MARESI: PUNAISEN LUOSTARIN KRONIKOITA - MARIA TURTSCHANINOFF

Teoksen nimi: Maresi: Punaisen luostarin kronikoita
Alkuperäinen nimi: Maresi: Krönikor från Röda klostret
Kirjailija: Maria Turtschaninoff
Ilmestynyt: vuonna 2014
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 213
Takakannesta:

Kirjan sankaritar Maresi on tarkkasilmäinen tyttö. Hän asuu pienellä saarella Punaisessa luostarissa, jonne miehillä ei ole pääsyä. Eräänä kevätaamuna luostariin saapuu säikähtäneen oloinen nuori tyttö, Jai. Vähitellen selviää, että Jai pakenee isänsä järjetöntä raivoa. Hurjaakin hurjempi tapahtumasarja käynnistyy, kun horisonttiin ilmestyy suuri purjelaiva - ei kai Jain isä joukkoineen ole tulossa? Maresin ja koko yhteisön neuvokkuus ja rohkeus pannaan äärimmäisen kovalle koetukselle.

Maresin vahva tarinan suurena teemana on itsensä löytäminen - ja itsensä ylittäminen. Runollisen kaunis mutta henkeäsalpaavan jännittävä kerronta on lajissaan täysin kansainvälistä tasoa.

*   *   *

Odotin ehkä liikaa. Tai sitten luin Maresin vähän huonoon aikaan, vai mistä lie johtuu, että tämä ei nyt oikeen tuntunut kolahtavan. Kielihän oli kaunista kuin mikä, mutta tarina ei kohdallani lähtenyt lentoon ollenkaan.

Kirjan alku otti minut mukaansa, mutta puolessa välissä se alkoi menettää otettaan ja tästä taas mielenkiinnon ylläpito alkoi käydä liian raskaaksi. En myöskään kokenut mitään yhteyttä hahmoihin, vaikka heitä oli monta ja heillä kovin hyvä yhteisö luostarissa olikin. Mua ärsytti myös kirjan antama negatiivinen mieskuva; kun ongelmat alkavat, ne tulevat miesten muodossa. Maresin isästä kyllä annettiin hyvin lämmin kuva, mutta siihen se sitten jäikin.

Nopea luettava, päälle parisataa sivua. Onneksi(?), muuten olisin varmaan jättänyt kesken.

Joissain paikoin mielenkiintoinen ja kieli oli kaunista, mutta en luultavammin ota urakaksi lukea toista osaa. Jotain muuta haluan kyllä lukea Turtschaninoffilta! Osaako joku suositella mulle jotain? ((Esim. Helsingin alla kutkuttaisi hirveästi.))

★★☆☆☆

KUURA - ELINA PITKÄKANGAS

Teoksen nimi: Kuura
Kirjailija: Elina Pitkäkangas
Ilmestynyt: vuonna 2016
Kustantaja: Myllylahti
Sivumäärä: 335
Takakannesta:
Urbaania fantasiaa ja romantiikkaa sekoittava Kuura ammentaa tiivistunnelmaisen tarinansa klassisista ihmissusimyyteistä. Nykypäivän Suomeen sijoittuvassa kertomuksessa pedon ja ihmisen kahtiajako on pelkkä veteen piirretty viiva. 

 Lukiolaiset ystävykset Inka ja Aaron elävät suojattua elämää Turun kupeessa sijaitsevassa, muurin ympäröimässä Kuurankeron pikkukaupungissa, jossa ihmissusiin törmää enää vain uutisissa tai historiankirjoissa. Tasainen arki saa kuitenkin säröjä, kun Inkan pikkuveli joutuu vakavaan onnettomuuteen. Pelko rakkaan menettämisestä pakottaa Inkan etsimään apua muurin varjoisalta puolelta, kylmästä susien yöstä. Teko repii auki salaisuuden, jonka seuraamuksilta edes Aaron ei voi välttyä – etenkään sen jälkeen, kun mukaan vedetään suloinen, pedontuoksuinen Matleena. 

Onko parempi varjella suurempaa hyvää vai rikkoa asetettuja rajoja rakkaimpiensa vuoksi? 

"Olin tehnyt anteeksiantamattoman rikoksen. Olin nyt virallisesti vastuussa, mikäli Kuurankerossa ikinä tapahtuisi ihmissusien aiheuttamia surmia. Olin pelastanut ihmishengen."

*   *   *

Kuuran kansi on ehkä yksi kauniimpia mitä olen vähään aikaan nähnyt. Pelkäsin kuitenkin tarttua tähän teokseen, koska en ole koskaan kokenut ihmissusijuttuja omaksi. Sivuhuomio: en muuten välitä hirveästi vampyyreistakaan, mutta niitähän tässä tarinassa ei ollut. Ostin kirjan kuitenkin omaksi, ihan vain koska kansi. Onneksi ostin. Ja luin.

Tarina kulkee eteenpäin kahden kertojan, Inkan ja Aaronin, kappaleiden kautta. Tekstiä oli miellyttävä lukea, koska esim. nuorten dialogi tuntui hyvin todelliselta.

Aluksi pidin Inkasta, mutta muutamien sivujen jälkeen Inkasta tuli inhokki(niin kuin varmasti monelle muullekin kirjan lukeneelle!). Inka oli täydellinen ämmä: itsekäs, mustasukkainen ja ärsyttävä. Tavallaan mä halusin ymmärtää kaikkia Inkan tekoja. Aloin myös väkisin miettimään, että mitä itse samassa tilanteessa olisin tehnyt. Muista hahmoista sen verran, että pidin Aaronista, mutta suureksi suosikiksi nousi kuitenkin Leo, vartija muurilta.

