Näytetään tekstit, joissa on tunniste sarjakuva. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sarjakuva. Näytä kaikki tekstit

perjantai 22. kesäkuuta 2018

LUMBERJANES VOL. 1


Mistä mulle: oma ostos / Nimi: Lumberjanes / Kirjailija: Stevenson, Ellis, Watters, Allen / Ilmestynyt: 2014 / Kustantaja: BOOM! Studios / Sivumäärä: 128 / Takakannesta:
FRIENDSHIP TO THE MAX! At Miss Qiunzilla Thiskwin Penniquiqul Thistle Crumpet's camp for hard-core lady-types, things are not what they seem. Three-eyed foxes. Secret caves. Anagrams. Luckily, Jo, April, Mal, Molly, and Ripley are five rad, butt-kicking best pals determined to have an awesome summer together... And they're not gonna let a magical quest or an array of supernatural critters get in their way! The mystery keeps getting bigger, and it all begins here.

*   *   *

Lumberjanes on ihana♥ Siinä on vain yksi ja sama ongelma mikä monen muunkin sarjakuvan kohdalla: se saisi olla pidempi. Onneksi näitä on ilmestynyt kuitenkin kahdeksan numeroa (? korjatkaa jos oon väärässä.)
Lumberjanes sarjis seuraa viiden nuoren partio/kesäleirielämää. On mystinen metsä, joessa uiskentelee hirviöitä, Jetikin vilahtaa muutamassa ruudussa. Seikkailuja, missä tulee hyödyksi kaikki partiossa opitut taidot!
Ruudut ovat värikkäitä ja piirrosjälki miellyttää hirveästi mun silmää! Tää ensimmäinen osa oli oikeasti hauska, monessa kohtaa aidosti hymyilytti. Seuraavatkin osat lähtevät varmasti mun ostoskoriin.

“I solemnly swear to do my best Every day, 
And in all that I do, 
To be brave and strong, 
To be truthful and compassionate,
To be interesting and interested,
To respect nature, 
To pay attention and question 
The world around me, 
To think of others first, 
To ALWAYS help and protect my friends
Then there's a line about God or whatever 
And to make the world a better place 
For Lumberjane scouts 
And for everyone else.”

tiistai 5. kesäkuuta 2018

PAPER GIRLS #1-3 : BRIAN K. VAUGHAN


Mistä mulle: oma ostos / Nimi: Paper Girls / Kirjailija: Brian K. Vaughan, Cliff Chiang / Ilmestynyt: nro 1 v.2016 nro 2 v.2016 nro 3 v.2017  / Kustantaja: Image Comics / Sivumäärä: 128-144 / Takakannesta:
In the early hours after Halloween of 1988, four 12-year-old newspaper delivery girls uncover the most important story of all time. Suburban drama and otherworldly mysteries collide in this smash-hit series about nostalgia, first jobs, and the last days of childhood.

*   *   *
Oon ennen jättänyt kirjoittamatta mietteitäni sarjakuvista tänne, mutta nyt ajattelin korjata asian, sillä oon nyt alkanut lukemaan näitäkin enemmän. Saga on pitkään ollut mun ylivoimainen suosikki, mutta eilen illalla Paper Girls -sarjakuvan kolmas osa vei tämän sarjan mun lemppariksi. Tartuin Paper Girlsin ensimmäiseen osaan koska 1) Brian K. Vaughan 2) tätä on verrattu Netflixin Stranger Things -sarjaan mitä rakastan. Musta nää kaksi asiaa lupaa jo varsin hyvää!

Eletään vuotta 1988. Neljä 12-vuotiasta tyttöä (Tiffany, MacKenzie, KJ ja Erin) jakavat työkseen sanomalehtiä aamuöisin. Halloween yönä heidän kimppuunsa hyökkää muutama teini ja yksi heistä varastaa Tiffanyn radiopuhelimen. Tytöt lähtevät jahtaamaan teinipoikia ja päätyvät hylättyyn taloon, mistä löytyy aikakone. Pian tarinaan päätyy mukaan avaruusolioita ja uusia maailmoja! Tarina tarjoaa heti äksöniä eikä tarvitse odotella, että koska tarina potkaistaan käyntiin.

