HE HUKKUVAT ÄITIENSÄ KYYNELIIN : JOHANNES ANYURU

Mistä mulle: arvostelukappale / Teoksen nimi: He hukkuvat äitiensä kyyneliin /Alkuperäinen nimi: De kommer att drunkna i sina mödrars tårar / Kirjailija: Johannes Anyuru / Ilmestynyt: 2017 / suom. 2017 / Kustantaja: S&S / Sivumäärä: 303 / Takakannesta:

Eräänä talvi-iltana kolme Isisin kannattajaa hyökkää kirjakauppaan. Kiistellyn taiteilijan esiintyminen katkeaa laukauksiin, paniikki pääsee valloilleen. Osa yleisöstä jää panttivangeiksi. Mutta kesken hyökkäyksen nuori nainen, jonka tehtävänä on videoida tapahtumat, kääntyy kumppaninsa puoleen ja kuiskaa: Tämä on väärin. Meidän ei pitäisi olla täällä. Meidän pitäisi häipyä.

Kaksi vuotta myöhemmin kirjailija vierailee naisen luona oikeuspsykiatrian klinikalla. Hän ojentaa kirjailijalle nipun paperia, tarinansa.

Nainen sanoo tulevansa tulevaisuudesta.

He hukkuivat äitiensä kyyneliin on dystopia apartheid-yhteiskunnasta, jossa europpalaisista arvoista on tullut totalitäärisiä totuuksia, mutta myös tarina rohkeasta yrityksestä luoda vaihtoehtoisia versioita hirvittävälle tulevaisuudelle.

*   *   *

Tarina alkaa siitä kun Ruotsissa Christian Hondon sarjakuvaliikkeeseen tehdään terrori-isku. Paniikkia, panttivankeja. Nainen, joka videoi terrori-iskua muistaa eläneen saman tilanteen joskus aikaisemmin. Paria vuotta myöhemmin, sama nainen, istuu oikeuspsykiatrian klinikalla ja kirjailija vierailee. Nainen on kirjoittanut tarinansa paperille ja ojentaa sen vierailijalle.

Mulle tästä ei jäänyt käteen oikein mitään, koska tää ei vain avautunut mulle. Päällimmäisenä fiiliksenä on hämmennys (ulisin tästä jo instagramissa). Mitä mä luin? Teki mieli jättää kesken, mutta uskoin vakaasti, että lopussa kaikki selviää. No ei selvennyt, enemmänkin loppu vain lisäsi hämmennystä. Oliko kirja vain niin korkeatasoista kirjallisuutta, että minä en vain kyennyt sitä suomea ymmärtämään? En tiedä. Vaatii ehdottomasti toisen lukukerran. Mua niin harmittaa, koska takakannen perusteella kirja vaikutti niin mielenkiintoiselta, mutta todellisuudessa se jäi hyvin kaukaiseksi lukukokemukseksi.

"Al-salam alaikum." Rauhaa. Sillä sanalla hän tervehti minua. Kolmesta terroristista ainoa, joka oli selvinnyt hengissä helmikuun seitsemännentoista päivän iskusta - ensimmäinen sana, jonka hän sanoi minulle, oli: "Rauhaa." s. 51

ELIITTI - KIERA CASS

Teoksen nimi: Eliitti
Alkuperäinen nimi: The Elite
Kirjailija: Kiera Cass
Ilmestynyt: vuonna 2012
Suomennos: vuonna 2016
Kustantaja: Pen & Paper
Kääntäjä: Laura Haavisto
Sivumäärä: 317
Sarjassa ilmestynyt:
Valinta
Takakannesta:

Valintaan osallistui alun perin kolmekymmentäviisi tyttöä. Nyt kun joukko on rajattu kuuden tytön Eliittiin, kilpailu prinssi Maxonin sydämestä muuttuu yhä raivokkaammaksi – ja America yrittää vieläkin selvittää todelliset tunteensa. Rakastaako hän Maxonia, joka voisi tehdä hänen elämästään tarumaista? Vai kuuluuko sydän ensirakkaudelle, Aspenille? 

America tarvitsee päätöksentekoon epätoivoisesti lisää aikaa. Muut Eliittiin kuuluvat tytöt kuitenkin tietävät täsmälleen, mitä haluavat – ja American mahdollisuudet päättää tulevaisuudestaan ovat lipeämässä hänen ulottumattomiinsa.

