NIIN KUIN ME OLISIMME KAUNIITA : GIN PHILLIPS

Mistä mulle: arvostelukappale / Nimi: Niin kuin me olisimme kauniita / Alkuperäinen nimi: Fierce Kingdom / Kirjailija: Gin Phillips / Ilmestynyt: 2017 / suom. 2018 / Kustantaja: S&S / Sivumäärä: 301 / Takakannesta:

Eläintarha on jo melkein tyhjillään, kun Joan ja hänen nelivuotias poikansa lähtevät vihdoin kohti portteja. Heillä on ollut hauska iltapäivä, mutta nyt on aika päästä kotiin. Portilla Joan näkee kuitenkin jotain, mikä saa hänet ryntäämään paniikin vallassa takaisin eläintarhan uumeniin.

Seuraavan kolmen tunnin ajan - koko romaanin ajan - Joan ja hänen poikansa Lincolnin elämä on vaarassa. Kuin eläimet heidät on suljettu tarhaan, jossa he piilottelevat ja lopulta pakenevat henkensä edestä. Koko ajan Joan tuntee poikansa pienen ruumiin ja sydämen sykkeen tiiviisti itseään vasten. 

Niin kuin me olisimme kauniita on mestarillinen trilleri ja väkevä kuvaus siitä eläimellisestä vaistosta, joka yhdistää vanhemman ja lapsen. Se kysyy, mihin saakka olemme valmiita menemään suojellaksemme rakkaitamme.

*   *   *

Joan on nelivuotiaan poikansa, Lincolnin, kanssa eläintarhassa. Porteilla kuitenkin kuuluu aseen laukauksia ja Joan ottaa Lincolnin syliinsä ja tekee mitä muutkin: juoksee takaisin eläintarhaan. Joku metsästää eläintarhassa, mutta ei eläimiä. Tästä kuviosta alkaa koko romaanin mittainen selviytymistrilleri.

Alku oli kiinnostava, mutta kun olin lukenut yli puolivälin, mua alkoi kyllästyttämään. Vaikka jännitys pysyi yllä koko ajan, jatkuva piilossa oleminen ja Joanin ajatukset Lincolnin turvallisuudesta alkoi vain tylsistyttämään. Avoin loppu ärsytti mua myös. Joissakin kirjoissa se toimii, mutta tässä se ärsytti. Haluaisin avata tätä enemmän, mutta sitten se olisi juonipaljastus:D Mutta pidin lukemastani, vaikka jossain kohti vähän kyllästytti ja ärsytti. Phillips on mielestäni onnistunut hyvin kuvailemaan Joanin tuntemaa paniikkia ja huolta Lincolnista. Kyllä tämä teos sai mut kiinnostumaan Gin phillipsin muistakin teoksista. Toivottavasti niitä löytyy kirjastosta!:)

"Aidan tarkoituksena on pitää ihmiset ulkona ja eläimet sisällä", Lincoln sanoo. Joania ei ole koskaan harmittanut yhtä paljon, että Lincoln noudattaa aina sääntöjä.

"Tänään säännöt ovat muuttuneet", hän sanoo. "Nyt ovatkin voimassa hätätilasäännöt. Niiden mukaan me menemme piiloon niin, että se mies, jolla on ase, ei löydä meitä." s.44

HE HUKKUVAT ÄITIENSÄ KYYNELIIN : JOHANNES ANYURU

Mistä mulle: arvostelukappale / Teoksen nimi: He hukkuvat äitiensä kyyneliin /Alkuperäinen nimi: De kommer att drunkna i sina mödrars tårar / Kirjailija: Johannes Anyuru / Ilmestynyt: 2017 / suom. 2017 / Kustantaja: S&S / Sivumäärä: 303 / Takakannesta:

Eräänä talvi-iltana kolme Isisin kannattajaa hyökkää kirjakauppaan. Kiistellyn taiteilijan esiintyminen katkeaa laukauksiin, paniikki pääsee valloilleen. Osa yleisöstä jää panttivangeiksi. Mutta kesken hyökkäyksen nuori nainen, jonka tehtävänä on videoida tapahtumat, kääntyy kumppaninsa puoleen ja kuiskaa: Tämä on väärin. Meidän ei pitäisi olla täällä. Meidän pitäisi häipyä.

