam, Ronan ja Noah, jotka kaikki käyvät siis tätä samaa yksityiskoulua. Bluen ja poikien välille muodostuu ystävyys, vaikka Blue piti poikia snobeina. 

Pian viisikko alkaa etsiä ley-linjoja ja haudattua/kadonnutta Welsh kuningasta Glendoweria. Gansey on yrittänyt löytää tätä siitä asti kun oli aivan pieni, mutta tuloksetta. Blue ja pojat eivät ole kuitenkaan ainoat, jotka etsivät ley-linjoja ja Welsh kuningasta.

Tää on yksi niistä sarjoista mikä saa mut hirveään nostalgian valtaan :-D Eikä tästä oo edes kauan aikaa milloin luin tämän ensimmäisen kerran (2015).

Tähän osaan on ympätty paljon - murha, haamuja ja henkiä, taikametsä, kadonnut kuningas.. ja musta se kaikki silti toimii, vaikka muistan kuinka sekaisin olin kaikesta ensimmäisellä lukukerralla. Ehkä kirja vaatii sen toisen lukukerran. Kirja on paikoitellen vähän hidastempoinen, mutta en valita silti, koska musta on ilo lukea Stiefvaterin tekstiä. Se on elävää ja tuntuu samalla kuin unelta. Rakastan kuinka hahmot tuntuvat kuin oikeilta ihmisiltä. Mä haluan samanlaisen kaveriporukan kuin Blue ja pojat! Musta kaikki tässä kirjassa esiintyvät hahmot ovat i-h-a-n-i-a. tuliko tämä selväksi haha

Oon lukenut Maggie Stiefvaterilta suomennetun Väristys -sarjan ensimmäisen osan ja musta on hassua, että ne molemmat on Stiefvateria. Mielestäni tämä sarja on paljon Väristystä parempi. :D Olis mahtavaa jos The Raven Cycle suomennettaisiin!

"Blue didn't reply. She wasn't interested in telling other people's futures. She was interested in going out and finding her own." s.9

ps. blogin ulkoasu sai kokea muutoksen. Oranssihtava väri lähti ja vaihtui tummaan:D Se edellinen leiska oli täällä yli puoli vuotta ja mulle se on henk. koht. ennätys, koska mä kyllästyn aina todella nopeasti blogin ulkoasuun. Katsotaan kauanko tämä täällä keikkuu:-D

HOLLY BOURNE - MIKÄ KAIKKI VOI MENNÄ PIELEEN?

Mistä mulle: arvostelukappale
Teoksen nimi: Mikä kaikki voi mennä pieleen?
Alkuperäinen nimi: How Hard Can Love Be?
Kirjailija: Holly Bourne
Ilmestynyt: 2016 / suomennos 2017
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 448
Sarjassa ilmestyneet:
Oonko ihan normaali?
Takakannesta:

Amber kaipaa edes ripausta rakkautta. Hänen äitinsä on muuttanut Kaliforniaan, mennyt uusiin naimisiin ja muuttunut ihan vieraaksi ihmiseksi. Amber toivoo kuitenkin, että pesti kesäleirin apuohjaajana äidin luona muuttaisi kaiken. Hänen pitää vain saada äitinsä irti perseleuka-Kevinin otteesta.

Ja sitten on koulun suosituin poika Kyle. Hän on fiksu, hauska, PIDEMPI KUIN AMBER ja häiritsevän kiva. Voisiko hän olla muka oikeasti kiinnostunut sarkastisesta Amberista, joka on varsinainen cheerleaderin vastakohta? Ja voiko Amber uskoa olevansa rakastamisen arvoinen, kun tärkeät ihmiset hänen elämässään ovat aiheuttaneet vain pettymyksiä? Ihastuksesta nyt ei voi ainakaan seurata mitään hyvää, kun kaikki muukin menee aina pieleen.

*   *   *

Mikä kaikki voi mennä pieleen? on itsenäinen osa Holly Bournen Normaali -trilogiaan. Ensimmäistä osaa Oonko ihan normaali? -kirjaa ei siis tarvitse lukea pystyäkseen nauttimaan tästä.

Amberiin tutustuttiin jo Holly Bournen edellisessä Oonko ihan normaali? -kirjassa.

Mikä kaikki voi mennä pieleen? alkaa lentokentältä. Amber on nousemassa lentokoneeseen mikä suuntaa Amerikkaan. Amber on menossa tapaamaan äitiään, joka muutti Atlantin toiselle puolelle perseleuka-Kevinin perässä pari vuotta sitten. Nyt onneksi Amber pääsee viettämään aikaa äitinsä kanssa pitkästä aikaa, eikä hänen tarvitse enää katsella isän uutta naista, eikä raivostuttavaa velipuolta koko kesänä! Nyt hän joutuu kestämään ainoastaan perseleuka-Keviniä.