Kaikki on varsin sekavaa ensimmäisessä osassa, enkä lukenut toista osaa todellakaan heti ensimmäisen osan loputtua. Olin vähän pettynyt ekaan osaan, koska Saga on niin hyvä, niin tottakai oletin, että tämäkin olisi. Kun annoin uuden mahdollisuuden tälle sarjalle ja jatkoin toisen osan pariin, yllätyin kun aloin vähän syttymään tästä. Kolmas osa oli se, mikä sai mut rakastumaan tähän sarjaan ja se hyppäsi Sagankin yli. Paper Girls on vähän kuin Saga, se paranee jokaisen osan myötä. (vaikka kolmannessakin osassa ollaan vielä vähän ulapalla, että mitä on tapahtunut (niin hahmot kuin ehkä lukijakin. Mutta se on ehkä tarkoituskin..?)
Yksi asia mikä on ollut ihanaa katseltavaa jokaisessa osassa on värimaailma:


















😍😍😍

perjantai 23. helmikuuta 2018

PRINSSI CHARLESIN TUNTEET JA NOUSU J& TUHO - LIV STRÖMQUIST

Mistä mulle: arvostelukappale
Teoksen nimi: Prinssi Charlesin tunne
Alkuperäinen nimi: Prins Charles känsla
Kirjailija: Liv Strömquist
Ilmestynyt: 2010 / suom. 2017
Kustantaja: Sammakko
Sivumäärä: 132
Takakannesta:
”What is love?” kysyi saksalainen eurodance-artisti Haddaway jo vuonna 1993. Prinssi Charlesin tunne on kymmenen sarjakuvan mittainen odysseia, jossa Liv Strömquist etsii vastausta tähän kysymykseen. Hän ehtii kysyä myös joukon muita kysymyksiä, kuten: Miksi miesten on mahdoton puhua tunteista? Oliko Ronald Reaganin vaimo kommunisti? Mitä mustasukkaisuus on? Miksi kaikki rakastavat Raymondia, vaikka Raymond vihaa kaikkia naisia? Länsimaisen kulttuurin totuuksia riemukkaasti kyseenalaistava Strömquist tutkii Prinssi Charlesin tunteessa parisuhdetta, romanttista rakkautta ja avioliittoa – sekä niihin kuuluvia valta-asetelmia ja hullunkurisia ehtoja, joita olemme tottuneet pitämään normaaleina ja jopa ”romanttisuuden” määritelmänä. Strömquist kuljettaa kirpeän humoristista analyysiaan läpi historian ja kulttuurien ja tarjoaa lukijalle virkistäviä, vapauttavia oivalluksia.

*   *   *

Mistä mulle: arvostelukappale
Teoksen nimi: Nousu & Tuho
Alkuperäinen nimi: Uppgång & fall
Kirjailija: Liv Strömquist
Ilmestynyt: 2016 / suom. 2017
Kustantaja: Sammakko
Sivumäärä: 133
Takakannesta:
Miksei kukaan puutu maailmanlaajuiseen ongelmaan nimeltä äärimmäinen rikkaus? Miksi etsimme mindfulnessia itämaisista opeista, vaikka oma länsimainen, kapitalistinen järjestelmämme on historiallisesti täysin ylivoimainen mitä tulee hetkessä elämiseen? Miksi Chris O’Neill tunsi heti jotain aivan erityistä prinsessa Madeleinea kohtaan? Entä miksi vasemmistolla menee niin surkeasti? Nousu ja tuho käsittelee kapitalismia, yhteiskuntaluokkia ja varallisuuden jakamista.

Nousu ja tuho on tuttuun tapaan pullollaan tietoa, nerokkaita oivalluksia ja hillitöntä huumoria. Liv Strömquist on terävän yhteiskuntakritiikin ja koomisen ajoituksen mestari.


*  *  *
Ensimmäiset sarjakuva-albumit sarjakuva haasteeseen! Wohoo👏🏻
Liv Strömquistin sarjakuvat ovat mainioita. Hauskoja ja kantaaottavia. Luin ensimmäiseksi Prinssi Charlesin tunne -sarjakuva-albumin, mikä näistä kahdesta oli mun mielestä parempi. Se sisältää kymmenen sarjakuvaa, mitkä ovat muutaman sivun mittaisia. Strömquist pureutuu Prinssi Charlesin tunne -albumissaan rakkauteen ja parisuhteeseen. Hän tuo esiin mm. ajatuksen siitä, että miksi TV-sarjoissa (Miehen puolikkaat, Kaikki rakastavat Raymondia..) huumori on usein sitä, että miehet valittavat avioliitosta ja parisuhteesta, naisista. Sarjakuva-albumi avasi silmiä, mutta paikka paikoin ääretön kärjistys alkoi ottamaan hermoon.

