KIRJAOSTOKSIA VIIME AJOILTA

Pitkästä aikaa kirjaostosten esittelyä! Mennään siis suoraan asiaan, ilman turhia höpötyksiä ja saatesanoja.

Diana Gabaldonin Muukalainen lähti mukaani kirpputorilta, vaikka omistankin tämän jo kaksin kappalein valmiiksi. Suosikit kun mun logiikallani ostetaan moneen kertaan uusiksi ja eri kansilla :-D

Margaret Mitchellin Tuulen Viemää oli myös kirppislöytö, mitä en ole vielä ehtinyt lukemaan. Pitäisi pitkästä aikaa tarttua klassikoihin, mutta en millään tahdo ehtiä. Nyt kun ilmestyy nuortenkirjoja kuin sieniä sateella, mitkä kaikki haluan ehtiä lukemaan (kootut selitykset jne).

Patrick Nessiltä en ole vielä lukenut mitään ja ajattelinkin, että The Rest of Us Just Live Here olisi sopiva teos ahmittavaksi. Kivijalkakirjakauppoja tukien, tämä lähti mukaan Suomalaisesta muutamia viikkoja sitten. 

Viimeisenä Ava Dellairan Love Letters to the Dead. Tämä löytyi Tampereen Akateemisesta Kirjakaupasta, vaikka menin kauppaan ajatellen, että tällä kertaa mä vain katson - en osta.

. . .No, ei tätä voinut hyllyyn jättää!

Olettekos te tehneet hyviä löytöjä lähiaikoina?

SYYSKUUN KOOSTE

Ihmettelen aina kuukauden koosteissa kuinka aika lentää, mutta nyt se oikeasti tuntuu lentävän aivan liian nopeasti. Eihän tässä ehdi mitään muuta enää kirjoittamaankaan kuin kuukauden koosteita! :D

- Syyskuun alkuun tuli ensimmäisenä luettua Victoria Aveyardin Punainen kuningatar.

Mä tavallaan vihaan kirjoja, mitkä saa hirveän hypen ympärilleen, koska todennäköisesti kuulun sitten siihen ryhmään mikä ei teoksesta hirveästi välitä. Punainen kuningatar oli sekasotku, mikä muodostui niin nälkäpelistä, x-menistä, valinnasta ja outolinnusta. Ei herättänyt suuria tunteita.

- Ekovuosi Manhattanilla oli mielenkiintoinen luettava, vaikkakin välillä se tuntui valitusvirreltä.
Collin Beavan, newyorkilainen kirjailija, päätti yrittää elää vaimonsa ja lapsensa kanssa yhden vuoden niin, että se kuormittaisi ympäristöä mahdollisimman vähän. Takatekstiä lainaten:

Hiilijalanjäljen minimointi keskellä Manhattania tarkoittaa muun muassa tätä: ei autoa, hissejä tai metroa, ei pakattuja tuotteita, noutoruokaa tai tuontihedelmiä, ei pesuaineita, muovia, ilmastointia tai tv:tä.

- Queen of Shadows Sarah J. Maasilta. Edelleen mun suosikkini koko sarjasta. Tai ainakin vielä. Empire of Storms on mulla pian loppusuoralla, mutta en osaa sanoa vielä meneekö Queen of Shadowsin ohi.

- Yösirkuksesta voisin melkein sanoa, että rakastuin. Vaikka luin sitä kauan, tempaisi se mukaansa joka kerta kun siihen vain tarttui. Tämän tarvitsen hyllyyni!

- Viimeisenä Valinta Kiera Cassilta. Tältä en odottanut oikein mitään. Päällimmäisenä jäi mieleen ihmetys siitä miten ihmeessä Valinnasta on saatu viisiosainen sarja.

Syyskuussa luin viisi kirjaa ja sivumääränä se tekee 2155 sivua.

*   *   *

Lokakuussa suunnitelmissa on lukea jotain Rainbow Rowellilta. Haluaisin myös lukea uudelleen Cassandra Claren Varjojen kaupunki -sarjan ensimmäisen osan sekä Six of Crows Leigh  Bardugolta, koska haluan kaiken tuoreeseen muistiin ennen kuin aloitan Crooked Kingdom jatko-osan.