Amber on palkattu leiriohjaajaksi äitinsä ja Kevinin perustamalle kesäleirille ja hänen odottamansa äiti-tytär -aika on kortilla. Kesäleirillä on toki muitakin ohjaajia, mm. prom king Kyle, joka on kaikkien mielestä hyvännäköinen.

Amber kuuluu Vanhojenpiikojen kerhoon Evien ja Lottien kanssa, minkä tytöt ovat yhdessä perustaneet Normaali -trilogian ensimmäisessä osassa. Musta hauskimpia kohtauksia olikin Skype keskustelut Evien, Lottien ja Amberin välillä. (Vanhatpiiat, unite!) Nautin paljon siitä, kuinka feminismi on tuotu tähän kirjasarjaan: se ei ole paasausta eikä kirja sisällä mitään puuduttavaa luentoa aiheesta.

Jos multa kysyttäisiin miten kuvailisin tätä kirjaa, valitsisin adjektiivin älykäs. Mikä kaikki voi mennä pieleen? on ajankohtainen, rehellinen ja napakka nuortenkirja. Vaikka tuntuu, että Amberin elämässä kaikki tuntuu menevän puskiin, niin ehkä aivan kaikkea ei kuitenkaan ole tarkoitettu menevän pieleen. Musta tämä osa oli lähes yhtä hyvä kuin edeltäjänsä. Ainoaa miinusta kirja saa sen kiirehditystä lopusta. Kirja ei taivu kliseisiin vaan on taattua Holly Bournea. 

KATRI ALATALO - KÄÄRMEIDEN KAUPUNKI

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: Käärmeiden kaupunki
Kirjailija: Katri Alatalo
Ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 686
Takakannesta:

Tunnelista aavikon alta löytyy kolme suurta käärmeenmunaa. Äkkipikainen Arry tuhoaa munat Sulwaenin katsellessa avuttomana vieressä. Käärmeitä hallitseva Ninette ei voi antaa petosta anteeksi. Ystävyyteen syntyy kirvelevä railo.

Kun Kharras-Dimiin hyökätään ja kaupunkilaiset alistetaan uuden hallinnon alle, kolmikko joutuu tekemään kaikkensa selviytyäkseen hengissä. Orjat pakotetaan louhimaan Rashaz-jumalalle arvokasta kiveä. Tarvitaan kekseliäisyyttä ja ainutlaatuisia kykyjä, jotta valloitettu kansa saadaan vapaaksi orjuuden ikeestä.

Katri Alatalo tuo suomalaisille lukijoille tutumman keskiaikafantasian rinnalle Tuhannen ja yhden yön tarinoista inspiroituneen aavikkofantasian. Luvassa on runsaasti juonenkäänteitä, häikäilemättömiä ihmissuhdesotkuja ja ajankohtaisia teemoja magian sävyttäminä. Käärmeiden kaupunki henkii samaan aikaan kuumaa eksotiikkaa ja kylmää juonittelua.

*   *   *

Kharras-Dimin kaupungissa elää orpo Arry, joka pystyy muuttumaan keneksi tahansa, velhon oppipoika Sulwaen sekä prinsessa Ninette, joka pystyy hallitsemaan käärmeitä. Kolmikko löytää kolme suurta käärmeenmunaa, mitkä Arry kuitenkin tuhoaa säpäleiksi. Ninette ei voi antaa tätä anteeksi ja ystävysten tiet erkanevat.

Vuosia myöhemmin Kharras-Dimiin hyökätään ja koko kaupunki alistetaan uuden hallinnon alle. Kansa pakotetaan palvomaan taikakiveä, uuden hallitsijan Azimakin tahdosta. Ninetten perhe tapetaan ja Ninette ja Arry otetaan orjiksi Samitsan kaupunkiin. Sulwaen on tässä vaiheessa vaelluksella ja säästyy. Hän kuitenkin myöhemmin päätyy samaan kaupunkiin missä Arry ja Ninette ovat orjina. Arry, Ninette ja Sulwaen tahtovat vapauttaa kansan julman hallitsijan kynsistä, mutta pystyvätkö he siihen? Entä mitä ovat kauan sitten unohdetut jättiläiskäärmeet?