*   *   *

Hoi, mä luin Valinnan toisen osan, Eliitin. Ja kyllä, pidin siitä yhtä paljon kuin ensimmäisestä osasta. Kohta multa kysytään, että miksi mä sitten kidutan itseäni ja jatkan tämän sarjan parissa. Sitten mä vastaan, että siinä kun on sitä jotakin x-factoria, mikä saa mut haluamaan lukemaan lisää. vaikka se saakin mut välillä nauramaan sen typeryydelle ja heittämään kirjan seinään (tai ehkä se xfactor on just se). Valinta -sarja on mun guilty pleasure. Ja eikö kaikilla ole tämmöisiä sarjoja? No, mulla on nyt. 

JA musta ei oo mitään vikaa siinä, jos tästä sarjasta tykkää, se on todellakin okei. Se ei vaan iske muhun.

Tästä eteenpäin on luvassa lieviä juonipaljastuksia, lue omalla vastuulla.

Eli siis, Valintaan, Illéan omaan ja ah-niin-ihanaan-Unelmien poikamies -ohjelmaan, osallistui alunperin 35 tyttöä, joista tässä kakkos osassa on kyydissä mukana enää kuusi. Yksi heistä on päähenkilömme America Singer (kyllä, ammatiltaan laulaja) ja muut viisi, joista edes kirjailija itse ei tunnu välittävän, joten en minäkään.

Tässä toisessa osassa ei ole minkään näköistä juonta, toisin kuin ensimmäisessä osassa oli jokin punainen lanka. Eliitissä America haikailee vuoroin ensirakkautensa, samoilta kotikonnuilta peräisin olevan, Aspen Legerin (toimii nykyisin vartijana linnassa, missä Valintaan osallistuvat tytöt elävät kuningasperheen kanssa) perään ja toisessa hetkessä tulevan hallitsijan, prinssi Maxon Schreaven perään. American soutaessa ja huopaessa molempien miehen alkujen perään, kapinalliset hyökkäävät linnaan muutamiin otteisiin. Mitään hahmokehitystä ei tapahdu.

Nyt Valintaan osallistuneet pääsevät viettämään halloweenia, American ehdotuksesta. Maxon on tavalliseen tapaansa aivan kujalla kaikesta ja joutuu ottamaan selvää, että mikä ihme se halloween oikein on. Hetken päästä hän päättää, että koko linna juhlisi sitä. Valintaan osallistuvien tyttöjen perheetkin pääsevät mukaan rientoihin, jolloin America näkee pitkästä aikaa perhettään.

American ainoana ystävänä linnassa ollut Marleen(myös Valinnassa mukana) joutuu ruoskittavaksi, koska hänellä oli silmäpeliä erään linnan vartijan kanssa, eikä näin ollen ollut "uskollinen" prinssi Maxonille. Menikö multa tosiaan sitten kokonaan ohi se vartijan ruoskinta, vai ruoskittiinko siinä vain Marleen? Eikös vispilänkauppaan tarvitaan aina kaksi?

America on täydellinen Mary Sue -hahmo ja kaikki hänen tekemänsä ratkaisut osottautuvat viimeistään seuraavalla aukeamalla oikeiksi. Esim. kun yksi Valinta-tytöistä, Celeste, laukoi mielipiteitään Marleenista ja tämän suhteesta vartijaan = America suuttui ja kävi Celesten kimppuun.

Sairaalasiivessä hoitaja tulee kehumaan American riehumista "hyväksi tominnaksi" mitä "lähes kaikki ovat odottaneet." Näitä tapahtumia oli monia, missä America törttöilee ja toisella aukeamalla se kuitataan oikeaksi toiminnaksi. oikeesti mitä mä luen:DDD????

Kolmas osa "Ainoa" ilmestyy keväällä 2017.

ps. Tässä osassa paljastettiin Maxonin toinen nimi. Pidän erikoisista nimistä, mutta tässä ne on jostain toisesta sfääristä. Persoonalliset nimet kun on kuitenkin eri asia kuin typerät nimet. Maxonin koko nimi on Maxon Calix Schreave. miten se lausutaan

pps. Oon vähän pettynyt kun tässäkään osassa ei ollut ruususeremoniaa