*   *   *

ps. hoi, blogini ulkoasu koki taas muutoksen, nyt olen melko tyytyväinen (vihdoinkin). Muutama fiksaus vielä tiedossa, mutta suurimmaksi osaksi se on jo aika nappi +

VALINTA - KIERA CASS

Teoksen nimi: Valinta
Alkuperäinen nimi: The Selection
Kirjailija: Kiera Cass
Ilmestynyt: vuonna 2012
Suomennos: vuonna 2016
Kustantaja: Pen & Paper
Kääntäjä: Laura Haavisto
Sivumäärä: 334 (pokkariversio)
Takakannesta:

Kolmellekymmenelleviidelle tytölle Valinta on elämän mullistava mahdollisuus. Se on tilaisuus paeta jo syntymässä valmiiksi määrättyä elämää. Tilaisuus tempautua kimaltavien iltapukujen ja mittaamattoman arvokkaiden korujen maailmaan. Tilaisuus elää palatsissa ja kilpailla komean prinssi Maxonin sydämestä. 

America Singerille Valintaan joutuminen on kuitenkin painajainen. Sen myötä hän joutuu hylkäämään salaisen rakkaussuhteensa kastiltaan häntä alempiarvoiseen Aspeniin. Se tarkoittaa myös kotoa lähtemistä ja osallistumista ankaraan kilpailuun kruunusta, jota hän ei halua. Lisäksi se merkitsee elämää palatsissa, jossa jatkuvana uhkana ovat kapinallisten väkivaltaiset hyökkäykset.

Sitten America tapaa prinssi Maxonin. Vähitellen hän alkaa kyseenalaistaa itselleen tekemiä suunnitelmia - ja ymmärtää, että hänen haaveidensa elämä ei ehkä vedä vertoja yllättävälle tulevaisuudelle.

*   *   *

Yritin kaikkeni, että sukeltaisin Valinnan maailmaan avoimin mielin, mutta . . . kuinka avoimin mielin voit lähteä lukemaan kirjaa, jota on kuvailtu sanoin: "Nälkäpeli tapaa Unelmien poikamies -ohjelman" ?

Anyway, olin kuullut ensimmäisestä osasta aika lailla pelkkää hyvää ja Goodreads-arvioiden mukaan kirja on melko täydellinen sen 4,16 / 5 arvosteluilla.

Mun mielestä kuitenkin juoni oli tylsähkö, koska kaikki kirjan käänteet oli ennustettavissa. Tarinaan oli väkisin yritetty ängetä dystopian aineksia ja sen kyllä huomaa, koska kirjasta puuttui uskottavuus.
Mua jäi vaivaamaan se, kun Valinnassa oli hyvin vähän kuvausta ympärillä olevasta maailmasta. Olisin halunnut tietää ja nähdä enemmän Illéasta. Ehkä jatko-osissa asia on korjattu? 

Kaiken tämän lisäksi Valinta on höystetty vielä täysin hajuttomilla ja mauttomilla hahmoilla (prinssi Maxon oli yhtä seksikäs kuin lauantaimakkara). Kaikki hahmot olivat pinnallisia ja tuntuivat niin typeriltä. Esim. prinssi Maxonin maailma järkkyy, kun kuulee Americalta, että kansa näkee nälkää. Kerran kaikki valitut laitettiin opiskelemaan Illéan historiaa, niin suosittelisin tulevalle hallitsijalle myös oppituntia kansan nykytilanteesta.

Päällimmäisenä Valinnasta jäi mieleen sen hirveä misogynistinen maailma sekä heikko ja niin-jo-nähty juoni & hahmojen nimistä puhumattakaan (prinssi Maxon Schreave, Aspen Leger, America Singer...).
Valinnassa on yritetty jos jonkin näköistä, mutta loppujen lopuksi se jää vain yritykseksi. Se on kuitenkin ihan viihdyttävä aivot narikkaan-lukukokemus.

