Maija Kajanto: Korvapuustikesä

sivumäärä: 320 kustantaja: WSOY julkaisuvuosi: 2022 kansi: Laura Noponen

"Kaikkihan niistä hetkistä haaveilevat, lapsuuden pullantuoksuisista päivistä." s.10

 

S-ryhmä halusi yksityismyyntiin Korvapuustikesää ja sehän passas mulle oikein hyvin, koska tää oli heti mun lukulistalla kun wsoy:n katalogissa tän näin! Tästä alkaa kolmiosainen Kahvila Koivu -sarja. ( i'm exciteeeeed!★) Kirjakaupoissa tämä ilmestyy heinäkuussa. Jestas ku tää kirja sai mut haluamaan pullaa :-D Pitää tänään tehdä pellillinen.

”Sellainen tyypillinen Suomen kesä, jolloin välillä satelee ja kauniinakin päivinä lämpötila pysyttelee parinkympin tuntumassa. Hellepäiviä muutama. Sellainen on kahvilanpitäjälle korvapuustikesä, mummo opasti.” s.207 

Päähenkilömme Krisse irtisanoo itsensä Wopek oy:ltä, missä hän loihti jos jonkinnäköisiä uusia reseptejä. Krissen esimies ei oikein sulata tätä ajatusta Krissen irtisanoutumisesta, mutta se ei haittaa Krisseä ollenkaan. Krisse jättää Helsingin ja pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa (sekä surkean saniaisensa) ja suuntaa nokan kohti Pyhävirtaa, kohti mummolaa. Mummon kahvila kaipaa uutta kokkia ja Krissehän ottaa siitä sitten vetovastuun, koska mummo itse on loukannut itsensä. Tästä alkaa Krissen matka kohti korvapuustikesää. Kahvilassa pyörii lukioaikainen poikaystävä ja sekä kunnanjohtaja joka ei pysty pitämään katsettaan erossa Krissestä. Krissellä on myös omia menneisyyden haamuja jotka väkisin painavat päälle.

Tämähän oli i h a s t u t t a v a. Ainoa miinus mikä mieleen tuli, että olisin kaivannut ehkä vähän enemmän kesän kuvausta😆 Mutta mielestäni se on pieni miinus, koska pidin hahmoista kovasti, erityisesti Krissen mummosta (ja kunnanjohtaja Tommista😍)! Mä luin tämän tosi nopeesti, koska sivut vaan käänty. Tää oli täydellistä luettavaa, kun istuin parvekkeella auringonlämmössä kahvia hörppien. 🥰  (MUTTA varoitus; tää saa sut haluamaan korvapuusteja ihan älyttömästi.)

Tässä kirjassa kohtaa Lucy Diamondin Rantakahvila sekä Jenny Colganin -teokset, hyppysellisellä omaa twistiä! Todellakin pellillinen rakkautta! Ottaisin heti toisenkin pellillisen, malttamattomana jään odottaa jatkoa. ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

"Mutta tiedätkö, että on sellaisia päiviä, jolloin kannattaa syödä pullaa. Joskus pulla auttaa tekemään niitä päätöksiä,joita on pakko tehdä silloin, kun on ollut liian pitkään tarpeeksi onneton." s.285

kirjastolainat viikko 19

Manga voittoista lainaa tällä kertaa!

x Astra - avaruuden haaksirikkoiset on menevä sarja (sekä koukuttava!). Mulla on kolmas osa vielä lukematta, mutta varaus tästä nelosesta tuli jo noudettavaksi.

x Ravintola maailmojen välillä vol. 2. Tää sarja ei saanu mulla oikee tuulta alleen, mut annan jatko-osalle mahdollisuuden. Jos se on surkea, enkä syty jne, lähtee ensimmäinen osa sitten multa kiertoon!

x Alice 19th on puhtaasti vain nostalgian nälkään.

x Valssin aika oli vähän kökkö, mut otin nyt kakkosen siitäkin lainaan :-D

x She and her cat puhutteli nimensä perusteella. En oo koskaan ennen tästä kuullut yhtään mitään.

x Reija Kaskiaho: Maantiekiitäjä on yks mikä alkoi kiinnostaa heti kun näin kevään 2022 katalogit!