Kaksi vuotta myöhemmin kirjailija vierailee naisen luona oikeuspsykiatrian klinikalla. Hän ojentaa kirjailijalle nipun paperia, tarinansa.

Nainen sanoo tulevansa tulevaisuudesta.

He hukkuivat äitiensä kyyneliin on dystopia apartheid-yhteiskunnasta, jossa europpalaisista arvoista on tullut totalitäärisiä totuuksia, mutta myös tarina rohkeasta yrityksestä luoda vaihtoehtoisia versioita hirvittävälle tulevaisuudelle.

*   *   *

Tarina alkaa siitä kun Ruotsissa Christian Hondon sarjakuvaliikkeeseen tehdään terrori-isku. Paniikkia, panttivankeja. Nainen, joka videoi terrori-iskua muistaa eläneen saman tilanteen joskus aikaisemmin. Paria vuotta myöhemmin, sama nainen, istuu oikeuspsykiatrian klinikalla ja kirjailija vierailee. Nainen on kirjoittanut tarinansa paperille ja ojentaa sen vierailijalle.

Mulle tästä ei jäänyt käteen oikein mitään, koska tää ei vain avautunut mulle. Päällimmäisenä fiiliksenä on hämmennys (ulisin tästä jo instagramissa). Mitä mä luin? Teki mieli jättää kesken, mutta uskoin vakaasti, että lopussa kaikki selviää. No ei selvennyt, enemmänkin loppu vain lisäsi hämmennystä. Oliko kirja vain niin korkeatasoista kirjallisuutta, että minä en vain kyennyt sitä suomea ymmärtämään? En tiedä. Vaatii ehdottomasti toisen lukukerran. Mua niin harmittaa, koska takakannen perusteella kirja vaikutti niin mielenkiintoiselta, mutta todellisuudessa se jäi hyvin kaukaiseksi lukukokemukseksi.

"Al-salam alaikum." Rauhaa. Sillä sanalla hän tervehti minua. Kolmesta terroristista ainoa, joka oli selvinnyt hengissä helmikuun seitsemännentoista päivän iskusta - ensimmäinen sana, jonka hän sanoi minulle, oli: "Rauhaa." s. 51

YKSI : SARAH CROSSAN

Mistä mulle: arvostelukappale
Teoksen nimi: Yksi
Alkuperäinen nimi: One
Kirjailija: Sarah Crossan
Ilmestynyt: 2015 / suom. 2018
Kustantaja: Kustantamo S&S
Sivumäärä: 436
Takakannesta:

Teini-ikäiset Grace ja Tippi eivät siedä, että heitä tuijotetaan, mutta he ovat tottuneet siihen. He ovat siamilaiset kaksoset, yhtä kaikin mahdollisin tavoin. He toivovat enemmän kuin mitään muuta, että heidät nähtäisiin yksitellen, kumpikin vuorollaan, kahtena erillisenä ihmisenä kuten muutkin. He haluavat oikeita, omia ystäviä. Entä rakkaus? Kun vanhemmilla ei ole varaa jatkaa tyttöjen kotikoulutusta, heidän täytyy mennä tavalliseen kouluun muiden nuorten armoille. Vaikka muutos ei ole helppo, samalla avartuu maailma.

Mutta Tippin ja Gracen edessä on raastava valinta. Heidän on tehtävä päätös, joka voi muuttaa heidän elämänsä peruuttamattomasti… Koskettava ja poikkeukselliseen proosarunon muotoon kirjoitettu romaani kertoo identiteetistä, sisaruudesta ja rakkaudesta ja kysyy tärkeän kysymyksen: mitä sielunsisaruus todella merkitsee?

Irlantilaisen SARAH CROSSANIN Yksi voitti ilmestyttyään lukuisia nuortenkirjapalkintoja, muun muassa arvostetun CILIP Carnegie -mitalin vuonna 2016.

*   *   *
"Tässä
me olemme.

Ja olemme elossa.

Eikö se ole ihmeellistä?

Että onnistuimme
ylipäätään
olemaan. " s.9

Tää oli jotenkin tosi freesi! Tykkäsin hirveästi, ihan ehdoton lemppari tämän vuoden luetuista  nuortenkirjoista.