Kirjan loppu sitoo kaikki kirjan tapahtumat hyvään nippuun, mutta jättää silti janoamaan lisää. Kuura on vahva trilogian avausosa, eikä kirjasta halunnut päästää irti ollenkaan - nautin sen lukemisesta jokaisella solullani. Toinen osa on ehdottomasti yksi odotetuimmista ensi vuoden julkaisuista. Onneksi sitä ei tarvitse odottaa kovin kauaa. 

★★★★☆

KUURASTA

Torstai-iltana hyppäsin bussiin ja matkustin Helsinkiin. Perjantaiaamuna otin junan Joensuuhun, missä vietinkin sitten viikonloppuni. Matkaluettavaksi omasta hyllystäni tarttui Kuura.
Mä olen todella, todella huono lukemaan suomalaista kirjallisuutta, koska olen aina pitänyt sitä jotenkin tylsänä. Syytä siihen miksi olen pitänyt sitä tylsänä, en tiedä itsekään. Kuura on ensimmäinen kirja, mikä sai mut innostumaan suomalaisesta, erityisesti  nuortenkirjallisuudesta.
Arvio tulossa pian, mun oli vain pakko tehdä tämmöinen pikapikaylistyspostaus!:-)

WWW WEDNESDAYS

Bongasin tällaisen hauskan tägin ja ajattelin tuoda sen tänne blogiini. En tätä joka keskiviikko ala spämmäämään, mutta jos vaikka aina silloin tällöin! Jos kiinnostaa, vastaile itsekin näihin. :-)

Eli vastaan näihin kolmeen helppoon kysymykseen:

• What are you currently reading? ( // Mitä luet juuri nyt? )

• What did you recently finish reading? ( // Mitä luit äskettäin? )

• What do you think you’ll read next? ( // Mitä luulet lukevasi seuraavaksi? )

1)What are you currently reading? // Mitä luet juuri nyt?

Joe Abercrombien Vain puoliksi kuningas - aloitusosa Särkynyt meri trilogialle. Olen lukenut vasta ensimmäiset 100 sivua, mutta tykkään jo kovasti! Takakannesta:

Prinssi Yarvi on vannonut voittavansa takaisin valtaistuimen, jolle hän ei koskaan halunnut nousta. Sitä ennen hänen on kuitenkin kestettävä julmuuksia, kahleita ja Särkyneen meren purevia vesiä. Ja hänen on tehtävä se kaikki yhdellä kädellä. 

 Raajarikkona syntynyt, pelätyn kuningasisänsä väheksymä Yarvi on yksin maailmassa, jossa voima ja kylmäverisyys hallitsevat. Hän ei pysty pitelemään kilpeä eikä heilauttamaan kirvestä, joten hänen ainoa vaihtoehtonsa on taistella päällään. 

 Yarvi kokoaa avukseen joukon muita hylkiöitä ja huomaa, että näistä on hänelle enemmän hyötyä kuin minkään hovin ylimystöstä olisi. Mutta ystävienkin tuella näyttää siltä, että Yarvin taival voi päättyä ennen kuin se edes pääsee alkuunsa…

2) What did you recently finish reading? // Mitä luit äskettäin?

Empire of Storms Sarah J. Maasilta. Ei niin hyvä kuin odotin. :(

Ajattelin tehdä postauksen omistaen sen kokonaan Throne of Glassille, niin käsitellään tämä uusin tulokas siinä myös!

The long path to the throne has only just begun for Aelin Galathynius. Loyalties have been broken and bought, friends have been lost and gained, and those who possess magic find themselves at odds with those who don't.

Fiilikseni, kun kirja loppui

As the kingdoms of Erilea fracture around her, enemies must become allies if Aelin is to keep those she loves from falling to the dark forces poised to claim her world. With war looming on all horizons, the only chance for salvation lies in a desperate quest that may mark the end of everything Aelin holds dear.

Aelin's journey from assassin to queen has entranced millions across the globe, and this fifth installment will leave fans breathless. Will Aelin succeed in keeping her world from splintering, or will it all come crashing down?

3) What do you think you’ll read next? // Mitä luulet lukevasi seuraavaksi?

Eihän näistä ikinä tiedä mitä seuraavaksi luen, koska se muuttuu joka päivä. MUTTA voisin yrittää tätä jo jonkin aikaa lukujonossa roikkunutta, kahden kirjailijan, Holly Blackin ja Cassandra Claren, yhteistyönä syntynyttä Rautakoetta mikä aloittaa viisiosaisen Magisterium -sarjan.

"Älä koskaan luota taikuriin. Mitä ikinä teetkin, älä missään tapauksessa luota taikuriin."

Nämä sanat eväänään Callum Hunt osallistuu maagien koulun pääsykokeeseen. Jos hän onnistuu, Call joutuu eroon isästään ja hänet valitaan opiskelemaan maagiksi kaukana kotoa. Mikäli hän epäonnistuu kokeessa, hän saa olla rauhassa ja elämä säilyy ennallaan.

Pahaenteinen tulevaisuus odottaa Callia, joka on yhtä aikaa sekä innostunut että kauhuissaan.