Takakansi: Maantiekiitäjä on tunteita ravisteleva romaani nuoren naisen vakavasta vammautumisesta. Tekstissä yhdistyy kaunistelematon arjen kuvaus sekä osuva, kannatteleva huumori. "Minä tajusin sen kaikkein selkeimmin. Se pieni viisas koira oli yrittänyt sanoa, että älä hyppää, mutta minä hyppäsin. Minä hyppäsin.” Laura on seitsemäntoistavuotias elämäniloinen juoksijanuori, jolla on selkeät suunnitelmat tulevaisuudelle: muutto omaan kotiin ja opinnot liikunta-alalla. Alkukesän uintiretki veljen kanssa menee kuitenkin kohtalokkaalla tavalla pieleen, ja Lauran elämä muuttuu sekunneissa. Hän neliraajahalvaantuu eikä mitään ole enää tehtävissä. Vai onko sittenkin? Maantiekiitäjä kertoo riipaisevan tarinan nuoren naisen sukelluksesta syvälle pohjaan, hänen taistelustaan pohjan pimeydessä ja hitaista yrityksistä nousta takaisin valoon.

x Heidi Silvan: Tyhmästi tehty

Takakansi: Henkeäsalpaava tarina tyttöjen ystävyydestä, polttavasta rakkaudesta ja keinoja kaihtamattomasta oman edun tavoittelusta. Sen kesän piti olla paras kaikista… Piti tehdä kaikenlaista hullua mutta ei sentään mitään näin tyhmää. 

 Josefiina on kaunis ja itsevarma. 

 Iris on iloinen ja ikuisesti hyvä ystävä. 

 Elsa on älykäs ja fiksuin kaikista. 

 Mutta yhtä heistä ei enää ole. 

 Josefiina, Iris ja Elsa ovat keskenään parhaat ystävät, jotka tekevät kaiken yhdessä. Tytöt ovat kiinnostuneita vain itsestään ja hyvänä kakkosena toisistaan. Pinnan alla on säröjä ja täydellisessä ystävyydessä vinoumia. Yhteistä on epätoivoinen oman onnen etsintä, kun ”minä itse” on etuoikeutettu ja voi tehdä mitä tahansa. Muut ihmiset ovat esteitä, jotka voi työntää syrjään, jos he ovat tiellä.

Tää tuli tutuksi viime kirjamessuilta, jos nyt vain vihdoinkin saisin sen luettua! :D 

varovainen heippa!

Mä olen varmaan syntyjä syviä blogi-ihminen, koska mun tekee ajoittain aina aloittaa taas bloggaaminen. Osittain nostalgia syistä, mutta suurimmaksi osaksi se, että (vaikka joitain omia juttuja täytyy lukea vähän sormien lävitse) on ollut kiva lukea vanhoja omia juttuja :-D Oon taputellut itseäni selkään, että hyvä että oon jaksanut kirjotella kirjoista fiiliksiä ylös ja tehnyt just jos jonkinnäkösiä listoja.

Mitä tässä parin vuoden aikana on tapahtunut? Oon siirtynyt vallan instagramin puolelle, mut jotenkin oon jäänyt ajoittain kaipaamaan "omaa tilaa". Välillä kuitenkin kaipaan semmoista tilaa missä saan itse valita miltä oma sisältöni näyttää öö kuulostipas hullulta, kyllähän mä saan valita millasia kirjakuvia instaan postaan, mut täs tarkotin mm. blogin ulkonäköö jne. Mulla ei kuitenkaan oo tullut pieneen mieleen, että alottaisin uuden blogin ja näin ollen "uuden alun" jossain muualla (vaik tyyliin wordpressissä). Ei, blogger on aina ollut koti ja täältä mun kirjahöpötykset alkoi, joten tää on vaan luonnollista tulla takaisin.