Heti kun kuulin tästä kirjasta, meni se lukulistan kärkeen. Tuhannen ja yhden yön tarinoista inspiroitunut Käärmeiden kaupunki ei voi olla huono, eikä se ole. Kirja piti jännityksessään aivan alusta viimeiseen lauseeseen saakka. (Ja ajatella, että tää on vielä suomalaista, ihan huippua!)
Tää kirja on kirjaimellisesti maaginen. Mä tykkäsin tästä jo aivan hirveästi ennen kuin olin edes aloittanut kirjan lukemisen mikä on muuten aika hassua. Käärmeiden kaupunki on eheä ja oikein mukava tiiliskivi fantasian ystäville. En kuitenkaan suosittele jos kärsit jonkinnäköistä käärmefobiaa, haha. :D

Tämän myötä kiinnostus heräsi Katri Alatalon muihinkin teoksiin, mm. Mustien ruusujen maa -trilogia kiinnostaa.

Sihinää ei kuulunut, eikä ääntäkään käärmeiden liikkeistä. Niin sulavasti ne lipuivat toistensa päällä. Kaiken yllä kuului vain yksi ääni, joka sanoi: "Tämä ei ole kuninkaiden kaupunki, tämä on käärmeiden kaupunki. Ja sinä olet yksi käärmeistä." s.299 

HEL-YA 5.8.2017 (HELSINKI YOUNG ADULT LITERARY CONVENTION)

© Hel-YA twitter

Kauan odotettu Hel-YA (Suomen ihan eka, mutta toivottavasti ei vika, YA- fanitapahtuma!) oli nyt viime viikon lauantaina. Se järjestettiin Helsingin Suvilahdessa, ravintola Lämmössä.

Tapahtuma alkoi klo 13.15, mutta olin itse paikalla jo puoli tuntia aikaisemmin. Olin varannut aikaa mahdolliselle eksymiselle, mutta onnekseni en eksynyt, vaan löysin paikan päälle erittäin helposti :)

Kuusi tuntinen tapahtuma koostui paneelikeskusteluista ja kirjailijahaastatteluista. Musta koko ohjelma oli mielenkiintoinen ja inspiroiva. Ps. Musta tuli Salla Simukka ja Siri Kolu fanityttö. Kuulimme myös videotervehdyksiä mm. Cassandra Clarelta ja DIMILY -sarjan kirjoittajalta Estelle Maskamelta. Vaikka mulla ei ollut mitään tiettyä keskustelua/haastattelua mitä olisin odottanut ohjelmalta eniten, oli ehkä Holly Bournen Skype-haastattelu kuitenkin se yksi suurimmista. Harmi vain, että Skype pätki ja Holly Bournesta ei tahtonut saada selvää. Sille kuitenkaan kukaan ei voinut mitään, yhteydet nyt ovat mitä ovat.

Paikalla oli myös kirjakauppa Niden popup-myymälä. En sortunut ostamaan yhtään kirjaa täältä, mutta omia kirjojani raahasin signeerattavaksi, haha. 

Parasta mun mielestä oli Katri Alatalon tapaaminen ja lyhyt jutustelu hänen kanssa (#fangirl mun käÄRMEIDEN KAUPUNKI ON SIGNEERATTU ÄÄÄ) plus parin bloggarin tapaaminen.. Bookisteapartyn Katri ja Neverendiglyn Mira (OLI NIIN KIVA NÄHDÄ♥).

Ensi kerralla aion ottaa aikaisemmin selvää mahdollisista bloggarimiiteistä ja menen rohkeammin puhumaan ihmisille, ehkä se ei ole niin vakavaa jos teen itsestäni jonkun creeper stalkkaajan.. :'D

Negatiivistä sanottavaa mulla on ainoastaan liian lyhyistä tauoista keskustelujen välillä ja kahvilassa voisi olla enemmän vaihtoehtoja välipalaksi. Nämä kuitenkin on ihan anteeksiannettavia :)

TBR-listani kasvoi tämän tapahtuman myötä, miltä tuskin kukaan välttyi. Tässä kuitenkin oma listani mitkä kiinnostaa just nyt eniten:

> Emmi Itäranta - Teemestarin kirja
> Emmi Itäranta - Kudottujen kujien kaupunki
> Salla Simukka - Lumikki-trilogia
> Johanna Valkama - Itämeren Auri

Kiitän ja kumarran kutsuvieraslipusta, nautin paljon ajastani sekä keskusteluista ja toivon, että Hel-YA järjestetään ensi vuonna uudelleen! 

Päivän saldona Viha jonka kylvät ennakkokappale, Corildon postikortti sekä signeeraukset ♥