Nousu ja tuho sen sijaan tarjosi kuusi sarjakuvaa höystettynä ajatuksilla mm. miksi vasemmistolla menee huonosti, miksi ja miten Chris O'Neill (Prinsessa Madeleinen mies) on menestynyt.
Sarjakuvat eivät olleet kovin pitkiä, mutta tuntui, että tätä lukiessa tuli pienoinen ähky. Nousu & tuho -sarjakuva-albumia joutui siis jakamaan muutamalle illalle, kun taas Prinssi Charlesin tunne meni illassa.

Piirrosjälki on melko yksinkertaista molemmissa, mutta se on juuri toimiva. Aiheet ovat vakavia, mutta molemmissa sarjakuvissa oli juuri oikeaan kohtaan tuotu komiikkaa. Tai ainakin mut molemmat sarjakuvat sai nauramaan välillä jopa ääneen :D 
Prinssi Charlesin tunne on täysin mustavalkoinen, mutta Nousu ja tuho tarjosi vähän väriä, mikä oli kiva yllätys.

Liv Strömquistin sarjakuvat olivat todella mieluisia. Nyt mun täytyy etsiä käsiini ensimmäinen suomennettu Strömquist sarjakuva nimeltä Kielletty hedelmä! :)

perjantai 19. tammikuuta 2018

VIHAN JA INHON INTERNET - EMMI NIEMINEN & JOHANNA VEHKOO

Mistä mulle: kirjasto
Teoksen nimi: Vihan ja inhon internet
Kirjailija: Emmi Nieminen ja Johanna Vehkoo
Ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Kosmos
Sivumäärä: 147
Takakannesta:
Internet täyttyy toinen toisistaan julmemmista äänistä. Seksismi, misogynia ja rasismi ovat jo arkipäivää sosiaalisessa mediassa ja jopa joidenkin poliitikkojen retoriikassa. Verkkovihan kohteeksi joutuvat tyypillisesti naisoletetut ja vähemmistöjen edustajat. Vihapuhetta oikeutetaan sananvapaudella, mutta sen vaikutus on päinvastainen: monet naiset pelkäävät ottaa kantaa mielipiteitä jyrkästi jakaviin aiheisiin.

Verkon misinformaatioon erikoistunut tutkiva toimittaja Johanna Vehkoo pureutuu yhdessä kuvataiteilija Emmi Niemisen kanssa vihapuheeseen journalistisen sarjakuvan keinoin. Tuloksena on vavahduttava teos, joka auttaa ymmärtämään yhtä aikamme ikävimmistä ilmiöistä monesta näkökulmasta ja tarjoaa vertaistukea ja neuvoja  vihapuheen kohteeksi joutuneille.
*   *   *
En osannut jotenkin ajatella ennen kuin luin Vihan ja inhon internetin, että kuinka laaja ilmiö verkkoviha (ja varsinkin naisiin kohdistuva verkkoviha) on. En vain ollut antanut asialle sen kummempia ajatuksia. Tottakai tiesin, että sitä on, mutta tämä avasi sitä kohtaan silmät aivan uudella tavalla. Huolestuttavinta on, että tällaisia kirjoja tarvitaan. Teos myös neuvoo, kuinka toimia jos joutuu itse verkkovihan kohteeksi.

Vihan ja inhon internet on journalismia sarjakuvan muodossa. Kirjassa on yksilökertomuksia (tässä ei käytetä peitenimiä, kaikki esiintyvät omana itsenään) mitkä perustuvat haastatteluille ja taustamateriaaliin. Verkkoviha arkipäiväistyy koko ajan ja vihapuherikokset jäävät poliisilta tutkimatta. Niin mahtava kuin some osaa ollakin, on se mahdollistanut myös verkkovihan leviämisen aivan uusilla tavoilla.
Emmi Niemisen luomat kuvat ovat pehmeitä ja tummanpuhuvia. Sama värimaailma toistuu sivuilla kuin mitä kannessa.



















Tää oli mykistävä. Mä en osaa tähän hetkeen sanoa mitään muuta.
Takaisin ylös