Teoksen nimi: Akvarelleja Engelin kaupungista
Kirjailija: Jukka Viikilä
Ilmestynyt: v. 2016
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 215
Takakannesta:
Arkkitehti haistaa laudankappaletta, haistaa syvään, sillä siitä alkaa hänen kuvitelmansa purkaminen.
Syksy 1816. Helsingin uudelleenrakennuskomitea on valinnut saksalaisen Johan Carl Ludvig Engelin arkkitehdikseen, ja hän on muuttanut perheineen kaupunkiin, joka on ”harvaan asuttu ulkosaariston kallioniemi, itämeren löytämätön helmi, enimmäkseen vaikeakulkuista vuorta”.
Vain kuusi vuotta, sanon Charlottelle. Onko arkkitehtia, joka kieltäytyisi kokonaisen kaupungin rakentamisesta, vaikka se nousisikin näin pimeään, kylmään ja syrjäiseen paikkaan?
Helsingistä ei koskaan tullut oikeaa kotia, mutta siitä tuli elämäntyö, jonka inhimillistä hintaa Engel puntaroi hiljaisissa mietteissään kuolemaansa saakka. Akvarelleja Engelin kaupungista on hänen fiktiivinen ”yöpäiväkirjansa” vuosilta 1816–1840.
Jukka Viikilä kirjoittaa kirkasta, runollista proosaa ja herättää eloon ajan, jolloin arkkitehdin näky kasvoi pienen pohjoisen maan pääkaupungiksi.
* * *
Aloitin lukemaan Jukka Viikilän esikoisromaania Akvarelleja Engelin kaupungista eräänä yönä ja lukaisin sen loppuun seuraavana aamuna. Nopeasti luettava, niin mikä ihme siinä kesti vain tarttua siihen? Jollain tavalla Finlandia-voittajat on aina vähän pelottavia.
Akvarelleja Engelin kaupungista on täynnä kuvitteellisia Johan Carl Ludvig Engelin yöpäiväkirjamerkintöjä. Keisarin palkkaama Engel sai tehtäväkseen suunnitella koko Helsingin. Tarkoitus oli jäädä Suomeen vain kuudeksi vuodeksi, mutta Engel jäikin loppuiäkseen.
Päiväkirjamainen, kaunis, runollinen ja hiukan tylsä. Niin kuin ehkä muutamalle muulle, jäi vuoden 2016 Finlandia-voittaja etäiseksi minullekin. Tarina aukesi hitaasti ja lopulta lukeminen tahtoi olla aikamoista tuskaa, mutta pakko oli lukea, kun kirjaston eräpäivä läheni liian nopeasti ja uudelleen lainaamisen mahdollisuutta ei ollut. (:D) Teos oli täynnä tarkkaan hiottuja lauseita ja mieleeni maalautui kuvia 1800-luvun Helsingistä. Kirja sai mut googlaamaan lisää juttuja Engelistä.
Kaunis teos, mutta ehkä se ei vain ole mulle. Annan kuitenkin neutraalin arvion:
Kaunis teos, mutta ehkä se ei vain ole mulle. Annan kuitenkin neutraalin arvion:
★★★☆☆
"Ystävällisintä, mitä voit ihmiselle tehdä, on rakentaa hänelle kaupunki."
Sama täällä, kaunista tekstiä, mutta ei vaan mun juttu. Ei uponnut yhtään, vaikka sen hienouden sinänsä ymmärränkin.
VastaaPoistaTiia
Onneksi en ole yksin tämän ajatuksen kanssa <3
PoistaEtäiseksi jäi täälläkin. Kaunis ja tylsä kiteyttää aika hyvin koko kirjan. Mutta samaan aikaan ymmärrän sen hehkutuksen. Monelle juuri tällainen kirjallisuus on kultaa ja melkein toivon, että se olisi minullekin. Vaan ei ole.
VastaaPoistaTuntuu ikävältä sanoa, mutta onneksi en ole yksin fiilisteni kanssa :D Kaunis kirja kylläkin.
PoistaSopiva kirja minulle, ihana <3
VastaaPoistaOi ihana<3 Olisipa ollut minullekin!
PoistaMulla olisi tämä nyt kesken bookbeatin kautta, mutta saa nyt nähdä, jaksanko lukea loppuun. Eniten ehkä tökkii se, että tämä ei mielestäni sovi lainkaan e-kirjaksi (tai niin ainakin yritän selitellä itselleni :D). Äiti kyllä osti tämän juuri omaksi, eli ehkä tämä joskus tulee luettua. :)
VastaaPoistaMullekin tuli mieleen ettei tämä ehkä sopisi e-kirjaksi.. Tai en tiedä. :D Jos tartut siihen niin toivottavasti tykkäät!
PoistaVähän samoissa tunnelmissa. Olin ajatellut jättää tämän lukematta, sillä kirja vaikuttaa liian hienolta makuuni, en usko että saisin tästä mitään. Lukematta jää!
VastaaPoistaHyvin sanottu. Siksi se taisi mennä multakin jostain kohtaa yli hilseen, yksinkertaisesti liian hieno :D
Poista