ODININLAPSI - SIRI PETTERSEN

Mistä mulle: oma ostos
Teoksen nimi: Odininlapsi (Korpinkehät #1)
Alkuperäinen nimi: Odinsbarn (Ravneringene #1)
Kirjailijat: Siri Pettersen
Ilmestynyt: v. 2013
Suomennos: v. 2016
Kustantaja: Jalava
Sivumäärä: 614
Takakannesta:

Hirkalta puuttuu jotain, mikä kaikilla muilla on.

Jotain, mikä todistaisi, että hän kuuluu tähän maailmaan.

Jotain niin tärkeää, että ilman sitä hän on tauti.

Myytti.

Ihminen.

Kun Hirka on viidentoista, hän kuulee olevansa ihminen, odininlapsi – hännätön olento toisesta maailmasta. Mädän kantaja. Halveksittu. Pelätty. Ja nyt myös saalistettu: joku tahtoo tappaa hänet, jotta hänen salaisuutensa säilyisi ikuisesti. Mutta porteista on päässyt sisään myös vaarallisempia olentoja kuin hän…

*   *   *

En ole pitkään aikaan ollut näin innoissani jostakin trilogiasta. Odininlapsi! Nyt tuli kova opus Norjasta. Odininlapsi aloittaa Siri Pettersenin Korpinkehät trilogian ja ihmettelen ainoastaan sitä, että miksi en ole jo lukenut koko trilogiaa.

Tarina alkaa siitä, kun yrttikauppias Thorrald löytää punatuikkaisen päähenkilömme Hirkan vauvana lumihangesta. Thorraldin kauhuksi, vauvalla ei ole häntää, toisin kuin koko muun maailman väestöllä. Koska vauvalla ei ole häntää, hänen on oltava epäsikiö, sokeiden tekoa, ihminen. Thorrald kuitenkin väittää Hirkalle itselleen ja muille, Hirkan menettäneen häntänsä sudelle, kun tämä oli vauva. 

Eräänlaisen riitin (jossa yminmaalaisten taikavoimat, mahti, mitataan.) kautta pidetään yminväki puhtaana sokeista. Näin yminväki pysyy turvassa ja suojassa. Tarinat kuitenkin kertovat, että sokeat liikkuvat kivikehien, korpinkehien, kautta maailmojen välillä. Mutta sehän on vain puhetta, kukaan ei ole nähnyt sokeita satoihin vuosiin. (Jos niitä alunperin oli edes olemassakaan.)

Viisitoista vuotiaana ja oman riittinsä lähestyessä, Hirka kuitenkin kuulee isältään totuuden: Hirka on odininlapsi, ihminen, hännätön toisesta maailmasta. Hän on mädän kantaja ja häntä pelätään, väheksytään ja jopa vihataan. Hännättömyyden lisäksi Hirka ei osaa myöskään syleillä, eli käyttää maasta peräisin olevia voimia. Siksi siis Thorrald ja Hirka olivat aina matkustaneet ja Hirka pidetty erillään muista. Se ei ollutkaan johtunut laittomista yrteistä, joita Thorrald kauppasi.  Se kaikki johtui Hirkasta. Jos Hirka paljastuu kukaan ei tiedä kuinka hänen käy.

Hirkalla on kuitenkin ystävä (lapsuutensa kilpakumppani), ylhäistä ja Neuvoston jäsenten sukua oleva Rime. Hänestä ei kuitenkaan ole apua, sillä hänellä riittää tarpeeksi omissa ongelmissaan Neuvoston kanssa.

Korpinkehät ihastutti mua heti ensimmäiseltä sivulta lähtien, mutta mukaansa se imi vasta noin 300 sivun jälkeen. Musta on ihanaa kuinka se hyödyntää skandinaavista mytologiaa. Enkä muuten enää ihmettele, että miksi tämä on saanut huippusuosion Pohjoismaissa.

Miinusta ainoastaan töksähtelevistä lauseista, mitkä alkoi ärsyttää loppua kohden. Se ei kuitenkaan ole niin suuri miinus, että se estäisi mua sukeltamasta syvemmälle tähän saagaan! Pakko saada tietää, millainen loppurummutus toisesta osasta, Mädästä, alkaa.

★★★★☆