Vaikka mua jäi ärsyttämään niin moni asia, mä haluan silti tietää mitä nämä tomppelit tekevät jatkossa. Jään myöskin ihmettelemään, miten ihmeessä tästä on saatu viisiosainen sarja.

★★☆☆☆

YÖSIRKUS - ERIN MORGENSTERN

Älä lue takakansitekstiä, ellet ole lukenut teosta. Siinä ei kerrota suoraan mitä tapahtuu, mutta sen verran, että ainakin mua harmitti, että se tuli luettua ennen itse kirjaa.  Eikö tälläset takakansitekstit olekin asdfghjkl

Teoksen nimi: Yösirkus
Alkuperäinen nimi: The Night Circus
Kirjailija: Erin Morgenstern
Ilmestynyt: vuonna 2011
Suomennos: vuonna 2012
Kustantaja: Basam Books
Kääntäjä: Hanna Toivonen
Sivumäärä: 400
Takakannesta:

Sirkus saapuu varoittamatta. Siitä ei kerrota etukäteen, julisteita ei ilmesty keskustan ilmoitustauluille tai lyhtypylväisiin. Yhtäkkiä se vain on paikassa, joka vielä eilen oli tyhjä. 

Yösirkus kuljettaa lukijan mukanaan outoon, rönsyilevään ja kiehtovaan sirkusmaailmaan 1800- ja 1900-lukujen vaihteeseen. Mustavalkoraidallisten telttojen suojissa kaksi nuorta taikuria, Celia ja Marco, kilpailevat pelissä, johon heitä on valmennettu pienestä pitäen. Heidän täytyy ylittää toinen toisensa kyvyillään, mielikuvituksellaan ja voimillaan. Heidän opettajansa suostuvat paljastamaan pelistä ainoastaan sen, että siitä ei pääse irti. Nuoret kilpakumppanit alkavat nähdä kilvan kiehtovana yhteistyönä, ja pian Celia ja Marco rakastuvat tietämättä sitä, että pelissä häviäjän osa on kuolema. On vain yksi tie ulos. Tarvitaan ennennäkemätön voimanponnistus ja erään viattoman maalaispojan apu. Niillä muutetaan kohtaloa tavalla, joka olisi uskomaton, jos ei uskoisi taikuuteen. 

*   *   *

Luin Erin Morgensternin Yösirkusta pienen ikuisuuden. Aloitin sen kuun alussa, ehdin lukea pari kirjaa siinä välissä ja vasta nyt sain sen päätökseen. Olin jostain saanut ymmärtää, että sirkuksessa olisi Celian ja Marcon välillä kunnon henkiinjäämistaistelu, jokin Nälkäpelin tyylinen. Yllätytkö jos kerron, että sitä ei kirjasta löytynyt. Tätä varten en saisi ennakkoon lukea mitään TBR-kirjoistani (eli tästä saan syyttää vain itseäni :D).

Kirja oli mielenkiintoinen mutta myös tylsä. Se oli vaikea nostaa luettavaksi hyllystä, mutta kun sen sieltä nosti, juoksivat sivut aivan silmissä. Ennen kaikkea Yösirkus oli mystisen lumoava. Jokainen lause oli täynnä taikaa, mikä vei minut mukanaan. Kuvailu oli kaunista, ehkä parasta pitkään aikaan mitä olen lukenut. Tunsin olevani paikan päällä (huivi kaulassani) mustavalkoraidallisessa sirkuksessa syömässä kinuskilla kuorrutettuja omenia. Pidinkin eniten niistä lyhyistä kappaleista, joissa kertoja puhui suoraan lukijalle. Ne olivat niin loistava lisäys itse tarinaan.

Olin loppusuoralla itku kurkussa, mutta ei sitten tarvinnutkaan vuodattaa kyyneleitä ollenkaan. Kirja saa multa neljä tähteä, koska en pitänyt lopusta. Se tuntui liian kiirehdityltä ja itse olisin vaatinut dramaattisempaa loppua. 

Nyt haluan syödä kinuskilla kuorrutettuja omenia. Astu sinä Le Cirque des Rêvesin porteista sisään ja lähde matkaan, jos se on vielä jostain syystä jäänyt lukematta.

★★★★☆