Grace ja Tippi ovat siamilaiset kaksoset. He ovat toisissaan kiinni vyötäröstä alaspäin. Ennen kaikkea he toivovat, että heidät nähtäisiin erillisinä ihmisinä, aivan kuten muutkin. Grace ja Tippi kävivät kotikoulua siihen asti kunnes heidän hyväntekijöiltä loppui lahjoitukset. Tyttöjen on siis aika siirtyä kotikoulusta tavalliseen kouluun, sellaiseen mitä muutkin 16-vuotiaat käyvät. Grace ja Tippi aloittavat lukion toisen luokan. Luonnollisesti tytöt pelkäävät tuijotuksia ja kiusatuksi tulemista. Kirja myös kysyy, että voiko siamilainen kaksonen rakastua. Ja mitä tapahtuu, kun toinen tytöistä rakastuu uuteen ystävään?

Tarinan kertojana toimii ainoastaan Grace, mistä vähän miinusta, koska myös Tippin päähän olisi ollut mukava päästä. Kirja on todella nopea lukuinen, koska se on kirjoitettu runon muotoon. Sen ei kannata kuitenkaan antaa pelästyttää, sillä teksti ei ole vaikea tajuista :-D Kirjan loppu tuntui vähän kiirehdityltä voipi johtua runomuodosta?.
Teos on sydäntäsärkevä ja ennen kaikkea tarina sisaruudesta. Tää kirja oli niin erilainen mitä muut! Oikein iloinen yllätys, en odottanut pitäväni tästä näin paljon. Edes se, että pystyin arvaamaan kuinka kirja päättyy ei haitannut mua.

Ya-lukuhaaste: kirja omalta TBR-listalta

ILTASATUJA KAPINALLISILLE TYTÖILLE - ELENA FAVILLI & FRANCESCA CAVALLO

Mistä mulle: arvostelukappale

Teoksen nimi: Iltasatuja kapinallisille tytöille

Alkuperäinen nimi: Good Night Stories for Rebel Girls

Kirjailija: Elena Favilli ja Francesca Cavallo

Ilmestynyt: 2016 / suom. 2017

Kustantaja: Kustantamo SS

Sivumäärä: 212

Takakannesta: 

Tätä kirjaa meiltä on kyselty! Maailmalla ilmiöksi noussut kirja Good Night Stories for Rebel Girls saadaan suomeksi. Upeasti kuvitettu kirja kertoo sadan erinomaisen ja itsenäisen naisen tarinan iltasadun muodossa. Jokaista tarinaa kuvittaa eri naistaiteilijan tekemä muotokuva. Kokonaisuutena kirja on komea kunnianosoitus naisille, kuvataiteelle ja jokaiselle tytölle, joka saa kyseisen kirjan yöpöydälleen. Se on taatusti vapauttavaa luettavaa myös vanhemmille, jotka kaipaavat lapsilleen monipuolisempia roolimalleja.

*   *   *

Olipa kerran kirja, mikä sisälsi sata tarinaa ihmeellisistä, itsenäisistä naisista iltasadun muodossa. Jokainen aukeama on omistettu yhdelle naiselle, missä on tästä sivun pituinen elämäkerta ja toisella sivulla on tästä muotokuva (mitkä ovat muuten toinen toistaan upeampia!♥). Naisia kirjassa on laidasta laitaan. Kleopatrasta Astrid Lindgreniin, Elisabet ensimmäisestä Simone Bilesiin ja Michelle Obamaan.

Iltasatuja kapinallisille tytöille on musta hyvä, vaikka yhden sivun mittaiset elämäkerrat jäivät vähän tyngiksi ja todella pintaraapaisuiksi. Ymmärrän, että tämä on tarkoitettu lapsille, joten pelkistetyt tarinat eivät tulleet edes yllätyksenä. Wikipedia oli monen sivun jälkeen kaveri :D Musta tää kirja oli myös mukavan monipuolinen. Mukana oli mm. japanilainen keisarinna (syntynyt n. 169-269) transtyttö Coy Mathis (syntynyt v. 2007). Oli kiva huomata kuinka sun ei tarvitse olla 50-vuotias ollaksesi saavuttanut jotakin ja että kirja ei ollut pelkkää historian havinaa 1600-luvulta.
Saisiko tälle mahdollisesti jatko-osan?