Joten varovainen heippa täältä näytön takaa! Henna täällä höpöttelee, edelleen rakastuneena kirjoihin. Koska listat best niin täältä pesee:

x Täytän tänä vuonna 30, mut jutut on edelleen samaa tasoo, mitä oli kun tän blogin perustin(okei, kai jotain kasvua on tapahtunut).

x Mun lempikirja on edelleen the great gatsby / kultahattu. 

x Vaihdoin työpaikkaa, joten en oo enää niin ahdistunut mitä olin näköjään vuosia sitten, kun olen tänne valittanut jotain hyvin pintapuolisesti.

x Kirjahyllyjä mulle on tullut yksi lisää, mutta ne pitäisi siivota ja pitää joku unhaul-hetki (ihan vaan siks et mahtuu uusia..).

x Colleen Hooverista on tullut mulle yks lempikirjailija

x Oon rakastunut mangaan uudelleen (varsinkin nää vanhat suosikit on edelleen ykkösiä: kuroshitsuji / black butler ja one piece. Oon myös löytänyt muutaman uuden suosikin mm. velhon morsian)

x luen edelleen heikosti trillereitä ja kauhukirjoja.

x oon löytänyt vitsivarastooni puujalkavitsit ja välillä häpeen itseeni sen takia :-D syytän tästä mun puujalkavitsiniekka miestäni

x alotin ensimmäisen blogituttavani (lotta) kanssa nuortenkirja podcastin! YA-Studio podcast löytyy mm. spotifystä! Mee kuuntelee meidän kirjalliset keskustelut mitä me nauhotetaan nettiin muille kuunneltavaksi.

Tuntuu että blogit on aikalailla kadonnut jonnekin, ainakin jossain vaiheessa niitä syntyi ku sieniä sateella. Mua ei haittaa huudella tyhjyyteen, mut jos joku siellä vielä on niin kiitos kun luit!<3

hanya yanagihara: pieni elämä

Mistä mulle: oma ostos kustantaja: Tammi julkaistu: 2017 sivuja: 939 oma arvio:♥♥♥♥♥

Ei voi kuin kehua! Siis herrrrranpiaksut mikä kirja! Ymmärrän, nyt kun olen kuullut ihmisten sanovan tästä, että toivoivat ettei kirja loppuisi koskaan. Huomasin meinaan itsekin toivovani kun kirjaa oli enää jäljellä reilu sata sivua. Ei ole meinaan hetkeen osunut kohdalle kirjaa, mitä toivon pääseväni lukemaan heti kun työelämän velvollisuuksilta pääsee. Tai että joissakin kohdissa oli oikeasti pidettävä tauko lukemisesta. Sen verran karua tekstiä!

Mitä mä tiesin Pienestä elämästä, ennen kuin otin sen lukulampun alle? Tiesin, että Pieni elämä kertoo neljästä kaveruksesta, joita seurataan läpi elämän. That's it. Mutta nyt kun oon lukenut kirjan, niin osaan sanoa, että oikeestihan se on tarina yhdestä heistä, Judesta. Judella on ollut rankkaakin rankempi lapsuus ja se seuraa läpi elämän. Jude on mysteeri, edes hänen ystävänsä tai sijaisvanhempansa eivät ole tietoisia Juden lapsuuden traumoista.

Mä en voi sanoa paljoa tän enempää, etten paljasta liikaa. Suosittelen, että tän kirjan kimppuun hyökkää mahdollisimman pienillä taustatiedoilla ja antaa kirjan vain yllättää.

Tää oli kyllä loistava. Vangitsevasti ja sydäntäsärkevästi kirjoitettu. Se on myös tarina läpi elämän kantavasta rakkaudesta ja ystävyydestä. 

Annoin hyvän kirjan taas odotella aivan liian kauan kirjahyllyssä!

Helmet lukuhaaste nro. 36. tunnetun henkilön suosittelema kirja